Ladataan...
Itse Minna Mänttäri

Heti alkuun on todettava, että Jesse Kaikuranta on minusta yksi sympaattisimmista hahmoista tämän hetken musiikkibisneksessä enkä toivo hänelle muuta kuin pelkkää hyvää.

Mutta ne biisit.

Voi jumalauta.

Tarkastellaanpa asiaa hieman lähempää. Otetaan ensin käsittelyyn ensimmäinen hittibiisi, Vie mut kotiin.

Vie mut kotiin uudelleen, laita mun pää ja sydän paikoilleen...

Tsot tsot. Kyllä ne oman elämän palikat pitää jokaisen laittaa ihan itse paikoilleen. Toinen voi siinä toki tsempata, mutta ei täällä kukaan pysty toista korjaamaan. Semmonen kiva juttu on olemassa kuin terapia, sitä kannattaa kokeilla. Yksin tai yhdessä.

Koske mua niin, etten voi enää unohtaa, kuka on se joka minut omistaa...

Öö, jos nyt kuitenkin sovittaisiin niin ettei täällä kukaan omista yhtään ketään, jookosta? Vaikka miten yhdessä oltaisiin ja olisi naimakaupat tehty ja asuntolainakin vielä.

Ja mä teen parhaani ja enemmänkin, et sä et pety milloinkaan, vannon sen...

Muhahahahahahaa!!!! Käsi ylös, kuka ei ole koskaan pettynyt kumppaniinsa tai aiheuttanut tälle pettymystä?

Huhuu???

Muista ettei vaihtaa saa, jos alkaa kaduttaa...

Kyllä saa.

 

Ja kun kerran vauhtiin päästiin, niin analysoidaan samalla kertaa myös uusin hitti Järjetön rakkaus. Tai oikeastaan kappaleen nimen pitäisi olla Järjetön läheisriippuvuus.

Lähde jonkun toisen matkaan, soita mulle yöllä vuoden päästä taas. Voit olla varma, hetkeekään en mieti, ehdoitta mä saavun sua noutamaan...

Älä. Ole. Tyhmä.

Loukkaa tuhat kertaa vielä, väitä ettet tiedä miestä huonompaa. Voit olla varma, anteeksi saat aina, ei kai ole sulla sen helpompaa...

No ole sitten jos haluat. Ja kyllä muuten on paljon helpompaa sillä toisella. Sehän saa sekä syödä kakun että säästää sen. Ja sinä kärvistelet kotona, odotat että puhelin pirahtaa ja otat paskaa niskaan niin jotta ropisee. Onko reilu kauppa? Ei ole.

--------------------------------------

Ei, en rääpinyt näitä kappaleita tässä huvikseni, vaan asialla on toki suurempi tarkoitus. Olen nimittäin vilpittömästi huolissani tällaisen musiikin turmiollisesta vaikutuksesta nykypäivän ihmissuhteisiin.

Kiva ja turvallinen normiarki ei enää kohta kelpaa kenellekään, kun parisuhteiden pitää olla alati silmukoita heitteleviä vuoristoratoja, joissa tunteiden syvyys on täysin verrannollinen siihen, miten sairaanfuckinkipeenraastavaa toisen kanssa oleminen on. Possujuna olisi monelle aivan tarpeeksi hurja laite, mutta ei, pakko on rynnistää kieputtimen ekaan vaunuun ja sitten itkeä tillittää miljoonatta kertaa ystävälle kun ei se Pete taaskaan soittanut. (Jännä juttu, jotainhan olisi voinut päätellä siitä että Pete kouri toista muijaa hetkeä ennen kun tuli baaripöytään tarinaa iskemään, sopivasti juuri ennen valomerkkiä.)

Että eiköhän tehdä sellainen sopimus, ettei enää ripustauduta renttuihin, ei miehiin eikä naisiin? Oikein hyvät kyydit saa nimittäin possujunassakin.