Ladataan...
ite puin

Koska etenkin junaa odottavan aika on pitkä, syvä ja leveä, ehtii matkustaja-to-be syventyä riittävällä tarkkuudella elämän suuriin kysymyksiin. Kuten siihen, miten toimitaan, kun aika hänestä jättää. Puhun nyt siis itsestäni, älkää pelätkö. Tulin siihen tulokseen, että tahtoisin Pasilan asemasta tehtävän minun pyramidini. Ai miksi, kysytte (olkaas nyt edes vähän hengessä mukana)? No minäpä kerron:

  • Paikan pultsari- ja avohoitohengaajat ovat käytännössä katsoen muutenkin muutaman henkäyksen päässä zombie- ja muumiokostajista, joiden tahtoisin piinaavan ikuista lepopaikkaani ja etenkin sinne eksyviä haudanryöstäjiä. Kääräistään vain hieman sitä keltaisinta ja karheinta vessapaperilaatua kääreeksi, ja kas, vaikutelma on täydellinen.
  • Jos minut jostain syystä haudataan elävältä (Ai, ettekö te ole varautuneet tähän? Amatöörit.), minulla on ympärilläni tonneittain käytännössä katsoen ikuisesti säilyväksi säteilytettyä yksittäispakattua ruoka-ainesta markettien evästiskeiltä (note to self: selvitä, voidaanko myös minut säteilyttää sillä). Lisäksi voin huvittaa itseäni huutelemalla törkeyksiä kuulutusjärjestelmästä. Aina plussaa. Ja ne humalaiset ja avohoidokit varmasti nauravat vähän laimeammillekin jutuille.
  • Se ei ole oikeasti pyramidi, joten siitä saisi hauskan kaskun pääkaupunkiseudun kaupunkikulttuuriin
  • Elävänkaltaiseksi balsamoidun ruumisminun voisi laittaa liikkumaan ympyrää pitkin rullaportaita (välisiirtymät moottoroiduilla rullaluistimilla, luonnollisesti). Tälle ei ole minusta mitään tarvetta sen kummemmille perusteiluille, muuten kuin, että olisihan se nyt vain helkkarin siistiä
  • Hautajaisissani ei tarvita erillistä musiikkia, vaan tilaisuuden voi säestää sillä kuulutuksen aloittavalla pingelipongeli-äänellä. Minimalistisen tyylikästä vai helkkarin ärsyttäävää, sinä päätät!
  • Koska junat ovat aina myöhässä ja väärin, ihmisiä itkettää jo valmiiksi pyramidilleni saapuessaan, eikä heidän tarvitse pinnistellä saadakseen haikeita tunteita esiin.



Että eipä mennyt yhtään elämäni-valuu-silmieni-edessä-hukkaan tämäkään asemahengailu, vaikka aluksi luulin.

Share

Ladataan...
ite puin

Olen tänään puolimatkassa seitsemänkymppiseksi. Työaamuja ennen eläkeikää edessä noin 7500, joista maanantaita reilu tuhat. Itsehän en malta odottaa mummoutumista, ja ajattelinkin vanhana tätinä tehdä mm. kaikkea seuraavaa:

  • Voin alkaa etuilla jonoissa, ja syyttää kaikesta huonoa kuuloani ja hidasta haivantokykyäni. Oikeasti olen tarkka kuin haukka ja kuvaan salaa kännykkäkamerallani nihkeitä ilmeitä. Katsomme videoita tyttöjen kanssa perjantaisessa punssi-illassamme ja nauramme.
  • Toisten kyyläämisestä, kyttäämisestä tulee sosiaalinen normi, ja minä tulen olemaan sen mestari!
  • Töiden sijaan herään joka aamu kiireettömästi viideltä vain ihmettelemään elämistä, ja paheksumaan muiden kiirettä
  • Ostan sen kaikkein isopyöräisimmän ja leveimmän rollaattorin elektronisesti jotain ärsyttävää sävelmää todella kuuluvasti soittavalla kellolla. Kuljen rollaattorillani kuulolaite pois päältä ja kello pysyvästi on -asennossa. Rollaattorini on kirkkaanpunainen ja nimeltää "Ukkonen".
  • Ostan kaupasta vain niitä kovimpia, kitkerimpiä ja toisiinsa tarttuvimpia pastilleja ja pakotan kaikki vieraani syömään niitä. Itse imeskelen niitä kuuluvasti aina, kun voin. Joskus ne jäävä tekohampaisiini jumiin, enkä epäröi pyytää ventovierailtakaan tähän apua.
  • Keksin henkilöitä, joita muka olen tuntenut ja kiusaan ihmisiä puhumalla heistä pitkäveteisiä ja yhdentekeviä juttuja, ihan kuin he olisivat yhteisiä tuttujamme. Esim. 45 minuuttia siitä kerrasta, kun naapurin Senja kävi ostamassa kaupasta maitoa pyörällä. Nautin hiljaa sisäänpäin, kun kukaan ei kehtaa kysyä, että kuka hiton Senja.
  • Leivon niin paljon pullaa, että maailman viljavarantojen tasapaino kallistuu negatiiviseksi. Otan pullantuoksuisuuden terveellä kilpailuhenkisyydellä.
  • Alan puhumaan käsittämättömän rivoja juttuja ihmisille päin naamaa. Minäpä voin, kun olen tosi vanha. Te ette, punastelkaa siis. Otetaas sille vähän punssia, tytöt.
  • Hämään ihmisiä aloittamalla mahdollisimman monet lauseet "sitten kun aika minusta jättää", ja katson kuinka he menevät ihan vaikeaksi.

Minusta tulee se kaupungin veemäisin mummo. Ja olen valmis todistamaan tämän erinäisissä kilpailulajeissa. Jos niistä voi voittaa punssia.

Share
Ladataan...

Ladataan...
ite puin

Siirtyäkseni pois vakavuuksista ja takaisin tuttuun osoita-ja-naura -linjaan, katsokaa mitä löysin intternetistä:

Olen varma, että jossain tuolla KuntoPlussassa on myös "Ongelmana liian kapeat sisäreidet". Suosikkini kaikista ongelmista oli luonnollisesti Liian lihaksikkaat jalat, kas tässä:

Inhottavaa, kun naiset bodaa liikaa, ja niille tulee tuollaiset siis ihan JÄRKYTTÄVÄT ÄIÄLIHAKSET!

Share

Pages