Ladataan...
Jenna K

 

”Oot kyllä niin symppis! Ooksä oikeesti noin ihana!?” kirjoitti Vierailija perjantaina 16.3.2012 kello 17:17.
Vastasin, että yritän aina välillä olla myös vittumainen.

 

Mutta tiedättekö, se on saakelin vaikeaa.
Varsinkin kun on tällainen yliempaattinen ymmärtäjä, joka symppaa koko ihmiskuntaa.
Joka pukeutuu kukkasortseihin ja pinkkiin huulipunaan ja haluaa, että kaikilla on kaiken aikaa kivaa.

 

Eilen lenkillä kuuntelin kuulokkeista kovisnaisia ja kelasin niitä vaikeita ja vittumaisia asioita, joista olen kiivennyt yli ihan yksin. Puolen tunnin kohdalla tajusin, että ei helvetti, meikkis on oikeastaan aika helkkarin sitkeä. Vahva ja taipumaton. Herkkä, se nyt lienee kaikille selvää, mutta samalla harvinaisen kestävä ja itsenäinen.

Sisältä sen verran titaaninen tyyppi, että ulospäin en ole jaksanut tai kokenut tarpeelliseksi peitellä keskeneräisyyttä tai hetkellistä vapinaa.

Ja se on ihan jees, omalla tavallaan jopa ihailtavaa. Mutta siinä hölkkäillessäni minulle tuli tunne, etten ehkä halua tätä enää.

Että vähempikin suloisuus riittäisi.

Että voisin vähän harvemmin heittäytyä avuttomaksi vain sen vuoksi, että rakkailleni tulisi tärkeä ja tarvittu olo.

Esittää vähemmän vähän hölmöjä kysymyksiä, jotka saavat muut tuntemaan itsensä viisaiksi.

Lakata hymyilemästä silloin kun ei siltä tunnu ja kävellä pois keskusteluista, jotka saavat vatsan ja pään kipeiksi.

Ymmärtää vähemmän ja vaatia enemmän.

 

Saakeli. Jos jaksan juosta tunnin putkeen, osaan varmasti myös sanoa vähän kovempaa, että helkkari mua ärsyttää. Että nyt haluan olla yksin. Että itse asiassa minulle tulee tosi huono fiilis, kun puhut noin.

En ole vielä päättänyt, mitä ihmiskunnasta ajattelen; Olemmeko pohjimmiltamme hyviä ja empaattisia olentoja vai sellaisia itsekkäitä raakalaisia kuin kyläläiset Von Trierin Dogville-elokuvassa, jotka ottavat toisistaan irti kaiken, mikä lähtee.

Mutta sen tiedän varmaksi, että jos meikkis ei puolusta rajojaan, niiden yli loikitaan.

Ja jos pyrin siihen, että kaikilla on koko ajan kivaa, minulla ei ole kohta yhtään mukavaa.

Ja koska katkeroituminen on pahinta, mitä tiedän, minun on parempi päättää olla vähän vittumainen tänään, niin ei tarvitse olla hyvin hapan tulevaisuudessa.

Sopivan vittumaista tiistai-iltaa toivoo: Jenna, oman itsensä paras sielunkumppani ja ainoa ihminen maailmassa, joka osaa Prince of Assyrian sanoin antaa minulle aivan kaiken, mitä haluan ja tarvitsen

Share
Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

 

Nonni. Kerrankin miehet ovat muodissa reippaasti naisia edellä. Siinä missä me vasta opettelemme paisley-kuvion käyttöä kauluspaidoissa ja niihin mätsäävissä pyjamahousuissa, miehet ovat kulkeneet paisley-huivit kaulassaan jo vuoden pari.

Kun asia nyt tuli puheeksi, julistan, että parrakkaat ystävämme ovat olleet edellä parissa muussakin ajankohtaisessa asiassa.

Muun muassa nämä asiat olen oppinut elämäni miehiltä viime viikkoina:

- Jos on jossain, kannattaa todella olla siellä eikä jossain muualla. Hyvä juttu: Se että keskittyy käsillä olevaan sekuntiin ja vastapäätä istuvaan ihmiseen. Paskempi juttu: Se, että keskittää kaiken energiansa siihen, että odottaa yhteydenottoa toisaalla olevalta.

- Välillä voi olla hiljaa. Siis ihan vaikka puoli tuntia. Täysin. Hiljaa.

- Koskaan ei voi lähettää liikaa terveisiä. (Kiitos tästä havainnosta nyt myös Facebookissa vaikuttavalle iskälle.)

- Muutama tietokonepeleihin käytetty minuutti voi viedä ajatukset yhtä etäälle työasioista kuin puolituntia pilatesta.

- Kauluspaidan silittämiseen käytetty aika ja energia tulevat takaisin parantuneena elämänlaatuna.

- Jos ideat on lopussa, kannattaa pukeutua siihen silitettyyn valkoiseen kauluspaitaan, tummansinisiin luottofarkkuihin ja metsänvihreään neuleeseen.

- Juokseminen ei itse asiassa olekaan kovin ällöttävää, vaan oikeastaan aika vapauttavaa ja voimauttavaa. (Kiitos Jan.)

- Kampaajalla kannattaa käydä vähintään puolentoista kuukauden välein.

- Kaapissa pitää aina olla suklaata, täydellisen kanatomaattipastan tekee suunnilleen vartissa  ja jääteen valmistaminen on helpompaa kuin miltä se kuulostaa.

- Rakkautta voi osoittaa hukuttamalla toisen suukkoihin ja yksityiskohtaisiin syväanalyyseihin omien tunteidensa tasoista ja vivahteista. Se on kivaa ja kaunista. Mutta yhtä lailla rakkautta on se, että antaa toiselle tilaa tuntea ja tehdä - ja kiemurrella välillä vähän ikävässäkin.

 

Viisaista ja hyvältä tuoksuvista miehistä kiittää: Jenna, joka tosin tietää itekin aika paljon yhdestä jos toisestakin asiasta. Esimerkiksi siitä, että keväällä saman käden kynnet lakataan monella eri sävyllä. Reunimmaisten sormien kynnet pidetään kuitenkin samansävyisinä (katso kuva yllä), jotta kehä noin niin kuin sulkeutuu. Aika syvällistä, tiedän.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

 

Muistan, kun näin sinut ihan ensimmäisen kerran. Olit keskellä huonetta.

Mietin, että onpa kaunis.

 

Seuraavalla kerralla sanoin ehkä pari sanaa, kosketin kevyesti hihasta.

Minuutin parin jälkeen otin askeleen taaksepäin. Olin varma, ettei minulla ollut varaa.
Broke, rahaton tai rikki.

Kun taas palasin, olit siirtynyt sivummalle. Pelkäsin vieläkin vararikkoa, mutta päätin silti sovittaa sinua.

 

Ja kaikki meni

ihan hyvin.

 

Kyllä, sanat voi sovittaa joko Isabel Marantin uuteen reikäneuleeseen tai ihmiseen, joka ihmettelee aamuissani, kuinka monta kerrosta neuleita voi pieni ihminen pukea päälleen kerralla.

Vastaus on monta.

Kerroksellisia ajatuksia teille toivoo: Jenna, joka kiittää biisilinkkauksesta Josephinea ja lähettää erityisterveiset ystävän isälle, joka oli kuulemma löytänyt netistä kotisivuni

 

 

 

Share
Ladataan...

Pages