Ladataan...
ite puin

Jatkaakseni hyvin alkanutta hei-kattokaa-mitä-mää-löysin-kaupasta -teemaa: Hei, kattokaa mitä mää löysin kaupasta:

Seuraavassa erityisesti alleviivaan asioita, joita EI tullut mieleeni sanoa (ja sitten nolosti höröttää päälle ääneen) nähtyäni pinon noita lähikaupan pakastimen vieressä:

  • Anna muulle lisää jätskiä
  • Tuolla on varmaan pelkkää mansikkijäätelöä
  • Tiesitkö, että lehmän kuutio on muu^3

Ja mikä parasta (siis sen lisäksi, etten sanonut edellisiä ääneen. Tai ainakaan höröttänyt ihan hirveän kovasti.), tuo oli lähes ilmainen! Tai siis edellytti kahden B&J-jätskipurkin ostamista, mutta jätski mahaan on kuin rahaa pankkiin. Jollakin tavalla, jota en juuri nyt ihan keksi.



Laskin, että tuonne menee ainakin (voimalla ja väkivallalla ehkä enemmänkin) kuusi purkillista Ben&Jerrys-jädeä. Että jos ottaa tuon olalle, kun lähtee kesäaamuna biitsille, voi pärjätä yli puolenpäivän.

Share

Ladataan...
ite puin

Siis ainakaan ennen kuin kävin eilen kaupungilla.

  • suklaalla päällystettyjä granaattiomenan siemeniä. Yhdistelmä outoutta ja riistohintaa, eka maistuu ookoolle, toinen melko hyvälle ja sitten syödäänkin jo useampi kerralla.
  • pinkin discopallot jonossa -rannekorun. Tarjosi tilaisuuden itsensä toteuttamiseen askartelulla (DIY by änkeminen), koska pidinkin sitä nilkkakoruna sekä toi kauan kaivattua väkivaltaisen pinkkiä ällöyttä arkipäivään.
  • paahdettujen seesaminsiementen makuista jäätelöä. Ajattelin, että tämän on pakko olla terveellistä. Tai japanilaisten keksimää. Hyvää ainakin, kokemusperäisesti todistettavasti.



saturday day fever, omassa jalassani! pinkkinä!

Niin se elämä vaan ihmistä opettaa, kun sitä vähiten odottaa!

Share

Ladataan...
ite puin

Toisin kuin yleiseisti luullaan, ei tarvitse olla erityisen notkea saadakseen jalkansa tukevasti suuhun. Riittää, jos (kuten minä) on melkoisen kyylä ja tykkään tuijotella (ja toisinaan seuralle kommentoida) ympäristönsä eläimiä ja ihmisiä. Harrastan tätä etenkin tylsinä hetkinä, kuten löntystelyretkillä torin yli lähikauppaan.



Joskus kuitenkin varsin hyvääkin tarkoittavat asiat tulkitaan olosuhteiden pakosta ihan kamalalla tavalla väärin, ja parhaimmassa tapauksessa ei edes saa mahdollisuutta tilanteen korjaamiseksi. Muutama esimerkki tulee mieleeni ei-vielä-riittävän kaukaisesta lähimenneisyydestä:

  • Torin toisella laidalla mies kantaa kaupasta ostamaansa todella jättimäistä vessapaperipakettia. Käännähdän parhausmiehen puoleen ja lohkaisen "Taitaa olla aika paska jätkä ehe-heh". Tietenkin juuri silloin näkökenttäämme saapunut nuori mieshenkilö katsoo hyvin surullisesti horisonttiin ja huokaisee kulkiessa ohitsemme.
  • Naapurin mummohenkilöllä on todella runsaasti ruokittu pikkukoira, jota hän näyttää ulkoiluttavan vastakkaisella puolella jalkakäytävää. Hihkaisen kuuluvan innostuneesti:  "Aahaha, siinä se läskijalka lyllertää! On oltu ruoka-aikaan kotona." Vasta kuuloetäisyydelle tullut noin minun ikäiseni nainen uutuuttaan suorastaan kiiltävissä ja varsin reisille anteliaissa paljettimikrosortseissaan mulkaisee minua murhaavasti ja nopeuttaa askeltaan. Mennessään nykii housujaan alemmas.
  • Toripululla on joku roska tarttunut jalkaansa, ja se räpistelee siitä irti hyppimällä yhdellä jalalla hassusti. "Hhhahaa, ei taitaisi tuolla päästä juoksukilpailuihin.". Ja TOTTA KAI samaan aikaan tulee vastaan mies pyörätuolissa.

Argh. Taidanpa tehdä jonkun hiljaisuuslupauksen. Heti.

Share

Pages