Ladataan...
ite puin

Trendi haastoi tekemään krapulapäivästä luksusta. Vaikka nykyään olenkin enemmän sitä pulloonsylkevää sorttia, olen pohjimmiltani kuitenkin sitä koulukuntaa, jonka mielestä kunnon nousuhumala on hieno tunne, ja siitä seuraava pikkuisen pistävä darra kaikessa katarttisuudessan varsin kaunis asia. Ja olen sitä mieltä, että ihmisen on hyvä kokea se jyskyttävän tykyttävä, vihreänä kupliva superkrapulakin. Ihan vain, että on jotain mihin verrata. Ja se tunne, kun kahdeksalta illalla saa ensimmäisen suupalan syötyä koko päivänä, se on jo luksusta sinänsä. Tässä kuitenkin muutama vinkki darrapäivän tasonnostosta yli perinteisen suola-rasva-tankkauksen:

  • Joku, jolla on vielä pahempi olo. Oli hänellä sitten oksu, morkkis tai parhaassa tapauksessa molemmat, tämän (omaa) tunnelmaa nostattavaa vaikutusta ei voita mikään.
  • Sovita tavoitemekkoa. Vaikka naama onkin hienovaraisen kelmeänharmaa, nestehukan ansiosta uuma on kapea.
  • Suunnittele. Oli se parempi elämä, siivousrutiini tai säästökuuri ja absolutismi, koskaan ei huominen päivä ole tuntunut niin tarmokkaalta ja motivaatio muutoksiin niin suurelta. Toteutus mieluiten excelillä, jonka voit unohtaa heti, kun se huominen vihdoin koittaa.
  • Elokuvavalinnat. Joko hidas aikakausidraama tai päätön väkivaltaelokuva, kumpikin sallii häpeilemättömän torkkumisen joka välissä. Tässä voit esimerkisi hyödyntää ne klassikkoelokuvat, joita sinun on muka pitänyt katsoa, mutta olen normaalissa mielen- ja ruumiintilassa luovuttanut heti alkutekstien jälkeen (ja sanonut kaikille, että et ole vain ehtinyt).
  • Trollaa netissä. Tätä en ole itse testannut, mutta uskon, että Iltalehden uutiskommentointi, vauva.fi tai mikä vaan vastaava selittyy sillä, että kaikilla osallistujilla on ihan hillitön jysäri.

Että kippis vaan, hyvä siitä tulee.

(kuva)

Share

Ladataan...
ite puin

Trendi haastoi suosittelemaan harrastustaan muille ja minäpä suosittelen, ihan vain, koska en voi jättää käyttämättä pienintäkään tilaisuutta päteä. Olen historialtani vahva liikunnanvihaaja-sohvaperuna, joka eksyi vasta lähempänä kolmeakymppiä kuntosalille ja noin vuosi sitten melkein vahingossa tankotanssiin. Siinä missä salilla kiinnosti lähinnä koko ajan enemmän painavien asioiden nostelu, oppii monipuolisessa taitolajiharrasteessa tekemään kaikkea siistiä pää kokolailla alaspäin, huomaa kaikessa flegmaattisuudessaan olevansakin oikeasti tosi epätaipuisa ja koska, eikä siinä vielä kaikki, kaupan päälle saa vielä olkapäälihaksetkin. Näiden lisäksi tankotanssista saa elämäänsä mm. seuraavanlaisia valoja:

  • Pää alaspäin ja lievästi kuolemanpelossa ei paljon haittaa  työpäivän videoneuvottelut, presikset tai budjetit. Tämä on vähän niinkuin stressinpoistoa extremeurheilulla, mutta ilman tarvetta matkata kaukaiseen vuoristoon tai pitää rumia toppavaatteita.
  • Jos (ja kun) jokin liike menee vähän sinnepäin tai ei edes, ei ole juuri mitään asiaa, jota spagaatti ei pelastaisi. Tämä on suoraan sovellettavissa käytännön työelämäänkin.
  • Saat elämällesi konkreettisia ja järkeviä tavoitteita, kuten sen että yletyt varpaallasi koskemaan päähän.
  • Kalsarikuosisten spandexmikrosortsien käytölle on joku perustelu.
  • Opit kieliä. Esim. hankkimalla uusia idoleita, kuten Anastasia Shuh… Skuh…. Skuhk… Whatsherface ja ne muut ikävän vaikeanimiset itäeurooppalaiset.

  • Saat paljon projekteja, koska mikään liike ei oikeastaan koskaan ole yhtään riittävän valmis, ainakaan kun sitä katsoo kuvasta.
  • Saat tilaisuuden olla huono. Vaikka kuinka luulisit olevasi kovinkin vahva, hyvä tasapainoilija, käärmemäisen notkea tai lahjakas tanssija, todennäköisesti et kuitenkaan ole näitä kaikkia yhtäaikaa, yleensä joku asia failaa aina alle kaikkien odotusten. Tervetuloa, tervehenkiset kohtaamiset oman vajavaisuutensa kanssa ja rajoitteidensa tunteminen.
  • Saat tilaisuuden olla hyvä. Vaikka kuinka luulisit olevasi todella heikko, huono tasapainossa, jäykkä kuin jäätynyt rautakanki ja keskimääräistä nolompi tiputanssija, et kuitenkaan ole näitä kaikkia yhtäaikaa, yleensä joku asia onnistuu aina yli odotusten. Tervetuloa, tervehenkiset kohtaamiset ja onnistumiskokemukset omien vahvuuksien kanssa ja itsensä voittaminen.
Share

Ladataan...
ite puin

10 vuotta sitten olin 26-vuotias - nuori, viaton, kokematon, sekä maailman pahuuteen tottumaton. Kiistattomana todisteena siitä, mulla oli saparot:

Voi mitä kaikkea hyödyllistä olisinkaan silloiselle itselleni voinut nykyisellä tietämykselläni ja suoranaisella viisaudellani kertoa! Miltä kaikelta kärsimykseltä olisinkaan itse itseni säästänyt. Esim:

  • Mitäs siinä tuijotat? Etkö ole ennen itseäs nähnyt? Häh?
  • Moi, tässä ensi viikon lottonumerot. Tai mitäs tässä kitsastelemaan, tässä parin seuraavankin. Ja lisänumerot päälle.
  • Moi, olen kyborgi tulevaisuudesta, jossa koneet ovat ottaneet vallan ihmiskunnasta. Btw, tiedätkö missä John Connor asuu? *Terminator-musiikkia*
  • Soittaisin itselleni kännykällä, sanoisin mystisellä äänellä: "Olen tulevaisuuden sinä, minulla on sinulle tärkeää kerrottavaa... Kuuntele tarkasti... Avain onnelliseen, pitkään elämään ja henkiseen rikkauteen on..." jonka jälkeen katkaisisin puhelun.
  • Moi, olen sinä itse tulevaisuudesta. Jännää, eikö! Mitenniin "et kai ole syönyt mun suklaita"? Ne on hei MUN suklaita.
  • En sanoisi mitään, seuraisin vain joka paikkaan ja kun menneisyyden minä kääntyisi katsomaan, leikkisin tekeväni ihan muuta ja viheltelisin viattomasti.

Varmaan kehittelisin matkalla muutaman muunkin yhtä laimeasti ontuvan pop-kulttuurireferenssiläpän. Esim. Paluu tulevaisuuteen -elokuvasta. Luultavasti menneisyyden ja nykyisyyden minä vain lyöttäytyisimme yhteen ja kulkisimme ympäri kaupunkia pelottelemassa muita ihmisiä.

Oikeasti siis en neuvoisi itselleni mitään (paitsi ne lottonumerot), menneisyyden tehtävä on tarjota riittävästi jälkiviisastelun aiheita tulevaisuudelle, jotta voi kuvitella kasvaneensa ihmisenä.

Share

Pages