Ladataan...
Juliaihminen

Mun on kerrottava teille yksi vähän häiriintynyt paljastus itsestäni. Olin luullut, ettei tämä liittyisi äitiyteen, mutta jo vain se liittyy.

Mulla on lähtökohtaisesti melko terve itsetunto ja aika hyvä itseluottamus. Ajattelen yleensä, että handlaan monet asiat ja olen ihan pätevä niissä jutuissa, mitä teen. Paitsi mitä tulee kaikkeen, mitä tehdään käsillä. Ruuan laittaminen, taiteen tekeminen, ompelukoneen käyttö, kaikenlainen DIY-nikkarointi. Olen totaalisen paska! Kadehdin aina hirveästi niitä, jotka osaavat. Ja vertailen itseäni muihin ja itken verta.

No, oltiin tuossa Kiasmassa vauvojen värileikissä. Se on semmoinen muutaman tunnin tuokio, jossa sekoillaan vauvojen kanssa tietyllä teemavärillä. Meidän väri oli punainen. Ensin vaavit saavat vähän käpälöidä punaisia esineitä, sitten katosta laskeutui punaisia ilmapalloja, sitten vähän heiluteltiin punaista isoa liinaa niiden yllä. Lopuksi päästiin itse asiaan eli taiteen tekemiseen.

Vauvat saivat plääbiä A3-paperille kaikenlaista moskaa. Pilttiä, jotain muuta sörsseliä ja sitten jotain marjajauhetta. Alppu oli vähän että "what is this shit" ja jaksoi vähäsen siinä heilua. Sitä kiinnosti enemmän muut vauvat kuin oma taide.

 

Ja sitten tullaan tähän sairaaseen osuuteen. Katsokaa tuota alinta kuvaa. Vasemmanpuolimmainen teos on jonkun toisen vauvan taide. Oikeanpuolimmainen on meidän vauvan luomus. Mulle iski taas se huono itseluottamus! Aloin vertailla!

"Tuon vauvan teoksessa värit ovat ilmaisuvoimaisia, kontrastit puhuttelevat katsojaa. Sommittelu on tyylikäs, keskellä paperia kutkuttelemassa katsojan silmää. Viestii sanomaa jostain suuremmasta. Selkeitä intertekstuaalisia viittauksia abstraktia ekspressionismia edustaneisiin taidemaalareihin, esimerkiksi Jackson Pollockiin. Kommentoi myös hienosti meneillään olevaa yhtenäiskulttuurin fragmentoitumista. Mestariteos."

Kun taas mun ohjauksessa syntynyt teos: "Hieman pliisu, ei kovin harkittu kokonaisuus. Soseet levitelty vähän miten sattuu ilman sen suurempaa ajatusta taiteen taustalla. Keskinkertainen tekele."

Pitää vissiin tsempata tässä vanhemmuudessa ja kannustamisessa. 

 

Lue myös:

Äiti taidenäyttelyssä: ilmeisesti kaikki naiset imettävät

 

 

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Muistatteko kun kerroin, että Jacky tekee mun elämästä ihmeen hyvää? No, nyt olen löytänyt uuden rakkauden. Mokkapalajäätelö.

Kuka ei rakastaisi mokkapaloja?! Kuka ei rakastaisi suklaajäätelöä?! (No itse asiassa Visual diaryn Saara ei tykkää jätskistä. Mutta hän onkin vähän omituinen.) Kun nämä kaksi taivaasta tipahtanutta ruskeaa klönttiä yhdistetään, syntyy makujen sinfonia, ja sielussa suussa alkaa soida Finlandia. Oikeastaan mokkapalajäätelö voisi olla Suomen kansallisruoka, sillä ilmeisesti suomalaiset syövät eniten jäätelöä Euroopassa, noin 13 litraa vuodessa. Ja mokkapalat. Niihin meidät on ehdollistettu jo päiväkotiaikojen myyjäisistä. 

Jos joskus haluan hullutella, niin otan saman brändin rocky road -versiota. Mutta kyllä tämä mokkapalajätski on kaikkein parasta. Ainoa vika mikä Ingmanin mokkapalajäätelössä on, on se että se on aika usein loppunut Alepasta. Mitä en ihmettele. Oikeastaan tästä syystä mun ei olisi kannattanut kertoa mun rakkaudesta mokkapalajäätelöön täällä. 

Et semmosta.

 

Mitä te syötte silloin, kun sielu kaipaa lohdutusta raskaan päivän jälkeen?

 

Lue myös:

Miksi Jackyt katosivat yhtäkkiä kaupoista ja sitten palasivat? Kadonneiden Jackyjen mysteeri.

 

Share

Ladataan...
Juliaihminen

Meille on syntynyt matkalla syömisen suhteen jo rutiini: aamupala hotellilla, lounas jossain kivassa raflassa ja illallinen iltabasaarilla. On huippua pystyttää leiri johonkin vauvojen kanssa, ja sitten vuoron perään käydään hakemassa erilaisia pikku naposteltavia pöytään. Koska annokset maksavat enimmillään 100 bahtia (alle 3 euroa), voi tuoda aina hauskoja pikku yllätyksiä muille, kuten sticky riceä mangolla, mansikoita, nutellalettuja tai friteerattua tofua. 

Chiang Maissa järjestetään sunnuntaimarketti Rachadamnoen Roadilla, jossa myydään paitsi ruokaa, myös kaikkea kivaa tiplehööriä. Vielä tässä vaiheessa reissua en ostanut mitään, mutta viimeistään Bangkokista on ehkä pakko ostella Alpulle jotain krääsää. Alpun matkakumppani Eippu sen sijaan on saanut jo hellyyttävät kilisevät tossut ja sellaiset söpöläiset norsuhippipöksyt. (Vaikka Niina yhtä lailla tiedostaa niiden korneuden!)

Mikä siinä muuten on, että kun ehdollistuu parikin päivää tietynlaiselle estetiikalle, sitä alkaa fiilistellä, vaikka aiemmin suuhun on noussut pieni määrä oksennusta sellaista nähdessään? Jo nyt viikon matkanteon jälkeen haluaisin otsaa Alpulle sellaiset saastaiset hippihousut, tatuoida hänen miltei kaljun päälaen hennalla ja pukea hänet sellaiseen thaimaalaiseen kauhtanaan. Puhumattakaan niiden puukorujen määrästä, jotka voisin laittaa hänen kaulaansa killumaan. Travelleri-estetiikka, jotenkin se on kaikkialla niin samanlaista, oli sitten Intiassa, Tansaniassa tai Thaimaassa. Mistä se johtuu?

Sama omituinen kulttuurin omaksi ottaminen kävi taannoin myös Pietarissa. Aluksi kummasteltiin sikäläisten naisten korkeita korkoja ja minareita. Parin päivän päästä löysin itseni ystäväni Marian kanssa erään ostoskeskuksen pukukopista fuck me -bootseissa, nahkaminihame ja seeprakuosia oleva toppi päältä ajatellen, että damn woman, you look hot!

Onneksi ruoka on semmoista, että sillä voi tyydyttää pahimmat shoppailuhimot ilman, että oma (tai vauvan) tyyli tai kodin sisustus ottaa järkyttävän käänteen riemunkirjavaan, jopa batiikkivärjättyyn suuntaan. Siksi olen täällä antautunut kerta toisensa jälkeen herkuille. Myös Seven Elevenin minikääreissä olevat suklaavarannot ovat käyneet tutuiksi. Miksei Suomessa myydä mini-kitkattia tai mini- äm et ämmää? No, ihan hyvä että ei myydä.

Hitto, mistä nämä mun läppärin näppäimistön ja näytön päälle tunkevat pienet muurahaiset oikein tulevat? Luonto tulee lähelle.

 

Thukkasten Thaimaa-kuukausi:

Kuukauden reittisuunnitelma: Ensin pohjoiseen road tripille, sitten etelään rantalomalle

Helsingistä Bangkokiin: 10 tunnin lento vauvan kanssa

Vauva saapuu Bangkokiin

Yllätys Chiang Maissa

 

Share

Pages