Ladataan...
Janita Johanna

 

27  Instagramkuvaa

26 julkaistua postausta

6316 näyttökertaa blogilla

3 luettua kirjaa

1 kotimaanmatka

2 uudet kengät 

3 ulkomaanmatkaa

2 sairaslomapäivää

43 Elixiakäyntiä

1 omalla parvekkeella vietetty iltapäivä

 

 

26 lentokoneessa istuttua tuntia

8 junassa istuttua tuntia

1 livekeikka

3 laivamatkaa

2 kampaamokäyntiä

 

 

-Janita

 

 

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Janita Johanna

Kulunut viikko on mennyt aika erikoisissa fiiliksissä saatuani maanantaina yllättävän meilin Hollannista. Laitoin jonkun aikaa sitten hakemuksen Tilburgin yliopistoon, enkä todellakaan odottanut sieltä kuuluvan näin pikaisesti.

Tuijotin meiliä hetken jotenkin ihan tyhjäpäisenä ennenkuin tajusin mitä siinä luki, postauksen otsikko kertonee aika hyvin kuitenkin viestin sisällön. En voi vieläkään väittää ymmärtäneeni ihan kokonaan sitä, että elokuussa olisi tiedossa muutto Hollantiin ja paluu koulunpenkille. Meen siis tekemään maisteria, tarkemmin "Labour Law and Employment Relations". Mikäli jotain kiinnostaa kyseinen tutkinto tarkemmin, voi siitä lukea täältä.

Yllätyksekseni oon, ainakin toistaiseksi, enemmän innoissani kuin kauhuissani johtuen varmasti osittain juurikin siitä, etten oo kunnolla sisäistänyt asiaa. Tiedossa on kuitenkin aikamoinen elämänmuutos, joka luultavasti kolahtaa ja kovaa joskus lähempänä elokuuta. 

Mua on viimekesäisen valmistumisen jälkeen kokoajan ahdistanut ihan suunnattomasti ajatus siitä, että kohta "pitää" taas lähteä ja mietinkin jo, etten hakisi ulkomaille kouluihin ollenkaan. Tän kyseisen hakemuksen tein lähes valmiiksi jo joulukuussa, mutta roikotin sitä sekä koneella, että mielessäni huhtikuuhun saakka. Jouduin käymään aikamoista ajatusten taistoa ennekuin sain hakemuksen lähetettyä tietäen kuitenkin samalla, että jos saisin paikan, en enää miettisi hetkeäkään lähdenkö. Niinhän siinä sitten kävi ja nyt sinne olis oikeasti lähdettävä :-D!

Positiivisen vastauksen saaminen vaikutti itseeni oikeastaan yllättävän laajasti. Huomasin samalla, että mulla on koko vuoden ajan ollut sellainen keskeneräinen ja epävarma olo itsestäni ja tulevasta. Saatuani ton paikan on olo jotenkin ihanan kevyt ja etenkin tunne siitä, että valmistuttuani vuoden päästä voin vihdoin asettua johonkin edes vähän pysyvämmin ja oikeasti tehdä mitä haluan.

Oon siis erittäin tyytyväinen päätöksestäni hakea ja uskon tulevan vuoden tuovan paljon hyvää ja ihania kokemuksia. (Kysykää tätä multa uudestaan vuoden päästä kun kirjotan gradua). Vuosi on kuitenkin ihan älyttömän lyhyt aika ja tulee luultavasti menevään vielä nopeammin mitä nyt ajattelen, joten oon päättänyt ottaa kaiken irti tästä mahdollisuudesta ja kaikista tulevista kokemuksista.

 

 

On tosi vaikea kuvailla tänhetkisiä fiiliksiä kirjoittamatta tähän romaania, mutta tuun varmasti päivittelemään ajatuksia lähikuukausina lisää.

 

Viettäkäähän taas kerran ihana lauantai, täällä se on lähtenyt käyntiin ihana rennoissa tunnelmissa<3.

 

-Janita

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Janita Johanna

 

Meillä on mun ystävän kanssa hauska tapa päivittää joka aamu whatsappiin samat jutut. "Onpas ruma sää", "onpas ihana sää", "heräsin taas vasta nyt" ja "oon nyt vasta töissä" on varmaan viimeisen vuoden yleisimpiä. 

Yks aamu käytiin kuitenkin vähän monipuolisempaa jutustelua kerrottuani poikaystäväni lähteneen aamulla lenkille kun itse jäin torkuttamaan. Tätä seurasi tietysti lähes jokapäiväiset "heräsin taas vasta nyt" ja sen jälkeen "oon nyt vasta töissä".

"No jopas, reipasta. Kevätprojekti siis. Mä ymmärrän, oon projektien suurkuluttaja" oli vastaus tähä lenkkitarinaan. Hymyilin viestille hetken ääneen ja vakavoiduin ruvettuani miettimään sitä kunnolla. 

Viimeisen vuoden aikana mun projekteina on ollut tallinnakilojen laihduttaminen, terveellisempi ruokavalio, täydellisen hiusvärin löytäminen, rahan säästäminen, kirjojen lukeminen, maisteripaikan saaminen ja miljoona muuta pienempää, mitä en enää edes muista. Muutaman projektin oon alottanut innokkaasti ja hetken päästä tajunnut lähteneeni aivan väärille raiteille. Muutama on onnistunut ja muutama etenee yhden askeleen eteen ja sitten kaksi taakse. 

Ennen parisuhdetta projekteina oli yleensä "nyt unohdan sen", "nyt en enää laita sille viestiä", "nyt poistan tän Tinderin"- tyyppiset päätökset ja nykyään sellaiset "nyt en enää valita kaikesta", "nyt alan kiittää useammin", "nyt en enää pura paskaa päivää toiseen" ovat olleet tredikkäitä.

Projektintäyteisen elämäni kääntöpuoli on se, että teen päätökset sadasosasekunnissa ja unohdan monesti yhtä nopeasti. Aamuinen whatsappviesti sai mut pohtimaan tätä ja jo aiemmin tiedostamiani huonoja puoliani vähän syvällisemmin. 

Vaikka spontaaniudesta on joskus myös hyötyä, turhan nopeaan tehdyt päätökset johtavat usein liialliseen innokkuuteen ja sen nopeaan lopahtamiseen. Edellisen, kasaankuivuneen projektin korvaan yleensä uudella saman kohtalon kokevalla. En ole päässyt tässä itsetutkiskelussa vielä siihen pisteeseen, jossa osaisin sanoa mistä johtuu tunne siitä, että kokoajan pitäisi olla jokin prokkis päällä. Kuten sanoin, on yllättävistä päätöksistä ollut myös hyötyä. Niiden kautta oon oppinut asioita, jotka ei vaan oo mun juttu, mutta myös asioita jotka osoittautuivatkin olemaan just se mun juttu.

Seuraava projektini onkin opetella pohtimaan hetki ennen päättämistä ja viemään sitten päättämäni asiat loppuun saakka. Kysymykset kuten "miksi haluan tehdä näin", "miten aion tehdä tämän" ja "mitä hyötyä tästä on" ajattelin ottaa kaveriksi tähän prokkikseen.

Tavoitteena siis olla tuhlaamatta aikaa turhanpäiväisiin tai itselleni sopimattomiin päätöksiin ja panostaa täysillä niihin, joista on itselleni hyötyä ja iloa.

Minkälaisia projekteja te pyörittelette uudestaan ja uudestaan?

 

PS. Ensimmäinen parvekkeella kirjoitettu postaus <3!! 

Ladataan...

Pages