Näin minä ryystän tai riistän matkallani

Ladataan...
Jenna K

Olen väittänyt vähintään vuoden, ettei minulla ole kantapaikkaa.

Ravintolaa, jonka listan osaisin ulkoa. Kahvilaa, joka tuntuisi omalta olohuoneelta. Kapakkaa, jossa baarimikko arvaisi ennalta, että tilaan taas sitä kaikista kuivinta valkkaria tai kaljamaisinta siideriä.

Sitten tajusin, että onhan mulla, La Torrefazione. Tai enhän minä itse asiassa mitään tajunnut, vaan Eeva sen kertoi.

La Torrefazionen sisarliikkeessä Kluuvissa join viime syksynä elämäni ensimmäisen kupin kahvia. Viime viikolla ahmin siellä Eevan ja Inken kanssa juustokakkua. Välillä syön siellä leipää ja salaattia lempi-ihmistäni vastapäätä. Eilen ohjasin  sinne ihmisen, jota en ole tavannut aikoihin.

Mietin, että tuttu ympäristö estää ehkä minua vajoamasta siihen hiljaiseen paikkaan, josta nousen pintaan vain parin minuutin välein tuottaakseni yhdentekeviä Kuis muute ja Joopa joo -lauseita. Ja sehän toimi. Siellä minä sanailin. Kerroin, että olin vähän kaivannutkin. Esittelin uutta Zaran kukkapuseroa. Tartuin veljellisesti olkapäähän.

Tööt tööt! No niin. Ja siihen päättyi horina. Sillä oikeastihan tämä postaus on vain revanssi, vastineeni Eevan postaukseen ja kuviin, joissa litkin kahvia samassa paikassa, mutta saastaisen likaisessa, väristään ylikasvaneessa tukassa.

Tämänkin postauksen kuvissa tukkani on luonnollisesti likainen, mutta sentään värjätty. Ja ihana.

Kyllä, kriittisistä kommenteista huolimatta, rakastan tukkaani edelleen. Ymmärrän silti, että vaikka minulle pitkä ostettu tukka merkitsee mahdollisuuksia, joillekin se merkitsee riistoa. Ja vaikka minä haluaisinkin vain hehkuttaa kaunista tukkaa, säätä ja fiilistä, myös realismille ja kritiikille on paikkansa.

Fakta on se, että minä olen pinnallisuuksissani hankkinut intialaiset hiukset. Ja sen kanssa elän. En puolustele päätöstäni enkä ainakaan pahoita mieltäni siitä, että muilla on sanottavaa. Kaikesta ei voi tulla kaikille kaiken aikaa pelkästään pehmeä ja suloinen mieli. Ei hiuksista, postauksista eikä kommenteista.

Ja kyllä, kysymättäkin kerron, että päälläni on kuvissa myös eläimen karvaa. Lampaan. Ja jaloissani on nahkakengät ja tuolin nojalla nahkalaukku. En kaiva verta nenästäni tai haasta riitaa. Se ei kuulu tapoihin, ei minun eikä teidän. Toteanpahan vain.

Ja lataan vielä tuohon loppuun mukavan, letkeästi etenevän biisin, joka jättää kaikki kuulijat toivottavasti sellaisiin sopivan mähmäisiin, pääasiassa positiivisiin tunnelmiin.

Rauhaa ja rakkautta – tai vielä parempaa: Kauhaa ja rakkautta!

toivoopi: Jenna, joka hymyilee mielestään ylimmäisessä kuvassa sen verran aseistariisuvasti, että ei voi uskoa, että kukaan voisi olla loputtomasti vihainen

Share
Ladataan...

Kommentit

Eilen katsoin vähän vahingossa telkkarista hiustenpidennys ohjelman. Tai no dokkarin vaikka. Siinä poptähti Jamelia kiersi Venäjällä ja Intiassa selvittämättä miksi hiuksista siellä luovutaan. Ja että miten väärin se on.

Nää on kulttuurieroja. Esimerkiksi Intiassa kerrottiin, että hiuksista on hyvä luopua sillä ne ovat osa vanhaa elämää. Ehkä me täällä länsimaissa tahdomme myös uuden elämän hienoilla hiuksilla.

Musta on turha kitistä, sun hiuksethan on mahtava! Ihan kaikesta löytää epäkohtia jos tahtoo kaivaa.

 

Ihanaa päivää nättitukka!

Ida/ lelelemonade.blogspot.com (Ei varmistettu)

Mäkin olen lähiaikoina miettinyt tuota tukkailua. Aamupalapöydässä on käyty aiheesta tai yli päänsä koko tästä tekomeiningistä (tekotukka, -ripset, -kynnet, -rusketus, -hymy ja sitä rataa) keskusteluja kumpaankin suuntaan. Sitten törmäsin aiheeseen täällä, luin kommentteja ja pohdin taas asiaa laajemmin. Päädyin perinteiseen lopputulokseen: tämmöisinkiin pinnallisiin pulmiin sopii hyvin elämänviisaus kohtuus kaikessa. Jos tukka tekee sinut onnelliseksi ja ryhtisi suoremmaksi, hyvä niin! Kunhan ketään ei syntetisöi itseään täysin epäluonnolliseksi. Sitä paitsi voihan bisneksessä nähdä jotain hyvääkin: hiukset tuovat edes vähän rahaa ja teollisuutta köyhiin oloihin.

Lilou's Crush

En minä muuta, kuin että sama lemppari. Tosin lounasvakiona. Tänään viimeksi. Tukka nätti. Suukko.

Laura de Lille

Voi mikä söpöliini! Go Jenna :)

Nuotin vierestä

Kaikesta huolimatta uudet hiuksesi ovat aivan ihanat! :)

http://nuotinvieresta.blogspot.com/

Lilla (Ei varmistettu)

Eilisestä Subin dokkarista (jossa Jamelia jäljitti tekotukkansa alkuperää) kävi ilmi, että noin neljäsosa intialaisesta tukasta ostetaan temppeleiltä, joissa naiset uhraavat tukkansa jumalille onnen toivossa tai kiitoksena kohtaamastaan onnesta. Temppelit taas myyvät tukan eteenpäin ja ostavat rahalla muunmuassa köyhille ruokaa.

Huonolaatuinen intialainen tukka taas kerätään kaatopaikoilta, mikä on monelle perheelle tärkeä tulonlähde.

Vierailija (Ei varmistettu)

Täältä löytyy aina just sitä musaa mitä pitikin kuulla sillä hetkellä! Kiitos. Awesome.

Ullalaa

Oot sä vaan niin söpö! Entisenä tekotukkailijana I don't judge ja sitä paitsi jos alkaisi jeesustelemaan niin mitä sitä sitten voisi käyttää/syödä/ajatella?? 

Love the look!

p.s. mistä toi ihana liivi on? :P

Voi mistä on tuo ihana paita?!

Jenna K

Ystävällinen hei, kiitti kehuista nättityyppi! Harmittaa, että ite missasin dokkarin.

Ida: Niin, vaikka olen itse toki tähän asti suosinut luonnollista linjaa, olen tässä miettinyt, että vapaassa maassa vapaa mieli, ja jos se tahtoo kokonaan synteettiseksi, niin menköön! Siis jonkun muun mieli, omani on tähän varsin tyytyväinen.

Hertta: Suukotan takaisin (ja toivon, että törmään suhun seuraavaksi kantiksella).

Laura: Senkin söpis, suukot sinnekin!

Maiksi: Niin mustakin, kiitos!

Lilla: Kiitos vielä lisäinfosta! Aihetta sivuttiin jo useassa kommentissa, mutta esimerksiksi kaatopaikkapointti tuli uutena.

Vierailija: Jes! Joku siis painaa playta ja kuuntelee näitä biisejä!  Nyt on voittajaolo. Kiitos!

Ullalaa: Niin, emme elä ekologisessa emmekä eettisessä maailmassa, se kai tässä taas nousi pintaan. Kiitos kehuista! Liivi on ostettu 2010 Zarasta.

Blackpoint: Nyt sulla kävi mäihä! Paitaa pitäisi nimittäin olla vielä kaupassa; ostin sen viikonloppuna Zarasta.

Ella / http://ellallaa.blogspot.com (Ei varmistettu)

Kiitos biisistä. En keksi mitään kliseisempää, joten totean että se toi voimaa (ja ehkä yhden kyyneleen).

Vierailija (Ei varmistettu)

Miltä tuntuu olla täydellinen, täydellinen? :)

Jenna K

Ella: Jes, meikähän alkaa tuntea epäuskottavasta musamausta huolimatta itsensä varsinaiseksi arjen dj:ksi! Kiitos ja kyynel!

Vierailija: Nauran ironisesti kanssasi :)

Kommentoi

Ladataan...