"Ehkä ihminen syntyy elämänsä aikana monta kertaa - ja kuoleekin."

Itse Minna Mänttäri


Olipa kerran pieni poika, joka eli onnellista pienen pojan elämää. Sitten tapahtui jotain traagista: pojan isä kuoli.

Siihen loppui Christer Lybäckin lapsuus: pieni poika täyttyi vihasta kaikkia ja kaikkea kohtaan. Koulut jäivät kesken, kun katujen kutsu oli liian kova: uusiksi harrastuksiksi muodostuivat mm. alkoholi, väkivalta sekä rikollisuus. Elämä luisui alamäkeä, kohti rotkon reunaa.

Ja kohta heilahtikin häkki, eikä se jäänyt viimeiseksi kerraksi. Raittiuslupauksetkin kaatuivat, yksi toisensa jälkeen. Paatunut linnakundi, toivottomaksi tapaukseksi tuomittu.

Tänään tuo paatunut linnakundi on tohtoriksi väitellyt arvostettu kirurgi.

Arno Kotron ja Christer Lybäckin kirjoittama Veitsen terällä olisi syytä löytyä jokaisen kodin kirjahyllystä. Se ei ehkä ole mikään kaunokirjallisuuden merkkiteos, mutta se kertoo vavahduttavan ja inspiroivan tositarinan. Siihen on hyvä palata niinä hetkinä, kun tuntuu että ei, ei pysty, eikä kykene.

Sillä kyllä pystyy. Ja kyllä kykenee. 

Elämäkerta maalaa lukijan eteen kaikki onnettoman lopun ainekset: nuoren miehen elämän, jossa kaikki menee niin päin helvettiä kuin vain mennä voi. Kurssi kuitenkin kääntyy, juuri kun alkaa näyttää siltä että seuraava osoite on ruumishuone. Pelastus löytyy lopulta raitistumisesta: siitä, että Christer ottaa vihdoinkin oman elämänsä omiin käsiinsä. Vaikka helppoa sekään ei ole.

Raittiutta on takana jo ainakin vuosi, kun lääkärihaaveesta tulee riita Annen kanssa vankilomalla. Christer on ovensuussa lähdössä juomaan, kengät ovat jo jalassa kun Anne juoksee väliin. 

- Ole kiltti älä lähde.

Anne puhkeaa itkuun.

Christer ei lähde. Tilanne laukeaa. Hän ei ratkea juomaan ja tekee seuraavana päivänä Sörkan vankilassa yhden elämänsä tärkeimmistä päätöksistä: yksikään ihminen maailmassa ei pystyisi enää enää manipuloimaan hänen juomistaan. Kenenkään ihmisen takia hän ei olisi raittiina eikä kenenkään takia joisi. Raittiina hän olisi vain itsensä vuoksi. 

Mitä muut tekevät, sitä hän ei enää koskaan kostaisi itselleen. 

 

Share

Kommentoi