Ladataan...
journey

Vuonna 2015 asuin Roomassa kuusi kuukautta. 

Vasta matkustettuani takaisin Italiaan tänä vuonna ymmärsin, kuinka erilaista elämäni oli Roomassa verrattuna muihin asuinpaikkoihini. Yksi täydellinen (vai kenties täydellisen italialainen?) viikko Milanossa rakkaan ystäväni luona sai minut muistelemaan noita kuutta kaunista kuukautta.

Ensiksikin, elo Roomassa oli paljon onnellisempaa aikaa verrattuna aikaisempaan arkeeni Alankomaissa. 

Muistoissani nuo Roomassa vietetyt kuukaudet ovat verrattavissa elämäni rakkaimpiin kesälomiin ja muihin erityislaatuisiin muistoihin, kuten ensimmäisiin ihastuksiin ja salassa vaihdettuihin suudelmiin.

Toisekseen, Rooma kun vain on niin ainutlaatuinen. Näin tietysti ajattelevat kaikki omista rakkaistaan, oli kyse sitten mistä tahansa lempiasioistamme; ihmisistä, neuleista, kaupungeista. 

Mikä sitten teki elämästä niin onnellista* Roomassa?

Kyse on, luonnollisesti, monien tekijöiden summasta. 

Olin rennompi itseäni kohtaan. En stressannut yliopistosta tai itsestäni läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. En suunnitellut joka ikistä viikoittaista tuntiani, vaan menin mieleni mukaan yliopistolle, ravintoloihin, ulos, puistoihin, museoihin, ystävien luokse, Napoliin. Minne ikinä. 

Aina oli aikaa mennä viinilasilliselle tai parille. Tai teknobileisiin. Tai syömään hyvin ja pitkän kaavan mukaan. Ja niin, ruoka oli erinomaista, sekä pikkukeittiössäni että sen ulkopuolella.

 

Auringonlaskut olivat upeita. Ja niiden katsomiseen oli aina aikaa.

Mutta ei elämä pelkkää auringonlaskujen katselua tosin ollut. Tein kursseja paikalliseen yliopistoon ja yritin kuumeisesti miettiä, mitä tekisin loppuelämälläni. Niin, koska yliopiston viimeisenä vuotena valmistumisen jälkeinen aika tuntuu koko loppuelämältä.

Testacciossa istuskellessani tein itselleni monta B-suunnitelmaa. Ole duunissa WFP:llä, näe maailmaa ja muuta sitten takaisin Roomaan, äläkä lähde enää koskaan poisPerusta rento luomuruokaravintola Roomaan Lorezon kanssa ja hanki kakkosasunto Sisiliasta. Hae kauppikseen ja mene Guccille, pysy ikuisesti Roomassa. 

Todellisuudessa minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä halusin tehdä valmistuttuani. Toivon vain, että pystyisin säilyttämään Roomassa opitun rennon otteen elämään ja että voisin jäädä Roomaan. Lievästä kriiseilystä huolimatta olin onneni kukkoloilla ja miltei joka aamu todella onnellinen herätessäni pratilaisessa pikkuasunnossamme.

Istuin lempiprofessoni luennoilla säntillisesti ja viittasin ahkeraan, koska minulla oli yksinkertaisesti niin paljon sanottavaa ja kommentoitavaa. Erään toisen professorin luennot skippasin tuntematta sen huonompaa omatuntoa (tästä kehityksesta olen suunnattoman ylpeä. Ennen nimittäin olin niin tunnollinen, etten jättänyt menemattä luennolle kuin force majeur -tilanteissa, esimerkiksi 39-asteen kuumeessa.) No, Roomassa opin, että force majeur -tilanteita voivat olla lempigallerian avajaiset tai aurinkoinen iltapäivä Villa Borghesessa.

 

Rooma antoi loistavat puitteen huolettomuuteen. Opin italialaisilta hetkessä elämisen taidon ja luottoni elämään vahvistui. Che sera, sera. Ja sen oppiminen, tai pikemminkin uudelleen löytäminen oli parasta noissa kuudessa kuukaudessa.

--

*Kuten elämässä yleensä, myös Roomassa oli vähemmän onnellisia päiviä, mutta ne ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Tai kenties muistini on vain pyyhkinyt kaikki vähemmän onnelliset päivät pois. Ja tietysti - kyllähän me myös raivosimme Roomassa. Opin tuntemaan kollektiivista ärsytystä paikallista byrokratiaa ja julkista liikennettä kohtaan. Ja pitämään puoleni lähikaupassa ja aamukaffejonossa. Erinomaisia elämänoppeja myös. Ja loppujen lopuksi kaikkialla ja kaikilla oli pilkettä silmäkulmassa.

Ladataan...
journey

Rooma, kuten varmaankin suurin osa maailman kaupungeista, on parhaimmillaan auringonlaskun aikaan. 

Kauniita paikkoja auringolaskun ihailuun on yllin kyllin, onhan Roomassa sentään lukuisia kukkuloita. 

Gianicolo on suosikkini. Sieltä näkee koko Rooman. Sekä Pietarinkirkon suuntaan, että itään, Montin ja San Giovannin naapurustoihin.

Auringon laskettua on helppo mennä (eli kirjaimellisesti laskeutua alas kukkulalta) Trasteveren kaupunginosaan illalliselle.

Vaikkei Trastevere autenttisinta Roomaa ehkä olekaan (toki onhan siellä myös niitä todella roomalaisia katuja), on siellä mukava kuljeskella, istahtaa viinilasilliselle ja myös ruokailla. Valinnanvaraa nimittäin riittää.

Omat suosikkini ovat Da Augusto (Piazza de Renzi 15) ja Casetta di Trastevere (Piazza de Renzi 31).

Kyllä vain, hauskasti kaksi lempipaikkaani ovat vierekkäin. 

Tarina lienee se perinteinen. Da Augusto on ihana, perin roomalainen trattoria, mutta myös todella suosittu. Ja koska pöytävarauksia ei oteta vastaan, pöydän saaminen ilman sen suurempaa jonotusta on aina vähän arpapeliä. Niinpä kerran todella nälkäisenä en jaksanut odottaa, vaan päätin kokeilla naapurissa sijaitsevaa raflaa. 

Casetta di Trastevere osoittautui oikein kivaksi, tosin erityyppiseksi kuin Da Augusto. Casetta di Trasteveren menu ei ole yhtä kuratoitu kuin Da Auguston (lue: tarjolla on paljon kaikenlaisia 'perus'vaihtoehtoja). Erittäin oivallisia pizzoja ja pastoja, sekä taivaallinen jälkiruokalista. 

Illallisen jälkeiselle drinkille kannattaa mennä San Calistoon (Piazza di San Calisto 4), roomalaiseen institutioon. Se ei todellakaan ole chic vaan vähän nuhjuinen mutta sitäkin elämänmakuisempi. 

--

When in Rome...

Go to Gianicolo and eat well. 

Ladataan...
journey

Vinkki Roomaan suuntaaville:

Santa Marinella, viehättävä pikkuranta junamatkan päässä Rooman keskustasta. 

Santa Marinella ei ole Italian kaunein ranta, mutta ihan söpö se on. Ei siellä viikkoa jaksaisi viettää, mutta oikein mukava pariksi päiväksi, varsinkin jos rantakaipuuta kesken Rooma -loman on. 

Ennen kaikkea rannalle on helppo matkustaa, matkaa on keskusta noin tunti, riippuen miltä asemalta junan kyytiin hyppää. Vaihtoehtoina ovat Roma Termini, Ostiense, Trastevere tai San Pietro.

Santa Marinellan juna-asemalta taas on noin viiden minuutin matka rannalle. Erinomaisen kätevää siis.

En koskaan illallistanut Santa Marinellassa, joten ravintoloita en osaa neuvoa. Oma reseptini täydelliseen rantapäivään oli aikainen aamujuna Santa Marinellaan, uintia ja lukemista, ja sitten iltapäivällä takaisin Roomaan ja suihkun kautta illalliselle omaan lempiraflaan.

-- 

Beach days in Santa Marinella, late night dinners in Rome. What a life it was. 

Pages