Ajattelin tässä taas kirjoittaa pitkästä aikaa. Aikaa on ollut muttei oikein aihetta kirjoittaa. Jouduin muutenkin miettimään vähäsen aikaa että mistä oikein aloitan.

Se siinä onkin miksen kirjoita oikein nykyään, koska en osaa aloittaa ideaani joka on mielessä. No jos en kuitenkaan ryhdy tässä valittamaan siitä kuinka en ole kirjoittanut blogiini.

En kyllä muutenkaan usko että kukaan lukee näitä, mutta en nyt siirry siihenkään.

Tarvitsen aina musiikkia insipikseeni. En tiedä miksi, mutten vain keskity kirjoittamiseen jos musiikki ei soi. Ja kirjoitus sitten siihen jää jos en voi kuunnella musiikkia. Facebook ynm auki tuolla yläkulmassa jotka houkuttaisi mukavasti.

Sekään ei ollut aiheenani kirjoittaa. Jos nyt vaikka yrittäisin kuvailla tätä tunnetta sanoiksi.

Se nimittäin on erittäin vaikeaa koska huone jossa istun on pimeä ja nurkassa pieni valo. Kissa vieressä nukkumassa ja itseänikin houkuttaisi nukkua. Ehken mene nukkumaan ettei unirytmi mene ihan kokonaan sekasin. Ja minulla on kuuma. EN AVAA IKKUNAA, koska olen hiukan vielä kipeänä.

Jos ihan teidän kiusaksenne aloittaisin sen aiheesta kirjoittamisen mitä aluksi ajattelinkin ? Olisiko hyvä idea ? Minun mielestäni ainakin!

Tästä tunnistat naisen. 

Nainen joka tykkää romantiikasta. Okei ei kaikki välttämättä :D mutta yleensä. Ja meinasin puhua siitä ja rakkaudesta kun haluaisin taas fiilistellä.

Ja arvaattekin varmaan mistä aloitan, johon kuuluu romantiikka ja rakkaus.

Parisuhteesta.

Minusta tuntuu että se kuuluu elämään. Ei ehkä kaikkien, mutta minun ainakin. Olen tässä viimeisen parinvuoden aikana seurustellut koko ajan. ( ei siis sillä tavalla että vaihtasin miehiä, kuin rikkinäisiä vaatteita uusiin, kun ne menevät rikki)

Olen huomannut myös että olen tainnut löytää itselleni sopivan ihmisen. Voi olla että luulen tai sitten en. Sen meille näyttää tulevaisuus. En sano että olemma kuin kaksi marjaa, mutten myös voi sanoa ettemmekö olisi. Se on vähän siinä välissä.

Tällä hetkellä mitä tunnen häntä meillä on suht. samallaisia tavoitteita tulevaisuuden suhteen, mutta tulevaisuushan sen näyttää onnistuuko unelmat vai eivät, sitä ei valitettavasti voi ennustaa.

Miksi haluan seurustella ? Miksi ihmiset haluavat parisuhteeseen ?

Itselläni on aika selkeä syy siihen. Kun en oikein muuten kuule sitä että minusta välitetään ja rakastetaan, niin se on aina ihanaa kuulla siltä ihmiseltä että juuri hän rakastaa sinua nyt. Koska sinäkin rakastat häntä.

Enkä kyllä vain siksi että tiedän että hän rakastaa minua, niin halua parisuhteeseen. Vaan sen takia myös että tiedän että vaikka hän asuu yli 60km kaukana minusta tiedän että hän on uskollinen minulle, ja minä hänelle.

Voisin siirtyä tässä lopussa vielä romantiikkaan jota rakastan ylikaiken.

En tiedä odottavatko ihmiset aina parisuhteelta romantiikkaa, mutta sitä minä ainakin odotan innolla. Sen ei tarvitse olla sitä että hän tulee ovellesi joka aamu tasan kello 7.00 tuomaan sinulle ruusuja (olisihan se siis tottakai mukavaa, muttei ehkä kuitenkaan.)

Minusta romantiikka on sanoja ja tekoja. Niinkuin rakkauskin. Se että makaat väsyneenä hänen kainalossaan ja hän sanoo sinulle että rakastaa katsoa sinua kun nukut vieressä, on romantiikkaa.

Romanttista voi olla myös sekin että pitää kädestä kiinni ja sanoo välittävänsä.

ps. Pientä fiilistelyä joka ei ihan onnistunut suunnitelman mukaan, muttei elämäkään mene kuin suunnittelisi.

On jo lauantai ja maanantaina jouluaatto. En malta odottaa :) Tykkään tästä jouluhässäkästä kun paistetaan kinkku ja laitetaan joulukuusi valmiiksi.

Mieli ja elämä sujuu muutenkin hyvin.

Parisuhteenikin kukoistaa. Eihän se toki ole aina kuin ruusuilla tanssimista, mutta kuitenkin ihana sellainen. Ihminen jonka kanssa voin olla täysin 101% oma itseni. Oikeasti.

Tuntuu hassulta ja kuulostaakin varmaan siltä mutta olen oikeasti onnellinen. Kun miettii esimerkiksi edellistä parisuhdettani.Huomasin tässä alle viikko sitten että edellinen suhteeni olikin vain kaikki tunteet valhetta. Luulin olleeni oma itseni hänen kanssaan, mutta huomasinkin että nyt vasta olenkin oma itseni.

No miten sitten sen huomaa että on OIKEASTI oma itsensä ?. Minusta ainakin tuntuu siltä kun voin kertoa ihmisille jos harmittaa jokin asia ja puhuu kaikki asiat suoraan. Ei sen enempää muuttelematta totuutta.

En tiedä, tai ehkei kukaan muukaan tiedä miltä todellinen oma itsensä oleminen tuntuu. Mutta arvelen että tältä.

Onhan tässä ollutkin hiukan ylämäkia, muistojen palaamisien kanssa mieleeni. Olen kuitenkin niistäkin selvinnyt ajallaan.

Ajattelin asian näin " Kipeä muisto on kuin kissan raapaisu, se sattuu hetken. Mutta ajan kanssa katoaa lopulta iholta. Siitä voi jäädä jälki käteen. Pystyn kuitenkin elämään sen asian kanssa"

Hassua keksin tuon itse.

Mutta se onkin vain totta. Tältä minusta todella tuntuu kun muistot alkavat painaa mieltä.

Iloista ja ihanaa joulua jokaiselle lukijalle :) <3

Ei sillä vain ole omaa nimeä.

Vai pitäisikö sillä olla sitten.. ?

Voiko tunteelle antaa nimeä jos on menettänyt pari tärkeää ihmistä ja saanut uusia tuttavuuksia, mutta on kuitenkin onnellinen ?

Mietin tässä samalla sitä myös että, mikä kuva sitten otsikon alapuolelle jos ei tiedä edes omaa fiilistä ? Eli siis surullinen vai ilonen kuva ? En todellakaan osaa sanoa.

Kaipaan kaksi ihmistä joiden kanssa menetin välini. Ja muita ihmisiä joiden kanssa en ole enään niin hyvin väleissä, syy ei ole minun eikä heidänkään.

Joten mitä tehdä asialle ?

En osoita ketään sormella, mutta se oli suurimmaksi osaksi heidän oma vikansa ettemme enään ole väleissä.

Jos nyt ensimmäiseksi kerron heistä kahdesta.

Molemmat kusipäitä. Näin rehellisesti sanottuna.

Ja en ole ihminen joka sanoo ulkonäön perusteella ihmistä kusipääksi tai joksikin muuksi. Tutustun ja sitten vasta osotan sormella kuka on kuka ja minkälainen.

Tein sen virheen että otin riskin ja välitin. Ei siinä mitään minulla on muutenkin tapana luottaa ihmisiin.

Koska olen minä, ja en muuksi muutu.

Biisi jota olen viimeisen tunnin sisällä kuunnellut koko ajan. Koska tää saa oikeesti ajattelee asioit et elämäs on muutaki ku minä itse.

Ajattelet nyt lukiessasi että tarkoitan sitä että " ajattelen elämässäni vain itseäni"  Ehei sitä en tarkota, vaan sitä ettei kukaan ole samallainen ja kaikilla on omat virheensä ja ongelmansa.

Ja tietysi ne hyvät puolet :)

"Tottunu tsiigaa maailmaa laajast objektiivist
Mist nääky muutaki ku perhe ja lähipiiri
ja kaikki katos heti, ku siristin silmii
en pääse irti, vaik kuinka haluisinki "

"Avaa silmät, katso tulevaan tänään
koska huomen on myöhäst sun on katsottava tänään "

"Ootsä sit köyhä tai rikas, sul on silmät mitä käyttää
Jos hakkaa ei rakasta, ei rakkaut voi näyttää
Se pitää tuntee, kun kupla puhkee
Tätä maailmaa pyörittää ihmis suhteet
Joten turha syyttää mitään valtioo
Yhteiskunta paska on paskaa ja sä et vanki oo
Mis omat mielipiteet, ei muiden mielipiteet
tule sun tiesi eteen
vai eikse oo niin
jos ei kukaa herättele sä pidät sun silmäskii "

Sitä on minulla ollut tässä valitettavasti liikkeellä.

Päätin, kun kerran olen töissä ja minulla on tauko. Että kirjoittelisin taas tänne. Tällä kertaa ilman kuvia. Sanat ja mielikuvitus käytössäni.

Olen yhä ihastunut. Kamalaa koska omia ajatuksia ei ehdi edes miettiä. Sen takia suurimmaksi osaksi omat ajatukseni ovat kadonneet ja mietin vain erästä henkilöä. No jos en nyt kuitenkaan jäisi tuohon kiinni. Koska siitä luultavasti tulisi sitä että "Voi kun se on ihana " " Se on niin söpö" ja blabla. Ei siinä mitään. Mutta en usko että joku jaksaisi lukea joka kerta samasta rakkaushömpöttelystä :D

Mutta siis kuitenkin. Tällä viikolla on ollut erittäin vaikeaa nousta sängystä ylös. Olen kuitenkin noussut ja lähtenyt töihin. Onneksi täällä saa kahvia !

Kahvi. Olen koukussa siihen. Koska väsymys.

No olen töissä eräässä parturikampaamossa. Täällä minä ja luokkalaiseni siivoilemme lattioita ja duunailemme sitä sun tätä aina kun tehtävää vaan  löytyy.

Lomalla serkkuni tulivat käymään meillä ja tartuttivat minulle tälläisen pienen flunssan. Mutta se on onneksi jo paranemaan päin.

Aivoihini taisi tulla katkos. Jäin kuuntelemaan erästä kosmetologin menneisyyttä ja siitä miten hän on päätynyt tähän työhön. Haluan itse kampaajaksi ja tämä on mielen kiintoista. Aurinkoista torstaita, koska täällä ainakin paistaa aurinko <3

Paitsi että yskä ei malta loppua. Mutta fiilis on kovasti sydämmessä ollut tässä paripäivää. Ei se pieni yskä mihinkään haittaa jos on ihan hulluna ihmiseen joka on aivan täydellinen.

Rakkaus on .. Mitä se on ? Fiilistä sisällä, kun näet sen ihmisen johon olet ihastunut ?

Haha okei lopetan tämän rakkauslässytyksen ja siirryn asiaan !

Kun aloin käymään käsityö valinnaisessa hiekkaharjussa, bussi matkat olivat karseita.Herätys ennen seitsemää ja puoli kahdeksalta kävely asemalle. Matkaakin oli noin 50 minuuttia. Ennen aina pidin bussimatkoista, eniten pitkistä. Mutta se on alkanut ahdistaa minua kun kotiin päin olen menossa tai tulossa.

Sitten kun on esimerkiksi vapaa-ajalla. Bussilla kulkeminen on ihanaa ! Minulla on aina korvillani kuulokkeet ja joku kaunis laulu soimassa <3...

Nykyäänkin hymyilen bussissa ihan ilman syytä ja kaikki tuijottavat. Menen tietysti aina ihan punaseksi ja hymyilen yhä edelleen.

- " Minkä värinen on paloauto ? " 

- " Yhtä punanen ku sä nyt ! "

Perus meitsi.

Tuli tässä muuten mieleen. Olen alkanut käymään salilla ! ja myös lenkeillä ! Ja olen huomannut olevani entistä energisempi ja ilosempi sen kanssa ! Ette voi uskoakkaan kuinka tyytyväinen olen. Ennen se oli vain ajatus. Nyt se on toteutus.

Olen alkanut myös runoilemaan mielessäni. Okei avaudun blogissa. Mutta ei se minua haittaa. Haluan olla kaikille ihmisille vain ja oma itseni. Pienempänä tuli tehtyä sitä että rooli oli kyllä jokaisella. Nytten se on tasaisempaa ja olen täysin oma itseni. Sanon asiat suoraan.. Vähän liiankin suoraan.

Ja paras asiahan tässä on se että olen löytänyt ystäviä. Olemalla tyhmä ja oma itseni :)

Tuli muuten mieleen tuosta runoilusta. Olen aina tykännyt runoilla. Ja olen yrittänyt tehdä tarinoita joka on pelkkää runoilua. Ei se sitten onnistunut. Enkä yhtään ihmettele :D . Kaikki ideani eivät ole kovin järkeviä, muttei siinä menetä mitään jos kokeilee.

Harmittaa ku en muista mihin olen laittanut paperini jossa runoilin enkeleistä ja taivaasta. Ei sillä tavalla että haluaisin olla itse enkeli, vain sillä tavalla koska taivas ja enkelit ovat kauniita. Omalla ihanalla tavallaan.

Tämä kuva yrittää ymmärtää eilistä fiilistäni. Kaupungista illalla.

Se oli niin aivan jotain uskomatonta. Koko kaupunki, valot ja ihmiset. Ja hän. Mikään ei voinut olla paremmin ( paitsi että olisi pitänyt olla paksumpi takki)

Fiilis oli kun olisi ollut elokuvassa. Päässyt sisään elokuvan maailmaan. En tuntenut ketään muutakun hänet. Silti olin iloinen että ihmisiä oli ja käveli jatkuvasti busseihinsa ja juniinsa. Minne lie koskaan menossakaan :D Luultavasti baariin.

En muista missä elokuvassa tapahtu niin että oli mies ja nainen. Ja se mies esitteli naiselle kaupunkia illalla. Oliko se sittenkin eilinen vai pelkkä haave :D ? Mutta tuntuu kuin siitä olisi elokuva ja jos ei ole niin sitten minä teen siitä elokuvan. Se tunne oli niin mahtava.

Kuvittele tämä tunne " Olet kaupungilla illalla, et tunne ketään. Valot loistavat juuri sopivasti ja ihmisiä kävelee suuntaan, että toiseen. Yrität kysyä apua siihen millä pääsisit kotiisi, koska olet juuri ollut ystäviesi kanssa ulkona. Muttet halunnut jäädä heidän kanssaan baariin enään. Kello oli jo 02.37... Kunnes eräs mies huomaa sinun olevan eksyksissä ja kysyy tarvitsetko apua... Sitten mies esittelee koko kaupungin ja saattaa sinut lopulta kotiin. Mies saa suudelman poskelleen ja naisen numeron taskuunsa" 

Keksin tuon juuri äsken. En enään ihmettele miksi sain ala-asteella stipendin tarinoiden kirjoittamisesta. Mielikuvitus hyrrää <3

Ehken tee tämän päivän blogista tämän pitempää. Olen kotona pienessä flunssassa ja piirtelen. Eipä minulla ollut muutakaan suunnitelmia. Mukavaa sunnuntaita.

Älä huolehdi angsti teksti tämä ei omasta mielestäni tule olemaan.

En ole pitkään aikaan taaskaan kirjottanut. Asioita on tapahtunut, hyviä ja huonoja. Kaipauksia, itkuja ja vihan purkauksia. Olen silti tässä enkä makaamassa maan sisällä.

Kummallista ajatella. Kuolema. Loppuuko todella kaikki siihen ja se kipu ja tuska jonka on joutunut kokemaan ? En tiedä minä, eikä luultavammin kukaan muukaan.

Teinejähän tässä vielä ollaan ja parinvuoden kuluttua 18. Kummallista, mutta totta.

Oon tosi ylpeä itsestäni koska mieliala testini on mennyt tosi hyvin ! En muista pisteitäni mutta masennukseni on muuttunut lieväksi. ( ennen se oli vakava) Muistan noin vuosi sitten kun tuntui siltä ettei tämä elämä voi tästä paremmaksi mennä.

Kuitenkin olen tässä hymy huulissani ja paljon unelmia mielessäni.

Suru ja itku on normaalia, muttei normaalia jos se jatkuu päivästä toiseen ja kuukaudesta toiseen. Silloin se on jo pahenemassa. Jokainen joka tuntee itsensä masentuneeksi, rukoilen että jokainen ihminen joka tuntee itsensä turhaksi hankkii apua jos ystävät eivät tue, tai niitä ei ole.

Täs on biisi minkä kanssa kotona fiilistelen. Pimeä huone, paksu peitto päällä ja aurinko yrittää pakolla änkeä verhojen välistä sisään. ( Aina on voi muuttua)

Kun kuulin tämän biisin, niin en oo lakannu tätä biisiä kuuntelemast. Haha aivan mahtava. Tunteet nousee korkeelle, muttei itkun partaalle.

Pari kaunista esimerkkiä <3

"Mut mä vaa haluun tietää et vittu ymmärätsä /
On mulki tunteet, vaikken niist paljo puhukkaan /
Välil on vaa hyvä antaa ajan kulua "

"Vaik laittas laastarin, se haava jatkaa vuotamist /
Vaik laittas siteen, joku yrittää sen purkamist /
Ja vaik mä uhraisin, enemmän ku pystysin /
Sä paiskoisit ovet paskaks etkä edes hymyilis /"

"Mut miksä lähdet ? jos sul sit oli kaikki hyvin /
Mä pyysin bäkkii mut kai ojat oli liian syvii /
Nyt himas yksin puristan vaa käden nyrkkii /"