Ladataan...
ite puin

Sain edelliseen postaukseeni huolestuneen kommentin kissani Riston elintoimintojen tilasta, tai siis lähinnä niiden mahdollisesta puutteesta. Ja todellakin, enhän minä ole kertaakaan oikeasti varmistanut, että onko kissani elossa ihan oikeasti, vai vain tosi hyvä näyttelemään. Pitäähän minun saada tietää, vaaniiko kotonani karvainen, vihasilmäinen vaara. Eli ei kun toimeen. Jaan nämä näppärät kotiniksit teillekin, toimivat varmasti myös niille vähän vähemmän karvaisillekin lähimmäisille.

  1. Kuollut. Hiivin pahaa-aavistamattoman ja varsin seesteisesti nukkuvan kissan taakse, ja tökkään sitä sormella selkään. Kissa hyppää noin metrin suoraan ylöspäin ja luikkii sen jälkeen loukkaantuneena kynsimään nahkasohvaa. Päätelmä:Kissani ei ole kuollut
  2. Zombie. Mutta entäs sitten nuo päämäärättömästi vaeltavat, murhahimoiset elävät kuolleet? Kaikkihan tietävät, että zombiet syövät aivoja. Mutta koska niitä ei nyt ollut saatavilla, tarjoan kissalleni ovelasti aseteltua spagettia. Close enough. Ei kelvanut. Kissa yrittää haudata spagetin parkettiin ja luikkii sen jälkeen loukkaantuneena kynsimään nahkasohvaa. Päätelmä: kissani ei ole zombie
  3. Vampyyri.  Onhan mahdollista, että Risto onkin noita trendikkäitä androgyynejä verenimijähahmoja. Vampyyreilla ei ole peilikuvaa, joten vien Riston peilin eteen. Risto vetää kuvajaistaan varovasti lättyyn, ja luikkii loukkaantuneena kynsimään nahkasohvaa. Päätelmä: kissani ei ole vampyyri.
  4. Robotti. No tokihan Risto on ihan kone, mitä tulee kotipesän tuhoamiseen, mutta entäs noin muuten? Asimovin ensimmäisen lain mukaan robotit eivät saa vahingoittaa ihmistä. Tästä innostuneena yritänkin ottaa Ristolta lelun kesken murhaleikin. Ommeltuani käteni paikoilleen, päätän testata toisen lain, sen mukaan robotin on toteltava ihmisen määräyksiä. Noh, noin satatuhatta turhaa "Risto. Ei. Eiiiiiiih." -huutoa puhukoon puolestaan. Kolmannen lain mukaan robotti ei saisi vahingoittaa itseään, tätä kirjoittaessa Risto juoksee pää kumahtaen seinään. Se nousee ja menee loukkaantuneena kynsimään nahkasohvaa. Päätelmä: kissani ei todellakaan ole robotti. Epäreilua.

Että näin. Jäljelle jäävät kylmän loogisesti ja faktapohjaisesti vain nämä kaksi vaihtoehtoa:

  1. Kissani tosiaan on ihan elävä
  2. Kissani on kyberneettinen organismi tulevaisuudesta, joka vain odottaa, että Skynet saavutta tietoisuuden, kotonani,nahkasohvaa kynsien.

*tähän pahaenteistä Terminator-musiikkia*

(tulossa vuonna 2015 elokuvateattereihin paikkakunnallasi: Terminator 9 - The Wrath of Risto")

Share

Ladataan...
ite puin

Apuaah, multa on viety tunti! Tunti! Olen etsinyt kaikkialta, kysellyt naapureilta ja googlettanut, mutta ei. Ei sitä löydy mistään! Ei mistään!

Ja ihan varmasti tämä olisi ollut juuri se, jolloin olisin pessyt ikkunat, järjestänyt sukkalaatikkoni värien perusteella, säveltänyt kriitikoiden ylistämän sinfonian, ratkaissut energiakriisin, opetellut soittamaan konserttiharppua ja pari muuta pikku juttua, jotka on vain jääneet tekemättä tärkeämpien (kuten kissavideoiden) ajaessa edelle.

Olen laskenut tunnille arvoksi noin 15 800 euroa, reiluuttani vähän alakanttiin, kun on kevätkin ja kaikkea. Sen voisi siirtää tililleni välittömästi. Ei, en aio ostaa harppua, karkkia meinasin, tyhmä kysymys.

(Eikä auta sitten yhtään, että "No mutta, saathan sen takaisin syksyllä.". Eihän se ole ollenkaan sama, se on puoli vuotta vanhempi ja varmaan ihan erinäköinen, lihava ja viiksekäs.)

Share
Ladataan...

Ladataan...
ite puin

Riston kanssa joka viikko on piinaviikko. Jos käy tuuri.

Risto oksentaa narsisseille, hautaa pajunkissat hiekkalaatikkoon ja syö pienet herttaiset pääsiäispupunpoikaset aamupalaksi, kunhan on ensin pelannut niillä vähän seinäpomppua.

Risto varmistaa, ettei kevät tule tänäkään vuonna ajoissa.

Share

Pages