Yritäpä ite olla vittumainen kukkasortseissa

Ladataan...
Jenna K

”Oot kyllä niin symppis! Ooksä oikeesti noin ihana!?” kirjoitti Vierailija perjantaina 16.3.2012 kello 17:17.
Vastasin, että yritän aina välillä olla myös vittumainen.

 

Mutta tiedättekö, se on saakelin vaikeaa.
Varsinkin kun on tällainen yliempaattinen ymmärtäjä, joka symppaa koko ihmiskuntaa.
Joka pukeutuu kukkasortseihin ja pinkkiin huulipunaan ja haluaa, että kaikilla on kaiken aikaa kivaa.

 

Eilen lenkillä kuuntelin kuulokkeista kovisnaisia ja kelasin niitä vaikeita ja vittumaisia asioita, joista olen kiivennyt yli ihan yksin. Puolen tunnin kohdalla tajusin, että ei helvetti, meikkis on oikeastaan aika helkkarin sitkeä. Vahva ja taipumaton. Herkkä, se nyt lienee kaikille selvää, mutta samalla harvinaisen kestävä ja itsenäinen.

Sisältä sen verran titaaninen tyyppi, että ulospäin en ole jaksanut tai kokenut tarpeelliseksi peitellä keskeneräisyyttä tai hetkellistä vapinaa.

Ja se on ihan jees, omalla tavallaan jopa ihailtavaa. Mutta siinä hölkkäillessäni minulle tuli tunne, etten ehkä halua tätä enää.

Että vähempikin suloisuus riittäisi.

Että voisin vähän harvemmin heittäytyä avuttomaksi vain sen vuoksi, että rakkailleni tulisi tärkeä ja tarvittu olo.

Esittää vähemmän vähän hölmöjä kysymyksiä, jotka saavat muut tuntemaan itsensä viisaiksi.

Lakata hymyilemästä silloin kun ei siltä tunnu ja kävellä pois keskusteluista, jotka saavat vatsan ja pään kipeiksi.

Ymmärtää vähemmän ja vaatia enemmän.

 

Saakeli. Jos jaksan juosta tunnin putkeen, osaan varmasti myös sanoa vähän kovempaa, että helkkari mua ärsyttää. Että nyt haluan olla yksin. Että itse asiassa minulle tulee tosi huono fiilis, kun puhut noin.

En ole vielä päättänyt, mitä ihmiskunnasta ajattelen; Olemmeko pohjimmiltamme hyviä ja empaattisia olentoja vai sellaisia itsekkäitä raakalaisia kuin kyläläiset Von Trierin Dogville-elokuvassa, jotka ottavat toisistaan irti kaiken, mikä lähtee.

Mutta sen tiedän varmaksi, että jos meikkis ei puolusta rajojaan, niiden yli loikitaan.

Ja jos pyrin siihen, että kaikilla on koko ajan kivaa, minulla ei ole kohta yhtään mukavaa.

Ja koska katkeroituminen on pahinta, mitä tiedän, minun on parempi päättää olla vähän vittumainen tänään, niin ei tarvitse olla hyvin hapan tulevaisuudessa.

Sopivan vittumaista tiistai-iltaa toivoo: Jenna, oman itsensä paras sielunkumppani ja ainoa ihminen maailmassa, joka osaa Prince of Assyrian sanoin antaa minulle aivan kaiken, mitä haluan ja tarvitsen

Share
Ladataan...

Kommentit

Mikaela (Ei varmistettu)

SÖPRAJS!! diggasin tästäkin postauksesta!

Vierailija (Ei varmistettu)

oo mun kommentti pääs postaukseen! <3 hyvä kirjotus, kuten aina:) totta se on että aina ei tarvi miellyttää, mutta ei siinä oo mitään vikaa jos vaan on mukava tyyppi=)

Vierailija (Ei varmistettu)

annoit voimaa, kiitos! terv toinen oman itsensä sielunkumppani

Café Noir (Ei varmistettu)

Loistavasti sanottu taas asiat halki, rikki, poikki ja pinoon. Korvan taaksekin jotain jäi, Kiitos Kaunis siis.

mariaaaa (Ei varmistettu)

hei jes! Hyvä teksti! Määkin oon miettiny tota empaattisuus asiaa, ja tullu siihen lopputulokseen, että kaikilla sitä ei vain ole. Toiki hyvä huomio, et silloin on oikeesti tosi vahva, kun uskaltaa näyttää heikkoutensa :))

Taina

Kiltti on hyvä olla mutta ei liian kiltti, silloin jää muiden jalkoihin. Koska itse on kuitenkin oman elämänsä tärkein ihminen. Niin sen pitäisi mennä. 

 

Mietin aiemmin tänään juuri jotain vanhaa juttuasi, jossa sanoit että  jos saamme vähemmän kuin annamme, meidän kannattaa päästää irti ja heiluttaa hyvästit. Jenna K -sitaattien aarteita. ;) Olen vähän sellaisessa tilanteessa, ja siksi tämäkin teksti osui ja upposi. Tajusin tässä että jos yritän saada muille kivaa oman olon kustannuksella, se ei johda hyvään lopputulokseen. Kiitos taas aatoksistasi, oot huippu!

En tiedä ootko kattonut sitä Iholla-sarjaa, mutta siinä Maria Nordin totesi jotain että kuinka se voi aina ymmärtää kaikkia, ymmärtää miksi ne tekee jotain, ja miten se johtaa siihen että itseen sattuu. Ja että jos itseen sattuu, siitä pitää sanoa, ettei käy niin että tulehdus leviää.

Se oli niin samaistuttava, koska on se tosiaan vaikeeta laittaa itsensä etusijalle. Tai uskaltaa kertoa, ettei tykkää jostain mitä toinen tekee. (Jotenkin sitä olettaa myös usein kummasti, että toiset osaisi lukea ajatuksia.) Oon miettinyt viime aikoina myös sitä, että ennen kuin voi auttaa muita, pitää auttaa itseään. Sekin on nimittäin rasittavaa, jos on kuin ei olisi omaa tahtoa tai omia tarpeita ollenkaan. Itselle ja toisille.

Ja siks toivonkin, että osattais olla tarpeen tullen sopivasti vittumaisia hyvällä omallatunnolla. Ja antaa itselle se mitä tarvitaan ja halutaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Taina, hyvin kirjoitettu.

Bambi (Ei varmistettu)

Jenna, olet kyllä ihana Pikku Myy (enkä puhu pelkästään nutturasta, joka on kyllä todella suloinen) <3

Jenna K

Mikaela: Tänks, arvostan tätäkin kommenttiasi!

Vierailija: Kiitos sulle postausinspiraatiosta!

Vierailija: Kiitos kommentistasi, olkoo voima ja vittumaisuus kanssasi <3

Cafe Noir: Onpa mukava kuulla, kiitos itsellesi kommentista ja pelkkää parasta!

Mariaaaa: Empaattisuus on lahja, jota on hyvä osata käyttää sopivassa määrin. Kiitos, kun kommentoit!

Taina: Ihanaa, kun osallistuit näin perusteellisella kommenttikirjoituksella <3 Totta, Iholla-Maria saa jokaisen miellyttämishaluisen heräämään, vaikkakin jos se oli kiltteydessään arvosana 10, mä olen ehkä 5. Mun tekee yleensä mieli ravistella sitä ja huutaa, että hei nainen, ei sulle saa puhua noin. Loistava pointti myös tuo, että miellyttäjä on raskas paitsi itselleen myös muille. Musta on äärimmäisen vaivalloista, jos rakkaus- tai ystävyyssuhteessa toinen ei pidä omaa ryhtiään ja puoliaan. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan ja siitä, että elää, tekee ja tuntee, niin kuin tykkää. Mieluummin vaikka tappelen mielipide-eroista säännöllisesti kuin arvailen kaiken aikaa, mitä toinen ajattelee ja tuntee. Joten tulta päin ja suu auki - hyvä siitä ja tästä tulee. Pitää hyväksyä, että aluksi tulee syyllinen olo, kun pahoittaa tahtomattaankin toisten mielen, mutta se on kaikki suuremman hyvän puolesta.

Vierailija: Tosia sanoja!

Bambi: Voi, kiitos kultaisesta kommentista (sanon taas söpöillen) <3

 

-paivi- (Ei varmistettu)

Ai että tämä tulee kohdalle!
Huomaan asettaneeni itselle kohtuuttomia vaatimuksia omalla kustannuksella, jotta läheisilläni, ystävilläni ja työystävilläni olisi hyvä olla. Vaatimuksia tulee myös ulkoa päin, kun minun odotetaan noudattavan tätä tiettyä roolia.
Olen opetellut kuuntelemaan itseäni ja tarpeitani, ja otan oman tilan. Ei tarvitse olla kettumainenkaan (josta seurauksena itseihno), kun ei uuvuta itseään. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mistä, oi mistä ovat peräisin nuo ihanat kukikkaat vaatekappaleet?

Jenna K

Paivi: Totta turiset, hyvin tehty ja kiva kuulla, että tuli oikean naisen kohdalle! :)

Vierailija: Ei perkule, miten mä unohdan aina mainita lopussa vaatteiden lähteet! Kukkakappaleet on Zarasta, miesten neule Cossilta ja kengät Acnelta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Chiddy Bangit räpppää Never mistake kindness for weakness

Lempeys on vahvuutta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ah tuo shortsien kuosin ja juuri sopivasti näkyvien paidankaulusten ja hihansuiden ihana mätsäävyys yhdistettynä mustaan ja tummansiniseen &lt;3. Paras asusi ikinä! No okei, kengistä en tykkää :D.

Vierailija (Ei varmistettu)

Oot kyllä paras kirjoittaja lukemistani blogeista ! Musta tuntuu, että saat fiilikses oikeesti sanoiks ja nimenomaan annat meille lukijoille ittestäs muutakin kuin kuvia.

KIITOS ! :)

tupulupu (Ei varmistettu)

ihanaihana jenna! mun helkkarin paskaseen päivään nää sun postaukset piristää, siis en voi sanoinkuvailla. Siis vaikka yritit vetää jotain vittumaista postausta ni soriiii piristit silti :) Vai voiskohan se olla se sun itsevarmuus, olemus ja tomeruus joka paistaa jok'ikisestä tekstistä ;)

Miss Tara Hound

Tässä postauksessa kiteytyy monta havaintoa, mitä minäkin olen itsessäni havainnut. Viimeisin oli, kun yksi työpaikkani vanhoista (äidillisistä) rouvista puuskahti minulle "ei kaiken aina tarvitse sopia sulle, sä voit sanoa joskus vastaankin". Tajusin, että minua pidetään töissä lattiamattona/lapsena, jonka voi jallittaa kaikkiin paska duuneihin. Ongelma on, että minä pidän työstäni. Suunnattomasti. Ja haluan juurruttaa itseni työpaikalleni niin, että kun jään lomalle, sen huomaa. Mutta hetken se vitutti. Tajuta että tyypit luulevat, että minulta voi pyytää mitä vaan milloin vaan. Harkitsinkin sillä hetkellä alkavani kieltäytymään jutuista, jotka tekisin mielelläni, ihan vain osoittaakseen etten ole se miksi minua luulevat. Mutta sitten se oikea minä pääsi taas kahvoihin. Ja kohautti olkapäitään. Mitä sitten. Luulkoot mitä luulevat. Miksi minun pitäisi todistella mitään kenellekään ja varsinkaan noin idioottimaista asiaa. Minä tiedän mikä on totuus. Ja totuudet tuppaavat tulemaan aina jossain välissä ilmi muillekin.

mariiia (Ei varmistettu)

Hei, keitä ne kovisnaiset sun kuulokkeissa on?

Jenna K

Vierailija: Onhan se kyllä niinkin, jou! :)

Vierailija: Kaikki ei voi tykätä kaikesta, mutta kiitos kun kerroit, että pidät, siitä, mistä pidät!

Vierailija: Olipa kauniisti sanottu, kiitos! Mä yritän jatkossakin ujuttaa tärähtäneiden asukuvien sivuun jotain muutakin pientä - ja vähän tärähtänyttä.

tupulupu: Olen otettu, kiitos. Luin kommenttisi, ja edellisen, eilisiltana, kun olin ihan rikki, poikki ja pinossa, ja heti tuli motivoituneempi olo. Siispä kiitos kiitos kiitos! Te olette sen verran ihania, että tässä ajatusten jakamisessa taitaa oikeasti olla jotain järkeäkin.

Tara Hound: Sanoisin, että aika harvinaisia tuollaiset havahduttajat, jotka ovat valmiita nostamaan kissan pöydälle, vaikka se tarkoittaisi sitä, että jatkossa joku muu saa tehdä paskaduunit. Pääasia, että pidät työstäsi ja olet se, joka haluat olla.

Mariiia: Olen puolihuolimattomasti luvannut livettää epäuskottavan soittolistani, mutta just nyt sillä soi ainakin Azelia Banks, Janet Jackson ja Rihanna tiätty ;)

<3 Vierailija (Ei varmistettu)

totta joka sana.
mahtava teksti.
rohkea sinä.

t. se fanni, joka kommentoi aikanaan jo sun vanhaan blogiin

Jenna K

Heippa Fanni, ihanaa, että olet löytänyt tänne ja kommentoit. Kiitos ja pelkkää kivaa torstaihin! <3

<3 (Ei varmistettu)

löysin jo monta monta viisasta postaustasi aiemmin, nyt vasta kommentoin. ja pysyn mukana jatkossakin. toki.

olimme kesällä eräänä lämpimänä iltana samaan aikaan llamasin terassilla. mun oli tarkoitus tervehtiä, mutta ystävän tarjoama kyyti meren äärelle saapui odotettua aikaisemmin. näytit onnelliselta.

ensi kerralla sanon hei.
kaikkea parasta &lt;3

t. fanni

Jenna K

Voi että, Fanni, ihanaa kuulla! Olinkohan meidän Lilyn toisen tuottajan Annan kanssa? Muistan ainakin yhden illan Llamasin terassilla, jona jännitin tulevaa mutta olin hurjan onnellinen ja onnekas. Ensi kerralla skoolaamme valkkarilaseilla! Pelkkää parasta ja kiitos ihanasta kommentista, joka toi kehooni lämpimän kesäillan tunteen ja kuivan siiderin maun suuhuni <3

<3 (Ei varmistettu)

oi! se oli anna ja taisit silloinkin juoda valkkaria. mulla oli olut ja mukanani formverkista ostamani pöytä (perus).

ja tiiätkö. munkin vatsaani nipisti ilosta, kun tunteja myöhemmin vein pöydän ensimmäiseen omaan kotiini, jonne olin talvella muuttanut pitkän päättyneen parisuhteen jälkeen.

siinä lattialla ihmetellessäni ajattelin olevani kaikista äkillisistä muutoksista, tai juuri niiden ansiosta, myös onnellinen ja onnekas.

jos kesällä näen sut llamasin terassilla, tarjoan valkkarilasillisen.
&lt;3 fanni

la (Ei varmistettu)

Miten tuttuja ajatuksia! Voisivat yhtä hyvin olla minun näppäimistöni tuotetta.

Itse olen päässyt miellyttämiskompleksin kanssa eteenpäin esimerkiksi miettimällä millaisista ihmisistä pidän. No en hiiskatissa ainakaan sellaisista, jotka kätkevät omat mielipiteensä, omat halunsa ja omat tarpeensa muiden miellyttämisen alle. Miksi siis itse toimisin siten, tai edes sinne päin? Nautin eniten ihmissuhteista, joissa kaksi yhtä vahvaa, tasa-arvoista ja tasapuolista persoona kommunikoimat, ilman että tarvitsee pelätä jyräävänsä toisen tai tulevansa itse jyrätyksi. Tasapaino. Se on se kaiken A ja O. Pitää osata kuunnella, mutta myös olla kuuntelematta, jos ei omaa ääntänsä saa koskaan kuuluviin. Sen verran pitää olla ylpeyttä. Ei meidän etuamme täällä kukaan aja, jos emme itse.

Tuotakin olen miettinyt, että kuinka sinisilmäisesti voi uskoa ihmisen hyvyyteen. Uskoin pitkään ja haluaisin kyllä edelleen uskoa jossain määrin siihen, että kaikki me olemme pohjimmiltamme hyviä. En kai ole sitten törmännyt tarpeeksi pahiksiin, sillä kaikki, joiden kanssa olen aiheesta keskustellut, ovat sinikkäästi väittäneet, ettei ihminen todellakaan ole hyvä. Ihminen on itsekäs ja jossain määrin aina omaa etuaan ajava. Alkuun ajatus tuntui minusta karmaisevalta, jotenkin aivan liian kylmältä. Mutta käänneltyäni sitä, se alkoi kuitenkin tuntua hyvin realistiselta. Eikä itsekkyys kuitenkaan kiellä sitä, ettemmekö kykenisi rakastamaan tai tuntemaan empatiaa. Niiden ansiosta maailma on elettävä paikka.

Sinisilmäisyys ja hyväuskoisuus on tiettyyn pisteeseen asti hyvästä. Pahasta se on silloin, kun ei kykene näkemään ihmisen pahuutta tai huonoutta silloinkaan, kun se pitäisi nähdä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos: ymmärsin taas vähän lisää itsestänikin. Ja lisäksi: uskoisin pitäväni sinusta, jos tapaisin sinut. Ja muista: tahallaan ja aiheetta vittumaisia ihmisiä on maailma pullollaan, mutta tarvittaessa vittumaisuus on tosiaan, no, tarpeellista. -jo

Kommentoi

Ladataan...