Ladataan...

Toisena hetkenä hakkaan paahdintaa pöytään, kun leivät jää sinne jumiin. Toisena hetkenä itken ilosta. Toisena hetkenä ryven angstissa nautinnollisesti, niin hullulta kun se kuulostaakin. Joskus oon ollut sekasin. Toisinaan oon vaan niin vihanen. Monena hetkenä tunnen, että en oo kokonainen, tunnen miten mun energiat valuu hukkaan.

En jaksa enää puhua joten vaikenen. Silti käyn sen läpi päässäni uudestaan ja uudestaan. Välillä nauran ja itken samaan aikaan. Nauran sille, että koen jotain niin loukkaavaa etten osaa tehdä mitään muuta. Sitten itken sille, että joku asia on niin vaikea, että alan nauramaan. En vaan jaksa sitä sydämmentykytystä ja tärisevää ääntä. Itkusia silmiä ja varsinkaa sitä itkun pidättelemistä. En sitä mitä se on aluksi ja varsinkin lopuksi. En jaksa sitä asioiden sivuuttamista. En sitä ignooraamista tai turhia lauseita, tyhjiä sanoja ja sitä saatanan järkeilyä. En siedä varsinkaan sitä huonosti piilotettua ärsytystä. En nyt vaan jaksa. Menkää pois mun mielestä, en oo kutsunu teitä kylään. 

 

 

Ihmettelen miten on olemassa niin isoja ristiriiitoja. Ihmetelen miten hitaasti tunteet haalistuu. Ihmettelen.

Vihaan sitä että mun kotona on niin kylmä. Se on asia mikä on helppo sanoa. Kaiken muun koitan verhota näihin sanojen ikuisiin ristikkoihin ja toivon, että joskus saan tästä kaikesta jotain hyvää. 

Mä elän niin että oon rehellinen. Paitsi sillon kun en uskalla. Silti kuvailen itseäni rohkeaksi.

 

(Otsikko on Mikael Gabrielin kappaleesta Veden Alla.)

xx Jasmin

 

Share

Ladataan...

Mielen ristikko

Kolme viisi kahdeksan,

kissat kehrää ja kaverit halaa.

Teatterista aina laulan salaa.

 

Elämän suola on sanat ja taide.

Hetken riemu on joskus

isompi kuin sielu.
  xx Jasmin

Share

Ladataan...

Oon ollu viime viikon tosi iloinen  ja tyytyväinen. Oon saavuttanut tavotteita, saanut hyvää palautetta, päässyt tekemään kivoja juttuja, kehittymäään harrastuksissa. Olen löytänyt itseni sanomasta; "Mulla on asiat hyvin. Aika hiton hyvin." Ihmetellyt sitten, että onko kaikki oikeesti nyt hyvin? Kaiken kruunas muutama mökkeilypäivä. Taskulampun kanssa huussissa käyminen ja metsän keskellä oleminen lataa mun akut aina ihan täyteen.

Sitten.

Tulin kotiin. Sellanen auttamaton tyhjyys ja tasapaksu onnettomuus valtasi mut. Ei musertanut tai nujertanut. Mutta tuli silti. Sellasina hetkinä musta tuntuu, että hehkuttaminen ja ilosena olo on vaatinut veronsa, ja se vaan ei voi jatkua pitkään. Pieni ääni sanoo mun päässä: Hahaa ei asiat muutukkaan hyviksi! Mutta sitten kissa tulee sun syliin ja on maailman söpöin. 

Että sitä se elämä on. Luin jostain jonkun sanovan että: "Elämän ei kuulu olla helppoa. Mutta sen kuuluu olla antoisaa." Ja on mulla edelleen asiat hyvin, tänään on vaan tyhmä päivä.

 

xx Jasmin

Share

Pages