Ladataan...

Tadaa, saanko esitellä: Authorised Complete Vocal Technique Teacher !

Pää on ollut viime viikkoina niin täynnä teemoja, joista voisi kirjoittaa, etten ole osannut aloittaa mistään. Valmistuin muutama viikko sitten päteväksi Complete vocal technique -opettajaksi Kööpenhaminassa. Valmistujaisten jälkeen leijailin viikon onnellisessa väsymyspöhnässä, minkä jälkeiset pari viikkoa on kulunut vahvasti tarpeessa ottaa rennosti ja keskittyä lepoon ja läsnäoloon.

Tuntuu, ettei maailmassa ole riittävästi sanoja kuvaamaan, miten hienoja nämä kolme opiskeluvuotta ovat olleet. Oman ilmaisun ja opettajuuden kehittyminen, rakastava ja lämmin ilmapiiri instituutilla, jo omalta perheeltä tuntuvat opiskelukaverit ympäri maailmaa, itse organisoimamme kesäleirit - kaikki se rakkaus ja tuki, jonka ympäröimänä olen saanut elää. <3 Ja tietenkin näiden opiskelujen luomat uudet työmahdollisuudet, uusi elämä yrittäjänä, uudet ihanat lauluoppilaat, kuorot ja mahdollisuus vetää koulutuksia aiheista, joita rakastan.

Rakas laulajaperheeni, ryhmä Cobalt, jossa on väkeä Suomesta, Hollannista, Saksasta, Filippiineiltä, Los Angelesista, Belgiasta ja Norjasta.

Valmistujaispäivä ja sitä seurannut konserttipäivä lukeutuvat varmasti elämäni ikimuistoisimpiin ja tunteikkaisimpiin päiviin. Meitä Complete vocal technique -opettajia on nyt jo 432 ympäri maailmaa. Tänä vuonna ylittyi raja, jonka jälkeen olemme maailman suurin rekisteröity laulumetodi - huikeaa! Kaiken tämän takana on upea Complete vocal institute Kööpenhaminassa sekä metodin alkuperäinen perustaja Cathrerine Sadolin (yksi ihanimmista, lämpimimmistä ja inspiroivimmista ihmisistä, joita olen ikinä tavannut!). Tänä vuonna meitä valmistui yhteensä 41 ihmistä ympäri maailmaa; kaukaisimmat ovat lentäneet Kööpenhaminaan Yhdysvalloista asti opiskelemaan tätä tekniikkaa. Tämä kaikki kertoo mielestäni paitsi metodin toimivuudesta, myös siitä uskomattomasta energiasta ja ilmapiiristä, joka instituutilla on saatu aikaan.

Cobaltit Complete Vocal Instituten kattoterassilla, nauttimassa Kööpenhaminan ylle laskeutuvasta auringosta valmistujaispäivän päätteeksi.

Näiden upeiden opintojen jälkeen  toivon, että voin tuoda edes palasen siitä kaikesta ammattitaidosta, rakkaudesta ja hyvästä energiasta tänne Suomeen ja levittää tätä hyvää energiaa eteenpäin omassa työssäni laulunopettajana ja kuoronjohtajana. Käynnit Kööpenhaminassa jatkuvat edelleen aina parin vuoden välein, kun käymme päivittämässä osaamistamme ja kuulemassa, mitä uutta instituutin tutkimustiimi on löytänyt ja millaisia uusia pedagogisia oivalluksia on syntynyt.

Joten kiitos Complete Vocal Institute elämääni mullistaneista vuosista, loistavasta opetuksesta, lämpimästä ja kannustavasta ilmapiiristä -  ja niin monien nykyisten ja tulevien laulajien ja puhujien äänenkäyttöä mullistavasta ja helpottavasta metodista! Tätä kaikkea on onni levittää eteenpäin! 

 

(Ja tämä ei ole maksettu mainos, mutta kaikille teemasta innostuneille: ilmoittautuminen ensi vuoden kursseille on taas käynnissä osoitteessa http://completevocal.institute !)

Ladataan...

"Mulla on  ongelmana se, että olen liian kova-ääninen."

"Kaverit on kertoneet, että mun äänen kuulee juhlissa jo heti ovesta sisään astuessa."

"Mulla on ärsyttävän voimakas nauru."

"Mä pelkään, että mun laulaminen kuulostaa huutamiselta."

"Mua pelottaa ihan hirveästi laulaa näin kovaa."

"Enkö mä kuulosta ihan kauhealta?"

...

Olen miettinyt viime aikoina paljon omaan ääneen liittyvää häpeää. Sydäntä raastaa, kun kuulen työssäni yhä enemmän yllä olevia kommentteja. On ihan sama, millainen ihmisen tavallinen äänen volyymi on; jokainen ihminen tuntuu välillä pelkäävän olevansa liian äänekäs.

Olen itse toipuva hiljainen tyttö - tottunut antamaan muille tilaa, kuuntelemaan, harkitsemaan sanojani tarkasti ja puhumaan pehmeästi, etten olisi kenellekään liikaa. Koulussa kävin musiikkiluokat ja totuin laulamaan kuorossa niin, ettei oma ääneni erottuisi joukosta (vieläkin suututtaa, kun joskus kuulen opetettavan lapsille, ettei kenenkään ääni saisi kuulua läpi ja opetetaan sitä kautta lapset häpeämään omaa ääntään). Kuvittelin pitkään, ettei tällaisesta kuorotytöstä voisi tulla oikeaa laulajaa - kunnes opin, että omaa ääntä voi kehittää moneen suuntaan.

Suomalaisessa kulttuurissa elää harvinaisen vahvana normi, jonka mukaan joukosta ei saa erottua millään tavalla. Toisen äänekkyyttä tuntuu olevan sallittua kommentoida ja meillä hermostutaan helposti, jos joku pitää julkisella paikalla äänekkäästi hauskaa. Mitä vanhempi sukupolvi, sitä sitkeämmässä elää äänekkyyden tabu ja hiljaisuuden normi.

Äänenkäytön ammattilaisen näkökulmasta koko äänekkyyden termi ja siihen liittyvä negatiivinen tunnelataus tuntuvat lopulta ihan hassulta; onko terve, kantava ja voimakas äänenkäyttö todellakin meidän kulttuurissamme ongelma? En sano, että ihmisten tulisi olla koko ajan äänekkäämpiä; totta puhuen itsekin rakastan suomalaisten kykyä antaa toisille henkistä tilaa ja asettua kuuntelijan rooliin. Toivon kuitenkin, että voisimme olla vähän vähemmän tuomitsevia itseämme ja toisiamme kohtaan, jottei kenenkään tarvitsisi pelätä omaa ääntään.

Taitava äänenkäyttö ei ole vain voimakasta tai pehmeää, vaan ennen kaikkea dynaamista ja joustavaa. Omalla äänellä annetaan vuoroin tilaa muille ja otetaan oma paikka yhteisöissä, ilmaistaan vuoroin iloa /surua/ vihaa /rakkautta, motivoidaan, herätetään kiinnostusta, opetetaan, välitetään, vakuutetaan - luodaan mahdollisuuksia kuunnella ja tulla kuulluksi. Oma ääni voi toimia suurena voimavarana, kun opettelee käyttämään sitä dynaamisesti ja antaa kaikkien äänen puolien olla olemassa yhtä aikaa.

Nykyään omasta äänestäni löytyy myös voimakas puoli. En ole enää pelkästään hiljainen tyttö, vaan tarvittaessa myös vakuuttava ja jämäkkä. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, voima omaan äänenkäyttöön on löytynyt vasta aika monien henkisten blokkien murruttua, toisin sanoen aika monen kyyneleen ja häpeäntunteen ylittämisen jälkeen. Nykyään voin jo sanoa, että rakastan omaa ääntäni kaikissa sävyissään - ja tätä samaa kokemusta toivoisin tähän maailmaan enemmän.

 

 

Onko siellä lukijoiden joukossa äänekkyydestään haukuttuja tai hiljaisen rooliin sopeutuneita? 

 

Ladataan...

Ladataan...

Hei tyypit! Blogissani on ollut viime aikoina aika hiljaista, mutta pääni sisällä on ollut sellaista aaltoilua, että on ollut vaikea pukea tapahtumia sanoiksi ja tiivistää omia ajatuksia. Tiedättekö sen tunteen, kun asiat ovat vähän liian lähellä, että niistä saisi puhuttua kokonaisia lauseita? Joskus pitää antaa tilaa vain olla ja elää - ja sitten tilanteen rauhoittuessa analysoida ja purkaa, että mitäs ihmettä.

Kuten otsikostakin käy ilmi, olen hiljattain irtisanoutunut vakityöpaikastani. Irtisanoutumista edelsi virkavapaalle siirtyminen vuodeksi; pieni mietintätauko ja omien siipien kokeilu yrittäjänä osoittautuivat niin hyväksi tieksi, että tässä ollaan: vapaana yrittäjänä ilman tuttua ja turvallista kuukausipalkkaa ja kunnan tarjoamia etuuksia.

Ehdin toimia yläkoulun musiikin, ilmaisutaidon ja elämänkatsomustiedon opettajana 5 vuotta aivan ihanassa koulussa. Musiikkiluokat, tosi fiksut ja kivat oppilaat, huikea työyhteisö ja empaattinen esimies tarjosivat työntekoon aivan huikeat puitteet. Toteutimme valtavia musaprojekteja yhdessä lähikoulujen ja tunnettujen artistien kanssa, teimme musikaaleja ja tartuimme suuruudenhulluihin ideoihin täysillä. Tästä koulusta löytyy tälläkin hetkellä oppilaista koostuva sinfoniaorkesteri ja 120-hengen suurkuoro - voitte vaan kuvitella, millainen musaopettajan unelma oli päästä työskentelemään tämän ihan uskomattoman taitavan jengin kanssa! 

Paitsi ettei se koskaan ollut varsinaisesti minun unelmani. Olen aina nauttinut opettajuudessa eniten oppilaiden kohtaamisesta yksi kerrallaan ja kokenut tehtäväkseni luoda ympäristöjä, joissa kaikilla olisi hyvä ja turvallinen olo. Ikävöin työstäni jo koulusta pois lähtenyttä valvontaluokkaani ja sitä merkityksellisyyden tunnetta, mitä näiden palleroiden opettaminen ja ohjaaminen toi elämääni. Musikaalien ja suurproduktioiden ajattelu jälkikäteen nostaa lähinnä verenpainetta ja muistuttaa siitä uupumuksen tunteesta, mikä jokaisen produktion päätyttyä iski - toki mukana on myös ripaus ylpeyttä kaikesta siitä, mitä saatiin yhdessä aikaan.

Tällä hetkellä olen tilanteestani aika onnellinen. Minulla on paljon aivan ihania lauluoppilaita, joiden kohtaamiseen ja auttamiseen minulla on kerrankin riittävästi aikaa. On kuoroja, joissa pääsen nauttimaan mahtavasta ryhmäenergiasta ja toteuttamaan omia taiteellisia haaveitani. On keikkoja, joista jaksan taas nauttia paljon enemmän. On rauhallisia aamuja, uusia tuttavuuksia, lounastreffejä, uutta energiaa, aikaa liikunnalle, aikaa läheisille ihmisille ja pää täynnä uusia ideoita, joihin tarttua...

Ja kaikista tärkeimpänä: on vapautta. Olen rehellisesti sanottuna vapaampi kuin koskaan sanomaan asioille joo tai ei ja kulkemaan juuri siihen suuntaan, johon tahdon kulkea. Vapauden myötä on tietysti myös epävarmuutta, pelkoa ja pieni huoli tulevasta, mutta se on pieni hinta tästä kaikesta onnesta ja rauhasta, mitä päätös irtisanoutua toi tullessaan. 

Ihanaa viikkoa! <3

Ladataan...

Ladataan...

Naurattaa (ja vähän itkettää) kertoa, mutta otsikon kaltaisia kysymyksiä olen kuullut viimeisen vuoden aikana monta.

Moni todella kuvittelee, että laulutunneille kannattaa tulla vain, jos osaa jo valmiiksi laulaa. Pistetään tälle harhaluulolle nyt päätös:

 

Laulutunneille saa ja kannattaa tulla, vaikka ei osaisi laulaa ollenkaan.

 

Oikeus laulamiseen kuuluu kaikille; myös niille, joilla on ollut koulussa laulukokeesta nelonen (onneksi laulukokeita ei juuri enää pidetä!), niille jotka on aina hiljennetty ja kaikille niille, jotka kokevat olevansa epämusikaalisia, rumaäänisiä ja toivottomia raakkujia.

Olen aina mielettömän onnellinen, jos joku laulupelkoinen ja (usein vain omasta mielestään) laulutaidoton tyyppi tulee tunneilleni. Aloittelijoiden kanssa työskentely on usein palkitsevaa, kun saa toisen oivaltamaan jotain uutta omasta äänestään.

Ääni on iso osa jokaisen identiteettiä ja omaan ääneen tutustumisesta voi olla suuri ilo, vaikkei tähtäisi muuhun kuin siihen, että alkaa pikkuhiljaa pitämään laulamisesta ja omasta äänestään. 

Jos siis kuulut joukkoon "voi, mäkin niin tahtoisin laulaa, mutta en osaa ollenkaan", niin varaa saman tien ensimmäinen laulutuntisi! 

(laulutunteja voi varata esim. täältä ;) )

 

Ladataan...

Ladataan...

Hei kaikki! Ilokseni voin mainostaa, että helmikuussa 3.2.2018 pidän kaivatun ja kysytyn Complete Vocal Techniquen perusteet -päivän Helsingissä! Lisätietoja kurssipäivästä löytyy facebookista ja nettisivuiltani . Tervetuloa kuulemaan tekniikasta, joka sai ainakin minut sekoamaan laulamiseen niin kovasti, että se on nykyään päätyöni. <3

Kurssipäivään sisältyy teoriaa CVT:stä, ihmisäänen anatomiaa ja käytännön harjoituksia, joiden avulla saadaan kaikki irti omasta äänestä. Aktiiviosallistujille pidetään myös noin 20 minuutin mittaiset laulutunnit osana ohjelmaa. 

Olen tosi innoissani, että pääsen jakamaan tätä laulamisen ja ihmisäänen ilosanomaa! :) Paikkoja on rajoitetusti, joten kannattaa ilmoittautua heti!

Ladataan...

Pages