Ladataan...
ite puin

Minä ja parhausmies hipsaistaan huomenna aamulla muutamaksi päiväksi Kööpenhaminaan palloilemaan, lonnimaan ja kuljailemaan. Edellisten jäykähköjen ja virallisten lomasuunnitelmien lisäksi myös matkavalmistelut ovat edenneet loistavasti. Tähän mennessä olen:

  • selaillut syysvaateuutuuksia nettikaupoista
  • miettinyt, jaksanko ottaa läppärin mukaan (kesken)
  • hakenut vähän jätskiä (vadelmasuklaa)
  • ottanut vähän aurinkoa
  • miettinyt, missähän mun laukku on
  • käynyt ripsihuollossa ja kampaajalla (koska superlyhyt parhausrekkis ja tyttöripset kumoavat toisensa, on lopputuloksena summa on aika sama kuin ennenkin)
  • keittänyt kahvia (juotu, kaikki)
  • hmm… katsotaas vähän vielä niitä syysvaateuutuuksia
  • päikkärit



Että ihan aikataulussa ollaan. Jos siis olisi sellainen. Toisaalta, liput on ja visa, ja karvaläskeillä hoitaja, joten mikäs tässä. Stressaaminen on niille, joilla on kaikki tarpeellinen matkatavara mukana!

Share

Ladataan...
ite puin

Painonpudotus-tositeevee, ei-niin-salainen rakkauteni. Jätskinsyöntiin yhdistettynä, etenkin. Erityisesti pidän sarjan amerikkalaisesta versiosta, jonka täydellinen kaikenkattava ylidramatisointi on mennyt kauas ohi perinteisen shape your lazy butt up -genren jo valmiin wtf-asteen ja siirtänyt painonpudotus- ja kuntoiluohjelman viihdyttävyyden ihan uudelle ulottuvuudelle. Sarjasta olen oppinut mm. seuraavaa:

  • Painonpudotus itkettää. Ylipainokin itkettää. Vähemmän syöminen itkettää. Urheileminen itkettää. Punnitseminen itkettää. Ainoa paikka, jossa ei itketä, ovat ennen kuvat, joissa syödään Snickersiä tai all-you-can-eat taco-buffetissa. Pistää miettimään.
  • Ylipaino ja huonosti syöminen johtuvat aina traumoista. Aina kun mielesi tekee lakua ja jäätelöä, luultavasti siis joko äitisi ei rakastanut sinua tarpeeksi, et ole päässyt yli lemmikkimarsusi karkaamisesta tai 6-vuotissynttäriesi onginnassa oli nolon huonot palkinnot. Ei haittaa itkeä.
  • Sen sijaan, että kyse olisi ylipainosta ja sen poistamisesta energiaepätasapainon avulla, kyse onkin henkisestä matkasta ja uskosta itseensä. Mitä pidempi matka, sen suurempi itku.
  • On ihan normaalia iloita pitkällisesti itkien esim. siitä voitosta ihmiskunnalle, että henkilö pystyy tasahyppäämään kynnyksenkorkuiselle korokkeelle. Tähän yli-inhimilliseen suoritukseen ovat luonnollisesti pelanneet osansa myös ainakin Jeesus ja karma. Sanoinko jo, että itke vuolaasti muistelumontaasin pyöriessä.
  • Ja se tärkein oppi: Älä koskaan KOSKAAN juokse pyöräilysortseissa hidastetussa tv-kuvassa. Koskaan. Jostain syystä tässä kohtaa, jossa näkyvää syytä olisi, kukaan ei yleensä itke.



Joskus yön pimeinä tunteina mainostauoilla mietin, miltä kehitysmaiden nälkiintyneistä lapsista tuntuisi katsoa tätä sarjaa. Ja syytän välittömässä syyllisyydentunnossani ylitaitavaa globaalia viihdeteollisuutta juoniköyhän sarjan koukuttavuudesta.

Share

Ladataan...
ite puin

Nykyajan ihminen (tarkoitan tällä nyt lähinnä itseäni, mutta kuulostaa vähemmän itseriittoiselta, kun puhun muka yleisesti) on suorituskeskeinen ja herkkä ottamaan paineita loma-ajallaankin. Tänä vuonna päätin (tai siis... "hän päätti", typerä mukayleistäminen) kuitenkin, että ainakaan seuraavista asioista ei oteta turhanaikaista loma-ahdistusta vastaan, vaan se pistetään paluupostissa lähettäjälle, tai annetaan jollekin pahaa-aavistamattomalle vastaantulijalle:

  • Se, että ensimmäinen syysvaatekuvasto tuli jo postissa, vaikka minä en edes ole ehtinyt käyttää niitä kaikkein kesäisimpiä vaatteita vielä. Niitä, jotka ostin viime talvena tulleista kuvastoista.
  • Vähän se, että edellisen kohdan syysvaatteet näyttivät ainakin hetkellisesti kivammilta kuin em. kesävaatteet.
  • Se, että on jo heinäkuu, ja mulla on vasta tosi himmeät rusketusrajat. Ja palanutkin olen ehtinyt vain ihan pikkuisen.
  • Puistoskumppa, still not done.
  • Hamstrasin alkukeväästä ainakin viidet aurinkolasit, koska hukkaan niitä aina jotenkin ja jonnekin, ja nyt en ole hukanut vielä yksiäkään. Sekä varastonhallinta- että ennusteongelma!
  • En ole valvonut myöhään katsoen keskiyön kauhuelokuvaa, vaan sensijaan aina olen keski-ikäisesti väsähtänyt reilusti ennen niiden alkua. Lapsuuden haaveesta "isona valvon niin myöhään ja syön niin paljon karkkia kuin tahdon" vain puolet on toteutunut.
  • En ole kuullut vielä yhtään kesähittiä, jota voisin inhota. Ei siis siksi, että pitäisin kaikista tänä vuonna kuulemistani hiteistä, vaan koska en ole kuunnellut radiota tai muita kanavia, joissa sellaiselle voisin altistua. Alitajuntani ilmeisesti korjaa tätä lisäilemällä satunnaisesti inhokkibiisejä soittolistalleni.



Mutta ei hätää, olen sentään reilusti edellä laskenallisesta aikataulusta laiskottelun ja jätskinsyönnin saroilla.





Niin, ja tietty päikkärikiintiötä täytetään Maurin kanssa yhdessä.

Share

Pages