Eilisestä illasta lähtien tuntuu että pää räjähtää. Voisi hakata päätä seinään ja itkeä sen jälkeen. Ärsyttää kaikki, johtuu varmaankin hormoneista, tai muuten vaan jostakin..

Ostin eilen sipsipussin ja söin sen itse tänään.. Ja kakkua mussutin, sekä tietenkin jäätelöä. Suklaatakin tekisi mieli mutta pitää sitä rahaa säästää.. Ja ehkä huomenna ostan.. eheen en..

Nukun yötkin aika huonosti valon ja äänen takia... Yksi ihminen puhuu yksinään aamusta iltaan, mopot kulkee YÖLLÄ EIKÄ PÄIVÄLLÄ TUOSTA MEIDÄN TALON OHITSE ( kun mummun asunnon vieressä on autotie, josta ei ajeta kun parikertaa päivässä. sen verran kaukana ollaan), on kylmä tai kuuma. Koko ajan jotakin valittamista.. Noo eipä tää elämä täydellistä muutenkaan olekkaan :)!

Sitten vielä yksi valittamisen aihe, niitä tosin on miljoona mutta otan tämänhetkisen vitutuksen esiin.

Se Summer up.. Ei tullut mitään. En ollut onnellinen voittaja ja en muutenkaan saisi hölmöyksieni takia mennä. Noooooh eipä tässä pitäisi valittaa vaan nauttia elämästä :=)!!

Kyllä tämä vielä tästä, kuhan ei toivottavasti jää päähän soimaan tuo vitutus.. :)

Tiedän, en saisi muistella menneitäni. Muttakun hän oli niin tärkeä minulle ja on yhä vieläkin vaikkemme olekkaan ystäviä. Pitkään aikaan. Ja luultavasti ei enään koskaan.

"Ei koskaan" kuulostaa jotenkin hirveältä... " Ei enään koskaan.."

"Olimme kuin kaksi marjaa, sitten muutuin minä ja sitten muuttui hän"

Tuntuu se sama tunne sydämmessä. Silloin kun hän käveli pois.

Se tunne ei ole mukava, ei yhtään mukava. Ja yritän täyttää sitä kuilua jollakin. Jollakin pahalla.

Uskon että joku on kokenut tämän aika saman tilanteen.

Ja sen tunteen kun tuntuu ettei sydän ole täynnä enään verta ja tunnetta. Vaan täynnä tyhjyyttä. Miljoonakilometriä alaspäin, vain pelkkää kuoppaa.

Olen aina yrittänyt täyttää sitä jollakin. Tupakalla, alkoholilla, ystävillä.. siis "ystävillä"

Syy myös siihen että sairastan mielenterveysongelmaa on se että sydämmeni on niin tyhjä.. Minulla on perhe, rakas ja monta hyvää ystävää. Muttei yksikään heistä saa minua tuntemaan niin onnelliseksi. En sano ettenkö olisi onnellinen.

Sydämmeni sanoo vain niin. Vaikkei niin pitäisi.

Vaikea arvata, tiedän.

Olimme tuossa ulkona, metsällä kävelemässä mummuni kanssa ja hullun vili koiran kanssa joka ei anna minun kissani olla koskaan rauhassa vaan haukkuu sille. Aurinko paistoi tietysti taas puiden ja pilviel keskeltä, silti olin aivan hiessä. Tunnin kävelyreissun jälkeen oli taas ihana istahtaa varjoon ja maistelemaan jäätelöä, joka tietysti oli jo aivan sulanut matkan aikana.

No jos lähtisin taas tähän asiaan, jonka teille kertoo otsikkoni "Rakastunut musiikkiin vai sen tekiään ?"

En oikein tiedä. Ajatus tästä kuulostaa erittäin hauskalta. Koska minulla on monen monta mieslaulajaa lempilaulajana sekä räppäreinä tietenkin. On monta naislaulajaakin, mutta suurimmaksi osaksi miehiä. Miksi ?. Syy siihen voi olla se että rakastaa miehen ääntä tai sitä musiikki tyyliä. Ei moni nainen räppää. Tiedän yhden hyvän. Jota tosin en enään kuuntele kun se ei ole niin hyvä kuin muut lempiartistini.

Lempiarsisteja ja räppäreitäni ovat : Uniikki, TPH (Timo Pieni Huijaus), Samuli Edelmann (joka on myös erittäin hyvä näytteliä) , Juno ja tietenkin TCT ( T.L & COMEETTA & TIAHU). Onhan niitä enemmänkin mutta nämä nyt ovat ykkösiän ja nämä tulivat ensimmäisenä mieleeni.

Syy miksi tiahu on tällähetkellä lempimusiikkini kärjessä on se että, hänen musiikkinsa saavat minut erityisesti hyvälle mielelle. Tiahun musiikki on iloista ja ihanaa ! tiahulla on myös  vähän surullisempiakin biisejä jotka voivat saada minutkin kyyneliin. Muttei kuitenkaan surun partaalle. Vaan kyyneliin, jotka ovat sen takia kuinka kauniilta se musiikki kuulostaakin sydämmessäni.

Jos en kuitenkaan jäisi taas lörpöttelemään tästä musiikki asiasta vaan, menisin siis ihan suoraana asiaan johon minun pitikin jo mennä.

NYT aloitan tämän blogin varsinaisen kirjoittamisen

No asiahan on näin että kuka tahansa nyt on joskus ollut ihastunut julkimoon (ollessaan varattu tai tietenkin sinkkuna). Nähnyt siis unia itsestään ja siitä julkimosta.. Olen itsekkin nähnyt myönnän. Ja myönnän itse senkin että samuli edelmann on aina ollut sydämmessäni  jota tulen nyt ja aina fanittamaan.

Joskus olen saattanut sanoa etten kyllä tuosta tykkää, vaikka kotona sitä kuuntelenkin. Niinkuin hyvä esimerkki olisi tämä ROBIN joka on nyt kaikkien tyttöjen sydämmessä, niin tälläinen 15 vuotias nuori nainenkin pitää biisistä Frontsaid ollie. Onhan se tietysti hiukan noloa, mutta minkäs sille voi kun korvat tykkäävät ! :D

Mietin tuossa ulkona ollessamme, että onko sitä rakastunut laulajaan vai biisiin ? Entäs jos joku muu laulaisi sen ? Esimerkiksi tämä elokuun biisi soutaa huopaa. Niin entäs jos naiset laulaisivat sen ? Olisiko se sitten paremman kuuloinen ?

Vastaus kysymykseeni tuli juuri äsken kallooni, ja vastausta ei ole. Luultavasti. Koska jokaisellahan on oma makunsa ja en itse uskoisi että naiset kuulostaisivat paremmilta kuin soutaa huopaa, elokuun miehet laulavat sen.

Kaikkihan voi olla mahdollista, ei sitä tiedä enenkun on kokeillut.

ps. hupsista kirjoitin taas musiikista, olisikohan jo aika vaihtaa aihetta.

Tiedän missä olen paras. Siinä että minulla on mielikuvitusta ja keksin aina jotakin uutta. Mutten tietystikkään ilman apua ja neuvoja.

Tunnen olevani paras juuri tässä. Joku on minua parempi, mutta olen paras kuitenkin ja se riittää minulle. Piirustuksiani kehutaan ja muitakin askartelu juttujani :).. Koko ajan silti haluan oppia sitä lisää ja lisää.

Kun esimerkiksi piirrän ja kuuntelen musiikkia, niin maailma ympäriltä sulkeutuu ja olen täysin mielikuvitukseni vallassa. Tunnen olevani täydellinen. Jokainen meistä on täydellinen.

Vaikka tosin on ollut itkupotkuraivareita piirtäessä koulussa kun piirsimme ihmisen isolle paperille ja piirtelimme sitä samaa noin kolmekuukautta että siitä tulisi valmis. En ole vieläkään tyytyväinen, olisin voinut jatkaa sitä vielä vaikka valmishan se on. Mustavalkoinen.

Voisin aloittaa uuden työn jossa kestää.. Mutta kotona kun askartelen, olen kärsimätön. Haluan heti hienon ja täydellisen. Eihän se hieno ja täydellinen tietenkään tule sillä että hoppuilee. Jotkut työni ovat kyllä onnistuneet vaikka hätiköinkin.

Siirryn nyt tästä aiheesta hiukan toiseenlaiseen asiaan. Liittyy kuitenkin tähän.

No, olen miettinyt tässä.. Jos alkaisin tienaamaan rahaa sillä että tekisin esimerkiksi omia kynsilakkoja. Sain nimittäin ystävältäni erittäin hyvän idean, josta alkaisin muokkaamaan omanlaistani. Haluaisin suunnitella kynsinlakoille todella paljon värejä ja timantteja sun muuta. MUTTA halvalla hinnalla myisin että tienaisin siitä että tuote on hyvä ja halpa. tai ainakin suhthalpa.

Minustahan voisi toki tulla semmoinenkin joka piirtää toisen ihmisen silloinkun hän haluaa ja maksaa siitä minulle. Että siis saa sen maalauksen :)

unelmia unelmia. mitäs tässä

Nythän on lauantai, eiks niin ? kello on yli 00.00 niin vaihtuu päivä. Kaikki muut ajattelevat tai useat ainakin toisin. Niinkuin esimerkiksi niin että kun herää on vasta toinen päivä.... Pienempänä ajattelin samoin kun kello ei ollut tuttu kaveri ja mieluiten en pitäisi sitä, koska pitää olla tohon ja tohon aikaan siellä ja siellä !

No mutta asiaan, nythän on siis lauantai. Kaverin konfirmaatio. Siistii, olin siellä vuosi sitten ja kaipaan päiväriparia, kun meitä ei jostain syystä otettu tavalliselle riparille.. vaikka siellä olikin hauskaa !

Muistan kun itse olin siellä.. siis vuosi sitten !! huvittavaa.. kuulostan vanhalta ihmiseltä joka muistelee rippikouluaan 20 vuotta takana.

NYT todella asiaan. Mitäs tässä vielä kesälomaa on vielä. Toista mummuani moikkailemaan kuopiosta eteenpäin tunti vain ajomatkaa. Ikävä on kyllä ollut ja ikävä on yhä. Siis mummujani, serkkujani, tätejäni ja setiäni. Mikäs siinä kun pääsee pitkästä aikaan moikkailemaan !

Mitäs sitten sen jälkeen ? Takaisin tulen tänne erittäin ärsyttävään paikkaan ja rakkaan kanssa linnanmäelle luultavasti. ihanan romanttista ! <3

Olisikohan aika mennä nukkumaan kun herätys on yhdeksältä. Suihkuun, pukeisiin, meikit, hiukset ja kaikki pakkaamiset sun muut :D! Ihanan kiire tulee kun rakkaan luokse vielä aamulla kainaloon ennenkun yhdessä lähdemme nauranaan ystävällemme joka pääsee riparilta.

Oltiin rakkaan kanssa menossa hänen isoäidilleen syömään. Ja bussi tietysti oli ihan täynnä. Tietysti minä ajattelin minkälaisen blogin tänään kirjoitan. Mieleeni tuli se että minne kaikki ne ihmiset ovat menossa ? Tai mitä he tekevät kun nousevat bussista ulos.

Aurinko paistoi bussin ikkunasta sisään, paksujen ja harmaiden pilvien keskeltä. Ja bussi oli täynnä hiljaista porukkaa... Tuntuu kuin olisin ollut vain ihminen ihmisten joukossa. Niinkun tosin olinkin... Kun katsoin vanhaa naista joka istui edessäni ei malttanut olla katsomatta minua oudolla katseellaan ( ei perverssisti vaan sillein että jaa mitäs toi tuijottaa)... Rupesin miettimään että onkohan tuo nainen menossa tämän bussireissun jälkeen kotiin ja sen jälkeen jumppaan, vai menossa lapsenlastensa luokse katsomaan heitä ? Ei sitä koskaan tiedä.

Hänen vieressään sitten istuikin hiukan nuorempi nainen, luultavasti tulossa myös töistä. Hän katsoi ikkunasta ulos, kuulokkeet korvillansa. Ei päätänsä kerrankaan kääntänyt (miksi pitäisi, en tiedä) hän ei näyttänyt kovin rentoutuneelta, vaan istui selkä suorana ja kireä ilme kavoillaan.. Mietin että pelkääköhän hän ahtaita paikkoja tai sitten hän oli vain ärsyyntynyt. Toivottavasti se toinen, koska ennen en sietänyt ahtaita paikkoja.. Siitä syystä että pelkäsin että katoaisin ja en löytäisi ketään tuttua !... pelkäsin pienempänä myös pimeää. Nykyään en enään niin paljon.

Katselin myös toisia ihmisiä ja mietin että tuo nainen luultavasti menee kotiin raskaan työpäivän jälkeen salille ja sitten kotiin puuhaamaan perheen kanssa tai yksin. Tuo mies luultavasti on menossa treeneihin tai juuri tulossa sieltä. Tuo nuori  nainen on menossa ystäviensä luultavasti ulos. Ja tuo toinen tyttö luultavasti puhuu ystävänsä kanssa, mistä liekin...

Outoa että mietin minne ihmiset menevät... Mietin myös sitä että on ainakin yksi ihminen siinä bussissa joka menee tyhjään kotiinsa, viettämään aikaansa. Yksinäisyydessään. Hän toki voi nauttia yksinäisyydestään tai surra vain sitä että on niin yksinäinen. Surullista jos näin on.

Tuli juuri sekuntti sitten ajatusmieleeni että " miksi ihmeessä ajattelen toisten ihmisten menoja" ja sain vastauksen. Siitä syystä että olisi mielenkiintoista tietää mitä joku ihminen ajattelee nähdessään minut. Ilman että puhuu minulle, katsoo vain ja ajattelee omassa mielessään ajatuksen siitä millaiselta näytän ja millainenkohan hän on.

Kuvailen hiukan vielä siitä hetkestä. Bussi oli aivan täynnä, ihmiset seisoivat kun kaikki istumapaikat olivat varattu ja jostain kuului kissannaukuntaa, vaikkei kenelläkään ollut kissaa ? tai en kyllä nähnyt!

Taivas oli kauniin näköinen ja samalla hiukan surullinen. Siitä syystä että taivas oli vaaleansininen ja aurinko paistoi pilvien vierestä, siitä kohti siis missä näkyi hiukan taivasta. Niin tummien pilvien vierestä. Kutenkaan ei alkanut satamaan. Onneksi.

Ajatukseni katkesi kun poikaystäväni sanoo että "Mennään, me jäädään tässä".
Olin täysin pihalla sillä hetkellä, koska ajattelin vain niitä ihmisiä kun samalla katsoi heitä kuinka paljon heitä onkaan. Sitten nousimme bussista ja kävelimme puhumatta mitään.