Ladataan...
journey

Toukokuun viimeinen päivä, ei voi olla totta,

ajattelin lounaalla pienessä kreikkalaisravintolassa Kölnissä.

Salaatti oli ok (6.5/10, kuten minä ja mielitiettyni tapasimme antaa rafloille, annoksille ja juomille pisteitä), Riesling oli hyvää (8/10) ja paikka ihan ok (5.5/10). Tarjoilija kehotti tosin minua hymyilemään enemmän, sillä kuulemma vaikuttaa siltä, että ajattelen ihan liikaa.

Mhhh, kunpa vain tietäisit, ajattelin itsekseni. 

Toivoin vain, etten puhui saksaa, jotta minun ei tarvitsisi edes ymmärtää häntä. 

No, hymyilykehotuksista itse asiaan.

Jos pisteyttäisin toukokuuni se olisi varmaankin mielenkiintoinen (7/10), myönteinen (5/10) ja väsyttävä (8/10). Ja luminen (8.5/10).

Koin lukuisia ahaa-elämyksiä vaellellessani milanolaisia katuja ja vieraillessani lukuisissa museoissa, viimeistelin maisteriohjelmien rahoitushakemukset, kävelin toistakymmentä kilometria Luxembourgissa, istutin puita Kerimäellä ja nyt istuskelen kölniläiskahvilan terassilla. Ja mietiskelen, että tässäkö tämä kevät oli? Niin ohikiitävää, etten edes muista, kuinka se alkoi. 

--

May oh May, where did you go?

Ladataan...

Ladataan...
journey

Perjantaina olin vielä signorina Italiassa,

viikonloppuna madame Luxembourgissa,

nyt Saksassa en ole ollut vielä mitään kenellekään.

(Miksi ranskankielisille olen miltei poikkeuksetta madame, kun taas italialaiset eivät koskaan puhuttele minua signora? Kenties jälkimmäiset aistivat sen lapsenomaisen ilon, joka on minussa aina Italiassa ollessa. Wishful thinking...kyseessä lienee vain kulttuuri- ja tapaseikka.)

Olin asettanut Luxembourg-viikonlopulleni yhden toiveen: aikaa rakkaan ystävän kanssa. Se totisesti toteutui. Kävelimme ympäri kaunista kaupunkia, ruokailimme usein ja pitkään, kuuntelimme Miley Cyruksen Malibu-biisiä vähintään neljä kertaa tunnissa, tanssahtelimme ympäri kylpyhuonetta ja molemmista tuntui kuin olisimme 16-vuotiaita. 

--

Sky's so blue,

next to you.

Ladataan...

Pages