Oletko ikävä asiakas?

Itse Minna Mänttäri

Vähän aikaa sitten juttelin asiakaspalvelutyötä tekevän ystäväni kanssa, joka kohtaa päivittäin monia naamoja ja kaikenlaista tallaajaa. Hän totesi, kuinka viimeisen viiden vuoden aikana on selvästi tapahtunut muutos: huonosti käyttäytyvien asiakkaiden määrä on kasvanut selkeästi. Monilta puuttuvat alkeellisimmatkin käytöstavat, tervehtimisestä alkaen. Vaatia silti osataan. On mahdotonta ymmärtää, miksi juuri tätä minun asiaani ei voida hoitaa nyt ja heti. Paskat siitä, että kymmenen muuta asiakasta odottaa edellä ja hommat hoidetaan saapumisjärjestyksessä.

MUTTA KUN MINÄ, MINUN JA MINULLE. 

Ystäväni ei ole ainut, jolta tällaista viestiä olen kuullut. Toinen ystävä käveli aikanaan kesken työpäivän kassalta ulos, kun ei enää kestänyt, takanaan tuolloin jo useamman vuoden mittainen ura kyseisissä tehtävissä. Netistä löytyy myös hyvin herkullisia avautumisblogeja, kuten vaikkapa tajuttoman hyvin kirjoitettu Sika miäs ja porsas naene kaupassa, jossa annetaan melko lohduton kuva suomalaisista asiakkaista, erään asiakaspalvelijan silmin. (Suosittelen jo pelkästään nerokkaiden Hitler-videoiden vuoksi.)

Juuri tällä viikolla luin paikallisesta sanomalehdestä artikkelin siitä, millaista on hyvä asiakaspalvelu. Mutta missä ovat jutut siitä, millainen on hyvä asiakas? Eikö se olisi ihan yhtä tärkeä aihe?

Vallalla tuntuu olevan kummallinen käsitys siitä, että asiakaspalvelijan tulee kestää ja sietää ihan mitä tahansa, koska on ihan itse työnsä valinnut. Lienee totta, että siinä hommassa eivät herkkänahkaiset pärjää ja että aspojenkin joukossa on varmasti henkilöitä jotka eivät ole oikeassa työssä ja hommaansa päteviä. Mutta ettäkö ihan mitä tahansa? Oikeasti? Olisiko kuitenkin syytä muistaa, että hän siellä tiskin toisella puolella on myös ihan oikea ihminen? Ja oikeilla ihmisillä nyt on tapana reagoida siihen, kuinka toiset ihmiset toimivat ja käyttäytyvät. 

Siinähän ei ole mitään pahaa, että on vaativa asiakas. Varsinkin silloin, kun on isot rahat pelissä on syytäkin saada asioida asiantuntevan ja muutenkin asiallisen henkilön kanssa. Mutta voi olla vaativa asiakas myös ilman että on kusipää. 

Ei vanha kansa ihan kaikessa ollut oikeassa, mutta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan on kyllä aika pätevä lause.

Minulla ei ole tässä elämässä kovinkaan kummoisia periaatteita, ja nekin mitä on olen valmis myymään pilkkahintaan kirpparilla kunhan vaan ensin keksin, kummin päin takkini tänään käännän. Mutta on yksi asia, josta pyrin pitämään kynsin hampain kiinni: en mene kauppaan tai mihinkään muuallekaan oksentamaan omia ongelmiani henkilökunnan naamalle.

Vien homman toiseen ääripäähän: hymyilen aina kun kohtaan asiakaspalvelijan. Olen tehnyt sitä jo niin kauan että se on refleksi. Erityisen ystävällinen pyrin olemaan silloin, jos aspan rintapielessä lukee harjoittelija. Muistan kun monia vuosia sitten olin paikallisessa Anttilassa pahimpaan lauantairuuhka-aikaan, ettei olisi olleet alennusmyynnitkin päällä. Kun saavuin kassalle, ihminen tiskin toisella puolella katsoi minua ja parahti kovaan ääneen: PÄIVÄN ENSIMMÄINEN HYMYILEVÄ ASIAKAS.

Silloin ymmärsin, että kyllä sillä vaan on väliä, millaisella naamalla mille tahansa luukulle saavun. Joten valitsin hymyilemisen ja ystävällisyyden, enkä ole katunut. Sattumaa tai ei, mutta listani oikeasti paskoista palvelutilanteista on erittäin lyhyt. Muistan kuinka minua peloteltiin Berliinin surkealla palvelukulttuurilla: yhteensä kuuden viikon reissaamisella on kohdalle osunut vähintään kelvollista, jopa ylitsevuotavan taidokasta ja ystävällistä palvelua. Hymyilemällä saa sitä paitsi hemmetin paljon anteeksi, ainakin kökön kielitaidon ja muutkin törttöilyt. (Myös kotimaassa.)

Parasta hymyilemisessä on se, ettei se maksa mitään. Riskinsä on tietysti tässäkin: siitä saattaa tulla myös oikeasti hyvälle tuulelle. 

 

Kommentit

UnnaNanna (Ei varmistettu)

Olen ollut myynnissä ja asiakaspalvelussa töissä vuosia, ja minulla tuo "hyvän asiakkaan rooli" on kiinni syvässä. Niin syvässä että se jopa ahdistaa. Pyrin aina olemaan hymyyilevä, kohtelias, tervehdin, reagoin tilanteisiin ja keskustelen, puhun kokonaisia selkeitä lauseita, käytän kiitosta, kuten töissäkin, ja välillä tuntuu että tekisi mieli itkeä kun ei koskaan missään ole "lupa" olla hymyilemättä tai jurottaa, jos ei oikeasti tunnu hyvältä... Ongelma näinkin päin :D Toivoisin että minulla asiakkaana olisi joskus oikeus olla olematta "palveluhenkinen"!

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Oi, ei ole hauskaa tuokaan! Minä jurotan kyllä paljonkin muussa elämässä, mutta olen järkeillyt että nuo kohtaamiset asiakaspalvelijan kanssa ovat kuitenkin sen verran pieni osa elämästäni että silloin on varaa olla ystävällinen, varsinkin jos voi siten tehdä toisen päivän paremmaksi. Unelma-asiakkaan rooli, niin kuin mikä tahansa rooli on pitemmän päälle raskas kantaa, kai sitä joskus riittää vähempikin, edes se ettei ainakaan heittäydy kusipääksi. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Halleluja, kiitos tästä! Olen superkiitollinen siitä, että minut on jo kotona kasvatettu kohteliaaksi ja mukavaksi tyypiksi. Nämä kun on niitä asioita, jotka voi olla hankalaa opetella ilman hyvää mallia. Nyt vielä asiakaspalvelutyötä itsekin tehneenä huomaan erityisesti, miten hyvältä tuntuu kun toinenkin osapuoli suhtautuu aspaan kuin ihmiseen.

Kaikkein hämmentävintä on kuitenkin se, että kaikki eivät ole törkeitä vahingossa tai ajattelemattomuuttaan: osa tuntuu olevan oikein ylpeitä siitä, miten reteästi "pitävät puoliaan". Siis pitävät puoliaan jotain työtääntekevää, viatonta kassatyöntekijää kohtaan. Huhhuh, itse olen vahvasti sitä mieltä, että kiltteys ei ole yhtä kuin kynnysmatto, eikä sikailu ole yhtä kuin reippaus ja voimakkuus.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Kotikasvatuksen tärkeyttä ei tosiaan kannata väheksyä. Itsellä se on tosin mennyt niin päin, että häpesin aina lapsena isääni joka on kova tinkimään ja muutenkin hyvin töksäyttelevä tapaus myymälöissä asioidessaan. Alitajuisesti varmaankin päätin että en ryhdy samanlaiseksi.

Jännä juttu tuo "puolien pitämisen" tarve. Pinnan alla on ilmeisesti olettamus siitä että kassa pyrkii kaikessa vain jotenkin huijaamaan viatonta asiakasparkaa. Totta kai virheitä sattuu kaikille, mutta se miten niihin reagoi onkin sitten oma juttunsa. Tarve kyykyttää toista ihmistä julkisesti tuntuu olevan aika yleinen tarve monille nykyään, se näkyy niin netissä kuin reaalimaailmassakin. 

Tove Janssonin tytär

Mulle tuli kerran kassalle humalainen mies, joka oli hetkeä aiemmin huoritellut työtoveriani. En suostunut myymään jäätelöä ilman anteeksipyyntöä. Tyyppi meni hiukan hämilleen. Mä sain pomolta puhuttelun, mutta työtoveri sai kuitenkin sen anteeksipyynnön. Asiakaskin sai jäätelön. Ja vei muuten roskat roskiin.

Satya

Ymmärrän, ettei kaavoihin kangistuneita pomoja vastaan ole monista syistä helppoa asettua. Silti olisi voinut kysäistä häneltä paria tarkennusta.

Onko huorittelu hänen mielestään oikein?

Jos se on oikein, miksi?

(pomon ollessa mies) Sinua ei siis haittaisi humalaisen kutsuessa sinua vaikka homoksi?

Tove Janssonin tytär

Joo totta, tuossa vaan oli ihan tarpeeksi reippautta jo parikymppiselle mulle, että puutuin asiakkaan käytökseen. :) Pomo muuten oli nainen.

Satya

"tuossa vaan oli ihan tarpeeksi reippautta jo parikymppiselle mulle"

 I hear you. Kynnys on aina iästä tai kokemuksesta huolimatta korkealla, kun poistutaan asiakas on aina oikeassa-raamista.

"Pomo muuten oli nainen."

Valitettavasti suurin osa naispomoistakin antaa huorittelun mennä läpi, koska heille on kauppaketjun toimesta hakattu päähän sanaa asiakaspalvelu. Tarkoittaen suurilta osin ruokakauppojen maailmassa, ettei ketään suututeta. Ei edes humalaista huorittelijaa.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Tove Janssonin tytär, olet sankarini.

empuska

Mua joskus kummastutti, miten ne SAMAT TYYPIT sai aina jotain ihan överiä palvelua aspoilla, mutta taidanpa nyt tietää, että miksi. Mua ylipäätänsä ihmetyttää, miten kukaan kehtaa olla ilkeä kasvotusten asiallista VIERASTA kohtaan? En mä ainakaan pysty, ellen ole tuntenut ihmistä sen verran kauan, ettei heti nosta kytkintä, jos alan känkkäränkkäileen. 

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Ilmeisesti moni ajattelee just toisin: että kun en tunne tuota ihmistä, voin sanoa sille mitä huvittaa. Mielenkiintoinen ajatuskulku kyllä sekin.

stella maria

Juurikin näin.

Itse asiakaspalvelijana, ja vielä todella palvelualttiina ja taitavana sellaisena, ärsytti erityisesti se kun olen saanut useinkin asiakkailta lokaa niskaan koska satun olemaan nuori ja ulkonäöllisesti ikäistäni vieläkin nuoremman näköinen nainen. Että mees nyt pikkutyttö siitä pois ja anna aikuisten hoitaa asiat. ööööööööö

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Aaaaaaarrrrrggggggggghhhhh!

Vierailija (Ei varmistettu)

Vaikutat ihanalta asiakkaalta!

Itse olen ollut muutaman vuoden osa-aikaisena töissä lähikaupan kassalla. "Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" on siinä mielessä totta kohdallani, ettei vastaan ole tullut kovin usein ikäviä asiakkaita. Hymyllä ja rauhallisella asenteella pääsee aika pitkälle, mutta ei toki aina. Pahimmillaan minua on huoriteltu, uhattu tappaa saksilla (:D) sekä heitelty esineillä. Nämä eivät tietenkään ole tulleet ns. normaaleilta asiakkailta vaan laitapuolen kulkijoilta, joille on lähikaupassa yksin työskennellessään tietysti vapaata vittuiluriistaa. Toisaalta asiakaspalvelutilanteet ovat lähikaupassa hyvin lyhyitä eikä kyse ole suurista summista - suurimmaksi osaksi ihmiset haluavat vain ostaa nopeasti maitopurkkinsa ja häipyä. Mikä on tavallaan sääli tietysti.

Paha mieli tulee silloin, kun en osaa palvella asiakasta oikein syystä tai toisesta (esimerkiksi minulle ei ole opetettu jotain asiaa eikä kukaan vastaa puhelimeen) ja saan siitä hyvästä paskaa niskaan ja lupauksen valittaa esimiehelleni. Kerran eräs rahakkaan oloinen pukumies nöyryytti minut täysin muiden asiakkaiden edessä juuri tällaisessa tilanteessa, minkä seurauksena minulta taisi itkukin tirahtaa. Onneksi jonossa olleet asiakkaat olivat ystävällisiä ja lohduttivat jälkikäteen, ettei tilanne ollut minun vikani.

Suurimmaksi osaksi olen kuitenkin aina pitänyt suurinta osaa asiakkaista aivan siedettävinä, mitä nyt vähän etäisinä. Onneksi pääsen pian siirtymään erääseen vaatekauppaan hiukan vaativampaan asiakaspalvelutyöhön.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Kiitos! Kyllä, homma toimii toisinkin päin. Jos minulle hymyillään, harvemmin vastaan irvistyksellä. On varmaan heitäkin, joita toisen ihmisen ystävällisyys jotenkin provosoi, mutta siellä lienee taustalla aika paljon muitakin ongelmia. Tuosta julkisesta nöyryyttämisestä kommentoinkin jo tuolla ylempänä, paskamaista hommaa. Kovasti onnea sinulle uuteen työhösi! 

paulahelena
ALUAP

Mun mielestä tän saman vois ulottaa ihan kaikkeen ihmisten väliseen kanssakäymiseen - en näe, miksi ketään ihmistä pitäisi kohdata naama norsunvaginalla ja täynnä omia ongelmiaan, kun tosiaan ihmisiä tässä ollaan kaikki. Mä olen kohtelias bussikuskeille, kaupankassoille, päiväkodin työntekijöille, vastaantulijoille ja kenet nyt sitten satunkin arjessani kohtaamaan. Tän takia mun ei myöskään tarvitse mitenkään erityisesti skarpata asiakaspalvelutilanteessa kohtelemaan myyjää hyvin, kun ei tulisi mieleenkään kohdella huonosti.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Ilman muuta kaikki ihmiset ansaitsevat tulla kohdelluiksi ihmisinä. Ajattelen niin, että jos olen itse valinnut kohtaamiseni kyseisen ihmisen kanssa, minulla on velvollisuus olla ystävällinen, eli jos menen asioimaan johonkin, ajan bussilla jne. Mutta en minä silti pelkkänä hangonkeksinä kulje paikasta toiseen. Jos olen jossain yksin, omiin ajatuksiini vajonneena en välttämättä aina jaksa kuunnella jonkun satunnaisen ihmisen avautumisia, sen verran introverttia minussa kuitenkin on. Eikä siinäkään tarvitse tarkoituksella ilkeä olla, voi keksiä jonkun tekosyyn ja livahtaa pois paikalta.

Satya

".. jossa annetaan melko lohduton kuva suomalaisista asiakkaista, asiakaspalvelijan silmin."

Täytyy muistaa, että on kassatätejä joilta löytyy vuosikymmeniä enemmän työkokemusta, mutta he eivät välttämättä allekirjottaisi moniakaan huomioistani. En syö sanojani mistään kirjoittamastani, totean vain blogini olevan katse yhden tietynlaisen linssin läpi.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Moikka! Lisäsin tuohon tekstiini että erään asiakaspalvelijan silmin, jos se vielä alleviivaisi sitä että kyse on tietenkin sinun näkökulmastasi, niin kuin blogit yleensä ovat. Uskoisin, että aika moni asiakaspalvelija kuitenkin allekirjoittaa havaintosi.

Toivon hartaasti, että jatkat blogiasi vielä sittenkin kun 50 kirjoitusta on täynnä, harmittaa jos lopetat! 

Satya

Loppu häämöttää! Toisin kuin 99,99% bloggaajista minulla on kaiken aikaa ollut käsikirjoitus. Sitä on tietysti muuteltu matkan varrella esim. postauksen 10 kohdalla (danke Adolf), kun huomasin saaneeni uskollisen lukijakunnan sekä yllättävästi kannatusta myös Lilyn toimitukselta. Monesti näkökulma josta päätin kirjoittaa viikkoja aiemmin on toistunut edessäni, ja sen tapahtuman olen raapustanut inspiraation/inhon voimalla. Kuten postaus 7. Aiemmin blogini kommenttiboxissa mainitsin jollekin kuka ei myöskään haluaisi blogin loppuvan 50:n jälkeen, että en vain keksi pitkän aikaa (lue vuosia) tekeväni uusia ja oivaltavia huomioita kentältä. Ehkä kassalla blogi toimii joillekin korvikkeena...

Nāiádes
Naiádes

Hetken aikaa Helsingin Vuosaaressa viettäneenä tulin siihen tulokseen, että se ei kyllä ole mun paikkani tuo Helsinki... Hyvä etteivät soittaneet kaupasta johonkin laitokseen, kun siinä kassalla ollessani TERVEHDIN ja sanoin KIITOS ja huikkasin vielä lähtiessäni, että HEI HEI. Katsoivat mua lähinnä, kun jotain spitaalista. "Mitä se tuokin vieras ämmä meille huutelee, saatana..."

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Ai kauheeta, mikä hullu huutelija!

Satya

En ihmettele yhtään. Nähtyäni Aku Louhimiehen Vuosisaari elokuvan, päätin etten anna metron kuljettaa minua sinne ikinä.

jannamilla (Ei varmistettu)

Hö! Olen juuriltani vilkas ja puhelias karjalainen, enkä kyllä Vuosaaressakin asuneena allekirjoittaisi tätä yleistävää väitettä Helsingistä ;) Minusta Helsingissä asuu muutenkin todella kohteliasta ja ystävällistä väkeä, toisin kuin maakunnissa monesti kuulee väitettävän!

Nāiádes
Naiádes

No eipä se varmasti joka tilanteessa paikkaansa pidä : )

Nāiádes
Naiádes

No eipä se varmasti joka tilanteessa paikkaansa pidä : )

empuska

Paljasjalkaiset hesalaiset ovat ihan lupsakkaa sakkia, mutta pääkaupunkiseudun kirouksena on ne Helsingistä tärkeilevät ihmiset. Ja kun ne sitten levittyy kaikkialle kirjaimellisesti  negailemaan, kun Tampereella ei ole sitä, Turussa tätä, Oulussa tota, eikä varsinkaan mitään jossain perähikiällä, niin siinä on hieman vaikea olla heittelemät rättejä heidän naamoihin.

 

aadee (Ei varmistettu)

Mulla on kyllä ihan vastakkaisia kokemuksia Helsingistä. Siellä asiakkaani moikkasivat ensin, sitten kyselivät kuulumisia ja tekivät tilauksensa siinä ohessa. Lähtiessäänkin vielä moikkasivat. Poismuuttoa tehdessäni pyytelivät vielä, että jäisin... Tullessani Keski-Suomeen ja jyväskylään ensimmäinen asiakaskohtaamiseni meni suunnilleen näin: minä: Hei! Asiakas: kalja, m: Hei vaan! A: KALJA, minä yritin vielä kerran: No hei! Asiakas: Anna nyt sitä saatanan kaljaa!!!! Eikä ne asiakaskohtaamiset kovin kovasti tästä enää parantuneet. Enää en asiakaspalvelua tee, juuri siksi, että en jaksanut olla p...amaisen käytöksen kohteena, kuten täällä on tapana. Tylyileminen on täällä tapana.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Varmaan Helsingissäkin on aluekohtaisia eroja. Toki ihmisen varallisuus ja käytöstavat eivät aina kulje käsi kädessä, kuten täällä kommenttiboksissa mainituista vittuilevista pukumiehistä voi päätellä.

Mahtava dialogi! Ei tänne puhumaan ole tultu vaan ryyppäämään, perkele. Minulla ei ole Jyväskylästä kaupunkina muuta henkilökohtaista kokemusta kuin ohiajaminen eikä tämä oikein houkuttele edes pysähtymään...;-) 

ikkiam
LUOMA

Just pari päivää sitten mietin, että kunnioitettavimpia ammatteja ovat kyllä myyjä ja siivooja, kun hymyilin ja kiitin työhuoneemme alakerrassa työskentelevää siivojaa, joka hämmästyi mutta onneksi myös ilostui!

Kiitos kun kirjoitit tästä!

Kiitos jos olet myyjä/siivooja/muu vastaava!

 

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Kyllä, tärkeää työtä! Minäkin yritän usein ottaa kontaktia siivoojiin ja tervehtiä, he vain usein kääntävät päänsä pois kohdatessa ja yrittävät olla jotenkin huomaamattomia. Itsekin siivoustyötä tehneenä muistan kyllä sen tunteen, että on jotenkin b-luokan kansalainen.

Papris
Odotusta ja opiskelua

Olen osa-aikaisena myymälässä, jossa on sekä kassan takana istumista että erilaisten tuotteiden kanssa häärimistä, esim. pöytäliinan leikkaamista. Ra-kas-tan sitä hyvää fiilistä mikä tulee kun saa asiakkaiden kanssa höpötellä ja varsinkin kun toinen on hyvästä palvelusta mielissään!

Mutta olen ehkä myös huomannut tuon saman ilmiön, oon vaan aiemmin miettinyt, että johttuuko se jotenkin musta. :D Mutta mielestäni toimin ihan samalla tavalla kun viis vuotta sitten, ehkä vähän enemmän rutiinilla, mut silti.

Parasta on palvella vanhuksia (paitsi niitä kaikista kiukkuisimpia), koska niiden kanssa usein pääsee juttelemaan ihan oikeista jutuista, eikä oo sellasta asiakaspalvelutilanne-roolipeliä mitä varsinkin monien oman ikäisten kanssa. Vanhukset kertoilee aina itsestään ja mihin aikoo ostamiaan asioita käyttää, kyselee neuvoa ja kehuu ja on kohteliaita. Valloittavia tyyppejä :)

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Se, että on osannut olla toiselle avuksi on kyllä varmaan yksi mukavimpia tunteita maailmassa! Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve on meillä kaikilla ja yksinäisillä vanhuksilla asiakaspalvelija saattaa hyvinkin olla se ainut henkilö, jonka kanssa saa koko päivänä höpötellä. Parhaimmillaan sieltä tulee varmaan aikamoista tarinaa. :-)

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Mua tuppaa välillä naurattamaan, kun iskee asiakkaana "asiakaspalvelijamoodi" päälle. Siinä sitten minä ja kassa toistelemme rutiinilla kohteliaisuuksia toisillemme. Ai niin, voisihan sitä pitää myös ajatukset mukana tilanteessa on lähinnä se, mikä tulee mieleen hymyn noustessa huulille. Piristäviä hetkiä päivään täällä tylyjen asiakkaiden Jyvääskyläästä (aadeeta lainaten).

Sini K.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Haha, kiitos Sini! :-D

Kanelibasilika

Hyvä teksti! Itse olen ihan fiiliksestä riippumatta aina yhtä hymyä töissä kuin muutenkin,  taannoin olin työssä jossa (esimiehen ohjeistuksen mukaisesti) "asiakas on aina väärässä" ja kun 03:30 työvuorossa ystävällisesti hymyilin (niin asiakkaille kuin esimiehellekin) totesti esimies "ei täällä saa hymyillä". OlOlisipa ollut edes (huono) vitsi..

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Apua, kuulostaa ihan jonkun yökerhon narikalta...? ;-)

Kanelibasilika

Lentokenttä (eli läheltä liippaa ;'D)

Kun on ollut lähes koko työuran asiakaspalvelussa, niin on mielellään myös hyvä asiakas. Tosin muutamassa poikkeustapauksessa olen vaihtanut kaupassa toiselle kassalle ja kerran kävin antamassa palautetta..

Poikkeukset:

-kassahenkilöllä oli niskahieronta kesken. Siinä asiakkaita odotellessa juorusi kaverin kanssa ja kaveri hieroi niskaa. En viitsinyt häiritä.

-"hei, mites ne tuparit meni? Ketä oli ja kuka oli eniten kännissä? Joo kato kun se jo sano, että aikoo vetää lärvit" jne. En halunnut kuunnella heidän illanvietostaan, mun mielestä kyseisen keskustelun voisi käydä muualla, kuin kaikkien asiakkaiden läsnäollessa.

-"siis kello on JO niin paljon, että kauppa on kiinni. Joku vois kyllä käydä laittamassa ovet lukkoon, nää vaan lappaa tänne ja meidän pitää olla täällä ylitöissä. Eiks nää osaa kelloa?" Kassalla oli melkoinen jono, joten asia tuli selväksi monelle asiakkaalle. Oikeassa asiakaspalvelija oli, mutta musta avautumisen olisi voinut hoitaa vaikka joskus toiste. Esim. kun ei asiakkaita kuulemassa.

Viimeisimmän, erittäin kuuluvasti lausutun kommentin jälkeen sitten menin ja annoin sen palautteen.

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Joo, kyllähän henkilökunnan asiattomasta käytöksestä kannattaa ja pitääkin antaa palautetta. Kun ihmiset ovat asialla niin hölmöilyä voi aina tapahtua, tiskin molemmin puolin. 

Mia K.
Voi taivas

Mä tykkään myydä, ja palvella myös.. hankalat asiakkaat on haastavia, ja ns teen vetoja itseni kanssa, että saanko heidät ehkä muuttamaan mieltään, jos ovat meuhkaamassa ;)) usein joo! Yhtä usein en :)

Erään kerran eräässä silmälasiliikkeessä ollessani tätini seuraneitinä, myin kolmelle asiakkaalle kolmet pokat kun "oikeat" myyjät olivat parin metrin päässä ja puhuivat omiaan :) ja, sama juttu monasti muissakin liikkeissä. Jos mulla on aikaa, ihan huviksenikin neuvon ihmisiä kun ne aina luulevat mua myyjäksi.. koskaan ei tiiä, mitä voikaan tapahtua! ♡

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Haha, valemyyjä! :-)

Satya

Valemyyjä = minä

Oikea myyjä tekee työtään rakkaudesta asiakaspalveluun aidon hymyn säteillessä. Minä väännän usein tekohymyä ainoana motiivina varmistaa palkanmaksun jatkuvuus. Pitäisikö meille valemyyjille perustaa Facebookiin suljettu ryhmä? Lehdet saisivat lööpin: Suomessa 80 000 valemyyjää!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.