Ladataan...
ite puin

Kuvitelkaa tilanne: heräät elämänuskoisena uuteen aamuun puoli tuntia ennen kellonsoittoa. Keittiöstä tuoksuu kahvi ja sinua ympäröi raukea hiljaisuus. Kierähdät keskelle sänkyä lämpimän peiton alle, vielä hetkeksi nauttimaan tuosta upeasta lahjasta, jota elämäksi kutsutaan. Täyde... ja sitten kulman takaa kuulu *mmmmouuuuuurrrrr* ja samassa kaksi kertaa noin 10 kiloa lihavaa karvapeitteistä petoa juoksee kynsineen naamasi ylitse.

Kas, päästäni vuotaa verta.

Aika paljonkin.

Sama kai se on sitten nousta.

FU, aamu. FU.

Share

Ladataan...
ite puin

Sain edelliseen postaukseeni huolestuneen kommentin kissani Riston elintoimintojen tilasta, tai siis lähinnä niiden mahdollisesta puutteesta. Ja todellakin, enhän minä ole kertaakaan oikeasti varmistanut, että onko kissani elossa ihan oikeasti, vai vain tosi hyvä näyttelemään. Pitäähän minun saada tietää, vaaniiko kotonani karvainen, vihasilmäinen vaara. Eli ei kun toimeen. Jaan nämä näppärät kotiniksit teillekin, toimivat varmasti myös niille vähän vähemmän karvaisillekin lähimmäisille.

  1. Kuollut. Hiivin pahaa-aavistamattoman ja varsin seesteisesti nukkuvan kissan taakse, ja tökkään sitä sormella selkään. Kissa hyppää noin metrin suoraan ylöspäin ja luikkii sen jälkeen loukkaantuneena kynsimään nahkasohvaa. Päätelmä:Kissani ei ole kuollut
  2. Zombie. Mutta entäs sitten nuo päämäärättömästi vaeltavat, murhahimoiset elävät kuolleet? Kaikkihan tietävät, että zombiet syövät aivoja. Mutta koska niitä ei nyt ollut saatavilla, tarjoan kissalleni ovelasti aseteltua spagettia. Close enough. Ei kelvanut. Kissa yrittää haudata spagetin parkettiin ja luikkii sen jälkeen loukkaantuneena kynsimään nahkasohvaa. Päätelmä: kissani ei ole zombie
  3. Vampyyri.  Onhan mahdollista, että Risto onkin noita trendikkäitä androgyynejä verenimijähahmoja. Vampyyreilla ei ole peilikuvaa, joten vien Riston peilin eteen. Risto vetää kuvajaistaan varovasti lättyyn, ja luikkii loukkaantuneena kynsimään nahkasohvaa. Päätelmä: kissani ei ole vampyyri.
  4. Robotti. No tokihan Risto on ihan kone, mitä tulee kotipesän tuhoamiseen, mutta entäs noin muuten? Asimovin ensimmäisen lain mukaan robotit eivät saa vahingoittaa ihmistä. Tästä innostuneena yritänkin ottaa Ristolta lelun kesken murhaleikin. Ommeltuani käteni paikoilleen, päätän testata toisen lain, sen mukaan robotin on toteltava ihmisen määräyksiä. Noh, noin satatuhatta turhaa "Risto. Ei. Eiiiiiiih." -huutoa puhukoon puolestaan. Kolmannen lain mukaan robotti ei saisi vahingoittaa itseään, tätä kirjoittaessa Risto juoksee pää kumahtaen seinään. Se nousee ja menee loukkaantuneena kynsimään nahkasohvaa. Päätelmä: kissani ei todellakaan ole robotti. Epäreilua.

Että näin. Jäljelle jäävät kylmän loogisesti ja faktapohjaisesti vain nämä kaksi vaihtoehtoa:

  1. Kissani tosiaan on ihan elävä
  2. Kissani on kyberneettinen organismi tulevaisuudesta, joka vain odottaa, että Skynet saavutta tietoisuuden, kotonani,nahkasohvaa kynsien.

*tähän pahaenteistä Terminator-musiikkia*

(tulossa vuonna 2015 elokuvateattereihin paikkakunnallasi: Terminator 9 - The Wrath of Risto")

Share

Ladataan...
ite puin

Riston kanssa joka viikko on piinaviikko. Jos käy tuuri.

Risto oksentaa narsisseille, hautaa pajunkissat hiekkalaatikkoon ja syö pienet herttaiset pääsiäispupunpoikaset aamupalaksi, kunhan on ensin pelannut niillä vähän seinäpomppua.

Risto varmistaa, ettei kevät tule tänäkään vuonna ajoissa.

Share

Pages