Ladataan...
journey

Pari sanaa Montenegrosta.

Kotor on makea, kannattaa mennä ehdottomasti. Uimiseen ja sukelteluun on tosin parempia paikkoja, joten ei ehkä kannata pelkkää rantalomaa sinne suunnitella. 

Budva sen sijaan...no, aika mielenkiintoinen. Maasta löytää varmasti kauniimpia paikkoja, joten Budvan voi suosiolla jättää välistä. Toisaalta, jos kiinnostaa venäläisturistien tarkkaily, sitten kannattaa ehdottomasti suunnata Budvaan. Mulla oli oikeasti hauskaa Budvassa (ja kun kerron tästä Budvassa käyneille ystävilleni, ne on ihan et mitä ihmettä, sulla hauskaa Budvassa?!), koska seura oli mitä mainioin ja me oltiin ihanalla veneristeilyllä merellä. Mutta niin: Budva ei ole mitenkään muuuuussssttttt.

Montenegron luonto sen sijaan on. Vaelsimme Lovcen-kansallispuistossa. Ah oli ihanaa (ja minä en todellakaan ole mikään vaeltajatyyppi ja nautin silti ihan mielettömästi. Tosin me liftattiin Njegos Mausoleumilta takaisin autollemme. Kukkulalle kiipeäminen oli oikein mukavaa kyllä. Ja maisemat on upeat, ahhhh.

--

Montenegro on ihastuttava, mielenkiintoinen maa. Tapasimme poikkeuksetta sydämellisiä ihmisiä ja söimme erinomaista ruokaa (okei, no kerran Budvassa mä tilasin pasta carbonaran. Tuli sitten sellainen valkosipulilla ja kermalla maustettu annos. No, mitäs ne italialaiset aina sanookaan: älä tilaa italialaista Italian ulkopuolella...)

Seuraavaksi olisi kiva mennä Podgoricaan, joka ainakin Instagramin perusteella vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja sykkivältä kaupungilta. 

Ladataan...
journey

Vietimme neljä päivää viehättävässä Kotorin kaupungissa Adrianmeren rannalla. 

Kotor sijaitsee Montenegron lounaisosassa, maagisen kauniilla Kotorinlahdella. Kroatian Dubrovnikiin on ajomatkaa vain noin kaksi tuntia.

Maisema Kotorinlahdella on kerrassaan upea. Vuoret ympäröivät sinisenä kimmaltavaa vettä. Auringon laskiessa vuorten taakse taivas on kauttaaltaan vaaleanpunainen. 

Yövyimme majatalossa aivan veden äärellä. Aamu-uinnille oli matkaa noin kaksikymmentä askelta.

Prčanj -nimisestä kylästämme oli Kotorin keskustaan noin viidentoista minuutin taksimatka. Vanhassa kaupungissa vierailimme tosin vain kerran. Olihan se todella upea juu, mutta makuumme liian täynnä kanssamatkustajia. 

Päivät vietimme veden äärellä eri puolilla Prčanj -kylää, iltaisin ruokailimme Konoba Marius -nimisessä ravintolassa. Naapurimme suositteli ko. raflaa ja voi että kuinka ihana se olikaan. Ruokailimme kirjaimellisesti veden päällä suurella laiturilla. Maisema oli mitä kaunein. Ja ruoka oli ihanaa, ihan tavallista (ei mitään fine diningia todellakaan), mereneläväpainotteista, mutta todella hyvää. Ja palvelu oli vilpitöntä ja erinomaisen kohteliasta.

Päivämme Kotorissa olivat todella yksinkertaisia siis, juuri sitä mitä silloin tarvitsimme. Yhtenä iltana tosin päädyimme terassille, jolla esiintyi paikallinen iskelmäduo. Se ilta jos jokin oli hauska. Tarkkailimme terassilla iltaansa viettäviä seurueita ja nautimme kesäyöstä.

Noissa neljässä rauhallisessa päivässä oli oma taikansa. Olimme matkalla ja päivämme olivat hyvin yksinkertaisia. Koen, että pidemmillä reissuilla on joskus tärkeää ottaa rauhallisesti. Se on vähän kuin ottaisi lomaa lomastaan. Seuraa vain intuitiotaan ja tekee just niitä asioita, joita tekee mieli.

Nukkuu hyvin, syö hyvin, liikuttaa vartaloaan, on läsnä, havainnoi. 

--

Four pretty great days in Kotor, Montenegro.