Ladataan...
Itse Minna Mänttäri

Naamakirjakaverini ovat epäilemättä jo kyllästyneet leuhotukseeni maalaiselämän ihanuudesta. Okei, lupaan, etten postaa enää yhtään kuvaa kasvihuoneen jättiläiskurkuista. Ehkä.

Ja koska hyviä asioita kuuluu aina vesittää sillä että no hei on täälläkin oikeesti tosi paskaa, lienee aiheellista avautua myös landepaukkuilun pimeästä puolesta.

Joka on....

... linnut. Tai tässä tapauksessa kurjet.

Kyllä, olen erittäin eläinrakas ihminen. Mutta minunkin rakkaudellani on rajat. Ne ovat nyt tulleet vastaan.

Ne kaksi perkelettä ovat nyt tulleet kolmena peräkkäisenä yönä viereiselle pellolle huutamaan. Ja kun sanon huutamaan, niin todella tarkoitan sitä. Tosin Wikipediassa kyseisten lintujen ääntelyä kuvataan hyvin korrektisti trumpettimaisiksi törähdyksiksi. 

Kuules Wikipedia. Minä kyllä kuvailisin sitä lähinnä vittumaiseksi. 

Vuosikausia olen höröttänyt tällekin sketsille. Nyt ymmärrän myös sen syvemmän merkityksen.

 

 

Ladataan...
Itse Minna Mänttäri

No tällä kertaa ihan jostain muualta.

Päivän opetus:

Jos ruispuolukkapuuron ohjeessa kehoitetaan käyttämään karkeita tai puolikarkeita ruisjauhoja tai sitten ruispuurosekoitusta, ei kannata käyttää hienoja sihtiruisjauhoja.

Kai tämän voisi pillillä imeä. Paitsi että nuo jauhopaakut voi ikävästi tukkia röörin.

Fak. Mie lähen kebabille, heippa.