Ladataan...
Jenna K

Älä yritä. Kuitenkin saat salaa pikkasen kiksejä silloin, kun huomaat, että elämäsi on vähän niin kuin Sinkkuelämästä.

Kun ostat uuden mekon, vaikka vuokrarahojakaan ei ole  jäljellä, kun onnistut  loikkimaan vilkkaasti liikennöidyn kadun yli korkkareilla joten kuten järkevästi tai  kun huomaat heittäväsi jotain yhtä kuolematonta kuin:

- “I love you, but I love myself more.” - Samantha
- “It takes half the amount of time you dated someone to get over them.” - Charlotte
- “I don't believe in the Republican party or the Democratic party. I just believe in parties."- Samantha

tai klassikko, sarjan lopetuslaini:
“But the most exciting, challenging and significant relationship of all is the one you have with yourself. And if you can find someone to love the you you love, well, that's just fabulous.” - Carrie

Siinä sinä sitten pienenä maalaistyttönä ajattelet, että ai ai, tällaista se aikuisen naisen elämä siis todella oikeasti on ja tunnet samalla syyllisyyttä siitä, että olet niin monilla tasoilla niin pahasti massakulttuurin lävistämä.

Ai mitä? Että oliko minulla asiaakin väljähtäneiden Sinkkuelämää-muisteloiden lisäksi? Eipä oikeastaan. Halusin vain jakaa viimeisimmän Carrie-hetkeni - ja yhden syyslöydön.

Muistatteko sitä jaksoa, jossa ihana Aidan (siis todellakin kuulun Aidan-leiriin Mr. Bigin sijaan) kosauttaa Carrien kannettavan? Nooh, tein viime viikolla saman parhaan ystäväni MacBookille.

Kun edellispäivänä lähdin kiikuttamaan konetta huoltoon (tai lunastukseen, kuten myöhemmin sain kuulla), olivat Carrien neuvot kalliit. En löytänyt tietokonelaukkua mistään, mutta siinä minä(kin) seisoin lappuhaalareissa, tukka pörrössä ja muistin, mitä Carrie teki; kietoi konemurunsa pashmina-huivin pehmeään syleilyyn. Koska en omista kovin monta pashmina-asiaa, Acnen uusi huivi, punaviininen villajätti tarjoutui vapaaehtoiseksi.

Ja siihen se romantiikka sitten loppuikin. Ulkona satoi saatanasti. Liuikastuin. Yritin löytää mp3:stani hyvää taustamusiikkia melankoliselle kaupunkimaisemalle, mutta epäonnistuin. Sain huonoa palvelua. Haisin pahalle. Itkin.

Että sellainen tarina. Aika paska oikeastaan. Jos jaksaisin, deletoisin ja kirjoittaisin uuden. Mutta koska en jaksa, kysyn, onko kellään parempaa?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

Tietokoneen työpöydän taustakuva on pieni juttu, joka tekee arjesta hitusen kauniimman. Kun kesä kuoli, lisäsin kannettavani taustalle nuoren, lahjakkaan suomalaisen valokuvaajan Helen Korpakin kuvan. Alkusyksyyn ajatukseni vievän valokuvan värit ovat mielettömät ja kuvan tunnelmassa väreilee vapaus.

Toimituksemme haluaa tänään tietää lisää juuri sinusta, joka olet jo löytänyt Lilyyn ja perustanut ehkä oman palstankin: Haluamme nähdä, mitä kuvaa sinä katsot päivittäin koneeltasi.

Osallistu Lilyn ensimmäiseen joukkopostaukseen ja julkaise työpöytäsi taustakuva omalla palstallasi. Kerro, miksi kuva on päätynyt työpöydällesi ja kommentoi sitten tätä juttua vaikka vain sanomalla "hep", jotta löydämme palstasi ja taustakuvasi.

Kaikkien perjantaihin klo 14 mennessä osallistuneiden kesken arvomme ison läjän kevätmeikkejä. Kauniiden pyyntöjen vuoksi pidennän osallistumisaikaa armeliaasti aina maanantaihin asti.

Uteliain terveisin: Jenna

PS. Eikö sinulla ole vielä omaa palstaa? Ei hätää, rekisteröityminen on superhelppoa ja palstan perustaminen vie vain hetken. Rekisteröitymällä ja täyttämällä yhteystietosi saat nyt myös omaksesi Lily-kassin.

PPS. Saat otettua työpöydästäsi screen shotin Windowsilla painamalla Print Screen -näppäintä työpöydän ollessa näkyvillä. Macillä sama onnistuu painamalla näppäinyhdistelmää cmd+shift+3.

Share
Ladataan...