10 tuntia lentokoneessa vauvan kanssa (ja imaginäärinen valium)

Ladataan...
Juliaihminen

Terveisiä Chiang Maista! Tiki on Alpun kanssa altaalla, mä datailen rauhassa ilmastoidussa hotellihuoneessa. Ensimmäiset pari päivää olivat aikamoista matkan tekoa, ensin lennettiin Bangkokiin, oltiin siellä yö ja sitten lennettiin tänne. Mutta nyt elämä on hyvää.

Mä olin jännittänyt tuota yhdeksän tunnin lentoa vauvan kanssa aivan valtavasti etukäteen. Heräillyt yöllä ja ajatellut, että mitä hittoa siitä oikein tulee! Mutta kyllä siitä ihan hyvin selvisi.

Olin lanseerannut tätä ennen käsitteen "imaginäärinen valimu-tabletti". Selitän: Kansallisteatterin Sumu-näytelmässä on sellaisia start up -juppeja, joiden teennäistä elämää pilkataan muun muassa siten, että aina onnistuessaan he korkkaavat "imaginääriset bisset". Mä taas innostuin tästä ideasta ja muokkasin siitä imaginäärisen valiumin. Aattelin nappailla niitä matkalla aina tarpeen tullen.

Meidän oli tarkoitus sniiduilla ja mennä junalla kentälle, mutta sitten talven ensimmäiset pakkaset tulivat, joten jouduttiin ottamaan taksi kentälle. Kun oltiin päästy kaikenmoisista check inneistä läpi ja tehty boarding (ah, vauvan kanssa kaikkeen pätee aina ohituskaistat), kävi ilmi että joku oli ajanut kontin lentokonetta päin ja meidän lento viivästyi kolme tuntia. Viimeisin niistä istuttiin paikallaan olevassa koneessa. (Onneksi en tiennyt tästä etukäteen, muuten olisin ajautunut hulluuteen.) Tiki otti kentällä perinteensä mukaan lähtö-gt:n, Alppunen taas lähtösörsselssönit. Koska meitä oli kaksi pariskuntaa (Niina ja Pasi vauvoineen), onnistuttiin ryhmässä pitämään meininki koko ajan korkealla. Jotenkin se on aina helpompaa porukassa.

Tiki unelmoi jossain vaiheessa siitä, että hän alkaisi riehua kentällä ja hänet toimitettaisiin putkaan 24 tunniksi, jonka aikana me ehdittäisiin lähteä ja hän saisi jäädä kotiin katsomaan Frasieria kuukaudeksi. En pitänyt tästä unelmasta. Lopulta päästiin koneeseen.

Me istuttiin keski- ja reunapaikalla. Vieressä oli kohtelias tatuoitu kaljupäinen ukkeli, joka suhtautui neutraalisti meidän olemassaoloon. Ympärillä olevat vanhukset hymyilivät Alppuselle heti alkuun, jolloin tiesin, että pahaa silmää ei ole tulossa. Pahaa silmää ei annettu edes ukkelille, joka veti matkan aikana itsensä kunnon naulaan, hortoili ympäri konetta ja hävitti vyölaukkunsa teille tietämättömille. Ilahduin syvästi, kun matkan loppupuolella lentoemäntä kuulutti hävinneestä vyölaukusta ensin suomeksi ja sitten englanniksi: "Mister has lost his... ..." (Joku huusi avuksi: "A wallet.") "Mister has lost his wallet."

No niin. Alppunen nukahti jo ennen nousua turvavyössänsä imetykseen. Aloin katsoa Bringet Jone's Babyä. Kun noin kahden tunnin päästä tarjoiltiin ruoka, ahneuksissamme otettiin Tikin kanssa ruuat yhtä aikaa. Virhe. Alppu heräsi siihen säätöön. Onneksi se oli hyvällä tuulella ja ilakoi menemään, kun mä ähelsin mun pikku ruokapakkausten kanssa.

Sitten tuli muutama semmonen horroksellinen tunti, koneen valot sammutettiin, yritettiin epätoivoisesti saada Alppusta nukahtamaan. Hän vain tempoili. Välillä sillä lailla epilepisesti, tiedättehän tuollaiset vavvelit, joilla on jo sen verran lihasta, että rimpuilu onnistuu. Se oli ärsyttävää. Yritin olla kutsumatta häntä mulkvistiksi kauhean kovaa. Epätoivoisin hetki oli ehkä neljän ja puolen tunnin kohdalla, eli lennon puolessavälissä. Mutta mä tiedostin jo silloin, että tää on nyt tää kauhein kohta, tästä selvitään. Ja sitten selvittiin!

Sitten kun Alppu lopulta nukahti syliin, mäkin nukuin Tikiä vasten tovin. Mulla oli äitiyspakkauksen makuupussi mun ja Alpun välissä, niin vavvi ei kuumentunut liikaa. Välillä joku ympärillä olevista vauvoista (niitä oli ainakin kaksi) alkoi huutaa, jolloin Alppu meinasi herätä. Mutta sitten sain taas ns. rintatainnutettua sen. Imetys on fantasttinen, fanttastinen keksintö.

Kun laskeutuminen aloitettiin, ja osissa katsottu Bridget oli saatu loppuun, olin valtavan helpottunut. Olo oli toki tokkurainen ja epätodellinen, mutta kuitenkin hyvin onnellinen.

Bangkokin päässä asiat rullasivat nopeasti eteenpäin, ja alta aikayksikön (eli noin tunnissa, joskin tunti on aikayksikkö) oltiin selvitty maahantulomuodollisuuksista ja saatu kaikki kamamme. Otettiin taksi kentältä kohti Bangkokin Chinatownin majoitusta (joka mainitaan täällä). Koska turvaistuimia ei täällä ole takseissa, pidin Alppua kantorepussa ja laitoin turvavyön menemään meidän välissä. Nukahdettiin välittömästi molemmat ja herättiin noin tunnin päästä hotellilla.

Ja mikä nautinto olikaan päästä suihkuun, ilmastoituun huoneeseen ja valtavaan sänkyyn. Matka oli alkanut.

 

 

Mun neuvot (11 kuukautta vanhan) vauvan kanssa lentämiseen:

Maissinaksut ja hedelmäspruutit messiin.

Ota myös itsellesi evästä.

Babywipesit pelastavat maailmassa kaikki tilanteet. 

Sano heti koneeseen tullessa tuntemattomalle vierustoverille jotain mukavaa, niin voitat hänet puolelleen eikä hän kehtaa enää raivota lapsen ulinasta.

Sido leluihin naru, jotta voit vetää ne helposti ylös, kun lapso saa heittelykohtauksen.

Yksi lastenkirja on hyvä. Esimerkiksi "Missä tukka? Musta tukka" -kirja on eeppinen viihdyttäjä. Toki myös lentokoneen laminoitu turvallisuusselostus pitää vauvan kiinnostuneena tovin.

Muista varavaipat. Meidän bebbelillä oli ainakin nelikuisena tapana vääntää kakluunit koneen noustessa. Lentokoneen vessassa on muuten todella kätevä laskettava vaipanvaihtotaso.

Myös varavaatteet kannattaa muistaa. Jotkut ottavat jopa itselleen, eräänkin ystäväni nakero oli yrjönnyt isänsä t-paidalle, ja isä oli joutunut istumaan loppumatkan pelkällä villatakilla rintakarvat hulmuten. Aika David Hasselhoffia!

Tämä lentovinkki pätee myös ilman vauvaa: Pakkaa ruumaan menevään rinkkaan miltei täysi vesipullo. Se on ihana ylläri perillä kohteessa, kun janottaa pitkän lennon jälkeen.

Lisäksi: pakkaa käsimatkatavaroihin tyhjä pullo ja täytä se kentällä (lastenhoitohuoneissa on yleensä sellaiset hanat, joista saa väännettyä veden kylmäksi). Ei lopu vesi koneessa.

Pidä mukana huulirasvaa itsellesi.

Jos koneessa voi vielä vaikuttaa paikkoihin, älä mene istumaan lähelle muita vauvaperheitä. Itkevä vaavi on kuin domino: seuraava vavveli herää.

Jos istut ihan normipaikoilla ilman vauvakaukaloa ja teitä on kaksi aikuista, paikkojen valinta on kinkkistä. (Alle 2-vuotiashan lentää ilmaiseksi huoltajansa sylissä, ja minä pihi en todellakaan mitään omaa paikkaa sille maksa.) Keskipaikka + käytäväpaikka on siitä hyvä kombo, että vavvun kanssa voi lähteä käppäämään usein (toimi meillä). Toisaalta ikkuna + keskipaikka on mainio, jos vauva suostuu nukkumaan lattialla esimerkiksi äitiyspakkauksen makuupussin päällä. 

Ei kannata istua ihan takana, koska sieltä vyölaukkunsa hävittävät ördääjät tulevat mekkaloimaan ja hakemaan lisää vinkkua pitkin lentoa.

Käppäile menemään tarpeeksi usein. Jos vessaan on jono, niin sehän on vain hyvä: saat tekosyyn keekoilla käytävällä vauva sylissä tarpeeksi pitkään.

Ottakaa ruuat eri aikaan, beebo sylissä on hankala nauttia valkkarista. (Lentokoneruuasta on hankala nauttia ilmankin beeboa.)

Lentokoneen hurina peittää todella mukavasti lapsen karjumista allensa. Hyvin se matka menee, ällös sure!

 

 

Tuleeko mieleen muita kikkoja vauvan tai lapsen kanssa lentämiseen?

 

 

 

Share

Kommentit

Kiti
Katso tarkemmin

Heh. :D Vauvan kanssa matkustaminen on kyllä oma taiteenlajinsa. Mulla ei oo lapsia mutta syksyllä matkustettiin miehen siskon perheen kanssa. Heidän pieni oli silloin 4kk. Lievää suurempaa jännitystä oli ilmassa, edessä oli koneenvaihdot ja kaikki. Mutta tosi hyvin meni loppujen lopuksi. :)

Rentouttavaa lomaa!

Riina K. (Ei varmistettu) http://sarkasmiajashampanjaa.com

Hyvä postaus ja päteviä vinkkejä muuten, mutta älkööt koskaan ikinä laittako vauvaa/lasta/itseänne nukkumaan lentokoneen lattialle! Se ei ole mikään turvallinen paikka ja paha ilmakuoppa tai turbulenssi voi tulla ihan yllättäen. Itse olen kokenut sellaisen, että kahvit lensi kattoon niin hirvittää ajatella, mitä lattialla makaavalle vauvalle tapahtuisi...

T.Äitiyslomalla oleva lentoemo

Juliaihminen
Juliaihminen

Hei hyvä kun sanoit! Kiitos! Enpä tullut ajatelleeksi koko asiaa, mutta näinhän se juuri on. Pitääkin muokata tuo kohta turvallisempaan suuntaan sitten kun pääsen taas koneelle, jotten usuta ketään heivaamaan vauveloaan lattialle.

Mäkin olen joskus kokenut sairaita ilmakuoppia (niin että humalaiset keski-ikäiset ovat huudelleet: "Nyt me kaikki kuollaan!"), siitä on vain niin pitkä aika, että olin unohtanut, ettei lentokone ole mikään talo.

piupali (Ei varmistettu)

Näppärää on myös ottaa vierekkäiset käytäväpaikat. Etuna on muun muassa se, että vauveli pääsee vaihtamaan paikkaa, ja ainakin meidän lapsille se on ollut kivaa, kun tuppaavat pitkästymään helposti. Etuna todella on myös se, että tässä järjestelyssä kumpikin aikuinen saa välillä oikeasti olla rauhassa, sitten taas jaksaa säätää lapsen kanssa. :) Mutta tosiaan, kaikessa on puolensa. Tässä ikävintä on se, että käytäväpaikka on tietysti välillä rauhaton.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hyvä idea! Tuota voisi harkita takaisintuloon, sillä se on päivälento. 10 tunnin viihdytys-show tulee olemaan eeppinen. Onneksi siihen on vielä tovi! :D

Noora K. (Ei varmistettu) http://nooraandnoora.com

Tulee! Jos lapsella sattuu yleensä korviin laskussa, niin pyytäkää (ajoissa) laskeutumiseen "Mikki Hiiret". Ne on mukit, joissa on kuumalla vedellä valellut talouspaperitollot sisällä ja toinen muki pitämässä tolloja paikallaan. Ne laitetaan korvien päälle. Tämä ei taatusti perustu mihinkään muuhun kuin plaseboon, mutta lapsista ne on usein hauskat ja lämpö tuntuu mukavalta. Menee huomio vähän muualle. :) Ihan pikkuvauvaa voi syöttää nousussa/laskussa, jos tuntuu siltä, että korvat voisivat mennä lukkoon.

Lattialla nukkuminen on tosiaan vähän no-no ja monella yhtiöllä kiellettyäkin, mutta ymmärrän ongelman, kun vauvakoppia ei riitä kaikille. Ja mäkin suosittelen varavaatteita myös itselle. Jos välttyy eritteiltä, niin pienessä tilassa on ainakin safkat helposti sylissä.

Mä tässä nyt opastan niin tietävänä, mutta totuus on se, että nyt kun on ekaa kertaa edessä lento oman beebiksen kanssa keväällä, niin oon ihan jäissä. ihan sama, kuinka monta kertaa oon edellisessä elämässä kertonut vauvaperheille, kuinka lentokoneessa matkustetaan. :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Sullahan on ihan rautainen kokemus vauvamatkaamisesta, kun oot varmasti nähnyt jos jonkinlaisia matkaavia lapsiperheitä töissäsi. Ootan sitten keväällä sun vauva lentokoneessa -postausta, koska ammattilaisen neuvo on aina ammattilaisen neuvo, kuten tuo Mikki Hiiri -systeemi osoitti. Mahtava kikka, todellakin käyttöön paluulennolla! :D

9745lettu (Ei varmistettu)

Helsinki Vantaalla saa tuoda täysiä korkkaamattomia vesipulloja turvatarkastuksen läpi, jos ne on tarkoitettu vauvalle. Olin skeptinen, mutta totesin tämän pitävän paikkansa kun me lennettiin Bangkokiin ennen joulua.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämä on muuten ihan superhyvä vinkki!

Eevi / Rento matkablogi (Ei varmistettu) http://www.rentomatkablogi.net

Aaah kiitos tästä psyykkauksesta, tuntuu että olisin tämän voimin selvinnyt jo puoliväliin meidän ensi viikon lentoa Phuketiin 12-kuisen kanssa. Ainoa mikä huolettaa on että se ei enää honaa että tissi on hana (ollaan niin isoa, niin isoa) joten joudun kuskaamaan infernaalisen määrän tuutia ja pulloja mukaan.
Toi naruvinkki leluihin on mahtava! Viskelyä nimittäin tapahtuu meillä nyt K-O-K-O ajan ja mä en pöpöfobisena kestä jos ne kamat on pyörineet siellä lattialla ja menee siitä suuhun.
Innolla odotan teidän reissun seuraavia vaiheita, ollaan varmaan samoihin aikoihin biitseillä ;)

Juliaihminen
Juliaihminen

Se menee just hyvin! Voi että mä stressasin lentämistä etukäteen, mutta niin se aika vain kului ja yhtäkkiä oltiin perillä. Mutta viihdykkeet ja tutit sun muut on kyllä todella otollinen osa lentonautintoa :D

Ihanaa lomaa ja aurinkoa ja kaikkea teille! <3

Vanha sininen (Ei varmistettu)

ULVON. Naurusta. Eipä tule ikinä enää katsottua vauvamatkustajia samalla tavoin., lisää tätä! Loistava blogi. Kiitos lilyn algoritmi kun suosittelit tätä!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hii, ihanasti sanottu, kiitos! <3

Kommentoi

Ladataan...