Ladataan...
Itse Minna Mänttäri

No voi morjens mikä viikonloppu.

Kun perjantaina laskin matkalaukkuni hotellihuoneen lattialle, vapautuneeseen käteeni työnnettiin skumppalasi. En ollut siitä kovinkaan pahoillani. 

Pellepaita päälläni lähdin avajaisiin, jatkoin hölmöä hymyilemistä (ja kikattelin muun muassa sille että työni oli numeroitu KAKKOSEKSI) ja join lisää viiniä. Sitten menin ravintolaan, söin hevosta ja join lisää viiniä. Sitten menin pubiin ja join vielä vähän lisää. Kun jossakin vaiheessa tajusin sössöttäväni miehelleni itku kurkussa ja ripsivärit poskilla miten ilman tätä miun huumorintajua mie oisin kyllä ollu jo kauan sitten vainaa, ymmärsin että oli aika lähteä nukkumaan. 

Seuraavana päivänä olo oli hauras ja muut ihmiset vähän pelottavia. Hotelliaamiainen, tuo jumalten lahja paikkasi hieman tilannetta ja lähdin galleriaan päivystämään lupaukseni mukaisesti. Kiitos teille, jotka tulitte nykäisemään hihasta ja kiittämään blogista. Olette kovin tärkeitä minulle. (Tähän sydän.)

Ja Laura, voi Laura. Käsittämätöntä miten voi tuntea sellaista sielujen sympatiaa (aargh, mikä klisee mutta ei voi mitään) sellaisen ihmisen kanssa, jota ei ole koskaan ennen tavannut. Mieletöntä. Olkaa onnellisia te, ketkä saatte hänen vaikutuspiirissään aikaanne viettää! (Ja te, ketkä ette ole häneen blogiinsa vielä tutustuneet niin ei muuta kuin klikaten tänne heti ja välittömästi.)

Edustushetken jälkeen puolikas pitsa, päiväkalja ja pienet päiväunet olivat ainoa oikea ratkaisu. Vaatteet päällä hotellilakanoissa makoileminen punkkulasi kädessä miesten telinevoimistelua katsellen tuli testattua myös ja todettua erittäin hyväksi ajanviettotavaksi. Ja koska Tampereella täytyy kuulema ehdottomasti mennä syömään kanansiipiä, menimme syömään kanansiipiä. 

Ja tänään aamupalan ja aamusaunan kautta kotiin pellonreunaan. 

Hyvä. Oikein hyvä. Saatan tulla joskus uudestaankin.

***

Tyttö-teemanäyttely Galleria Rongassa Tampereella 7.5. asti. On muuten tosi hieno näyttely!

Ladataan...
Itse Minna Mänttäri

Tampereella, Galleria Rongassa aukeaa viikonloppuna uusi näyttely: teemanäyttely otsikolla Tyttö. Esillä on töitä yhdeksältätoista eri taiteilijalta ympäri Suomea: heidän joukossaan myös allekirjoittanut, teoksellaan Tuhkimo

Olen vähän ihan vitin tohkeissani. Hakijoita oli yli kahdeksankymmentä eikä raadissa tietääkseni ollut edes yhtään kaveria tai kumminkaimaa. Kuvataiteen saralla ansioluetteloni on vieläkin lyhyempi kuin se kuuluisa Kekkosen hiustenhoito-opas. Mutta hei, siellä sitä ollaan.

En odota tämän myötä mainetta ja mammonaa puskevan ovista ja ikkunoista. (Ei toki haittaa, jos molempia tulee.) Merkitys on pikemminkin henkinen: ajatus siitä, että jumankauta, kyllä minä sittenkin olen ihan oikea taiteilija.

Työni, joka gallerian seinältä löytyy, on sekin tässä suhteessa merkityksellinen. Se on koulutyö viime syksyltä, siltä hetkeltä kun viimein tajusin että vaikka olenkin luokan paskin piirtäjä niin minulla on silti oikeus olla täällä. Ja että jälkensä voi tähän maailmaan jättää muullakin kuin kynällä tai siveltimellä. 

Vaikka hiekkapaperilla. Ja kynsilakalla.

Piti ihan kurkata, että mitä mahdoin hakupapereihin työstäni kirjoittaa:

Teos kommentoi tyttöyden ja naiseuden välistä, häilyvää rajapintaa. Kun pieni tyttö sovittaa haparoiden äitinsä korkokenkiä, se on tytön ensimmäinen roolileikki naisen maailmassa. Aikuisen naisen elämä näyttäytyy silloin kovin kiehtovana ja tavoiteltavana. Aikuiseksi kasvaessaan moni tyttö kohtaa kuitenkin paineita ja vaatimuksia. On oltava sitä ja tätä, mutta ei mielellään liikaa eikä ainakaan liian vähän. Moni kokee, ettei mahdu naisen kenkiin: ne joko puristavat tai hölskyvät jaloissa. 

Voi helposti käydä, kuten kuvan tytölle: hän katoaa. Vain kenkä jää jäljelle.

 

Näyttelyn avajaisviikonlopulle osuu myös Pirkanmaan Taidesuunnistus, jossa yleisöllä on mahdollisuus vierailla sekä gallerioissa että työtiloissa ja tavata taiteilijoita töidensä äärellä. Itse olen luvannut päivystää Galleria Rongassa lauantaina 18.4. klo 12-14. Jos olet maisemissa niin tulehan moikkaamaan! Olen se joka hymyilee hölmistyneenä ja saattaa tuoksahtaa hieman eiliselle viinille avajaisillan jäljiltä (kyllä näillä tuntomerkeillä luulisi erottavan).

 

Myös kaikenlaisia menovinkkejä Tampereen viikonloppuiseen sykkeeseen otetaan ilolla vastaan!