Lontoon työpäivä valokuvina

Jenna K

5.30 kello kilahtaa ja puolen tunnin päästä meikkis on Helsingin aamun syleilyssä. Kuuntelen Air Francea ja kannustan itseäni ripeisiin askeliin. Tästä se lähtee.

6.18 luovutan kävelemisen suhteen ja siirryn suunnitelmaan b) ratikka. Hakaniemessä vaihdan bussiin ja päivän ensimmäisten päikkäreiden jälkeen olen lentokentällä.

7.55 Istun koneessa hurmaavan brittimiehen ja mukavan suomalaisen business-miehen välissä. Britti lukee hiljaa, suomalainen haluaa kertoa minulle kaiken hissialasta, jos  vain jaksan kuunnella. En jaksa, vaan painan kuulokkeet korville ja nukahdan. Huomaan nojailevani brittiin, mutta kuolaavani vain vähän ja pääasiassa omalle paidalleni.

10.00 paikallista aikaa perseeni alkaa olla puutunut ratikassa, bussissa, lentokoneessa, junassa ja metrossa istumisesta. Saavun Heathrow Expressillä Paddingtonille ja jatkan metrolla kohti ostoskatuja.

11.30 Nousen maan pinnalle Oxford Circuksessa. Hurraan. Ihmisiä, autoja ja päivänvaloa näkyvissä!

Cossin ovella herään tähän päivään ja hengitän syvään. Nyt Jenna pidetään järki kädessä ja punnat pussissa.

Kävelen muina buddhina liikkeen rauhassa lävitse ja vien vain pari harkiten valittua vaatekappaletta sovituskoppiin.  Hyvin tehty - varsinkin, kun illalla kuulen, että Cossia saa nykyään myös netistä (Mahtava uutisvoitto supertiimi Issuesille, jee ja onnea meille kaikille!). Kuulen, että lempicoslaiseni Ishmail on vapaalla ja jatkan meditatiivisen määrätietoista kulkuani Libertyn kautta American Apparelliin ja Urban Outfittersille. Uniqlon merinovillaneulehyllyn kohdalla tapahtuu jotain, jota en osaa selittää. Voi olla, että alla oleva kuva liittyy asiaan, voi olla, että ei. Onneksi ulkomailla ostettuja asioita ei lasketa.

12.30 Minulla on nälkä ja teen niin kuin jokainen Lontoossa oleva karppaaja tekee: syön pari vaaleaa leipäsiivua Pret A Mangerilta limesuolakurkkusipsien kera. Rousk rousk! Juon vauhdista kreippivettä päälle ja päätän luoda palstalleni juttutunnisteen nimeltä sipsit. Taffel, Estrella ja Kettle, täällä minä olen -  ja lupaan syödä suupieleni suolaisiksi!

13.45. Kyllä. Silmäsi näkevät oikein. Tässä välissä, jossain Nottinghill Gaten kohdalla, joudun mustaan aukkoon. Metro, jota odotan ja odotan, ei saavu. Hikoilen. En suostu ajattelemaan myöhästymistä.  Kysyn, mistä saan taksin.

14.00 Pian näen vain vaaleanpunaista. Hurmaava herrasmies kuulee taksikyselyni, kertoo, ettei  lähellä ole takseja ja neuvoo vaihtoehtoisen reitin, johon kuuluu pari metromatkaa ja bussivaihtoa. Sitten hän pyörittää päätään, päättää, etten löydä paikalle yksin ja jättää oman kotimatkansa kesken. Kuljemme matkan kahden ja puhumme siitä, miten helppoa on tehdä hyvää. Määränpäässä halaamme ja lupaan pyhästi saattaa eksyneen ulkomaisen omassa kotikaupungissani perille.

14.20  Olen perillä, Universal Musicin pääkonttorissa Kensingtonissa. Sovittuun haastatteluun on aikaa melkein tunti, mutta en ole turhaan ajoissa. Kuulen nimittäin, että aikataulu on venynyt ja minun aikaani on siirretty  parin tunnin päähän. No. Niinhän siinä aina käy. Mutta tällä kertaa minun pitäisi olla parin tunnin päästä jo lentokoneessa. Alan soittaa puheluita, odottelen, painostan muita soittelemaan puheluita, odottelen,  juon minevaarivettä, soittelen taas, hymyilen, hikoilen, maarittelen. Kaikki tämä tuottaa tulosta. Pääsen porttien sisään odottelemaan.

16.10  Siinä hän nyt on. Matkani syy. Kolme Iso-Britannian listaykkössinkkua tehnyt poppari/näyttelijä/tanssija/tyyli-ikoni/vaatesuunnittelija Pixie Lott. Tästä hetkestä eteenpäin kaikki on hyvin. Pixie kysyy, mistä hattuni on ja minä kehun hänen kenkiään. Kikatamme, puhumme muodista ja muusta kivasta ja otamme kaverikuvan, jonka löydät täältä. Mutta ei mennä siihen sen tarkemmin, sillä se on jo toinen tarina, jonka voit lukea parin viikon päästä Lilyn toimituksen palstalta. Saan pitää Pixien itselläni kokonaiset seitsemän minuuttia, mikä on verrattain paljon. On sitä tehty myös syväluotaavia henkilökuvia tilanteissa, jossa tähden kanssa on vietetty kokonaiset 6 minuuttia jotka nekin on jaettu kuuden kiivaan juorutoimittajan ja parin suojelevan managerin kanssa.

16.40 Juoksen minulle tilattuun taksiin, sillä junalla en enää ehdi. Kun tunnen taksin ikkunasta hönkivän helletuulahduksen hatussani, virnistän. Ehdin. Pystyn. Hengitän. Lähden kotiin. Ja vähän maistelen sipsejä. Lataan kuvatervehdyksen Lilyn Facebook-seinälle ja syön loput eväät.

17.40 Juoksen turvatarkastuksen kautta tuliaisostoksille. Tämä on haastattelun jälkeen päivän tärkein osio. Jokaisen aloittelevan toimittajan on hyvä tietää, että jos työmatkalta ei tuo toimitukseen tuliaiseksi isoa läjää karkkeja, on aika neliö (ja saa jäädä seuraavaksi yksin istumaan sinne konttoriin, ni). Tajuan, että olen pirun väsynyt, kun heitän odotteluaulan roskikseen sipsipussin, jossa on vielä muutama lastu jäljellä. Enää en pysty siihen samaistumaan, mutta sillä hetkellä en muka vaan jaksanut enää syödä.

18:40 tai 20:40 riippuu kenen kellosta katsotaan - ja hei taas me lennetään! Tajuan ostaneeni niin paljon neuleita, etteivät ne kaikki mahdu oman penkin alle. Onneksi naapuri on antelias omasta tilastaan. Kuuntelen musiikkia ja yritän herätellä melankolisia ajatuksia ihmisen pienuudesta, lentämisen luonnottomuudesta ja yleisestä elämän ihmeellisyydestä, mutta tunteet eivät vain tule. Päätän sulkea silmät  ja testata, huomaako lentoemäntä, jos kaikki tavarat eivät olekaan nousun ja laskun aikana penkin alla, vaan esimerkiksi omassa ja kaverin sylissä. Ei huomaa.

00:55 Siinä se vihdoin häämöttää. Koti. Oma sänky. Loppusijoituspaikka. Viivytän täyttymystä, olen yli-ihminen ja käyn ensin suihkussa. Sitten sulaudun untuvapeiton sisään ja mietin puoleksi unessa ja hitusen nälkäisenä, että olisipa vielä niitä sipsejä.

Kommentit

Laura P...
Tyylitietotoimisto

Kuulostaa just hyvältä Lontoo-päivältä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt iski hinku Lontoon matkaan... Ehkäpä voisi toteuttaa sellaisen viikonloppureissun johonkin väliin!

www.missingsparkles.com

Outis (Ei varmistettu)

Kompakti matka! Ja nyt mun alkoi tehdä mieli sipsiä. Kotiuduin juuri jumppatunnilta, joka oli peruttu. Mielestäni jo tällä perusteella on oikeutettua tehdä kauppareissu ostaa sipsipussi :)

Maiski
40 hours and counting

 

Täällä toinen, jolle naposteltavat maistuvat myös koko ajan - tosin kädessä on lähes aina pussillinen irtiksiä. Tosi hauska matkarapsa, sulla on kyllä upea työ :) http://sateenkaarinotko.blogspot.com/

Taina
Taina

Olipas mukava lukeä tätä tässä sipsinsyömisen lomassa! Tuli ihan Lontoo-ikävä.

Ja voi mikä ihana herrasmies! Ei sillä, kyllä mäkin lähtisin saattamaan noin suloista hattupäätä.

inke

Kunnia uutisvoitosta menee kyllä lukijallemme Hanna-Katriinalle, joka sai kuumalla vinkillään Suomen naiset villiintymään. Että kiitos vielä kerran - toivotaan vielä, että kaikkien ostokset menevät nappiin.. Mua vähän jännittää, miten nappiin tyköistuvahkon mekon koon arviointi meni, kun kaikki aiemmat COS-vaatteeni ovat olleet sellaisia suht muodottomia pussukoita joissa kokolapulla ei juurikaan ole ollut merkitystä. Olen valmistautunut pettymykseen.

Saispa sipsei.

Jenna Kämäräinen
Jenna K

Laura P:  Hyvä ja sopivan hektinen - tuntuu vieläkin jossain tuossa ohimoiden tuntuvilla pienenä univajeena. Vanhuus ja työmatka eivät tule yksin :) Onneksi kotona odottaa nyt iso kasa uutta villaa, johon upottaa päänsä.

Vierailija: Ehdottomasti toteuttamisen arvoinen idea! Viikonloppureissuun laitetut eurot eivät mene koskaan hukkaan.

Outis: No bnyt oli kyllä kohtalo asialla! Kai söit sipsejä ja jos söit niin mitä? (syön ja shoppailen välillä näin muiden siivellä, joten kaikki yksityiskohdat peliin kiitos!)

Maiski: Mun irtokarkkikestävyys on nykyään niin huono, että tunnen sen sokerin mahassa, korvissa ja silmissä vielä seuraavanakin päivänä. No, onneksi on olemassa sipsejä. Ja sipsinmakuisia pähkinöitä, jos haluaa karpata! Ja kiitos kehuista. Ja vielä yksi ja: Ja ihanaa viikonloppua! :)

Taina: Oi sinua: sipsejä ja suloista imartelua samassa kommentissa, ei voi kuin hymyillä. Kiitos ja ihanan aurinkoista viikonloppua<3

Jenna Kämäräinen
Jenna K

Inke, mä niin pidän peukkuja! Ja jos ei onnaa ekalla kerralla, niin testataanpahan heti kättelyssä niiden palautusprosessin toimivuuskin.  Huh huh, mikä optimisti musta on tulossa, yhtä hopeareunusta on elämäni tämä!

Outis (Ei varmistettu)

Kyllä kävin ostamassa pussin perunalastuja, ne olivat kartanon tillikermaviilisipsuja. Oli oikein hyvä ostos! Ostin samalla myös Fazerin suklaalevyn, kun olin päivällä tajunnut, että en ole ostanut vielä yhtäkään suklaalevyä tänä vuonna. Pitihän sekin asia sitten saada hoidettua alta pois. Ja syytän/kiitän tästä kaikesta kuntosalia, mitäs menivät perumaan jumpan!!

Jenna Kämäräinen
Jenna K

Sipsiä ja suklaata - klassikkokombo. Onnittelen! :) Ja hyvä, että otit kerralla kokonaisen levyn, patukoita ei lasketa.

Hanna-Katariina (Ei varmistettu)

Inke, tirsk! Itse aion Tanskan reissullani viedä rahani Kööpenhaminan COS-myymälään (ja WoodWoodin ja HAY:n ja..), joten uskalsin vuotaa moisen valtionsalaisuuden. Kuuden euron postikulut kuuluvat kaikille!

www.hannakatariina.com/blog

lindab (Ei varmistettu)

Vautsivau, miten kivalta kuulostaa! Tosi hienoja kuvia oot ottanu, ja noi silmälasikehykset on aivan upeet! Hienosti kirjotettu juttu! ♥
Saanko kysyä, monta puntaa meni neuleisiin? :D

Jenna Kämäräinen
Jenna K

Hanna-Katariina, ihanaa nähdä sinut näilläkin mailla! Ja onnea alkuperäisestä uutisvoitosta - niin sitä pitää!

lindab: Hienoa, kiitti! :) Noooh, Uniqlossa oli erikoistarjouksessa merinovillaneuleita 19 puntaa pusero ja tossa kuvassakin näkyy jo sellaiset viisi kuusineuletta, että... :) Nyt tuli sellainen mieleen, että onkohan lindab äitini uusi salanick?

Toinen tähti oikealle

Uniqlon merinovillaneuleet ovat käsittämättömiä hinta-laatusuhteeltaan. Ostitko v- vai o-päänteisiä? :)

Jenna Kämäräinen
Jenna K

Näin mäkin toivon :) V:llä mennään, vähän kaduttaa, etten ehtinyt kaivaa niitä o-aukkoisia!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.