Ladataan...
Juliaihminen

Saavuttiin juuri viiden päivän Berliinin-lomalta, ja olen vieläkin ihan huumissani kaikesta. Oltiin puhuttu tästä matkasta jo pitkään, ja viimein se toteutui! Meitä oli lopulta reissussa ihan mieletön porukka: Mä, Tiki ja Alppu sekä Raisa, Antti ja Frida asuttiin Airbnb-kämpässä, Marianna ja Pauli hotellissa, Alina ja Olli kahden lapsen kanssa toisessa hotellissa ja Mirja ja Taimi vielä toisessa asunnossa.

Ensimmäisenä iltana syötiin kaikki yhdessä, sen jälkeen hengailtiin epämääräisissä porukoissa poukkoillen ympäri Berliinin puistoja, ravintoloita ja kahviloita. Mirja on mieletön Berliiniin-asiantuntija, se reissaa siellä vähintään pari kertaa vuodessa, joten se johdatti meidät ihaniin paikkoihin. Saatiin olla ihan avuttomina liikkeellä. Mä teen vielä erikseen postauksen "Mirjan Berliini", koska nämä raflat ja puistot pitää ehdottomasti laittaa jakoon seuraavia Berliinin-matkaajia varten. (Etenkin lapsiperheille.)

Päällimmäisenä Berliinistä on mielessä vain autuas tunne siitä, että matkailu voi olla (jopa 1,5-vuotiaan lapsen kanssa!) näin stressitöntä ja mukavaa. Sekä pari muutakin hetkeä, joista poimin tähän satunnaisesti summan mutikassa muutaman:

Kun ensimmäisenä aamuna syötiin turkkilaista ruokaa ja Alppu nukkui kärryissään, olin täydellisen onnellinen. 

Olin tyytyväinen myös silloin, kun tilattiin kakkua ja Alppu sai elämänsä ensimmäisen banaanimehun (myös mun ensimmäinen!). Millaisella intohimolla se vetikään koko kupillisen – ja sen jälkeen pärisi!

Riemastuin myös siitä, että aina kun lapset alkoivat käydä vähän liikaa ylikierroksilla, parin minuutin päästä löytyi leikkipuisto, jonne ne pääsivät purkamaan mieltänsä. Saksalaiset ovat nerokkaita leikkipuistojen tekijöitä, sieltä löytyi ihan omanlaisia huttilulleja, joita ei Suomessa tavata!

Erityinen onnistuminen oli myös se, kun Pauli (eli lasten kielellä "Paali-setä") innostui ostamaan Birkenstockit. Ai että me oltiin tyytyväisiä, lopulta enemmistöllä matkalaisista oli nämä klassisen tyylikkäät terveyssandaalit jalassa!

On toki sanottava, että 1,5-vuotiaan kanssa ihan kaikki ei ollut niin helppoa. Vaikka meitä oli kaksi vanhempaa mukana, niin välillä tuon pienen (itsensä tuhoavan) tuholaisen toiminta oli täysin helvetillistä haastavaa. Siksi erityiskiitos Mirjalle, Antille ja Alinalle, jotka muutaman pahan paikan tullen puhaltelivat saippuakuplia, kaivoivat repusta värikynät tai lähtivät pienelle kävelylle, jotta vanhemmat saisivat pho-keittonsa syötyä.

Pian kaksi vuotta täyttävä Frida sen sijaan jutusteli menemään koko matkan niin liikuttavasti: "Täällä minä olen!" tai "Aappuu!" se huuteli. Sekä aika usein tuli vaatimus pikku polskimisesta: "Kulpuun! Kulpuun!" Fridan sanavarastoon kuuluu myös nerokas "nämät".

Alinan tyttö sen sijaan näki erään talon seinään piirretyn peniksen kiveksineen ja kertoi näkemästään: "Kynsisakset!"

Yhtenä iltana miekkoset jäivät hoitamaan lapsia, ja me mentiin Kreuzbergiin pienelle baarikeirrokselle. Illassa parasta oli frozét eli jäädytetty roséviinihilelasi sekä matkabisset, jotka juotiin samalla, kun liikuttiin baarista toiseen. Siinä kuulkaa tunsi elävänsä.

Lisäksi mua ilahdutti se, miten lungisti berliiniläiset ottaa lasten kanssa touhuamisen. Mieltä ilahdutti baarin terassi, jonka yhteydessä oli hiekkalaatikko sekä se, kun joku isä talutti lastenvaunuja ja piti juomapullotelineessä avattua bisseä.

Viimeisenä päivänä istuskeltiin eräällä terassilla, kun yhtäkkiä mustat pilvet lipuivat meitä kohti. Hirmu nopeasti alkoi valtava ukkosmyrksy, ja me jäätiin suojaan katoksen alle, kun pään päällä jyrisi ja salamoi. Kun sade vähän taukosi, juostiin bussiin ja sitten kotia kohti. Mulla oli Alppu sylissä koko tämän ajan, ja vähän ennen kotia päätettiin vielä poiketa kahvilaan hakemaan jälkuruokakakut illaksi. Kun astuttiin sisään, sateesta märkä Alppu sammahti täysin mun syliin. Myrskyn tuoma jännitys oli tainnut viedä voimat, se ei nimittäin enää todellakaan nuku toisia päiväunia viiden aikaan illalla.

Tässä muutama juttu, jotka nyt nousivat ilahduttavina mieleen. Konkreettisia vinkkejä lisää vähän myöhemmin.

 

Ah, kaipaan elämääni lisää matkoja isolla, sekalaisella ja rennolla joukolla! Ihan tämmöinen Muumit Rivieralla -sekoilun taso.

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Ystäväni Lauri Hovi yllätti mut synttäreillä ottamalla potrettikuvia vieraista. Niistä tuli niin mainioita, että ajattelin julkaista ne myös blogissa. Tässä on nimittäin iso joukko mulle tärkeitä ihmisiä, joista on hauska horista pari sanaa. Juhlissa oli muitakin huippuja hahmoja (ja niin on mun elämässänikin), mutta näistä tyypeistä sain Laurilta kuvat, joten antaa palaa.

Maria on Alpun kummitäti, joka asuu naapurissa ja diilaa Alpulle uuden ystävän tässä piakkoin. Maria on mun ja monien uraidoli, mieletön go-getter, mutta ennen kaikkea se on maailman parasta lenkki- ja saunaseuraa. Puhuttavaa riittää!

Marianna (Manne) ja Raisa ovat mun ydinjoukkoa. Mannen niin pitäisi perustaa joku ihmisten vapaa-aikaa parantava yritys, se onnistuu upgreidaamaan kaiken ja antaa parhaat neuvot. ("Alusvaatteet kannattaa aina ostaa Marcs & Spenceriltä." "Tämä ryijy sopisi just teidän olohuoneeseen.")

Raisa on luottohahmo. Se onnistuu nostamaan mun itseluottamuksen pahimpinakin hetkinä ihan vain jo äärimmäisen lakonisella huumorillaan. On myös kuvaavaa, että ystäväni Alinan lapsi kysyi meillä viimeksi kyläillessään: "Missä Alpun toinen äiti on?" ja tarkoitti tällä Raisaa. Eli aika läheisiä ollaan.

Kaisu on semmonen muija, jonka kanssa mennään kahden minuutin kuulumisten vaihtamisen jälkeen todella syvälle elämän pohdintoihin, eli nainen on täyttä kultaa.

Antti on niitä ihmisiä, jotka pursuavat tietoa ja muistavat ihan kaiken. Ja niitä ihmsiä, jotka pilkkaavat toisten murretta matkimalla niitä häpeilemättä. 

Mirja on se, ketä mä quottailen täällä blogissa eniten, koska siltä löytyy jokaiseen tilanteeseen ihan älyttömän osuva viisaus tai katsantakanta. Mirja on myös mun feministinen tuki numero yksi. Se on niitä karismaattisia tyyppejä, joihin ihan kaikki ihastuu ja joita tekee sitten mieli hännystellä.

Eeva on eksentrinen hahmo, ja oikeastaan mikään, mitä Eppe tekee tai sanoo, ei enää voi yllättää mua. Ihan mahtava mujer siis.

Pasi on älykkö, jossa parasta on sen musta, musta huumori (ja samalla tarve tehdä maailmasta parempi paikka).

Lotta on mun isosisko ja yksi parhaista ystävistäni, mikä on todella hyvä kombo. Hän on ainoa ihminen maailmassa, kenen kanssa soittelen.

Erkka on yksi kiehtovimmista tyypeistä, kenet olen tavannut. Siinä on sellaista mystiikkaa, jota ei oikein saa purettua. Mutta hää onkin kirjailija.

Kuke on mun entinen kämppis ja semmonen hahmo, että kun vain ajattelen sitä, mua alkaa naurattaa. Mun käsitykseni joensuulaisuudessa tiivistyy tässä yhteiskuntatieteilijä-räppäri-urheilijaukkelissa.

Katrissa on kiinnostavaa sen ristiriitaisuus. Toisaalta se on hirveän kiltti ja muut aina huomioon ottava tyyppi, mutta suloisen kuoren alta paljastuu piinkova älykkö, joka meinasi ala-asteella jäädä luokalleen huonon käytöksensä vuoksi. 

Joonas on sosiaalisesti aina viisi askelta muita edellä. Sen huumori on nerokasta ja nopeaa, mutta samalla sellaista, että itselleenkin tulee semmonen olo, että "minäpä olen hauska tyyppi".

Minjan kanssa kun juttelee viisikin minuuttia, tulee sellainen olo, että on sivistynyt ja maailma on taas avautunut vähän lisää. Toisin sanoen, jos päivään mahtuu yksi Minjan tapaaminen, tietää, ettei päivä ole mennyt hukkaan.

Minä!

Paula saa mut muistamaan, ettei elämä ole ikinä niin vakavaa, mutta syvällistä ja antoisaa se on, aivan kuten Paulakin. Paula tietää uskomattomat määrät taidehistoriaa, josta se osaa puhua elävästi ja humoristisesti, joten sen kanssa on siistiä käydä taidenäyttelyissä.

Kastehelmi on esteettisin ihminen, kenet olen tavannut. Sillä on silmää tehdä mistä tahansa hetkestä taidetta. (Lisäksi Kasberissa on semmosta alkuperäistä muumimammahenkeä, eli aina tarvittaessa sen repusta löytyy pullo hyvää rommia tai suklaakonvehti.)

Aino on mun nerokas ja analyyttinen seinä, kenelle voi heitellä ideoita, suunnitelmia ja ajatuksia. Sen sydän on kultaa. Lisäksi se on laittanut mut tekemään kottikärryä ja muita epäinhimillisiä jumppaliikkeitä milloin missäkin.

Mikko on niitä ihmisiä, joiden kanssa tekee mieli keskustella pitkään mistä vain kartuttaakseen omaa yleissivistystään.

Josi eli Tiki on mun elämän tärkein ihminen (Alpun rinnalla). Se lukee taukoamatta ja noin 90 prosenttia tämän blogin intertekstuaalisista viittauksista tulee siltä. Mutta avioliitossa kuuluu jakaa kaikki, niin myös omat ajatukset vaimon blogin käyttöön, hohohohoo. Parasta Josissa on kuitenkin se, että saa munt nauramaan ekana aamulla ja vikana illalla. (Ja suuttumaan pari kertaa siinä välissä.)

 

Elämälle kiitos, kun olen saanut siihen nämä tyypit!

 

Katso myös:

Kolkkent-synttärit

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Meidän äbällä on aina parhaat onnittelukortit. Jouluisin se kirjoittaa sellaisia paketin sisältöä arvuuttelevia runoja ja isoissa hetkissä jotain suurta. Vaikkapa silloin kun Alppu syntyi, tai nyt, kun mä täytin 30 vuotta.

Olen lukenut tämän synttärikortin kahden viikon ajan varmaankin joka päivä. Musta siinä on kiteytetty niin hyvin se hieno, mikä tähän ikään liittyy. Kysyin äbältä, voinko julkaista sen tekstin täällä, ja voinhan minä. 

 

Julia,

rakas heinäkuun lapsi.

30-vuotiaana elämä paranee entisestään: nainen on itsevarmempi ja äiti on vahva. Elämän kokeminen antaa sanottavaa ja myös rohkeutta olla sanomatta, kun on syytä antaa toisille puheenvuoro, jos he tarvitsevat sitä enemmän.

30-vuotiaan ei tarvitse todistaa identiteettiään, maailma tuntee sen jo.

Sinulla on kaikki, olet ihana ja ihmeellinen itsenäsi. Silti on vielä paljon polkuja ja löytämistä, valintoja ja mahdollisuuksia edessä.

- Äiti ja Juha

 

 

Kuva: Hovikuvaajani Lauri Hovi

 

Lue myös:

Kirje itseltäni 19 vuoden takaa

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Pages