Jos törmäisin viime vuoden aivoihini tänään, tuskin tunnistaisin niitä omikseni

Ladataan...
Jenna K

 

Tiedätkö sen säälinsekaisen itseinhon, jota tuntee, kun katsoo vanhoja, epäonnistuneita kuvia itsestään tai lukee omia supernaiiveja ajatuksiaan vanhan päiväkirjan sivuilta?

Juhlimme tänään Lilyn ensimmäistä syntymäpäivää, ja selasin sen kunniaksi valokuvia viime vuoden lanseerausjuhlista ja postauksiani tasan vuoden takaa, tämän palstan alkumetreiltä.

Valmistuin tuntemaan sääliä, mutta se tunne ei vain tullut. Tunsin vain rajattoman määrän armoa.

 

Vuosi sitten olin äärettömän ylpeä ja onnellinen vastasyntyneestä Lilystä. Mutta myös järjettömän jännittynyt.

Minulla oli Vanessa Brunon valkoinen silkkiliivi, mutta asuni oli muuten jumalattoman epäistuva.

Ihoni oli ihan hyvässä kunnossa, mutta tukkani epäonnistuneen kampaajakäynnin jäljiltä sakea ja kellertävänpunainen.

Hymyilin paljon, mutta vapisin enemmän.

 

Ensimmäinen Lily-vuosi tuntuu käsittämättömän pitkältä ajalta, kokonaiselta erilliseltä elämältä. Eikä se vain tunnu, vaan se myös on. Kahdessatoista kuukaudessa olen muuttanut  melkeinpä kaiken paitsi työn ja kodin.

 

Olen oppinut:

että  "Minä rakastan sinua" voi tarkoittaa monta eri asiaa.

että nykyhetki on ihan ajoissa.

että kaikkea, varsinkin hiustenpidennyksiä ja kestolakkauksia, kannattaa kokeilla.

että mun koti on täällä.

että ikuisuus ei ole ihmissuhteissa itseisarvo ja että pakastetut ruisleivän puolikkaat kannattaa laittaa leivänpaahtimeen sellaisinaan, toisiinsa kiinni jäätyneinä.

että minua on rakastettu, enemmän kuin voin ymmärtää.

että minun ei kannata kysyä, mitä sinulle kuuluu, ellen ehdi kuunnella vastausta.

että kaikista parasta on löytää itsensä pitkästä aikaa oikeasta paikasta oikeaan aikaan.

että minä sanon väärin ja että sinä sanot väärin. Että me kaikki pelkäämme ja tuotamme pettymyksiä, mutta voimme silti elää yhdessä.

että tunnen omistajan järjetöntä ja suloista ylpeyttä, vaikka halveksin eniten maailmassa omistamisen halua.

ja että vaikka minulla ei enää ole kihlasormusta, minulla on vähintään yksi ihminen, jonka kainalossa saan ja vieläpä osaan olla kaikkea ja en mitään.

 

Ja se on pirun paljon se.

Itseään, teitä ja kulunutta vuotta lempeästi katselee: Jenna

 

Kiitos punakuonokuvista Päivi-kullalle.

Share
Ladataan...

Kommentit

Laura de Lille

Hui, mä en uskalla lukea uudelleen EDES parin viikon takaisia juttujani.

Loistavaa ystävänpäivää, söpöliini!

Jenna K

Kiitos Laura! Harmi, ettet ole tämän illan juhlissa mukana, mutta kilistämme sinulle, ja korkkaa ihmeessä säkin siellä suunnalla pullo Lilyn kunniaksi! <3

inken

...ja mä oon vuodessa oppinut sen, että Jenna K on vieläkin mahtavampi tyyppi, kuin koskaan kuvitella saattoi. Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää ihana ja hauskoja synttäreitä! Oi jospa voisin olla mukana mutta lumi on saartanut minut henkisesti ja fyysisesti Jyväskylään.

Jenna K

Helkutti Inke, soperran liikutukseni keskeltä sanat: Kiitos. Ja ennen kaikkea: Samoin. Suloisinta ystäväiltapäivää, ystävä. Mä annan halauksen sitten livenä.

Jenna K

Ida: Kiitos kulta ja samoin. Toivon todella, että olisit viime vuoden tavoin mukana! Mutta kohta nähdään, eikös, ja se on parasta se!

Eevajne. (Ei varmistettu)

Hyvää ystävänpäivää Jenna! Olet ihanainen ja harmittaa, kun en ole tänään teidän kanssa kilistelemässä. Mutta kun illalla kilistän Suomen Turussa, kilistän myös teille, ja kuka ties, ehkä tuuli tuo kilistelyni aina Helsinkiin asti.

Ullalaa

Ihanaa, ihanaa! Onnea paljon 1-vuotiaalle Lilylle, syystä olet ylpeä! :)

365 days of Vienna

Koen samanlaista uskaltamisen puutetta kuin Laura: Minua nolottaa lukea vanhoja kirjoituksiani ja jo kuukauden ikäiset tekstini tuntuvat naiveilta ja noloilta. Olen kuitenkin iloinen, sillä kehityn jatkuvasti ja kieleni tulee taitavammaksi.

Kirjoituksesi ovat hyvin inspiroivia. Tulen tänne usein lukemaan kauniita sanojasi, mutten tohdi sanoa mitään takaisin. Osaat kirjoittaa niin kadehdittavan kauniisti, että pelkään vain nolaavani itseni kun yritän imitoida tyyliäsi ja tyydyn mieluummin hiljaiseen ihailuun. Nyt murran tämän mykkyyden ja sanon hei: Hei, ja hyvää ystävänpäivää vaikka emme tunnekaan. :)

hanni (Ei varmistettu)

Kirjoitat niin hyvin ja kivasti, ja voin samaistua moniin ajatuksiisi :)

Jenna K

Eeva: Myöhästyneet ystävänpäiväonnittelut ystävälle <3 Kyllä mä tietkö kaikkea kilistelyä kuulin, epäilemättä Turusta asti. Ja olin kuulevinani sipsipussinkin rapsahtavan, kun juttelin Rasilan kanssa. Olitko sekin sinä?

Ullalaa: Kiitos kultainen!

Klavvymix: Herranen aika! Pelko pois ja sormet näppiksille; Kiitän kauniista kommentistasi ja olen äärettömän iloinen, että jaksoit, viitsit ja uskalsit. Kiitos!

hanni: Todella kiva kuulla, kiitos!

Taina

Jenna, sinä ihana. Hassua, että on mennyt vuosi jo Lilyä. Koska muistan, kun kuulin tästä ekaa kertaa, ja samassa yhteydessä siitä, että oot mukana. Se oli parasta, koska olin lukenut sun juttuja cottonista ja alter egosta, ja olin (olen edelleen) sitä mieltä, että oot blogosfäärin ihanin tyyppi.

Ja kun tämä nyt meni tällaiseksi lässytykseksi, niin totean samaan syssyyn että musta on mahtavaa, että tuntuu kuin olisin oivaltanut tässä samalla juttujasi lukiessa tosi paljon kaikkea. Itsestäni, maailmasta, kaikesta. Olen samaistunut, ihastunut ja ajatellut. Kiitos siis kaikista sanoistasi, kuvistasi ja mietteistäsi. Ne oli kaikki julkaisuhetkellään, ja edelleenkin helmiä, ja osa matkaa nykyhetkeen.

Jos jotain, niin katselen esimerkistäsi innostuneena itseänikin lempeämmin silmin. Kaikki eletty, opittu ja koettu on tehnyt minusta sellaisen kuin nyt olen. Ja se on ihan riittävästi.

Jenna K

Tässä kävi nyt niin, että aloin itkeä. Kiitos Taina, kaikesta. Jokaisesta kauniista ja kannustavasta sanasta, jotka olet jaksanut kirjoittaa minulle vuoden aikana, vaikkemme ole koskaan kohdanneet. Joka ikisestä kommentista. Kauneudesta. Loputtomasta tuestasi. Ne merkitsevät minulle kovin paljon. Toivottavasti sen jo tiesitkin, mutta olet ihan mahtava.

Vierailija (Ei varmistettu)

Heippa! Aivan ihana blogi sinulla.HEi, mistä noin upea asu??

Jenna K

No voi että, kiitos! Shorsit ja pusero ovat Zarasta, ainakin sortseja näkyi siellä vielä viikonloppuna.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos :) huono homma vaan kun kaupungistani ei löydy zaraa. Ja ainainen ongelma, ei verkkokauppaa josta saisi vaatteita suomeen.

Kommentoi

Ladataan...