Ladataan...
Jenna K

 

”Hän katseli salavihkaa Beatricen korkeita poskipäitä,

soikeita silmiä, täyteläistä suoraa suuta, kasvoja,

jotka hän oli saanut vääristymään mielensä mukaan,

joskus kyyneliin asti,

noina pitkinä, vielä niin tuoreessa muistissa olevina öinä;

hän tunsi omistajan järjetöntä ja suloista ylpeyttä.

Kuitenkin juuri hän, Edouard,

halveksi eniten maailmassa omistamisen halua

ja piti sitä sekä henkilökohtaisesti että kirjoituksissaan

kaiken onnettomuuden alkuna ja juurena.”

- Françoise Sagan, Sekainen vuode (1977)

 

En osaa päättää, haluanko omistaa vai irrottaa.

Tarttua asioihin vai päästää ne menemään.

Pyörittelen paheksuen päätäni muiden keltaisille muovikasseille ja karsin oman kotini kaikesta, mikä irtoaa. Päiväpeitteistä. Maljakoista. Kesäkengistä. Matoista. Vanhoista verhoista. Pöytätableteista. Dvd-levyistä. Koulukirjoista.

Ja juuri, kun luulen olevani kuivilla, alan janota kulpavesikonetta. Viskilaseja. Uusia tyynyjä. Ja ennen kaikkea laatikoita. Pieniä, isoja, valkoisia, mustia, ruudullisia, Acnen pinkkejä laatikoita. Sellaisia, joihin voin säilöä koko ihanan omaisuuteni.

Tavaroiden karsimisessa ja elämän pelkistämisessä on nähdäkseni yksi ongelma. Luopumisen tarkoitus lienee se, että kun poistan kotoani kaiken ylimääräisen, materia ei enää omista minua ja voin keskittyä olennaiseen. Mutta minulle käy päinvastoin. Kun alan karsia omaisuuttani, en voi ajatella enää muuta kuin tavaroita. Jokainen vaate on mahdollinen loinen, pyyhe ja lakana turhake ja astia ja nostalginen muisto saatanan kätyri. Istun keskellä huonetta esineideni ympäröimänä, käännän  joka kiven ja kaapin ja katson maanisesti ympärilleni. Mikä lähtee seuraavaksi?

Puoli vuotta sitten taittelin puolet omaisuudestani siisteiksi pinoiksi kirppiskasseihin. Viime viikolla hivutin pitkän pyörittämisen jälkeen niistä puolet takaisin kaappeihini. Niin kuin nyt esimerkiksi tuon kuvan vaalean farkkumekon.

Päätin, että se saa jäädä, koska en jaksa enää ajatella sitä.

En ehdi enkä halua.

Omaisuuteni on liikkkeessä siis elän.

Tavarani ehditään lajitella nätteihin pikku laatikoihin sitten, kun  kuolen ja menen itsekin laatikkoon.

Perjantain palkkapäivään ja tuleviin houkutuksiin henkisesti valmistautuu: Jenna, joka ei muuten ota mitään kantaa siihen, pitääkö ihmisistä pitää kiinni vai irrottaa. Siitä minä en edes esitä tietäväni mitään. Kysykää viisaammilta.

Pssst....Yritän jatkossa muistaa yleisön pyytämän vaatecredut: mekko: Cheap Monday/ musta villaliivi: COS/ kengät: Acne

Share
Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

Kohtalonusko on hirveän kätevä kaveri. Varsinkin silloin, kun elämä on epistä -  tai kun tili lähestyy tyhjyyttään mutta on pakko saada täydellinen nahkatakki.

Tiesin, ettei minun pitäisi. Tein sen silti. Kun kaupassa roikkuu vain yksi Acnen Scuba Star -nahkatakki juuri oikeassa koossa alennuslappuun kiinnitettynä, meikkis leikkii kuurosokeaa ja kävelee kassalle. Mikä minä olen kohtaloa uhmaamaan.

Tiedän, ettette tuomitse. Sehän istuu täydellisesti. Ja siinä on sekä biker-kaulukset että irrotettava huppu, vetoketjut hihoissa ja juuri niin monta erilaista nahkamateriaalia, että voisin hiplata ja haistella sitä ikuisesti.

Asukuvien määrä lähti aamulla lapasesta, mutta sellaista se on. Rakkaalla lapsella on niin monta kuvauksellista kulmaa.

Kohtalokasta keskiviikkoa nahkahöyryjen keskeltä toivottaa: Jenna, köyhä mutta onnellinen

PS. Paskasta taloustilanteesta tulikin mieleeni, että  Lilyn alkuaikoina sovimme, että kauppatieteilijänä meikä vastaa Lilyn työ- ja raha-aiheisista jutuista. No, sillä saralla ei ole mennyt erityisen lujaa. Tämä postaus olkoon varoittava esimerkki...

Share
Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

Olen pyytänyt elämässäni tasan kerran palkankorotusta. Aluksi olin ylpeä, että avasin suuni. Sitten tajusin, ettei minulla ollut hajuakaan, mitä olin tekemässä. Ei tällaisia asioita opeteta koulussa.

Jos olet yhtä pihalla kuin minä olin ja aikeissa anoa lisää liksaa, odota vielä pari päivää. Tällä viikolla jaan toimituksemme kokoamat parhaat vinkit palkkaneuvotteluun. Juttu kaipaa vielä sinun vinkkejäsi: Miten onnistuit hilaamaan palkkaasi ylöspäin? Mikä mahdollisesti meni palkkaneuvotteluissa pieleen?

Kirjoita parhain, opettavaisin tai noloin palkkaneuvottelumuistosi tämän jutun kommentteihin.

Hyvän palkan asialla: Jenna

Kuva: Shutterstock

Share
Ladataan...