Ladataan...

CVT-pedagogiikka pohjautuu paljon ajatukselle, että laulaja luo itse omat tavoitteensa ja opettaja pyrkii tukemaan laulajaa antamalla ohjeita terveeseen tekniikkaan ja monipuoliseen tulkintaan. Pidän tästä ajattelutavasta, jossa opettajan rooli on enemmänkin mahdollistaa laulajan oma prosessi ja tukea häntä siihen suuntaan, johon laulaja itse tahtoo kulkea - riippumatta opettajan omasta musiikkimausta tai esteettisistä mieltymyksistä. Laulaja on se, joka päättää suunnan. Uskon, että tämä on tyyli, jolla laulajat voivat todella kehittyä ja löytää oman tyylinsä ilmaista itseään ja kehittyä artisteina.

Kaikki eivät kuitenkaan ole ollenkaan tottuneita asettamaan itselleen tavoitteita ja varsinkin aloitteleville laulajille tavoitteiden asettaminen ja oman jutun löytäminen voi olla hyvinkin haastavaa. Tässä siis muutamia vinkkejä, joiden avulla voit päästä alkuun:

1. Mieti, millaisista laulajista pidät itse. Kerää vaikka Spotifyhin lista laulajista, jotka ovat mielestäsi kiinnostavia. Mieti sitten, onko laulajilla jotain yhteistä, mitä tahtoisit oppia. Ei haittaa, vaikka laulajat olisivat aivan erilaisia keskenään - yritä kuitenkin analysoida, mitkä ovat niitä juttuja, joista pidät heidän laulussaan ja joita ehkä tahtoisit itsekin oppia.

2. Listaa ylös asioita, jotka omassa laulussasi toimivat jo hyvin. Millaisia kappaleita sinun on helppo laulaa? Milloin/ mitä kappaleita laulaessasi pidät äänestäsi eniten?  Mikä omassa äänessäsi on mielestäsi kiinnostavaa ja erityistä? Jos tuntuu, ettet pidä omasta äänestäsi ollenkaan, mieti milloin laulaminen tuntuu sinusta mukavalta?

 

 

3. Kirjaa sitten ylös asioita, joita tahtoisit kehittää laulamisessasi. Kaipaatko ehkä lisää voimaa ääneesi tai tahtoisitko oppia laulamaan herkästi ja hiljaa? Tuntuuko, että tahtoisit apua kappaleiden tulkintaan ja siihen, miten saisit tekstin esiin kappaleista? Tai tahdotko löytää keinoja, millä tekisit kappaleesta oman versiosi, improvisoiden ja tulkiten sitä eri tavalla kuin muut? Vinkkejä tavoitteisiin voit napata vaikka yllä olevasta treenimenusta.

4. Valitse sitten tavoitteista 1-3 asiaa, jotka ovat tällä hetkellä sinulle tärkeimpiä. Marssi lauluopettajan luo ja pyydä häntä auttamaan sinua näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Hyvän lauluopettajan tehtävä on tehdä sinulle suunnitelma, miten sinun tulee edetä, jotta saavuttaisit tavoitteesi. Älä välitä, vaikka tavoitteet tuntuisivat epämääräisiltä, hassuilta tai liian kunnianhimoisilta - lauluopettajasi tehtävä on selvittää, mitä tarkoitat ja pyrkiä tekemään suunnitelma kohti sinun tavoitteitasi. Joidenkin tavoitteiden saavuttaminen voi kestää vuosia, kun taas toiset tavoitteet voivat toteutua hetkessä parilla hyvällä ohjeella. Kun yksi tavoite on saavutettu, on tietysti aika siirtyä seuraavaan. 

5. Muista, että laulaja ei ole koskaan täydellisen valmis, ei edes Pavarotti tai Beyonce. Yksi laulamisen ihanista ja kamalista puolista on, että aina löytyy kehitettävää, tutkittavaa ja treenattavaa. Muista siis nauttia matkasta ja äänestäsi sellaisena kuin se jo on - ja juhlia jokaista pientäkin onnistunutta tavoitetta. Jokaista laulamisen osa-aluetta voi lopulta treenata loputtomiin ja edistyminen tapahtuu usein sykleissä, joten muista, että perfektionismi on laulaessa aivan turhaa  - ja lisäksi mahdotonta.

 

Share

Ladataan...

Olen jäämässä ensi vuodeksi virkavapaalle yläkoulun opettajan työstäni. Tunnelmat ovat samaan aikaan onnelliset, haikeat, surulliset, kiitolliset, innostuneet, odottavaiset ja jännittyneet. Ennen kaikkea ajattelen oppilaitani jatkuvasti. Käyn läpi hyviä muistoja ja sätin itseäni aamuöisin niistä hetkistä, kun en ole osannut huomioida kaikkia tarpeeksi.

Koen oloni riittämättömäksi, koska en ole ehtinyt sanoa kaikille taakse jääville oppilaille kunnollisia hyvästejä. En tiedä, miten saisin kaikille vanhoille oppilailleni kerrottua, miten paljon heistä pidän ja välitän ja miten upeita tyyppejä he ovat.

Tässä siis julkinen viesti, jonka tahtoisin välittää tiedoksi kaikille Suomen teineille:

Olet ihana. Ihan sama, miten hukassa olet itsesi kanssa / millaisia tunnekuohuja koet / miltä näytät tai missä asioissa olet hyvä tai huono. Olet ihana, koska me kaikki ihmiset olemme pohjimmiltamme ihania.

Uskalla olla auki. Teini-ikä on kaikissa tunnekuohuissaan ja kasvukivuissaan vaikea ikä. Älä kuitenkaan koveta itseäsi liikaa, vaan ole auki elämälle. Tunteet ovat elämän suola ja kertovat siitä, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Uskalla tehdä virheitä. Kaikki tekevät virheitä - ja ne, jotka uskaltavat kokeilla asioita, joita eivät osaa valmiiksi, pääsevät usein pisimmälle. Lisäksi armollinen suhtautuminen omiin mokiin tekee elämästä paljon kivempaa. Samalla opit antamaan toisillekin helpommin anteeksi.

Mikään ei ole yhtä tärkeä kuin tämä hetki. Hengitä ja katso ympärillesi. Onni ei ole jossain kymmenen vuoden päästä, vaan se on aina tässä hetkessä. Elämäsi juuri nyt on todella erityistä.

Elämästä tulee helpompaa. Tunnemyrskyt tasoittuvat ja opit tuntemaan ja hyväksymään itsesi paremmin vuosi vuodelta. 

Ansaitset rakkautta. Itseltäsi, ystäviltäsi, perheeltäsi, opettajiltasi ja kaikilta ympärilläsi olevilta ihmisiltä. Uskalla ottaa vastaan rakkautta, antaa sitä itsellesi ja jakaa sitä ympärillesi. Ei ole mitään hyötyä vihata itseään ja tuoda sitä kautta lisää vihaa tähän maailmaan.

On tosi OK olla hukassa. Se tavallaan kuuluu ihmisenä kasvamiseen. Luota siihen, että elämä vie sinua oikeaan suuntaan ja anna itsesi kokea myös hukassa olemisen kaudet - tulet huomaamaan, että ne tekevät sinusta vahvemman ihmisen.

Sinun ei tarvitse pelastaa koko maailmaa ollaksesi hyvä. Joskus pelastettavaksi riittää yksikin ihminen - ja riittää erittäin hyvin, jos se ihminen olet sinä itse.

Olet riittävä, rakastettava, kaunis ja ihana juuri tuollaisena. Sinun ei ikinä tarvitse yrittää muuttua ollaksesi tarpeeksi.

 

(kuvat: Pixabay)

Share
Ladataan...

Ladataan...

Teen päivittäin töitä virheiden pelon kanssa. Usein pelkään niitä itse, ja vielä useammin näen, miten uskomattoman taitavat ja ihanat oppilaani rajoittavat itseään virheitä pelätessään.

Pelkäämme virheitä kuollaksemme, mutta unohdamme samalla, että musiikki ei tunne virheitä.

Musiikki on kommunikointia ja itseilmaisua - tunteiden ilmaisemista ja niiden jakamista. Yhdessä luotua harmoniaa, synkronoitua liikettä ja rytmiä. Se on jotain hyvin perimmäistä meissä kaikissa - jotain, mitä me kaikki todellisuudessa osaamme jo valmiiksi.

Olen hulluna äänenkäytön tekniikoihin; rakastan hioa soundeja, rytmejä, dynamiikkaa ja fraaseerausta - ja oppia aina vain uutta ihmisäänestä. Samalla kuitenkin muistutan itseäni siitä, miten tekniikka, nuotit, trendit, kulttuuriset normit, taitavuus, lahjakkuus, vireessä pysyminen ja kaikki musiikillinen sanavarasto ovat vain välineitä siihen, että saamme viestimme perille - ja miten onttoja kaikki nämä asiat ovat, jos viesti ja tunne puuttuvat.

Ollaan siis enemmän auki ja annetaan äänemme soida sellaisena kuin ne soivat. Ehkä ne ilmaisevat kireyttä, pelkoa ja haavoittuvuutta  - tai rauhaa, rakkautta ja vapautta. Joka tapauksessa, äänemme ovat aina oikeassa ja ansaitsevat tulla kuulluksi.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Teini-ikäiset oppilaani ovat muutaman kerran kysyneet minulta, että miksi oikein tahdoin opettajaksi? Rakastan vastata tähän kysymykseen, koska pääsen puhumaan siitä, mikä minulle on elämässä tärkeää ja mitä rakastan tehdä työkseni. (Toisin sanoen vastaukset ovat sen verran pitkiä, etteivät uskalla kysellä mitään vähään aikaan.) Eli täältä pesee tärkeimmät syyt, miksi minä opetan:

1. Opettaessa tapaa hirveästi aivan mahtavia tyyppejä. Opetan tällä hetkellä yläkoulussa ja voin kertoa, että  teinit ovat ihania. Se tunteen palo, energia, vauhdilla etenevä muutos ja kehitys, aitous, haavoittuvuus, luovuus, kekseliäisyys, huumori, rehellisyys... Rakastan. Ja kaikki lauluoppilaat, joilla kaikilla on oma ääni ja ilmaisutapa ja kyky tuoda musiikin kautta esiin jotain ainutlaatuista itsestään. <3

2. Opettaessa pääsee tukemaan, kannustamaan, rohkaisemaan - ja juhlimaan onnistumisia oppilaiden kanssa yhdessä. Opettajana pääsen sivustaseuraajaksi ja kanssakulkijaksi aivan valtavan hienoihin kehityspolkuihin. On joka kerta upeaa nähdä ja kuulla, kun oppilaat ylittävät itseään, uskaltavat aina enemmän ja oppivat uutta.

3. Opettaessa pääsee välittämään ja rakastamaan - asioita, jotka koen elämässä tosi tärkeiksi. Voin rehellisesti sanoa, että välitän jokaisesta oppilaastani todella paljon ja tunnen sellaista vähän äidillistä pedagogista rakkautta kaikkia kohtaan.

4. Päivät ovat täynnä tunteita. Iloa, surua, pettymyksiä, onnistumisia, toivoa, epätoivoa, rakkautta ja onnea.. Pidän työstä, jossa tunteet ovat läsnä, eikä aika käy tylsäksi, vaikka toki toisinaan tuntuukin, että asiat menevät liikaakin ihon alle.

5. Opettaessa olen läsnä hetkessä. Kun olen oppilaiden kanssa, en ikinä mieti muita asioita, vaan mieli rauhoittuu hetkeen saman tien, kun opetustilanne alkaa. Omat ongelmat, surkea sää tai väsynyt fiilis katoavat mielestä aina opettaessa.

6. Opettaminen on tärkeää. Ajattelin joskus, että tahdon parantaa maailmaa, enkä siksi tahdo opettajaksi. Nykyään ajattelen, että tahdon opettajaksi osin myös siksi, että tahdon parantaa maailmaa. Oppiminen, koulutus, luovuus, itsensä kehittäminen, hyvinvoinnin tukeminen - nämä kaikki ovat asioita, joita pidän tärkeinä ja joita pyrin edistämään.

7. Opettaessa saa toteuttaa myös itseään ja olla luova. Opetuksen suunnittelu, ratkaisujen keksiminen, produktiot, improvisointi - nämä kaikki ovat osa opettajuutta ja tekevät työstä inspiroivaa ja kiinnostavaa (kunhan vaan sitä luovuutta myös muistaa hyödyntää).

8. Opettajan työ nyt vaan on paras työ koko maailmassa. Kaikissa muodoissaan; ryhmille, yksityistunneille, aikuisille, lapsille... En vaihtaisi sitä mihinkään.

Share

Ladataan...

Ajattelin aloittaa blogissani uuden sarjan laulutekniikasta. Oma pohjani tekniikkaan on tanskalaisessa Complete Vocal Techniquessa, jota opiskelen parhaillaan Kööpenhaminassa. Laulutekniikan opetuksessa on olemassa monia eri koulukuntia ja tekniikkaa opetellessa on tärkeää muistaa, että olemme kaikki yksilöitä. Se mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Nappaa siis näistä tekniikkapostauksista ne asiat, jotka toimivat sinulle ja unohda loput. ;) Tänään teemana on hengitystekniikka.

Rentouttava hengitys

Uskon, että yksi monista syistä, miksi laulaminen on niin rentouttavaa, on laulamiseen kuuluva hengitystekniikka. Pitkiä fraaseja laulaessaan pitää osata säästellä ilmaa ja sisään hengittäessä pitää osata rentoutua ja päästää ilma virtaamaan vapaasti sisään. Fun fact: pitkien uloshengitysten ja rentojen sisäänhengitysten on todettu aktivoivan parasympaattista hermostoa ja lievittävän stressiä.

Hengityksen anatomia pähkinänkuoressa:

Hengitys kulkee kehossamme jatkuvasti toimivalla automaatiolla. Pallea on hengitystä kontrolloiva lihas keuhkojen alapuolella. Se muistuttaa muodoltaan vähän laskuvarjoa. Sisäänhengittäessä pallea laajenee ja laskeutuu alemmas, jolloin keuhkot täyttyvät ilmasta - uloshengityksellä puolestaan pallea nousee keskeltä työntäen ilman ulos keuhkoista. Pallea ei ole tahdonalainen lihas (jos se olisi, niin joutuisimme jatkuvasti tekemään ajatustyötä pysyäksemme hengissä), joten sen työtä ei voi loputtomiin kontrolloida. Kontrolloidaksemme pallean työtä meidän täytyy siis työskennellä sitä ympäröivillä lihaksilla. Kätevä tapa kontrolloida hengitystä onkin kiinnittää huomio alempiin kylkiluihin, joihin pallea kiinnittyy; kun laajennamme kyljet, annamme pallean samalla laskeutua ja laajentua.

Oheisella videolla havainnollistetaan aika hyvin pallean liikettä:

Tarvitseeko hengittämistä opetella?

Me kaikki osaamme hengittää luonnollisesti ja vapaasti. Kun olemme rentoutuneita, hengitys virtaa sisään rennosti. Sisäänhengityksen harjoitteleminen on hyödyllistä lähinnä siitä näkökulmasta, että opimme tiedostamaan ja tuntemaan, kun hengitämme vapaasti ja rennosti. Laulamiseen riittää yleensä se, että päästää ilman virtaamaan luonnollisesti keuhkoihin - aktiivinen keuhkojen täyttäminen äärimmilleen on harvemmin tarpeen ja usein se aiheuttaa turhaa lihasjännitystä. Rentoa sisäänhengitystä voi havainnoida vaikka seuraavalla harjoituksella:

1. Aseta kädet alempien kylkiluiden päälle niin, että tunnet niiden liikkeen hengittäessäsi. Hengitä muutaman kerran syvään ja tunnustele, miten kylkiluut liikkuvat ulospäin, kun hengität sisään. Hengitä sitten ulos ja tunne, miten alemmat kylkiluut painuvat sisäänpäin.

2. Puhalla kaikki ilma ulos ja pidätä hetki hengitystä. Sen jälkeen rentouta lihaksesi ja anna hengityksen virrata sisään rennosti ja luonnollisesti. Huomaatko, miten alemmat kylkiluut loittonevat taas toisistaan ja ilma pääsee virtaamaan sisään? 

Harjoitusta tehdessäsi pidä huolta, että et jännitä hartioitasi. Hengityksen pitäisi tuntua hyvältä ja rentouttavalta, eli älä yritä täyttää keuhkojasi niin, että olosi on epämukava ja jännittynyt. Pidä kuitenkin huolta siitä, että saat kyljet laajenemaan hengittäessäsi - silloin tiedät, että pallea laskeutuu kunnolla ja keuhkot täyttyvät.

Share
Ladataan...

Pages