Ladataan...
Jenna K

 

Tiedän, että olen vähän tylsä, kun en näytä teille kuvia poikaystävästäni.

Hyvityksenä annan teille kaverini Harryn. Ja bonarina luottotyypit, Inken ja ja Eevan.

 

Inken ja Eevan todennäköisesti tunnettekin, mutta Harrysta voisin sanoa pari sanaa.

 

Harry on kaveri, jonka kainaloon mahdun ihan aina.

Tyyppi, joka keuhkoaa kanssani kahden aikaan yöllä Acnesta ja ihmissuhteista, kun muut miehet sekoittavat juomia ja puhuvat konsulttia.

Mies, joka ostaa naiselleen kukkia ja käsilaukun.

Ihminen, joka heittää tanssihaasteen pöytään juuri, kun pelkään nukahtavani.

 

Kiitos Hyrrä, eilisistä Fish Hoekin viinibileistä.  Ja siitä, että tuoksut aina

niin helkkarin hyvältä.

 

Terveisin: Jenna, joka otti tyttöin kanssa varaslähdön vappuun hassuilla seilorihatuilla. HIO HOI!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

En ole useinkaan ihmisen paras ystävä.

Olen kyllä lähes aina äärimmäisen empaattinen, mutta olen tajunnut, että sekään ei johdu siitä, että erityisesti pitäisin ihmisistä, vaan siitä, että tunnen usein suurta sääliä ihmiskuntaa kohtaan.

Noin. Rakensinpa siihen kevyen kahvilapostauksen johdannon.

No, tätä taustaa vasten ymmärtänette, että on pieni ihme, että olen löytänyt maailmasta muutamat kasvot, jotka nähdessäni huuleni pehmenevät lähes aina refleksinomaisesti lempeään hymyyn. Vähän samalla tavalla kuin pienen vauvan, joka katselee kehdosta vanhempiaan.

Herään useimpina aamuina Paulan kasvoihin ja ne ovat viimeinen asia, jotka näen useimpina iltoina hänen peitellessään minut rutistuksella.

Silti en ole kylläinen.

Tähän mennessä viikkoni kohokohta on ollut se, että sain ensimmäistä kertaa yli vuoteen näykkiä keskellä työpäivää lounaani parasta ystävääni vastapäätä. Lumisade kasteli tukkani ja kahvila oli täynnä, lounassalaatista puuttui se jokin ja leipä oli ihan liian pieni, mutta siinä minä istuin ja olin täydellisen tyytyväinen.

Jos voisin, ankkuroisin jokaisen päiväni lounaaseen rakkaimpani kanssa. Koska en voi, tyydyn yhteiseen aamupalaan, päivälliseen ja iltapalaan.

Paulan ja muutaman muun elävän olennon lisäksi tänään uutta Samuji-mekkoaan ja YSL:n yönsinistä eyeliner-purkunukkaansa rakastaa: Jenna

Share
Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

"Monesti ajautuu väsymyksen vietäväksi. Ajattelin eilen, miten suhtautuisin siihen, kun ajatukset ovat menossa alas. Yksinkertaista logiikkaa:

- Mikä on huonosti?
- Olenko itse syypää siihen?
- Mitä hyvää liittyy siihen huonoon?
- Mitä voin jatkossa muuttaa, ettei tulee huonoa lisää?

Ja lopuksi hemmottele itseäsi levon ja hyvien asioiden parissa. Sieltä sitä energiaa alkaa tulla ja hymyä huuleen. Kivaa päivää, iskä."

- ote isäni joka-aamuisesta "Ajattelin tänään"-mailista

 

Parasta tässä teiniangstia muistuttavassa nihilistisessä elämäntarkoituksen etsinnässä on se, kun saa seurata, miten liikuttavan tosissaan läheiset yrittävät ottaa koppia ajatuksista ja hiljaisista "Ahistaa"-kuiskauksista.

On helkkarin paljon turvallisempaa kulkea sokkona eteen ja taa, kun tuntee, että jos vain ojentaa ED-energiajuomasta tärisevän kätensä johonkin suuntaan, joku tarttuu siihen ja vetää lähemmäs. Riisipuuropöydän ääreen tai peiton alle.

Kyllä tämä tästä ja se siitä. Lupaan.

Ensin kärsitään kärsivällisesti ja sitten syödään puuroa.

Ihan yksinkertaista logiikkaa.

Kauniissa vekeissä kompuroi: Jenna

 

Share
Ladataan...

Pages