Ladataan...
Jenna K

”Vene on varmimmassa turvassa satamassa,
mutta ei veneitä ole rakennettu sen vuoksi.”

- Paulo Coelho

En voi kuvitella mitään yhtä kornia kuin Paulo Coelhon siteeraaminen. Mutta menköön. Kyllä tähän päivään kasa korniutta mahtuu.

Tähän päivään mahtuu myös jännitystä. Iloa. Vähän huimausta. Ja paljon haikeutta.

 

Olen hikoillut viime viikkoina vaatekaappini märäksi.

Odottanut.

Ajatellut.

Yrittänyt hengittää.

Hakenut välillä turvaa tutuista kainaloista ja palannut sitten työpaikalle tekemään aikuisten päätöksiä.

 

Ja ne päätökset tulevat tässä:

Vaihdan ylihuomenna työtä  ja toimistopöytää. Voi olla, että vaihdan vähän vaatteitakin. Ainoa, mikä pysyy on meikkis ja pyhä parveke.

 

Vielä pari viikkoa sitten en olisi voinut kuvitella laskevani Lily-vauvaa sylistäni.

On vaikea jättää taakseen jotain näin rakasta, johon on laittanut kaikkensa. Jotain, jota on ollut siittämässä tai ainakin jännittämässä, odottamassa ja kasvattamassa ensimmäisistä magneettikuvauksista lähtien.

Sitten tuli tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Joka pakotti työntämään pikku soutuveneen vesille. Hyvästelemään kapteenit, joiden ohjaukseen on voinut aina luottaa. Irrottamaan pienen  Love-lapun työpisteen ilmoitustaululta ja kasaamaan kamppeet isoihin kasseihin.

 

Minusta tuntuu kuin olisin tänään hyvästelemässä omaa lasta, kummitätiä ja sisarusparvea samassa henkäyksessä, vaikka lupaan, etten mene kovin kauas.  Ettei elämässäni jatkossakaan kulu päivää ilman Lilyä; Herttaa, Saaraa, Lauraa ja toimituksen nerouksia. Täällä meikkis roikkuu, Lily-siskojen palstoilla, kuuntelee ja painelee klikkauksesta pinkiksi muuttuvaa sydän-nappulaa.

Ja tietenkin toivoo, että sinun ja minun ei tarvitsisi erota.

Siksi, jos haluat, olet tervetullut vieraakseni Bloggeriin, jossa jatkan sentimentaalista sieluni seulontaa ja parvekkeella pyörimistä omalla ajallani, ylihuomenna keskiviikkona.

Mikäli emme enää kohtaa, toivon pelkkää parasta tulevaisuuteesi. Siitä tulee hyvä.

 

Hengitetään syvään, uskotaan tulevaan ja pysytään liikkeellä toivoo: Jenna, joka ehdottaa, että laskemme purren vesille tämän toivobiisin soidessa, kas näin:

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

Lilyn toimitus muutti tänä aamuna A-lehtien kellariin, lähemmäs Lily-poikia.

Avoin strategiani on uida kodaajakaverien liiveihin  ja sukkana sisään äijämeininkiin tissikuvien avulla.

Kiinnittäkää nännien lisäksi huomionne uuden kupiikkelini pelkistettyyn mustavalkoisuuteen (vanhan työpisteeni vanhoine tisseineen näet tästä).

Katsokaa mikä kuri! Mikä järjestys! Mikä uudestisyntynyt toivo siitä, että tällä kertaa meikäminimalisti ei arkistoi turhia meikkitiedotteita, muistitikkuja tai ideavihkoja.

Mikäli kateus ei vielä kurottanut sinne asti, kiinnitä katseesi tissien ohi vasemmalle, arkitorstain ylläriin: keltaiseen kukkakimppuun. Maljakko on isohko, myönnän, mutta puska hurjan nätti.

Ai ai, tältä se uusi aika ja alku tuntuu  ja tuoksuu.

Tasapainoista torstai-iltaa työn sankareille toivoo: Jenna, joka aikoo seuraavaksi lahjoa kellarin poikia Mignon-munilla

Share
Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

Olin jo päättänyt, että tästä tulee ihan perinteinen keskiviikkoiltapäivä, kun pöytäpuhelin soi. Työpaikan aulapoika huikkasi, että minulle on vieras.

Kun patsastelin paikalle, aulasohvalla odotti Antti, Suomen oma Paul McCartney, joka oli tullut kitaroineen kiikuttamaan minulle Stella McCartneyn parin viikon päästä julkaistavan uutuustuoksun, joka on nimeltään - mikäs muukaan kuin L.I.L.Y.

Postipaketti olisi luonnollisesti riittänyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin, kun meikkikselle lauletaan All My Loving -biisiä ja tarjoillaan kylmälattea keskellä työpaikan aulaa.

Palaan Lily-tuoksuun, kun se on laskeutunut iholleni, ja tarjoan sillä välin myös sinun iltapäivähetkeesi palan Beatlesia.

Leppoista keskiviikkoa toivoo: Jenna, joka - ihan vain tiedoksi - hillitsi itsensä eikä kirkunut  samaan tyyliin kuin Beatles-fanit videon lopussa

Share
Ladataan...

Pages