Ladataan...

Naurattaa (ja vähän itkettää) kertoa, mutta otsikon kaltaisia kysymyksiä olen kuullut viimeisen vuoden aikana monta.

Moni todella kuvittelee, että laulutunneille kannattaa tulla vain, jos osaa jo valmiiksi laulaa. Pistetään tälle harhaluulolle nyt päätös:

 

Laulutunneille saa ja kannattaa tulla, vaikka ei osaisi laulaa ollenkaan.

 

Oikeus laulamiseen kuuluu kaikille; myös niille, joilla on ollut koulussa laulukokeesta nelonen (onneksi laulukokeita ei juuri enää pidetä!), niille jotka on aina hiljennetty ja kaikille niille, jotka kokevat olevansa epämusikaalisia, rumaäänisiä ja toivottomia raakkujia.

Olen aina mielettömän onnellinen, jos joku laulupelkoinen ja (usein vain omasta mielestään) laulutaidoton tyyppi tulee tunneilleni. Aloittelijoiden kanssa työskentely on usein palkitsevaa, kun saa toisen oivaltamaan jotain uutta omasta äänestään.

Ääni on iso osa jokaisen identiteettiä ja omaan ääneen tutustumisesta voi olla suuri ilo, vaikkei tähtäisi muuhun kuin siihen, että alkaa pikkuhiljaa pitämään laulamisesta ja omasta äänestään. 

Jos siis kuulut joukkoon "voi, mäkin niin tahtoisin laulaa, mutta en osaa ollenkaan", niin varaa saman tien ensimmäinen laulutuntisi! 

(laulutunteja voi varata esim. täältä ;) )

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Hei kaikki! Ilokseni voin mainostaa, että helmikuussa 3.2.2018 pidän kaivatun ja kysytyn Complete Vocal Techniquen perusteet -päivän Helsingissä! Lisätietoja kurssipäivästä löytyy facebookista ja nettisivuiltani . Tervetuloa kuulemaan tekniikasta, joka sai ainakin minut sekoamaan laulamiseen niin kovasti, että se on nykyään päätyöni. <3

Kurssipäivään sisältyy teoriaa CVT:stä, ihmisäänen anatomiaa ja käytännön harjoituksia, joiden avulla saadaan kaikki irti omasta äänestä. Aktiiviosallistujille pidetään myös noin 20 minuutin mittaiset laulutunnit osana ohjelmaa. 

Olen tosi innoissani, että pääsen jakamaan tätä laulamisen ja ihmisäänen ilosanomaa! :) Paikkoja on rajoitetusti, joten kannattaa ilmoittautua heti!

Share
Ladataan...

Ladataan...

Moni pohtii vuoden alkaessa uusien harrastusten aloitusta, ja minullekin on tullut paljon uusia lauluoppilaita näin alkuvuodesta. Uuden harrastuksen aloittaminen on usein vähän jännittävää ja laulutunneille tulijoita saattaa jännittää etukäteen. Mitä tunnilla tapahtuu? Mitä opettaja ajattelee oppilaan äänestä? Mitä pitäisi jo osata tunnille tullessa? Pitikö tunnille jotenkin valmistautua? Tässä vastauksia muutamiin yleisiin huoliin:

Mitä ensimmäisellä laulutunnilla tapahtuu?

Erilaisia tunteja ja opettajia on paljon, joten en varmasti voi vastata kaikkien opettajien puolesta. Aika tyypillinen ensimmäisen laulutunnin kaava on kuitenkin seuraava: jutellaan ja pohditaan tavoitteita yhdessä, tehdään ehkä pienet lämmittelyt/ äänenavaukset, lauletaan jotain laulajalle valmiiksi tuttua biisiä, annetaan laulamiseen teknisiä vinkkejä ja annetaan kotiin jotain harjoiteltavaa. Ehkä käydään lisäksi läpi jotain tekniikkaa tukevaa tietämystä /teoriaa, opettajan käyttämistä metodeista riippuen. 

Mitä opettaja ajattelee laulajan äänestä?

Monet jännittävät ensimmäistä laulutuntia ja kuvittelevat, että opettaja on tunnilla arvostelemassa laulajia. Tosiasiassa opettajan tehtävänä on tukea ja auttaa laulajia eteenpäin laulajan toiveiden mukaan. Itse ainakin kuuntelen laulajien laulussa kaikkea sitä hyvää, mitä kuulen ja pyrin saamaan laulajilta vastauksia siihen, miltä he tahtoisivat kuulostaa tai mihin suuntaan he tahtoisivat ääntään kehittää. Opettajan maulla ja mieltymyksillä pitäisi lopulta olla todella pieni rooli laulutunneilla - oikeasti väliä on vain sillä, että laulaja löytää tekniikan, joka tukee hänen omaa ilmaisuaan ja musiikillista makuaan. Tästäkään ei kuitenkaan kannata olla huolissaan; jos oma maku ei ole vielä selvillä, tunneilla voidaan kokeilla erilaisia juttuja ja etsiä sitä kautta itselle sopivaa laulutyyliä.

Mitä pitäisi jo osata tunnille tullessa?

Ei mitään! Laulutunnille voi tulla aivan nollapohjalta tai ammattitasolta. Olen itsekin opettanut niin ammattitasoisia laulajia kuin oppilaita, jotka eivät pysy aluksi sävelessä ollenkaan. Kaikkien oppilaiden kanssa työskentely on ollut oikein antoisaa. Monet tuntuvat kuvittelevan, että kaikki opettajat opettaisivat mieluiten jo valmiiksi taitavia oppilaita - itse kuitenkin ainakin pidän pienistä pedagogisista haasteista ja siitä, että pääsen olemaan mukaan jonkun laulamisen alkutaipaleilla. Kannattaa muistaa, että tunneille tullaan oppimaan, eikä esiintymään. :)

Pitääkö tunnille valmistautua?

On hyvä ottaa ensimmäiselle laulutunnille mukaan pari kappaletta, joita on joskus laulanut vähän, mutta joihin voisi kaivata vinkkejä. Näin tunnilla päästään nopeasti alkuun. Hyvin voi tuoda myös sellaisen kappaleen, jota tahtoisi oppia laulamaan. On hyvä myös miettiä valmiiksi, mitä laulutunneilta haluaa, jotta voi opettajan kanssa miettiä tavoitteita yhdessä. Tavoitteet voivat hyvin olla teknisiä (esim. "tahdon oppia laulamaan korkeita nuotteja /tahdon lisää volyymiä" tms), tulkinnallisia ("tahdon oppia tulkitsemaan tekstiä vahvemmin"/ "tahdon oppia esiintymään") tai henkisiä ("tahdon oppia luottamaan omaan ääneeni" / "tahdon rohkeutta omaan ilmaisuuni" / "tahdon nauttia ja rentoutua").

Mitä jos jännittää?

Uskaltaisin väittää, että suurinta osaa laulajista jännittää tulla ensimmäiselle laulutunnille. Toiselle ihmiselle laulaminen on usein jännittävää, varsinkin kun toinen on laulamisen ammattilainen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että olet tunnilla itseäsi varten ja opettajasi tehtävä on auttaa (ei arvostella!) sinua. On täysin OK jännittää laulamista - ja usein jännitys karisee pois ensimmäisen tunnin aikana, kun pikkuhiljaa tutustutaan ja päästään vauhtiin laulamisessa.

 

Toivottavasti siellä joku saa kipinän laulutuntien aloittamiseen! Olen ehkä vähän puolueellinen, mutta sanoisin, että laulamisen aloittaminen on parasta, mitä ihminen voi itselleen tehdä. <3 

 

Nousiko muita kysymyksiä lauluharrastuksen aloittamisesta? Jos olet ollut laulutunneilla, millaisia kokemuksia sinulla on ensimmäisestä tunnista?

 

(kuvat: Pixabay)

Share

Ladataan...

Jos opetusfilosofiani voisi tiivistää yhteen sanaan, se olisi rakkaus. Kuulostaa ehkä ihan aavistuksen kornilta, mutta se on todellisuudessa juuri se suurin asia, johon tahdon oman opetusfilosofiani perustaa: rakkaus opettamiseen, rakkaus oppilaisiin, rakkaus opettamiini asioihin, rakkaus musiikkiin, elämään ja ihmisiin.

Yksi suomalaisen kasvatustieteen hienoimmista saavutuksista on se, että täällä on nostettu esiin pedagogisen rakkauden käsite:

"Pedagogisen rakkauden mukaisessa kasvatuksessa opettajan tulisi tukea yksilön minuuden kasvua ja uskoa jokaisessa opiskelijassa olevaan arvokkaaseen ytimeen ja sen esille tulemiseen. Ei muokata kasvatettavasta kasvattajansa kopiota." (Salonen 2006)

Olen aina vierastanut ajatusta, jonka mukaan opettajan pitäisi olla oppilasta korkeampi auktoriteetti ja asiantuntija, joka kaataa oppilaaseen osaamista ja tietoa. Tämä on tietysti kasvatustieteen nykytuulienkin mukaan hyvin vanhanaikainen käsitys opettamisesta; nykyään puhutaan mieluummin vaikkapa ilmiöpohjaisesta ja tutkivasta oppimisesta, jossa oppilaat aktiivisina toimijoina tutustuvat opeteltaviin ilmiöihin itse ja opettaja kulkee vierellä opastamassa.

Näen oman roolini laulunopettajana juuri tällaisena;  olen vieressä ja tukena ja tarjoan samalla teknisiä työkaluja laulajan tavoitteiden saavuttamiseen. En yritä tehdä laulajista itseni kopioita tai opettaa heille tiettyä estetiikkaa siitä, miten heidän pitäisi ääntään käyttää. Pyrin tukemaan jokaisen artistista kasvuprosessia ja tarjoamaan hyväksyntää ja rohkaisua. Minun tunneillani saa olla juuri sellainen kuin on; juuri niin kesken ja juuri niin omanlaisensa kuin tahtoo.

Monet tulevat tunneilleni pyytämään minun mielipidettäni siitä, millaisia kappaleita ja millä tavalla heidän tulisi oppia laulamaan. Aina toisinaan joudun tuottamaan pettymyksen ja heittämään pallon laulajalle. Kysyn, että millainen laulaja tahtoisit olla, jos maailmassa ei olisi mitään rajoituksia? Yleensä tähän kysymykseen löytyy aina jokin vastaus, jonka suuntaa voidaan lähteä yhdessä etsimään. 

Rakkaus pedagogisena ajattelutapana ei tarkoita sitä, että opetuksella ei olisi sisältöä ja kaikki perustuisi pelkkään kannustukseen. Se ei tarkoita kunnianhimon puutetta tai tavoitteetonta lauleskelua. Päinvastoin; rakkaus opettaa kuuntelemaan toista ja etsimään juuri sen tien, jota toisen on hyvä kulkea. Se opettaa tukemaan toisen persoonaa ja omaa tapaa olla ja löytämään toisesta ne kaikkein suurimmat vahvuudet.

Suurin onnistumiseni opettajana on, kun laulajalle alkaa syntyä omia mielipiteitä siitä, mikä toimii tai ei toimi ja millaisen laulusaundin hän tahtoo itselleen kehittää. Silloin tiedän, että laulaja on löytämässä oman suuntansa ja on oppinut ymmärtämään, että hänenkin äänellään on rajattomat mahdollisuudet persoonalliseen ja monipuoliseen ilmaisuun - ja juuri hänen tyylinsä tehdä asioita tekee hänestä rakastettavan, persoonallisen ja upean laulajan.

 

(kuvat: Pixabay)

Share
Ladataan...

Ladataan...

On karkeasti jaettuna kahdenlaisia oppijoita; niitä, jotka rakastavat oppimisen prosessia ja iloitsevat jokaisesta uudesta askeleesta ja niitä, jotka tahtovat olla samantien täydellisiä, eivätkä ikinä riitä itselleen.

Olen miettinyt työssäni viimeaikoina paljon oppimisen prosesseja; sitä, miten joidenkin laulajien kanssa opettaminen on yhtä uusien onnistumisten juhlimista ja miten toiset ovat jatkuvasti tyytymättömiä omaan osaamiseensa, vaikka kulkisivat eteenpäin suurin harppauksin. Tällainen ikuinen tyytymättömyys tietysti harmittaa opettajaa, joka tahtoisi kiljua riemusta ja tuulettaa jokaisen edistysaskeleen kohdalla.

On valtavan tärkeää hyväksyä, että olemme kaikki keskeneräisiä, emmekä ikinä yllä täydellisyyteen. Laulamisen suhteen ei edes ole olemassa selkeitä mittareita siihen, onko joku laulaja hyvä tai huono. Teknisiä taitoja voi toki mitata, mutta niidenkin kohdalla täytyy muistaa, ettei monipuolinen ja hallittu tekniikka tee laulajasta täydellistä - ja että tekniikaltaan onneton laulaja voi silti koskettaa ja olla todella taitava omassa jutussaan.

Opetan parhaillaan avomiestäni laulamaan. Hän on ammattimuusikko, tuottaja ja huikea saksofonisti, mutta ei ole ikinä opetellut laulamaan. Lähtötilanne oli, ettei hän löytänyt äänellään pianosta soitettuja säveliä, eli lihakset eivät olleet lainkaan tottuneita siihen, mitä pitää tehdä jonkun tietyn sävelkorkeuden löytämiseksi. Avomieheni on elävä esimerkki siitä, että laulutaidottomuudessa ei yleensä  koskaan ole kyse sävelkorvan tai musikaalisuuden puutteesta, vaan äänenhallintaan liittyvän lihasmuistin puuttumisesta.

Olemme nyt pitäneet neljä laulutuntia ja pakko sanoa, että harvassa ovat ne oppilaat, joilla on yhtä hieno asenne omaan oppimisprosessiinsa. Miehelläni on taustaa sekä musiikin opiskelusta että karatesta, ja uskon, että näiden yhdistelmä on tehnyt hänestä todella tehokkaan ja taitavan treenaajan.  Laulutunneillamme olemme treenanneet tähän asti vain tekniikkaa; tuen käyttöä ja sävelkorkeuden löytämistä. Jos lähtötilanne oli se, ettei sävelestä saatu lainkaan kiinni, nyt ollaan jo neljän laulutunnin jälkeen tilanteessa, jossa sulhoni osaa laulaa sävel kerrallaan 1,5 oktaavia täysin puhtaasti ja laulaa ensimmäisen harjoittelubiisimme melodian kokonaisuudessaan läpi. Edistyminen on minun silmissäni aivan huikeaa, mutta joku heikkohermoisempi olisi todennäköisesti heittänyt hanskat tiskiin jo alussa huomatessaan, että laulamaan oppiminen vie aikaa. Ei tietenkään ole aina mukavaa ja helppoa opiskella jotain sellaista, missä ei ole kovin hyvä - tunteihin on kuulunut onnistumisen ilon lisäksi myös monta turhautumisen hetkeä.

Kun opettelee jotain uutta, on pakko jättää välillä oma ego sivuun ja suhtautua harjoituksiin harjoituksina; kyse ei ole omasta identiteetistä tai ihmisarvosta, vaan lähinnä uuden lihasmuistin ja hermoyhteyksien vahvistamisesta. Siis jostain hyvin teknisestä ja konkreettisesta. On hyvä asettaa välitavoitteita ja juhlistaa jokaista eteenpäin otettua askelta. Ja muistaa kysyä itseltään, että mikä on lopulta tarpeeksi? Milloin olet oppimassasi asiassa riittävän hyvä? Jos vastaus on, että "ei koskaan" tai "sitten, kun olen täydellinen", niin kannattaa ehkä miettiä omia prioriteetteja vähän uusiksi. ;)

Lämmöllä,

Raija 
(joka aina tasaisin väliajoin palaa näihin teemoihin hajottuaan taas hetkeksi siihen ajatukseen, ettei vieläkään riitä tai ole tarpeeksi. Mutta olen mä tarpeeksi, ihan niinkuin sinäkin. <3 )

(kuvat: Pixabay)

Share
Ladataan...

Pages