10 minuutin siivoussääntö

Juliaihminen

Olen tässä pitkin syksyä valitellut, miten skeidasta meillä on koko ajan. Syy tähän on ollut aika yksinkertainen: ei ole tehnyt mieli siivota. Kun Alppu sotkee, me jotenkin annetaan itsellemme lupa myös jättää asiat ja astiat levälleen ja nopeasti ollaan ihan kaaoksen kauhuissa. 

Meille on muodostunut iltaisin sellainen rutiini, että minä syötän Alpulle iltapuuron ja kylvetän sen. Sitten piehtaroidaan kolmestaan Alpun ja Tikin kanssa sängyssä puolisen tuntia – tunti. Tuo aika pitää sisällän muun muassa sen, että Alppu piiloutuu noin seitsemänsataa kertaa peiton alle ja sitten minä yllätyn, kun hän vetää peiton kasvoiltaan. Välillä Alppu myös harjoittelee kuperkeikkaan (on niin liikkistä, kun se lösähtää aina kumoon, kun se ei tajua sitä, että pitää vähän ponnistaa jaloillaan). Toisinaan on myös Ihhahhaa ihhahhaa, pepo -leikin aika. Jos Alppu oikein pirulliseksi ryhtyy, se kutittelee mun jalkapohjia (yleensä Tiki, tuo pieni paskiainen, mobilisoi Alpun tähän toimenpiteeseen). Tänään myös viimein keksittiin käyttää lapsityövoimaa, eli pyydettiin vuoron perään Alppu kävelemään kummankin selän päälle. On muuten parasta hierontaa ikinä!

No niin. Tämän jälkeen Tiki ja Alppu vetäytyvät nukutushetkeen Alpun huoneeseen ja alkaa minun oma aikani. Viimeiset puoli vuotta olen ajatellut, että tämä on pyhää aikaa, eikä minkään ikävän kuulu riistää sitä minulta pois hetkeksikään. 

Ongelma on kuitenkin se, että vaikka mä kuinka yritän totutella tähän uuteen sotkuiseen kodin olotilaan, mä vihaan sitä. Mä kärsin siitä, se inhottaa mua, kotiin on välillä karsea tulla, kun tietää, että skeidaa on ympäriinsä. Olen pohjimmiltani aivan neuroottisen siisteyttä rakastava ihminen, minkä lasken ehdottomasti huonoksi puolekseni.

Niinpä Tiki sitten teki vienon ehdotuksen: mitä jos minä käyttäisin aina kymmenen minuuttia siihen, että siistisin yhden paikan sen jälkeen, kun pojat vetäytyvät nukkumaan. Nukutuksessa saattaa mennä tuntikin, eli tämä voisi olla reilu diili. Aluksi ajattelin, että minun aikaani ei mikään vie, mutta sitten kelasin, että no okei. Kokeillaan.

Nyt tässä parin viikon aikana olen huomannut, että kymmenessä minuutissa saa ihmeitä aikaan. Puuroinen keittö ja likaiset astiat yltympäriinsä asuntoa puhdistuvat, lelut siirtyvät lelukoppaan, eteisen vaatekaaos setviytyy. (Sain tuon tapahtumasarjan kuulostamaan siltä kuin olisin Tuhkimo-elokuvan kummitäti, joka heiluttelee taikasauvaansa. Siltä se tuntuu!)

Olen täysin amazed, miten en keksinyt tätä aiemmin. Kymmenen minsaa on siitä kiva, että se on lyhyt aika jonka tietää loppuvan. Siinä en saa koko asuntoa ikinä siivottua, mutta kun sen tekee joka ilta, perussiisteys on yllättävän hyvissä kantimissa. Ja sitten on kun siistiä, mä tai Tiki ei enää viitsitä jättää astioita, lehtiä tai vaatteita lojumaan sinne tänne.

Mä en voi uskoa, että kerroin teille nyt tästä oivalluksesta (jossa ei ole mitään oivaltavaa) mutta niin kummallista kuin se onkin, tämä on nostanut mun elämänlaatua valtavasti. 

 

Millainen siisteystilanne teillä on?

 

Kuvassa: Otin joskus tuossa kesällä kuvan meidän olohuoneesta todisteeksi itselleni, että se oli niin siisti (ennen Alpun 1-vuotissynttäreitä meillä oli aina näin siistiä)

 

Muita hyviä pikku sääntöjä:

Kolmen valituksen sääntö

Oman elämäni säännöt

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä (edelleen kohta 6v.:n kanssa) koti ehtii räjähtää jo päiväkotipäivän jälkeisessä ajassa ja meillä onkin ollut jo lapsen vauva-ajoista lähtien sellainen rutiini, että illalla, ennen kun lapsen on aika vaihtaa yökkäri, järjestetään sotkut (nimenomaan järjestetään, ei siivota, mulle siis riittää hyvin että tavarat on paikoillaan ja näyttää siistiltä ;)). Mies hoitaa keittiön (astiat koneeseen, tiskipöytä tyhjäksi ja puuro lapselle) ja minä hoidan muut huoneet:
olkkarin leluräjähdyksen (jokaisella lapsen tavaralla on paikkansa ja ne on helppo laittaa paikoilleen, pikkuryönä ja aarteet (jota 6v.:lla todellakin riittää) kipataan lapsen oman huoneen pöydälle (joka on ainut paikka kotona jossa en jaksa yrittää kaaoksen hallintaa muuten kuin siivouspäivinä), eteisen vaatekaaoksen (tottakai siellä on lattialla mytyssä edelleen pk-päivän jälkeiset vaatteet, vaikka koitetaan opettaa jo n:ttä vuotta lapselle että omat vaatteet paikoilleen). Tähän menee se max. 10 minsaa ja lapsikin osallistuu vaihtelevasti (pienempänä oli innokkaampi, mutta nykyään uhman puskiessa huutoraivarit on yleistyneet ja todellakin mennään minimivaivalla ja neito saa keskittyä yöpuvun päälle laittoon). Tämä iltajärjestely takaa, että koti näyttää illalla lapsen nukkuessa "omalta" eikä joltain päiväkodin askarteluhuoneelta ja takaa mulle paremman henkisen olon :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo! Me kanssa pyritään toisinaan Alppusen kanssa keräämään sen omia kamoja yhdessä ennen iltapalaa. Se on hauskaa puuhaa, välillä lapsi innostuu raidaamaan oikein huolella kämppää ja etsii pöytien ja lipaston altakin duplot. Välillä taas ei kiinnosta yhtään, jolloin ei kyllä tee mieli pakottaa. Eli sieltä mistä aita on matalin, käy tiemme!

iidis
Varpain jaloin

Mun pitää yrittää tuota 10min taktiikkaa myös! Mä en ihan hirveästi liioittele, kun sanon että vihaan siivomista. Musta on ihanaa, kun paikat on puhtaita ja järjestyksessä, mutta sisälläni alkaa kiehua, kun huomaan kolmen muskettisoturini levittelevän ikään katsomatta tavaroitaan ja nuorin vielä ruokaakin ympäriinsä siivouksesta välittämättä. Marttyyriäiti nostaa silloin pääätään ja huokailee: "koskaa ei kukaan muu täällä siivoa, aina vain minä noiden muiden sotkuja".

Todellisuudessa olen itse ihan yhtä syyllinen tavaroiden jättämiseen levälleen, ja kyllä nuo muutkin välillä täällä yrittää pitää jotain tasoa yllä. Mun ratkaisu on tähän asti ollut tavaramäärän vähentäminen (tykkään siitä ja sitä aion jatkaa vastakin), mutta tuo 10 siivoussääntö voisi olla hyvä apu siihen asti, kunnes huoneet kaikuu tyhjyyttään ja ei ole enää tavaroita siivottavaks :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Erittäin hyvä huomio! Mitä vähemmän kamaa, sitä parempi elämä. Länsimaisen ihmisen elämässä nämä aika lailla korreloivat ainakin henk koht ja etenkin lapsen muutettua meille :D

iidis
Varpain jaloin

Toimii ainakin meidän huushollissa. jokaisen poistuvan tavaran kohdalla mun elämä muuttuu vähän paremmaksi. Nykyisin saan kiksit jo siitäkin, kun katson kauppojen tavaroita sillä silmällä, ettei ainakaan ne oo meillä himassa :D

Hanstuuka (Ei varmistettu)

Siisti koti on ihana, mutta meillä ei ikinä ole kaikki paikat siistinä samaan aikaan. Ihailenkin usein kodin sitä osaa, minkä olen jaksanut siistiä ja hengailen siellä :)

Sitä vaan, että jos jättäisitte tuon peuhaamishetken pois, lapsi saattaisi nukahtaa hieman nopeammin kuin tunnissa. Tiesitkö, että iltahetki on syytä rauhoittaa eikä riehuttaa :) Tosin se olisi huono diili sulle, mutta ehkä parempi teidän yhteiselle ajalle.

Juliaihminen
Juliaihminen

Olen kuullut huhuja tästä, mutta en usko :D 

Yhteinen peuhahetki jatkukoon!

liisalii (Ei varmistettu)

mä olen aivan ennätysmäisen laiska siivoamaan ja yleensä teen sen vasta kun tulee vieraita. sitten saan sellaisia armottomia, nitro-kielen-alla-siivouspuuskia. mutta lapsityövoima (nerokkaan selälläkävelyn aion rohmuta!) kunniaan siivouksessakin! meidän lapsi on varmaan huomannut kykenemättömyyteni ja päättänyt ottaa siisteysohjat käsiin. hän on puolitoistavuotiaasta asti rakastanut mm. pyykkien ripustamista (välillä niin paljon, että tuli itku kun pyykit loppuivat) ja tavaroiden kuljettamista pyynnöstä paikasta toiseen. tällä hetkellä erityisesti roskien vieminen roskiin on tosi tärkeä tehtävä, vaikka välillä on vähän piinallista kun hän poimii matolta yksi toisensa jälkeen pieniä roskia ja kiikuttaa ne suureleisesti roskikseen :D toki apu on välillä sellaista kosmeettista apua, eikä ihan kaikki mene aina kohdilleen, mutta kun hän niin innoissaan haluaa siivota, minäkin saan aikaa ja tarmoa siivota siinä samalla ja kyllä siinä oikeasti yhdessä tuloksia syntyy. luulen että siistiä kotia enemmän lapsi tarvitsee kokemusta myös sellaisesta että hänestä on apua ja hän on osa perhettä kaikissa arkisissa touhuissa. (viime yönä nukkumaan mennessä lapsi toisteli iloisena "minä autoin äitiä tekemään mangolassia" ja kyllä, hän auttoi, vaikka saattoi olla että puolet maidosta oli pöydällä ja ovenkarmi banaanimuussisia kädenjälkiä täynnä. hänen apunsa oli aivan korvaamaton.)

raijairina

Aivan mahtava sääntö ja postaus! :) Mulla on ollut myös käytössä vastaava; laitan jopa joskus ajastimen 10 tai 15 minuutiksi ja sovin itseni kanssa, että siivoan sen verran kuin tuossa ajassa ehdin. Tai sitten laitan jonkun hyvän biisin tai podcastin soimaan ja päätän siivota sen verran. Kynnys alkaa siivota on niin paljon pienempi! Ja nyt mä painunkin tästä siivoomaan tätä luomaani kaaosta. :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Totta!! Mun pitää liittää tähän kymmeneen minuuttiin vielä pari voimabiisiä ja kuulokkeet, erinomainen huomio! <3

Monta lasta (Ei varmistettu)

Hei hei hei, ei näin! Koko perhe siivoaa 5 minuuttia ennen tuota piehtarointihetkeä. Opeta Alppu keräämään vaikka vain yksi lelu, vanhemmat järjestää muut ja lapsi katsoo mallia. Tasa-arvoinen perhe-elämä ja lastenkasvatus alkaa siitä, että lapsi näkee molempien vanhempien tekevän samoja asioita ja mielellän yhdessä. Samoin nukutuksen voi hoitaa vanhemmat vaikka vuorotellen tai viikkovuoroilla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eiköhän sitä tasa-arvoa voi opettaa muutenkin kuin jakamalla jokaikisen työtehtävän tasan. Avioliiton jatkuvuuden kannalta voi myös olla parempi, jos siisteyteen neuroottisesti suhtutuva uhraa vapaa-aikaansa tehosiivoamiseen, kuin jos vähemmälläkin siisteydellä pärjäävät pakotettaisiin päivittäin mukaan hommaan yhden perheenjäsenen neuroosin rauhoittamiseksi.

Juliaihminen
Juliaihminen

Musta nämä on vähän sellaisia, että jokainen tyylillään. Mä esimerkiksi tykkään tosi paljon iltapalahetkestä ja kylvystä. Sen sijaan mun hermot on ihan riekaleina puolen tunnin nukutusoperaation jälkeen, kun taas mua zenimpi mies jotenkin kykenee istumaan pimeässä huoneessa odottamassa, että lapsi nukahtaa. Musta se on sen luokan kidutusta, että koska tahansa siivoan vaikka jätekaivon mieluummin kuin istun siellä odottelemassa, että tuhina alkaa kuulua :D

Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, ja ehdottomasti yleisesti ottaen näytetään lapselle esimerkkiä, että molemmat imuroi, tekee ruokaa, täyttää tiskikonetta ja niin edelleen. (Tosin tätä ei niinkään tehdä lapsen vuoksi, vaan ihan siksi, että niin me ollaan aina tehty.)

Kjhh (Ei varmistettu)

Meillä ei todellakaan siivota yhdessä perheenä. Sillä aikaa kun minä ja lapsi ulkoillaan, käydään ruokakaupassa tms, mies imuroi, silittää, laittaa lounasta jne.
Kaikki tekevät jotain, mutta ei samanaikaisesti.
Eli kyllä näin. Todellakin näin.

Mulla on edelleen vähän sellainen ajatus että oma ilta-aika on pyhää. Onhan se :D. Mutta silti meillä on pitkään ollut samanlainen systeemi: kun mies ja poika lähtevät nukkumaan, kerään nopeasti lelut ja siivoan ehkä keittiön jos en ole ehtinyt aikaisemmin illalla.
Siihen menee pari minuttia ja on ihana aloittaa oma aika siistissä kodissa! (Ja samoin herätä aamulla kun on siistiä).

Päivällä lelukaaos saa vapaasti ryöpsähtää ja ryöpsähtääkin..

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä myös on systeemi, joka on neuvoteltu koska en siedä kaaosta ja mies ei siedä seinille hyppivää vaimoa :D

Toinen vanhemmista pistää lapsen nukkumaan (ei ole erityisesti vuoroja, mennään tilanteen mukaan ja molemmat kelpaavat) ja toinen siivoaa jäljelle jääneen kaaoksen. Yleensä siivotaan yhdessä lapsen kanssa leluja ym ennen nukkumaanmenoa, toisinaan pyyhitään yhdessä pöytiä ja järjestellään muutenkin. Aamulla kuitenkin pitää olla siistit tasot, tahrat pois keittiönpöydästä ja tavarat paikoillaan ja se on sen ei-nukuttavan vanhemman vastuulla. Päivän aikana sitten ei enempiä siivoilla. Vähän siistitään edellisiä leikkejä pois alta ja tyhjennetään/täytetään astianpesukonetta. Robotti-imuri imuroi arkena työpäivän aikana ja isompia siivouksia sitten touhutaan tarpeen mukaan. Mies on täysin immuuni ja sokea sotkulle, mutta onneksi tekee vapaaehtoisesti osansa vaikka ei näekään tekemiensä asioiden arvoa.

Ajatusleikki

Joo joo joo, oon sanonut sata kertaa, mutta siltä varalta ettet muista nimimerkkejä ja niiden höpötyksiä, niin meillä siis on ne kolme lasta, eli ILTA ON MUN AIKAA kun joskus vihdoin jokainen lapsi on sammunut. Esikoisen vieressä ei tosin enää tarvitse olla nukahtamiseen asti, mutta pienempien tarvitsee ja ne penteleet nukkuu kaikki eri huoneissa. Tavallaan hyvä idea, tavallaan ei. Joten meillä ei enää ole tuollaista maagista aikaa, kun toinen nukuttaa ja toinen on vapaalla. Molempien on osallistuttava. Vaikka ei sillä, pari kolme kertaa viikossa hoidan koko setin yksin, mutta onhan se nyt sata kertaa kivempaa saada apua.

Lapsiluku kun on mikä on ja itsellä kotiäitiydestä huolimatta muutakin tekemistä kuin lapset ja koti, niin valitettavasti siisteys on vaan pyhä mahdottomuus. Tuota samaa 10minuuttista kyllä käytän minäkin, mutta mun ehdoton lemppari on romulaatikko, johon saa ympäri kotia kerätä väärässä paikassa olevat tavarat ja järjestellä paikoilleen "sitten joskus". Se toimii! Ja tulee välillä tyhjennettyäkin. Mutta ennen kaikkea se vähentää stressiä ja siivoukseen menevää aikaa. Eikä edes ketuta niin paljon se jatkuva räjähtäminen, kun ei itsekään ole niin paljon nähnyt vaivaa tavaroiden paikalleen viemiseen. Parasta myös silloin, kun ei ole hirveästi aikaa puunailuun ennen vieraiden tuloa!

Sopa (Ei varmistettu)

Loistoidea! Mulla on täsmälleen sama dilemma joka ilta, paitsi että EN ole lainkaan siivousintoinen ja kestän sotkua hyvin, minkä takia meillä on aika karsean näköistä. Ja sitten kuitenkin kärsin siitä jkv...meillä on tosin 2 lasta joten nukutan toista joka tapauksessa eli aikaa on vähemmän ja usein tuntuu, että satunnaiset vapaahetket on pakko käyttää syömiseen tai voimien keräämiseen, että selviää lasten nukahtamiseen saakka :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Nukuttamisesta tulleisiin kommentteihin, pakko sanoa, että se nyt kestää minkä kestää lapsesta riippuen ja lapsesta riippuen vaatii myös aikuisen apua tahi ei.

Mutta on muuten mahtava tunne kun oot lapsen ekat 4 vuotta nukuttamalla nukuttanut lapsen (pimeässä huoneessa istumista 0.25-1h per ilta ja ei todellakaan mitään kännykällä surffailumahista) ja sit eräänä iltana se vaan kasuaalisti sanoo, että "voit mennä äiti pois, mä rupeen nukkumaan". Tuosta on nyt jo melkein pari vuotta ja edelleen voisin pitää bileet omasta ilta-ajasta :D Omien kokemusten perusteella suosittelen Janssonin Muumi-kirjoja unikirjoiksi, sitten kun lapsi on tarpeeksi iso jaksaakseen kuunnella pidempiä kirjoja. En tiedä mikä taika niissä on, mutta meillä lapsi nukahti muumikirjojen ääreen lähes poikkeuksetta (ja saattoipa olla että huomasin itse lukevani ääneen pitkään lapsen unituhinan alettua).

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä kans siivoan 5-10min päikkäreiden aikana ja toiset 5-10 min sillä aikaa kun isi ja taapero hoitaa iltatoimet. Pysyy edes vähän jossain kuosissa tää huusholli.

Mä en koskaan saanut imuroitua (kokolattoamatollinen kissatalous, ei hyvä), kunnes ostin sellaisen langattoman imurin jossa on vaan se varsi. Sillä on niin nopea vähän hurauttaa. Ei sillä koko taloa kerralla vedä, mutta huoneen-pari kerralla mikä on just hyvä.

Tiia S (Ei varmistettu)

Varrellinen rikkaimuri on kotiäidin pelastus! Itse en jaksa ikinä kaivaa oikeaa imuria esille (sen onneksi tekee mies), mutta rikkaimurilla saa parissa minuutssa pahimmat paikat eli eteisen ja keittiön lattiat siistiksi. Jos en imuroi päivittäin, niin sen tekee meidän 11-kuinen. Hän kerää sujuvasti suuhunsa leivänmurut ja pikkukivet.

Sanni Tee Tee

Meillä on päästy vihdoin (lapset 5, 10 ja 13) siihen kauan himoittuun tilanteeseen, jossa lasten leluja ja kamoja on lähestulkoon vain heidän omissa huoneissaan. Hallelujah!

Lapset siivoavat huoneensa kerran viikossa. Tämä on karkkipäivän sekä nuoremmilla viikkorahan ja esikoisella kuukausirahan edellytys. Toimii vaihtelevalla menestyksellä. Tärkeintä on se, että jotakin siivoamistoimintaa todistettavasti noina päivinä tapahtuu, koska haluamme opettaa vastuunottoa ja sellaisen ajatusmaailman, että oman tilan siivoaminen on sellainen suht rento perusjuttu, josta ei kannata hulluna angstata. Emme syynää lopputulosta suurennuslasilla.

No mutta, kyllähän meillä ihan täyttä ja vauhdikasta viisihenkisen perheen arkea elävältä kodilta näyttää. Mennään ja tullaan ja vaatetta ja kampetta piisaa ja lapset kokkailee itselleen ja LEIPOO niillä on erilaisia LUOVIA PROJEKTEJA ja roolileikkejä ja käsitöitä ja rakennelmia menossa koko ajan. Minkäs teet.

Eikä me vanhemmatkaan olla erityisen pedantteja, tai lähinnä me on priorisoitu ajankäyttömme niin, ettei siinä oikein jää aikaa siisteydestä nihkuttamiselle.

Periaatteessa meillä on kaikelle oma paikkansa, ja se on jo puoli voittoa. Meillä on myös kotityöstä riippuen 4 tai 5 henkeä niitä jakamassa. Aikuiset tekevät hommia pois tasaveroisesti sitä mukaa kun niitä tulee eteen tai on aikaa. Iltaisin pyritään katsomaan keittiö ja olohuone siedettävään kuntoon.

Koululaiset ottavat joskus arjen kiireessä extranakkeja (tiskikoneen tyhjennys ja täyttö, keittiön ja eteisen imurointi, pyykkien ripustus etc) euron kannustinrahalla. Ajattelin ennen, etten todellakaan maksa kotitöistä, mutta enpä tiedä... Summahan on naurettavan pieni, mutta meillä tämä toimii, ja ennen kaikkea ajattelen, että kotitöiden teon rutiinit oppii vain tekemällä. Jos tuollainen näennäinen kannustin saa teinin tarttumaan aika-ajoin imuriin koko perheen yhteiseksi hyväksi, niin mikä ettei. Maksetaanhan me sille parin euron "kipuraha" tunnin pikkusisaruksenhoitokeikoistakin. Ja kesällä lapset hoitavat isolta osin marjojen keruun puutarhasta siten, että pakasterasiat on valmiiksi hinnoiteltu niiden koon mukaan pikkusummilla (tyyliin 50 snt rasia). Joskus niiden kaveritkin osallistuvat. :-)

Olisi mielenkiintoista kuulla, harrastetaanko muilla tällaista "lasten lahjomista" kotitöiden ääreen pikkurahalla. Taustalla on ehkä vähän myös sellaista ajatusta, että kuule lapseni, jos haluat kasaan suuremman summan rahaa, niin a) hoida sun vastuusi, eli oma huone, jotta saat sun viikkorahan ja b) tee lisäksi vähän jotain lisähommia, niin saat pikkuhiljaa kasaan vähän extraa sun kassaasi. Eli opetetaan, millä logiikalla raha tulee ja toisaalta opetetaan pitkäjänteisyyttä, kun täytyy säästää pienistä puroista.

No, tämä meni nyt ihan sivuraiteille. Sori siitä.

Mummu (Ei varmistettu)

Tällä mummu samaa mieltä lahjomisesta - toimii! Oman lapseni kohdalla pidin vielä kiinni tuosta "kotityöt kuuluu kaikille eikä niistä pidä maksaa" -periaatteesta, mutta olen muuttanut mieltäni. Palkitseminen kannattaa ja juurikin opettaa kuten sanot, millä logiikalla raha tulee. Ja kannustaa säästämiseenkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Itsekin olen aluksi ollut vastaan, että kotitöistä pitäisi maksaa, koska ne kuuluu kaikille, mutta sitten aloin ajattelemaan asiaa työnäkökulmasta ja mistä lapset muuten oppivat, että työstä (joskus tylsästäkin) saa rahaa, jolla voi ostaa jotain haluamaansa. Summat on meilläkin pieniä (lapsen näkökulmasta riittäviä ja säästämällä saavat jotain isompaa).

manicfatmom
Manic Fat Mom

Uh, todellaki samaa mieltä että pimeässä nukuttaminen on silkkaa kidutusta. Vieläki rupee silmä nykii kun aattelen aikaa esikoisen kaa kun yksin hoidin ne kaikki nukutukset, tirsk. Tätä tokaa en nukuta niin enää ikinä, toivottavasti pidän sen lupauksen. Tuntuu että kahden pienen ja ajoittain kolmen teinin kaa siivoan koko ajan eikä mikään auta. Sen jälkeen kun lelukaaos räjähti niin paluuta entiseen täydelliseen kotiini ei oo ollu. Nyt vielä hukutaan vauvantarvikkeisiin. Mutta on fiksua rajata se siivousaika jotta osaa sitten rauhassa lojua, ton vinkin otan kyllä käyttöön! T. Paulina www.lily.blogit/manic-fat-mom

Mummu (Ei varmistettu)

Loistava sääntö, joka toimii monessa muussakin asiassa. Mm. liikunnassa. Tutkimustenkin mukaan jo niinkin lyhyt kuin 5 minuutin liikehdintä edistää terveyttä. Minulla nykyään päivä koostuukin pikku palasista. Stressittömämpää ja kivempaa kuin se, että aina urakoi jonkin kokonaisuuden "valmiiksi". Voi aina valita sen palasen, joka sillä hetkellä huvittaa eniten: muutama haravanveto, vaatteen viikkaus, lehtiartikkelin luku, kutimen kerros, kyykky :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Terveysliikuntaan riittää viiden minuutin pätkätkin ja toki joku 10-15 minuutin HIIT- treeni tai venyttely on välillä ihan hyvä, mutta peruskestävyyden kasvattaminen vaatii myös aikaa. Portaat hissin sijaan on ehkä yksi paras lyhyt arkiliikunnan muoto.

Kommentoi