Ladataan...
ite puin

Meille kaikille aikuisvaatetusta pakoileville tarjoillaan minusta aivan liian vähän todellisuudenvälttelyä edistäviä pukeutumisvinkkejä. Aina vaan "näin pukeudut bisneksessä" (jakkupukuun) ja "toimistovaatteissa kolmikymppisten cocktail-baariin" (jakkupuvussa) ja suosikkini "näin piristät bisnespukeutumista" (laita jakkupuvun kanssa huivi).



Korjatakseni tämän vääryydeen, kokosinkin nyt yhden mallin esimerkillisestä mukateineilystä (näin intternetistä, että oikea ja nykyaikainen termi olisi "wnb". Voi tämän päivän lapsia, niin helppo elämä. Minun nuoruudessani jouduttiin kirjoittamaan vokaalitkin, usein tuplana) ja oman ikänsä kieltämisestä.





1. Piileskelylippis. Hehe, ettepä tiedä mitä pahojani teen ihan ilman feissii täällä lippani alla. Esim. graffiteja! Vai tageja? Kuka näitä nuorison termejä osaa, puhuisitte suomea. Jotain tuhruja seinään kuitenkin. Todennäköisesti kuitenkaan en, koska aiheuttaahan se spraymaali nyt varmasti syöpää tai ruuansulatushäiriöitä. Ja silmäryppyjä vähintään. Ja kunnallisverotkin varmaan nousee, jos pitää hirveänä puhdistella toisten taidetta. Taidanopa sittenkin vaan teipata tähän seinään nimettömän lapun, jossa varoitan ihmisiä uhkaavista seurauksista ja kehotan pitämään yhteisen seinämme puhtaana. No mutta kadun saatan ainakin vallata, mutta vain tosi hetkellisesti, että saan lastattua viikon terveysruokaostokseni tila-autooni.

 

Lakissa on myös se hyvä puoli, että vaikka se ei ole koskaan oikein hyvin, se on silti paremmin kuin tukka.

2. Teinitakki. Hahaha, sitä äänekkäimmin narisevaa tekonahkaa,  joka murtuu pakkasella. Ihan vaan jotta kaikki luulevat minun olevan joku vegaani,  tai muu aktivisti, jonka maailmanparannusmielipiteitä eivät veroprosentti, taloyhtiön osakaskokoukset tai täyskaskon hinta ole ajaneet matalaksi. Hmm… pitäisiköhän nuo mansetit kuitenkin silittää, ettei näytä ihan ojasta nousseelta. Mitä vieraat ihmiset, joita en koskaan tule näkemään enää uudestaan, muuten ajattelevat minusta.



3. Hah-kylläpä-vielä-kehtaan-pitää-pillifarkkuja -pillifarkut. Selästä kuului aamulla tosi paha ääni, kun vääntäydyin näihin (tai siis, pahempi vielä kuin normaalisti ylös noustessa), eikä lonkkakaan taida olla entisensä. Eihän näillä pysty edes istumaan. Noh, tuleepahan varsinaista voimajoogaa, kun vääntäytyy takaisin ulos byysista. Tekee hyvää toimistotyössä rasittuneelle niska-hartiaseudulle, se. Ja lounaastahan näissä voi vaan unelmoida, sanon kaikille, että olen trendikkäällä detox-paastolla. Mutta silti: Hah! Pillifarkut!.

4. Converset. Ainoa nykytennarimerkki, jonka tiedän, joka ei näytä niiltä serkulta perimiltäni lenkkareilta, joita pidin häpeissäni ala-asteen yleisurheilutunnilla. Consseja saa myös kätevästi esim. Ellokselta, jolloin voi ostaa kotiinkuljetettuna samassa paketissa uudet ryppyyntymättömät lakanat ja olohuoneen kivankuosiset syysverhot. Ei tarvitse mennä pelottavaan nuorten ihmisten vaatekauppaan, jossa nykyään myydän ikävän flashbackin omaisesti ihan samoja vaatteita kuin silloin, kun ihan oikeasti olin nuori.

Näkyyks kenkä? Vaati useiden tuntien verryttelyn taipua tähän asentoon. Nyt en ehkä enää pääse tästä pois.



5. Ultimate mindtrick -paita. Koska pystyraidat hoikentavat, niin vaakaraidat luonnollisesti leventävät (tämä totuus on opittu naistenlehdistä, siis siltä ajalta, kun niissä vielä neuvottiin ihmisiä pukeutumaan ja olemaan laihempia, eikä kasvettu henkisesti ja oltu tyytyväisiä itseen). Näin ollen, jätskimahani on vain optista harhaa, joka johtuu dekadentista pukeutumisvalinnasta (trikoota, Henkkikseltä) ja siitä, etten välitä muiden mielipiteistä (kunhan he eivät sano sitä ääneen, jotkut käytöstavat pitää toki olla).



Seuraavaksi ehkä lähden Hämeenkadulle etsimään feissareita, jotta voin joka kerta todeta heille "Voi teitä, olen aivan liian vanha aktivismiin, ihihiii".



(Pelokkaille nuoremmille tiedoksi, oikeasti, ei se jakkupukukeski-ikäisyys mistään iske päälle, ihan itse joutuu menemään johonkin kummallisesti tar-päätteisesti nimettyyn naistenpukimoon ostamaan puolihameita. Mutta tuntuupahan vaan itsestä taas hiukkasen badassimmalle, kun voi väittää taistelevansa kuvitteellisia yhteiskunnan paineita vastaan)





Määhän saoin, että badass. Bad. Ass. Vai eiku bad face?

 

(Haa-haa, I lied, sieltä se iskee kuolleesta kulmasta, ja kohta huomaat omistavasi jonkun "twinsetin" kolmessa eri vaaleanvioletissa sävyssä, jos et ole kokoajan varuillaan kuin pantterininja)

Share
Ladataan...

Ladataan...
ite puin

Koska olen kaikkien periaatteitteni vastaisesti noudattanut "vain yksi karkkipäivä viikossa" -perseilyä sääntöä jo useita viikkoja, ja se on luonnollisesti aiheuttanut vain lähinnä sen, että yhtenä päivänä syön tosi tosi paljon karkkia ja kaikkina muina kyrsiinnyn karkinhimoissani täyskestämättömäksi totaalihiileksi, ajattelinkin jatkuvan itsenisyyllistämisen sijaan (jonka aikana ajattelen luonnollisesti, kyllä, pelkästään karkkia) onnitella itseäni niistä muutamista niistä lakoista ja elämäntapamuutoksista, joissa olen onnistunut. Esim:

  • Olen ollut maksalaatikkolakossa onnistuneesti melkein vuosikymmenen. Ja, tämä koskee sekä rusinallisia, että rusinattomia laatikoita. Loistavaa luonteenlujuutta, eikä tunnu missään. Se on mahtavaa, mihin mieli pystyy, kun riittävästi haluaa! Luontaisella maksalaatikkovihalla ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Täten olen myös siis onnistunut lauantaimakkara- ja mikropitsalakoissani.
  • Olen lopettanut yksityisautoilun lähes kokonaan (ei kiinnitetä huomota siihen yksityiskohtaan, että en edes omista autoa ja pääsen huomattavasti nopeammin joka paikkaan kävellen). Juuri minä pelastan maailmaa päivä kerrallaan!
  • Hissin sijaan kävelen aina ylös portaita kotiini. Toki hissi on sekä hidas, että klaustrofobisen ahdas ja usein rosvosektorin lailla varsin täynnä uteliaita ja pistäväsilmäisiä kyttärimummoja, että kyllä, ihan urheilu- ja terveyssyistä tämä valinta.
  • En syö silliä eettisistä syistä, mutta yritän olla julistamatta tätä vakaumustani muille (MITEN TE VOITTE, GADDÄMMIT! MITEN TE VOITTE!). Aika hassuna sattumana, se on myös niljakasta ja pahaa.
  • Olen alkanut käydä juoksemassa raittiissa ulkoilmassa, luonnon helmassa, miten terveellistä ja kehittävää! Se nyt vain sattuu onnekkaasti, että ilmastoiduilla ja halogenivalaistulla city-salillani ei ole yhtään minkäännäköistä kivaa jumppaa juuri sinä juoksulenkkipäivänä.

Olenpas minä kerrassaan hyvä ja pystyvä ihminen. Taidan ottaa palkinnoksi vähän karkk… perkele.

(kuva)

Share

Pages