Ladataan...

Ajattelin aloittaa blogissani uuden sarjan laulutekniikasta. Oma pohjani tekniikkaan on tanskalaisessa Complete Vocal Techniquessa, jota opiskelen parhaillaan Kööpenhaminassa. Laulutekniikan opetuksessa on olemassa monia eri koulukuntia ja tekniikkaa opetellessa on tärkeää muistaa, että olemme kaikki yksilöitä. Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Nappaa siis näistä tekniikkapostauksista ne asiat, jotka toimivat sinulle ja unohda loput. ;) Tänään teemana on hengitystekniikka.

Rentouttava hengitys

Uskon, että yksi monista syistä, miksi laulaminen on niin rentouttavaa, on laulamiseen kuuluva hengitystekniikka. Pitkiä fraaseja laulaessaan pitää osata säästellä ilmaa ja sisään hengittäessä pitää osata rentoutua ja päästää ilma virtaamaan vapaasti sisään. Fun fact: pitkien uloshengitysten ja rentojen sisäänhengitysten on todettu aktivoivan parasympaattista hermostoa ja lievittävän stressiä.

Hengityksen anatomia pähkinänkuoressa:

Hengitys kulkee kehossamme jatkuvasti toimivalla automaatiolla. Pallea on hengitystä kontrolloiva lihas keuhkojen alapuolella. Se muistuttaa muodoltaan vähän laskuvarjoa. Sisäänhengittäessä pallea laajenee ja laskeutuu alemmas, jolloin keuhkot täyttyvät ilmasta - uloshengityksellä puolestaan pallea nousee keskeltä työntäen ilman ulos keuhkoista. Pallea ei ole tahdonalainen lihas (jos se olisi, niin joutuisimme jatkuvasti tekemään ajatustyötä pysyäksemme hengissä), joten sen työtä ei voi loputtomiin kontrolloida. Kontrolloidaksemme pallean työtä meidän täytyy siis työskennellä sitä ympäröivillä lihaksilla. Kätevä tapa kontrolloida hengitystä onkin kiinnittää huomio alempiin kylkiluihin, joihin pallea kiinnittyy; kun laajennamme kyljet, annamme pallean samalla laskeutua ja laajentua.

Oheisella videolla havainnollistetaan aika hyvin pallean liikettä:

Tarvitseeko hengittämistä opetella?

Me kaikki osaamme hengittää luonnollisesti ja vapaasti. Kun olemme rentoutuneita, hengitys virtaa sisään rennosti. Sisäänhengityksen harjoitteleminen on hyödyllistä lähinnä siitä näkökulmasta, että opimme tiedostamaan ja tuntemaan, kun hengitämme vapaasti ja rennosti. Laulamiseen riittää yleensä se, että päästää ilman virtaamaan luonnollisesti keuhkoihin - aktiivinen keuhkojen täyttäminen äärimmilleen on harvemmin tarpeen ja usein se aiheuttaa turhaa lihasjännitystä. Rentoa sisäänhengitystä voi havainnoida vaikka seuraavalla harjoituksella:

1. Aseta kädet alempien kylkiluiden päälle niin, että tunnet niiden liikkeen hengittäessäsi. Hengitä muutaman kerran syvään ja tunnustele, miten kylkiluut liikkuvat ulospäin, kun hengität sisään. Hengitä sitten ulos ja tunne, miten alemmat kylkiluut painuvat sisäänpäin.

2. Puhalla kaikki ilma ulos ja pidätä hetki hengitystä. Sen jälkeen rentouta lihaksesi ja anna hengityksen virrata sisään rennosti ja luonnollisesti. Huomaatko, miten alemmat kylkiluut loittonevat taas toisistaan ja ilma pääsee virtaamaan sisään? 

Harjoitusta tehdessäsi pidä huolta, että et jännitä hartioitasi. Hengityksen pitäisi tuntua hyvältä ja rentouttavalta, eli älä yritä täyttää keuhkojasi niin, että olosi on epämukava ja jännittynyt. Pidä kuitenkin huolta siitä, että saat kyljet laajenemaan hengittäessäsi - silloin tiedät, että pallea laskeutuu kunnolla ja keuhkot täyttyvät.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Otin taas pääsiäisenä askeleen eteenpäin lauluopettajan urallani, kun tein itselleni uudet nettisivut:

http://raijasilfverberg.weebly.com

Tervetuloa sivuja selailemaan ja ilmoittautumaan laulutunneille! Alan pitää aktiivisemmin tunteja kesäkuusta alkaen, kun jään musiikinopettajanpestistäni virkavapaalle. Keväällekin on vielä joitain vapaita tunteja jäljellä. :)

Olen tosi innoissani näistä uusista tuulista. Lauluopetus tuntuu juuri nyt olevan työjutuista eniten sydäntäni lähellä - olen niin hurahtanut Complete Vocal Techiquen työkaluihin ja opettaminen on aina ollut tosi suuri intohimoni. Virkavapaan myötä olen vihdoinkin saanut kalenteristani raivattua aikaa uusille oppilaille ja olen tosi tyytyväinen tähän päätökseen.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Minulla on ollut tapana olla aika ankara itselleni. Ankaruus on valinnut itselleen ovelasti erilaisia kohteita; mm. keho, ääni ja mieli ovat saaneet siitä osansa eri aikoina. Juuri kun olen oppinut eroon ankaruudesta yhdellä elämän alueella, se on nostanut päätään jossain muualla.

Laulamisen kautta olen päässyt aivan uudella tavalla kiinni siihen, mitä on olla itselleen armollinen ja miten omaan keskeneräisyyteen voi suhtautua lempeästi. Itsekriittisyys on nimittäin usein edistymisin pahin vihollinen; jos virheitä ja epätäydellisyyttä pelätessään sulkeutuu ja jännittyy, mikään ei yllättäen suju. Ollessa auki omille tunteille ja vapautuessa oman mielen asettamista rajoituksista laulaminen taas sujuu helpommin ja koskettaa kuulijaansakin enemmän.

 

Opinnoissani Köpiksen Complete Vocal Institutessa on ollut jatkuvasti mielettömän hieno ilmapiiri. Laulutunnit pidetään mestarikurssityyppisesti ryhmän edessä, jolloin kaikilla on mahdollisuus oppia toisiltaan ja olla mukana kannustamassa ja tukemassa. Tämä on ollut valtava voimavara itselleni; vaikka laulutunnit taitavien laulajien edessä ovat olleet jännittäviä, olen saanut opiskelukavereiltani ja opettajiltani uskomattoman paljon tukea ja mahdollisuuden olla julkisesti keskeneräinen. Ei ole helppoa mennä ihmisten eteen harjoittelemaan juuri niitä asioita, joita ei itse osaa, mutta ajan myötä siitä on tullut helpompaa - ja mikä parasta, se on tuonut armollisuutta ja keskeneräisyyden sietämistä myös muuhun elämääni.

Laulaminen on loistava tapa työstää omaan keskeneräisyyttään ja virheiden pelkoaan. Oma ääni antaa välittömästi palautetta, kun keho on jännittynyt ja itsekritiikki nostaa päätään. Silloin ei auta ankaruus ja kovempi yrittäminen vaan rentoutuminen ja omien lukkojen lempeä availeminen. Hienointa on, jos mukana on muita ihmisiä, kuten ystäviä, kurssikavereita tai kannustavia opettajia.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Luovuus on aina ollut iso osa omaa hyvinvointiani. Uusien ideoiden herääminen, tunteiden ilmaisu, ongelmien ratkaiseminen, kirjoittaminen, laulaminen, soittaminen, biisinteko, liikkuminen ja uusien mahdollisuuksien näkeminen ovat minulle henkireikiä, joita ilman elämä olisi aika paljon harmaampaa. Mutta jos totta puhutaan, minulla on ollut kuluneiden kuukausien aikana vähän epäinspiroitunut olo. Olen ollut yhtenään pienessä flunssassa ja arki on tuntunut tavallista tahmeammalta. Mieli on ollut ihan liian täynnä suorittamista ja selviytymistä ja olen huomannut, että ikävöin kovasti luovuutta ja inspiroitunutta oloa.

Olenkin viime päivinä yrittänyt ruokkia luovuuttani ihan tietoisesti ja ajattelin laittaa teillekin jakoon muutamia hyväksi kokemiani vinkkejä. Luovuuden etsiminen on toki hirveän yksilö- ja tilannekohtaista, eli se mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi sinulle. Vinkit ovat tarttuneet mukaan elämän varrella, mm. dokumenteista, kirjoista, opinnoista, lehdistä ja oman kokemuksen kautta. Tässä siis jakoon muutamia ajatuksia, jotka ovat itselleni olleet tärkeitä:

1. Hiljenny ja tylsisty. Jos minulta kysytään, niin mikään ei ole toimivampi lääke luovuuteen kuin tylsistyminen ja hiljentyminen. Jos täytät jokaisen hetken suorittamisella tai itsesi viihdyttämisellä, sinulle tuskin syntyy edes tarvetta tehdä mitään luovaa. Omaa ääntä ja tyyliä on myös vaikea löytää, jos mieli on liian täynnä ajatuksia ja virikkeitä. Sulje siis tietokone, TV ja puhelin ja keskity rauhalliseen oleiluun.

2. Vietä aikaa yksin. Jos tavoitteenasi on löytää oma luovuutesi ja etsiä asioita, joista itse inspiroidut, se onnistuu yleensä parhaiten yksin ollessa. Yksin ollessasi opit tuntemaan itsesi paremmin ja opit kuuntelemaan omaa ääntäsi. Monet luovat työt vaativat paljon yksinoloa ja keskittymistä.

3. Vietä aikaa inspiroivien ihmisten seurassa. Siinä missä oman äänen löytämiseen tarvitaan paljon yksinoloa, tarvitaan oman ilmaisun laajentamiseen ja inspiraation etsimiseen usein myös muita ihmisiä. On ihanaa saada muista ihmisistä tukea ja uusia ideoita - tai luoda jotain uutta yhdessä muiden kanssa. 

4. Vie itsesi treffeille. Käy kävelyllä, elokuvissa, näyttelyissä, konserteissa, kahviloissa tai missä vaan, mikä saa olosi inspiroituneeksi. Älä pelkää tehdä näitä asioita välillä myös yksin - silloin olet ehkä tietoisempi siitä, millaisia ajatuksia ja tunteita sinussa herää.

5. Juo kahvia tai teetä. ;) Juon kahvia nykyään lähinnä silloin, kun kaipaan lisäinspiraatiota. Kofeiinihuuruissa ideat alkavat laukkaamaan nopeammin ja mieli on iloisempi ja kirkkaampi. 

6. Anna itsellesi lupa tehdä virheitä. Luovuuden pahin vihollinen on virheiden pelko. Uskon, että luovuudessa on ennenkaikkea kyse siitä, ettei suodattele omia ideoitaan liikaa, vaan antaa niiden virrata vapaasti. Me kaikki olemme luovia, mutta rajoitamme omaa luovuuttamme, koska pelkäämme, että ideamme ovat huonoja ja luomistyömme hirveätä sontaa. Lopulta kaikki luovan työn tekijät suoltavat paljon sontaa, mutta oppivat poimimaan sieltä seasta helmiä. Alla on kuvattu mielestäni aika osuvasti luovan prosessin kulku. ;)

 

7. "Just do it". Joskus auttaa, kun alkaa vain tekemään jotain luovaa, eikä jää odottamaan inspiraatiota. Vaikka aluksi tekeminen ei luistaisi, tekemisen aloittaminen käynnistää luovan prosessin myös mielessäsi. Yön yli nukuttua voi tuntua siltä, että ideat nousevat esiin kuin itsestään.

8. Poikkea rutiineista. Klassinen luovuuskikka on ruokkia luovuutta tekemällä arkipäiväisiä asioita uudella tavalla. Kävele kotiin eri reittiä kuin yleensä, kokeile jotain uutta ruokalajia, kirjoita, piirrä, väritä värityskirjaa tai tee asioita, joita et ole ennen kokeillut.

9. Harjoita läsnäoloa. Juurruta itsesi tähän hetkeen esimerkiksi hengittelemällä, meditoimalla, joogaamalla tai keskittämällä ajatuksesi kuluvaan hetkeen. Keskity tuntemaan, miltä kehossasi tuntuu, mitä näet ympärilläsi ja millaisia ääniä kuulet. Kun saat mielesi rauhoitettua ja huomiosi kiinnittymään hetkeen, mielesi on kirkkaampi ja voit aloittaa luovan työn puhtaalta pöydältä. 

10. Nuku ja lepää. Jos epäinspiroituneen olon takana on väsymys, se ei katoa pakottamalla tai yrittämällä hampaat irvessä. Kaikelle on aikansa ja aina ei tarvitse olla luova ja inspiroitunut. Joskus tarvitsee vain hengittää, olla ja levätä. <3

Ihaninta viikkoa kaikille! 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olen pohtinut viime aikoina paljon rohkeutta. Olen nähnyt sitä ympärilläni joka puolella; oppilaissa, jotka uskaltavat ilmaista itseään ja ajatuksiaan, ystävissä, jotka uskaltavat näyttää oman haavoittuvuutensa, opiskelukavereissa, jotka purkavat tunteitaan laulaessaan julkisesti, upeissa artisteissa, jotka laittavat itsensä likoon yleisön edessä, ihmisissä, jotka uskaltavat puhua kipukohdistaan ja kohdata toisensa avoimesti ja arkipäivän sankareissa, jotka uskaltavat kulkea kohti omia unelmiaan tai puolustaa toisten oikeuksia unelmiin. 

Koen nykyään, että pelko ja jännittäminen ovat tärkeitä tunteita. Ne kertovat meille siitä, että olemme jonkun meille merkittävän ja tärkeän asian äärellä - on kyse sitten elämästä ja kuolemasta tai jostain pienemmästä, kuten vaikka jonkun oman unelman toteutumisesta. Tuskin koskaan jännitämme asioita, jotka ovat meille täysin yhdentekeviä. 

Olin syksyllä luennolla, jolla käsiteltiin rohkeutta. Luennon ydinsanomana oli, että harjoitellessaan rohkeutta yhdellä elämänalueella, tulee samalla lisänneeksi rohkeutta kaikilla muillakin elämänalueilla. Päivittäisiä harjoituksia voivat olla vaikkapa tuntemattomille jutteleminen, bussikuskin kiittäminen, avun tarjoaminen, esiintyminen, julkinen puhuminen, karaoke tai tanssitunneilla käyminen. Kun siis seuraavan kerran ylität itsesi jossain pienessäkin arkisessa asiassa, voit kiittää itseäsi siitä, että keräsit itsellesi taas vähän lisää rohkeutta.

Share
Ladataan...

Pages