Ladataan...
Ja universumi nauraa

Cougarwomanin blogipostaus kommentteineen sai pohtimaan, millainen on hyvä yhden yön juttu. Tyylikkäästi, tyydyttävästi, kohteliaasti hoidettu one night stand. Käytänpä esimerkkinä ihan omaa elämääni, kun siellähän on mistä ammentaa tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivaa kokemusta.

Olin bilettämässä legendaarisessa mummotunnelissa. Ympäristöä zoomaillessani katseeni lukittui erääseen herrahenkilöön. Ensin mietin, että tyyppi on niin out-of-my-league, komea kuin mikä, business-tyyppisesti pukeutunut, varmaan jostain Nizzasta juuri tullut purjehtimasta ja sitä rataa. Hän kuitenkin hymyillen vastasi katseeseeni. Pistin peliin parhaimman vamppausilmeeni ja hän ymmärsi heti kutsun. Mies käveli luokseni ja voi luoja, miten kävelikään. Hän esitteli reippaasti itsensä ja pistin merkille karheankäheän ääneen. Kaikki täydellistä tähän asti..

Juttelimme siinä niitänäitä, toisiamme silmäillen. Miehellä oli loistava huumorintaju, meillä oli todella hauskaa yhdessä. Aika pian selvisi, että varattuja ollaan kumpikin. Tai oikeastaan epätyydyttävissä suhteissa, eroprosessin eri vaiheissa. Tämä ei tuntunut kumpaakaan juuri häiritsevän. Tulevaisuudesta ei ollut mitään puhetta. Se oli kuitenkin täysin selvää, mitä sinä iltana tulisi tapahtumaan.

Kummankin ystävät tajusivat tarpeettomina poistua ja muutaman tunnustelevan suudelman jälkeen päädyimme läheiseen hotelliin. Yötä ei tuhlattu nukkumiseen. Seksi oli loistavaa, aivan täydellistä. Kumpikin teki parhaansa miellyttääkseen toista. Ei todellakaan ollut kysymys tunteettomasta, kylmästä panosta. Noin seitsemän molemminpuolisen orgasmin jälkeen (joo, aika hämmästyttävää se oli jopa meidänkin mielestä) ja ehkä 15 minuutin unen jälkeen hoipuimme vapisevin jaloin ulos huoneestamme.

Kävelimme käsikädessä torille kahville, hihittelimme kaikille tyhmille jutuille mitä nyt saattaa mieleen tulla. Kunnes oli sitten sen eron aika. Seistiin siinä vastakkain, halattiin. Mies: "Mulla oli tosi ihanaa. Kiitos tästä. Olet aivan täydellinen nainen". Minä kiittelin puolestani ja hän sitten: "Harmi, ettei me voida enää tavata. On ehkä parempi, ettei edes yritetä mitään yhteydenottoja?" Minä myöntelin, että juujuu, näin on paras. Hän otti leuastani kiinni ja suuteli silleen hellästi: "Menepäs nyt siitä!" Otin askeleen poispäin ja käännyin: "Mutta tietenkin sä voisit ottaa mun numeron ihan varuiks. Ei siis tarvii soittaa, mutta?" Hän hymyili vähän vinosti ja tallensi numeron. Vielä yksi pusu ja heipat.

 

 

Niijja, soittihan hän sitten kuitenki. Ja nähtiin muutamia kertoja. Minä sitten erosin silloisesta suhteestani, hän tietääkseni ei. Tuosta jutusta jäi kuitenkin niin hyvä maku, että hymyilen edelleen tätä kirjoittaessani.

 

Share

Ladataan...
Ja universumi nauraa

Käräjäoikeuden päätös: Teidät on tuomittu avioeroon. 

Päätös avioliitolle. Nyt se on virallista, lopullista.

Kurkussa pala, joka ei mene nielaisemalla alas.

Eihän sen nyt tältä pitäisi tuntua, ei enää.

Luulin, että surutyö on tehty niiden kylmien vuosien aikana. 

Silloin kun mietin, ettei haittaisi vaikken ikinä enää sinua näkisi.

 

Ensin ajattelin, että pahin on jo ohi kun sain sanottua, etten halua jatkaa enää kanssasi.

Ja se, kun otin vastaan pettymyksesi, 

kun sait huudettua ulos kaikki ne tunteet, mitä sisällesi olit padonnut.

Se syyllisyys, kun sanoit ettet itse olisi jättänyt minua mistään syystä.

Etkä ollut jättänyt, vaikka olisi ollut syytä.

 

Nyt on pahin ohi, huokaisin asuntopapereita allekirjoittaessani.

Ja taas, kun viimeinenkin muuttolaatikko oli uudessa kodissani.

Ja taas, kun saimme suhteemme korjattua jonkinlaiseksi ystävyydeksi.

Ja taas sen kamalan riidan jälkeen, kun tajusimme tulkinneemme suhteemme laadun eri tavalla.

Ja taas, kun hyväksyin, ettei meistä ystäviä tule.

 

Nyt on pahin ohi, pyyhin kyyneleitä salaa avioerohakemusta täyttäessäni.

Nyt se oli oikeasti siinä. Haikeus ja helpotus.

 

Ei sen yllätys olisi pitänyt olla, että viranomaispäätös postitetaan kotiin.

Hauskan miniloman jälkeen se odotti siinä kynnyksellä.

Kesti kaksi päivää saada kuori auki.

 

Joko nyt on pahin ohi?

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Ja universumi nauraa

Tinderistä bongatun Mr Bigin kanssa treffit. Jouduin skippaamaan erään cocktail-tilaisuuden tyypin takia. Ajattelin, että on sen arvoista. Mutta ei se ollut. Mr Big oli hieman liioitellut pituuttaan ja urheilullisuuttaan. Ei ollut ulkoisesti ollenkaan mun makuun. No, annetaan nyt kuitenkin tyypille tilaisuus, mietin. Istuttiin terassilla viinilasillisen verran ja puhuttiin lähinnä töistä. Ja sitten yritettiin jotain filosofoida.. Jotenkin tylsä jutuissaankin, eikä niin älykäskään mitä olin viesteistään ymmärtänyt ja ammattinsa takia olisi voinut olettaa.

Halasin nätisti kuitenkin "olipa kiva nähdä ja mukava juttutuokio päläpälä.." lähteissäni toiseen tilaisuuteen. Illallisen jälkeen lähdettiin baarikierrokselle ja eikös Mr Big osunut joka ikiseen paikkaan, mihin mentiin. Ekan kerran sentään uskoin sattumaksi ja kävin jotain nopeasti jutskailemassa ja valittelin, että mun pitää kyllä liittyä omaan seurueeseeni, koska on merkkipäivä jne. Sen jälkeen en enää ollut tyyppiä näkevinänikän, vaikka se norkoilikin aina jossakin lähettyvillä. Alkoi todenteolla ahdistaa.

Saatiin tyyppi karistettua kannoilta viimein ja illasta tuli ihan hauska loppujen lopuksi.

Share

Pages