Ladataan...
Järjen jättiläinen

Oletteko huomanneet, että mielensäpahoittajista valittavat eniten ihmiset, jotka ovat pahoittaneet mielensä? Ja etuoikeutetut, joista tasa-arvo tuntuu sorrolta?

Sukupuolisensitiivisyydestä tai neutraaliudesta suuttuvat ne, jotka solahtavat helposti perinteisiin rooleihin.

Läheistenpäivästä kitisevät ne, joiden perheessä ei ole ongelmallisia, haastavia tai erilaisia perhesuhteita. Kaikkein hienointa on lukea, kun mielensäpahoittaneet aikuiset vaativat päiväkoti-ikäisiltä kykyä käsitellä mielipahaa, vaikka selvästi ei heilläkään sitä ole. Ihan vaan tiedoksi, kyllä se isättömyys sattuu muinakin päivinä, vaikka sitä veistä kierrettäisiin haavassa ihan vähän vähemmän. 

Joukkoon liittyvät toki myös ne, jotka sanovat, että kyllä minäkin pärjäsin, turhaan kitisette, nyt selkärankaa.

Maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos sitä empatiaa löytyisi vähän enemmän myös sellaisia ihmisiä kohtaan, joiden kipuun tai mielipahaan ei osaa eläytyä. 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Järjen jättiläinen

Taas kerran lastenhankinta puhuttaa. On erittäin hyvä, että perheellisyys ja vanhemmuus eivät enää ole se oletusasetus, joka tuo onnen ja euforian kaikille. On hyvä, että vapaaehtoinen lapsettomuus tuodaan esiin yhdenvertaisena, harkittuna ja validina vaihtoehtona, ja jokaisella pitää olla oikeus tehdä omat valintansa joutumatta aina perustelemaan niitä muille. 

En nyt tässä aio kuitenkaan ottaa enempää kantaa keskustelunaiheeseen vaan keskusteluun itseensä: jokaiseen keskusteluun kun tuppaa päätymään niin lapsettomia kuin lapsellisia (hehheh...) kertomaan, kuinka oma valinta on se vähemmän itsekäs ja moraalisesti parempi valinta. Joko ollaan epäitsekkäästi uhrattu omat tarpeet lapsen tarpeiden ensisijaisuudelle tai suojellaan ympäristöä ja ollaan liikakansoittamatta maapalloa. (Liikakansoitus on minusta ongelmallinen tapa perustella lapsettomuutta - ikäänkuin ilmastonmuutos olisi tulevien sukupolvien aikuisten vastuulla eikä meidän. Ikäänkuin ongelma ei olisi olemassaolevien aikuisten elintavoissa ja ilmastonmuutoksen lieventäminen vain järjestelykysymys, vaan vika on tulevaisuuden aikuisissa jotka kuluttavat takuulla kuten me. Mutta tämäkään ei nyt ollut tekstin pointti...)

Lapsi voi toki tehdä vanhemmasta paremman ja epäitsekkäämmän ihmisen. Lapsen saaminen ei kuitenkaan automaattisesti sitä tee, eikä sitä sellaisena pidä esittääkään. Samalla tavoin se ei tee ihmisestä automaattisesti vanhemmuuden asiantuntijaa tai edes hyvää vanhempaa, vaan ne ovat asioita, joihin pitää kasvaa ja oppia - kuten ihmisyyskin. On myös turha taputella ekosoturina itseään selkään jätettyään lapset hankkimatta, jos ei tunnista oman hiilijalanjälkensä kokoa ja vastuutaan ympäristöstä. Kärjistettynä tällaisen ajattelutavan pitäisi nimittäin johtaa siihen, että poistaa itsensä kuormittamasta maapalloa - kyllä yksi nykykulttuurin länsimainen aikuinen enemmän kuormittaa kuin vauva, jonka elintavat tulevaisuudessa voivat olla aivan toisenlaiset.

Lapsettomuus tai vanhemmuus eivät tee kenestäkään itsessään enemmän tai vähemmän itsekästä tai hyvää ihmistä - oman olemassaolon oikeutus, hyvyys ja humaanius pitää etsiä toista kautta. Voi olla hyvä tai huono vanhempi, hyvä tai huono ihminen, itsekäs tai epäitsekäs. Tietenkään lapseton ei voi olla huono vanhempi, mutta hän voi olla huono ihminen - eikä lapsettomuus häntä siltä määritelmältä pelasta. Samalla tavoin hyvä vanhempi voi olla huono ihminen, hyvyyteen kun kuuluu muitakin määreitä kuin jälkeläisten kohtelu. Toki itsensä voi tahtoessaan määritellä yhtä hyvin vanhemmuuden kuin lapsettomuudenkin kautta, mutta niiden avulla on turha yrittää asettaa itseään toisten yläpuolelle. Silloin kun tulee tahtomattaan murentamaan oman argumenttinsa perusteluja.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Järjen jättiläinen

Minulla oli kaksi toivetta synnytykseen, ei enempää: pitkään kotona ennen sairaalaan lähtöä ja perhehuone. Nyt kun 42 viikkoa tulee kohta täyteen ja käynnistys näyttää pakolliselta, ei toinen ainakaan toteudu. En ole oikeastaan koko raskauden aikana pelännyt synnytystä, mutta nyt kun sairaalassa olo tulee automaattisesti pidentymään ja komplikaatiot todennäköisemmiksi, alkaa koko ajatus ahdistaa koko ajan enemmän. 

Mutta tämä ei ollut tämän tekstin pointti. Ajattelin listata tässä muutamia asioita, mitä hyvää tarkoittavat ihmiset sanovat, mutta jotka vain ketuttavat raskaana olevaa naista. Osaa en onneksi ole kuullut itse.

No sillä on siellä sitten niin hyvät olot, ettei halua pois. No tässä vaiheessa saisi kyllä kaverillakin olla tukalampaa, että sekin tahtoisi evakuoitua ja äkkiä. Äidillä kun ei ole enää kauhean hyvä olla.

Enää maks 2 viikkoa/viikko/ x päivää. Kun jokainen päivä on pitkä, ahdistava ja turhauttava, ne ovat loputtomia päiviä - öistä puhumattakaan. 

Se tulee sitten kun on valmis. No mutta minä olen valmis, kiitos vaan. En onneksi ole kuullut tätä.

Nauti nyt. Nauti itse siitä, kun tuntuu että joku olisi monottanut jalkoväliin ja häntäluuhun, koko ajan itkettää ja jokaisen yöheräämisen jälkeen saat pelätä, ettet saa uudestaan unta tunteihin - ja kaikki tuntuu pahemmalta öisin. V

Se on kaikki sen arvoista, kun vauva syntyy. Kiitti nyt on syyllinen olo siitä, että ottaa päähän vaikka kaikki on hyvin. Kun jo valmiiksi tietää, että on typerää olla pahoilla mielin, kun kaikki on hyvin.

No jokojoko? Tuntuuko jo merkkejä? Kerron kyllä sitten ja mitä merkkejä? No ei ole käsi syntynyt enteenä, kiitos kysymästä. Alan tässä oikeasti harkita sitä, etten kerro kenellekään, kun vauva syntyy. Kiitos kun kävitte hermoille.

Ei ne vauvat ole sinne ennenkään jääneet. -.- 

Vauvoilla on omat aikataulunsa. No voi ******. Minä en oikeasti melkein ikinä kiroile, mutta viimeisten viikkojen aikana ovat ärräpäät lennelleet yksinollessani aika tiuhaan.

 

Mitä sitten pitäisi sanoa? En tiedä, ehkei mitään. Harmitella vaan, ei yrittää lohduttaa. Älä kysy että joko. Jos itse et malta odottaa. mietipä miltä kyselyt toisesta tuntuvat. Tarjoa vertaistukea, jos toinen sitä haluaa, minä itse en sitä tahdo.

Mieluusti olisin puhumatta kenellekään siihen asti, että vauva on syntynyt, mutta koska se ei ole vaihtoehto, niin olisi ihan kiva, jos syntymättömyyden lisäksi ei ketuttaisi lähes jokainen ihminen, keneen pakon edessä törmää.

 

 

Share

Pages