41 suositusta kauhuelokuvista

Juliaihminen

Halloween-viikonloppu on saapunut, joten nyt on kauhhhun hetket käsillä. Kuten olen monesti kertonut, pikkusiskoni Sofia on Suomen johtava kauhuasiantuntija. Hän on muun muassa opiskellut kauhuelokuvaa Berkeleyn yliopistossa ja kirjoittanut gradunsa otsikolla: "Mitä se oli? Jumalauta jatka kuvaamista!" - Äänikerronta elokuvissa Paranormal Activity ja REC.

Usein kauhuelokuvia katsoessa on kuitenkin sellainen ongelma, että monet niistä ovat huonoja. 

Niinpä koen, että ainoa oikea vaihtoehto on pyytää Sofiaa listaamaan elokuvia, jotka ovat varmasti hyviä. Tallenna tämä listaus koneellesi ja kaiva se esiin aina, kun kauhhhunälkä iskee! (Kirjoitan kauhhhu-sanan edelleen kahdesta kolmeen h-kirjaimella, koska olen sillä lailla ärsyttävä.)

Vaikuttaa muuten siltä, että Sofia ilmeisesti vierailee mun blogissani vain kertomassa groteskeja juttuja. Viime kerralla hän kirjoitti synnytyskertomuksensa osat yksi ja kaksi.

Sofia kertoo:

Pari vuotta sitten kutsuin Julian ja muita kavereita meille katsomaan kauhuleffoja. Mietittiin siinä, mitä elokuvia katsottaisiin, kun Julluri pyysi:

“Voisko olla joku semmonen… semmonen… vaikka niinku samanlainen kuin Hohto! Mutta semmonen, jota en ole vielä nähnyt!”

“Ööö eli niinku hyvä kauhuelokuva vai?” mä tarkensin.

“JOO! Just sellanen!"

Mua naurutti, että kiitos tilauksesta. Kyllä mäkin haluaisin joka kerta katsoa The Matrixin, kun katson scifiä tai Kuninkaan paluun kun fantasiaa, mutta ei aina voi tietää, millaista settiä on tulossa. Varsinkin kauhuelokuvissa on ihan sikana skördää, ja niitä timantteja on vaikeampi skauttaa. Mutta kyllähän niitä on!

Ja koska nyt Halloween-viikonloppuna on täydellinen aika viettää kaaaauuuhuuujeeeen yöööööö, Julia pyysi mua listaamaan suosituksia hyvistä kauhuista. Nämä eivät todellakaan ole mitään underground-skeneilyjä, vaan sellaisia peruskarmaisevia elokuvia. 

Jätin listasta pois nyt vaikka mitä klassikoita ja keskityin sellaisiin elokuviin, jotka toimivat ihan puhtaasti viihteenä. Esimerkiksi Psycho ei ole oikeastaan kovinkaan pelottava, vaikka se on kyllä kiinnostava kauhufanille. En itse tykkää scifi-kauhusta tai mistään kidutushommista ja siksi muun muassa Alien ja Saw puuttuvat listalta, vaikka merkkiteoksia ovatkin. En myöskään ole katsonut aasialaista kauhua (liikaa koukkuja onkaloissa ja hiuksia kitalaessa), joten myös ne puuttuvat tästä listasta. Koitin vähän jaotella näitä osioihin, mutta ihan omasta päästäni päätin, mitkä ovat klassikoita, mitkä trillereitä ja mitkä jotain muuta.

Eli ihan mielivaltaista touhua myhyhahahhahahahaaaa!!!!!

Klassikot

Rosemary’s baby (1968) Varoitus, elokuva aiheuttaa halua leikkautta hiukset ihan lyhyiksi, kun Mia Farrow on niin hiton tyylikäs! Olen nähnyt leffan vain kerran, ja se oli kyllä tosi vaikuttava. Ohjaaja Roman Polanskia ei voi tosin fanittaa: äijä ei voi koskaan palata Yhdysvaltoihin, koska on siellä tuomittu pedofiliasta. Ja tämä on nyt aika mautonta, mutta leffan karmivuutta lisää se, mitä tapahtui ohjaajan viimeisillään raskaana olevalle vaimolle Sharon Tatelle myöhemmin.

Manaaja (1973) Tämä on klassikko syystä. Tunnelma tiivistyy vähitellen jännittävästä kaameaksi, eikä rappusia rapukävelyllä ravaava Regan ole mielestäni vieläkään korni, vaan karsea! Manatun tytön ääninäyttelijä veti kuulemma ketjussa röökiä ja raakoja kanamunia saadakseen aikaan kuuluisan raspikurkun. Meksikolainen kaverini sanoo, että heidän koulupappinsa mukaan leffan manaukset ovat kutakuinkin oikeita ja peräisin kirkolta varastetusta manausohjeesta. Tiedä häntä…

Carrie (1976) Perustuu Stephen Kingin esikoisteokseen, aika kovalla on jäbä aloittanut uransa! Menkat käynnistävät tapahtumasarjan, joka päättyy kuuluisaan verilöylyyn.

Texas Chainsaw Massacre (1974) Välttelin elokuvaa pitkään, koska ajattelin, että se on varmaan sit VAAN NIIN HIRVEE!1 Tätä pidetään ensimmäisenä slasher-leffana, ja leffa oli kielletty Suomessa vuoteen 1996 saakka. Ja onhan se kriippersi, mutta myös paikoin yllättävän hienovarainen ja väkivaltaa on vähemmän kuin luulisi. Ikoninen Leatherface on saanut inspiraatiota tosielämän ihmisnahkuri-sarjamurhaaja Ed Gainista.

Halloween (1978) Tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin-tin… Rakastan sitä, kun kauhuelokuvassa on vahva johtoaihe eli äänellinen elementti, joka liitetään tappajaan. Halloweenin tunnusmusiikki on yksinkertaisuudessaan loistava. Ja Jamie Lee Curtis on ihan ultimaattinen final girl!

Hohto (1980) Jack Nicholson on mielestäni vähän ällö rötväke, mutta hän syntyi tähän maailmaan, jotta voisi esittää Jack Torrancen roolin. Ohjaaja Stanley Kubrick taisi myös olla aika kuspää, varsinkin naispääosaa esittäneelle Shelly Duvallille: Duvallin piti käytännössä vuoden ajan itkeä 12 tuntia päivässä, ja esimerkiksi se kuuluisa Here’s Johnny -kohtaus kuvattiin 127 kertaa.

Uhrilampaat (1991) Tätä on vaikea uskoa, koska Anthony Hopkins on niin ilmetty Hannibal Lecter, mutta alunperin rooliin suunniteltiin Sean Connerya! Uhrilampaat on yhä ainut kauhuelokuva, joka on voittanut parhaan elokuvan Oscarin.

Veren vangit (1994) Lasketaanko tämä kauhuksi? No joka tapauksessa leffassa on kammoisa tunnelma ja nuoret Brad Pitt, Tom Cruise sekä ikilapsi Kirsten Dunst vampyyreina. Bongaa vampirismi huumeaddiktion symbolina.

Se7en (1995) Ojoj, kaiholla muistelen aikoja, joina vielä tehtiin hyviä sarjamurhaajatrillereitä elokuvateatterihin. No okei, olin 6-vuotias, kun tämä elokuva julkaistiin eli en nähnyt sitä teatterissa. Kuitenkin ärsyttää, että nykyään trillerit ovat käytännössä siirtyneet Criminal Minds -henkisiin tv-sarjoihin, ja sarjamurhaajaleffoissa on aina jotain kidutusmeininkiä. Ennen oli paremmin! Ja S7ven on trillereiden kuningas. 

Scream (1996) Hello, Sidney! Henkilökohtainen lempparini ysäri-slashereista. Elokuva on ymmärtääkseni tehty aikalailla parodiaksi alagenren kliseistä, mutta kun tätä esiteininä katteltiin keskellä Kakskerran pimeitä metsiä, ei siinä ollut mitään hauskaa. 

Kuudes aisti (1999) Muistatteko silloin 18 vuotta sitten, kun M. Night Shyamalan oli vielä kova ohjaaja?

The Blair Witch Project (1999) Noin kymmenen vuotta sitten, kun kännykkäkamerat rupesivat yleistymään, alkoi uusi pseudo-dokumentaarisen kauhun buumi. Silloin näitä tärisevällä kameralla kuvattuja leffoja tuli joka tuutista. Suosittelen kuitenkin tsekkaamaan The Teoksen, joka räjäytti alagenren suosion ysärin lopulla. Myös 2016 julkaistu uudelleenfilmatisointi on yllättävän ok.

The Ring (2002) Traumatisoi monet aikanaan, minut ainakin pahasti. Nykyään Ringin kuvasto on älyttömän kulunutta, mutta 2002 nykivästi liikkuva lapsikummitus oli ihan uusi juttu länsimaalaisessa kauhussa. Elokuvan tietokoneanimaatio saattaa olla vanhentunutta, mutta Samaran mysteeri karmii yhä. 

28 päivää myöhemmin (2002) Ensimmäinen niin sanottu renessanssiajan zombie-kauhu, jossa zombie ei ole laahustava elävä kuollut, vaan nopea, virusperäisen tartunnan saanut hirvitys. Ja hei torille! Tarkkaavainen katsoja huomaa, että lopussa puhutaan suomea.

Kummitukset & demonit

Päätön ratsumies (1999) Goottiromantiikka ja Tim Burton yhdessä aikana, kun Alice in Wonderlandin kaltainen sonta oli vain ahdistavaa huumeunta ohjaajan aivoissa. Johnny Depp, Cristinia Ricci, Christoper Walken ja Christoper Lee samassa leffassa, näyttelijäkaarti siis 5/5.

The Others (2001) Nichole Kidman asuu vanhassa talossa lasten kanssa, jotka sairastavat harvinaista tautia: auringonvalo on heille tappavaa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään vampyyripätkä, vaan kunnon kummitusjuttu, huiii!

Emily Rosen riivaaja (2005) Oikeussalidraama-demonikauhu, joka perustuu löyhästi (mutta kriippaavasti!) 1970-luvulla pieleen menneeseen manaustapaukseen. Jennifer “Dextrerin sisko” Carpenter se osaa vääntää ruumista ja rutistaa naamaa.

Paranormal Activity (2007) Toiset rakastaa, toiset vihaa. Pienieleinen pienen budjetin kauhu, jonka takia mä nukuin kuukauden valot päällä. 

Babadook (2014) “If it’s in a word or in a look, you can’t get rid of the Babadook." Yksinhuoltajaäiti yrittää selvitä arjesta ja lohduttaa poikaansa, joka pelkää hirviöitä. Sitten kaksikko lukee vahingossa pelottavan kirjan tummanpuhuvasta Babadookista. Essie Davis vetää ihan mielettömän roolisuorituksen. Tämä leffa kummittele yhä mua öisin.

It Follows (2014) Seksin välityksellä tarttuva demoni seuraa uhriansa hitaasti, mutta varmasti niin pitkään, kunnes “taudin” antaa seuraavalle varomattomalle. Hienot musat ja tyylissä kiehtovaa kasariestetiikkaa.

VVitch (2016) Uusiraivaajaperhe karkoitetaan kylästä asumaan metsän laidalle. Ankara uskonto, armoton luonto ja metsässä asuva noita pistävät perhedynamiikan koville. Tyylikäs kauhu, johon kannattaa hankkia tekstitykset ellei ymmärrä sujuvasti 1600-luvun koukeroista englantia.

Mysteerit & kauhutrillerit

Gothika (2003) Halle Berryn esittämä rikospsykologi herää vankilamielisairaalasta syytettynä murhasta. Mysteeriä, yliluonnollisia voimia, Limp Bizkitin esittämä tunnuskappale, tässä elokuvassa on sitä kaikkea!

Skeleton Key (2005) Se ei voi vahingoittaa sinua – paitsi jos uskot siihen... Kun olin töissä Filmtownissa ja joku pyysi vinkkiä hyvästä kauhusta, suosittelin tätä. Peruspaketti mysteeriä, karmivuutta ja mustaa magiaa New Orleansissa.

Orpokoti (2007) Espanjalaisissa kauhuissa on sitä jotain. Tämän jälkeen päässä soi “Uno, dos, tres, toca la pared”, ja kun suljet silmäsi, pieni pussipäinen lapsi tulee pelottelemaan sänkysi jalkopäähän. 

Sauna (2008) Harvinaisuus, hyytävää kotimaista kauhua! Leffa sijoittuu 1500-luvun lopulle, Ruotsin ja Venäjän rajametsiin. Ville Virtanen esittää Erikiä, joka veljineen kartoittaa tätä jumalan hylkäämää suoaluetta. Sitten röteikön keskeltä löytyy sauna… Tämä on just nyt katsottavissa Areenassa neljä päivää!

We Are What We Are (2013) En halua kirjoittaa tästä leffasta liikaa, koska multa se spoilattiin nyyh! Tunnelmallinen elokuva, jossa käsitellään kiehtovalla tavalla perinteitä. Arvoitus aukenee herkullisen hitaasti.

Sarjamurhaajat & slasherit

From Hell (2001) Pelottavuudessa kevyehkö, mutta toimiva kauhutrilleri Jack the Ripperistä. Pääosassa Johnny Depp yhä ilman pahimpia maneereita!

Punainen lohikäärme (2002) Poikkeus sääntöön eli kauhuelokuvan jatko-osa, joka oikeasti toimii. Tarkemmin ottaen prequel eli kertomus siitä, kuinka Hannibal Lecter saatiin kiinni. Ja ahhh Edward Norton. Kuumin mies ever.

My Little Eye (2002) Big Brother -buumin alkuaikoina julkaistu kauhu, jossa viisi toisilleen vierasta kilpailijaa asuvat puolen vuoden eristyksissä kartanossa, jossa kamerat seuraavat jokaista liikettä. Kuka selviää puolen vuoden koettelemuksesta ja saa miljoona dollaria? Vai selviääkö kukaan..?

You’re Next (2011) Veitsimurhaajasäikäyttely, joka vie final girl -konseptin uudelle tasolle. Hyvien säikäytysten lisäksi mukana reilusti huumoria. 

Cabin in the Woods (2012) Nuorisojoukko lähtee viettämään hauskaa viikonloppua mökille, mutta sitten… Tässä kauhukomediassa on kaikki kliseet samassa paketsissa, mutta se onnistuu yllättämään kokeneemmankin katsojan.

Zombiet ja vampyyrit

REC (2007) Voisi sanoa, että tyylillisesti Paranormal Activityyn verrattuna toinen ääripää pseudo-dokumentaarisen kauhuelokuvan skenessä. Äänekäs, kaoottinen ja hurjan hyvä espanjalainen zombiekauhu, jossa toimittaja joutuu painajaismaiselle keikalle mysteerisen viruksen infektoimaan kerrostaloon.

30 päivää kaamosta (2007) Alaskassa on kaupunki, jossa aurinko ei nouse 30 päivään. Arvaatko jo, millainen hirviöjoukko saapuu paikalle? Leffa on jees, mutta oikeastaan suosittelen lukemaan tämän alkuperäisen Steve Nilesin sarjakuvan.

Ystäväni hämärän jälkeen (2008) Ruotsalainen kauhuelokuva lapsen ja vampyyrin ystävyydestä. Itse en ole lukenut kirjaa, mutta leffassa on upeaa 1980-luvun lähiötunnelmaa. Talvinen pimeys on suomalaiselle mainon samaistuttava.

The Crazies (2011) Tämä oli muistaakseni kelpo zombiekauhu, jossa fiilistelin sitä, etteivät päähenkilöt jää paikoillensa möllöttämään, vaan tekevät kaikkia fiksuja ratkaisuja ja hoitavat hommia eteenpäin!

Näitä en ole vielä nähnyt, mutta odotan innolla!

Disclaimer: Jotta mun uskottavuuteni kauhuelokuvafanina ei tuhoudu, on nyt hieman selitettävä, miksi en ole jo katsonut näitä: Jotain tapahtui, kun tulin raskaaksi. Hormonit ottivat vallan, enkä enää nauttinut kauhuelokuvista. Musta tuli KAUHUKSENI yksi niistä ihmisistä, joka kyseli menneeltä itseltään, miksi kukaan tekee tällaista itselleen, pelottelee tarkoituksella. Nautinto pelkäämisestä hävisi johonkin. Nyt vauva on kolme kuukautta vanha, ja yritän taas viikonloppuna, josko saisin vanhan liekin roihahtamaan.

A Cure for Wellness (2016) Core Verbinskin eli jenkki-Ringin ohjaajan uusin kauhu. Eristäytynyt parantola (muistuttaa Yrjönkadun uimahallia), ankeriaita tankkereissa, maanisia hoitajia… Vaikuttaa hyvältä!

Split (2016) Trailerin perusteella lupaava M. Night Shyamalan -leffa, vaikka kaiken maailman Happeningkien jälkeen ei oikeen enää uskalla luottaa ohjaajan nimeen. Useaan persoonaan jakautunut mielipuoli kaappaa lapsia kellariinsa. Epävirallinen jatko-osa The Unbreakablelle. 

It Comes At Night (2017) Ripaus zombie-apokalypsea, enemmän ihmissuhdedraamaa? Kehuttu kauhu, joka oletetusti pureutuu taas siihen zombie-elokuvan peruskysymykseen: mitä on ihmisyys?

Snowman (2017) No nyt näyttää kunnon rilleriltä! Michael Fassbender on sellainen jäyhä etsivän rotjake, joka ryhtyy metsästämään lumisateella saalistavaa tappajaa. Trailerista tuli vähän sellainen Millenium-trilogia-fiilinki.

Get Out (2017) Tämän vuoden puhutuin kauhu, joka ottaa ymmärtääkseni kantaa Yhdysvaltojen syvällä elävään rasismiin. Ihanaa, Girlsin Allison Williams naispääosassa!

Happy Death Day (2017) Päiväni murmelina -elokuvan kauhuversio: päähenkilö kuolee uudestaan ja uudestaan murhaajan veitseen. Tätä on kehuttu Jenkeissä aika paljon, pyörii leffateatterissa nyt.

 

Mikä on sinun Lemppari kauhuelokuvasi?
Entä kuinka monta näistä olet nähnyt? (Julian saldo: 22/41)

 

Ps. Jos et halua katsoa kokonaista kauhuelokuvaa, niin usein mukavaan tunnelmaan pääsee jo elokuvan trailerin katsomisella. Itse aina välillä katselen kauhuleffatrailereita huvikseni.

 

Kuvat: Cinema Mondo, Filmikamari, elokuvista: It Follows, The Ring ja Orpokoti

 

Lue lisää:

Miksi kauhhu on niin hyvää?

Kahden lauseen kauhutarinoita

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos on vähän liian herkkä kauhuleffoille, kauhusta voi nauttia myös lukemalla elokuvien juonikuvauksia esim. Wikipediasta. Tällä perusteella suosittelen todellakin Get out! -leffaa, älykkään tuntuinen juoni! Ja sit toisaalta taas American Horror Story vaikutti ekojen jaksojen perusteella sen verta tylsältä, että oli pakko tarkistaa Wikipediasta, tuleeko hommaan mitään ytyä myöhemminkään (vastaus: ei). Oon nähnyt suurimman osan paria vuotta vanhemmista listatuista leffoista, mut nykyään oon niin herkkis, etten enää juuri uskalla katsoa kauhua ja siksi jouduin passaamaan Get outinkin...

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo! Kauhutoleranssi voi kasvaa tai pudota vähän eri elämänvaiheiden mukaan. Myönnän, että lapsen saaminen on vähän jarruttanut mun intoa katsoa esimerkiksi kaikkea semmosta kauhua, missä pienet lapset duunaa jotain saatanallista. Semmosia kauhuja on yllättävän paljon :D (Katsoin niitä lord knows why sattumalta raskausaikana usein.)

Wikipedia-vinkki on nerokkuutta.

Tiia S (Ei varmistettu)

Kuuluukohan teini-ikään joku kauhuleffavaihe? Noi ysärit ja 2000-luvun alun leffat on tullut katsottua, mutta sitten loppui itseltäni kokonaan kauhun katsominen. Johtuneekohan siitä, että muutti pois vanhempien luota eikä olisi uskaltanut omassa kodissa mennä nukkumaan ollenkaan :DD

Vierailija (Ei varmistettu)

Pakko vinkata The Strangers. Aika monta kauhuelokuvaa katsoneenä tämä on jäänyt mieleen jo 9 vuoden ajan! Elokuva muistuttelee itsestään aina esim mökillä öisillä puskapissakäynneillä ja on varmaan suurin syy siihen, miksen ikinä halua muuttaa omakotitaloon.. Joku tässä elokuvassa traumatisoi ja pahasti.

Yleensä kauhuelokuvat lässähtävät lopussa, kun alkaa kunnon mörkömättö.. Alussa tunnelma on yleensä paras ja pelottavin, kun monsteri antaa itsestään pieniä yliluonnollisia vihjeitä.

Paperilennokit (Ei varmistettu)

Hyi joo!!! Olin teini-iässä, kun jostain älyttömästä syystä mentiin tämä ystävän kanssa katsomaan... Olin siihen aikaan paljon viikonloppuisin yksin kotona ja muistan, kun oli pakko pimeän tultua vetää kaikki kaihtimet alas (koska ajatus, että katsoo ikkunasta ja pihalla seisoo joku) ja kuinka valvoin öisin ja pelkäsin, että joku tulee kirveen kanssa omakotitalon ovesta läpi.

Nimim. Toinen traumatisoitunut

Thufia
Hunting Acousmêtre

Toi on niin totta, et tosi harvoin se jännitys pystytään oikeasti pitämään kasassa loppuun asti. Hirviöistä/pahiksesta katoaa taika heti, kun näkee, et aa tollainen se onkin. Siksi must esim. Paranormal Activity on niin makee. Voisin jauhaa tästä niin paljon (varsinkin loppukohtauksesta, josta on useita eri versioita olemassa!), mutta en viitti spoilata keneltäkään vahingossa... Toisaalta esim. Halloweenissa Michael Myers on pelottava loppuun asti. Ehkä se johtuu siitä, että yleisö ei sit kuitenkaan _oikeasti_ näe miltä se näyttää, koska naamio..? 

The Strangers on kyl oikein perusteellinen jump scare -leffa, siinä säikähtää tosi monta kertaa! Ja Liv Tyler osaa kirkua :D

pieta
Ruista Ranteessa

Ajattelin aluksi kun aloin lukee tätä, etten oo kyl mikään kauhuleffaihminen, mut yllätyin et olin nähnyt jopa 19/41. Ja listalla oli sellasii mistä tykkäsin paljonkin. Orpokoti ja Skeleton key on ihan mun suosikkeja noista. Klassikoista ehdottomasti Se7en ja Punainen lohikäärme on tosiaan yllättävän hyvä jatko-osa. Pitääkö sitä ruveta kattomaan taas kauhuelokuvia, kun tuntuu että edellisestä on ikuisuus? :D Ehkä oon keskittynyt liikaa postapokalyptisiin leffoihin, jotka on sopivasti kauheita mulle (kuten the Road ja Girl with all the gifts).

KiitoskiitosKIITOS näistä!

Ensin olin vähän *mööö*, kun ajattelin, että ne perus-suolienkaivaminenkorvankauttaulos-lentäväpuumikädemonisoituukäärmeeksijasittenmöröksi -leffat on kuitenkin listattuna, mutta jee eipä ollut! Aloin melkein itkeä ilosta, kun alussa mainittiin, ettei ole sci-fiä eikä överikidutusmässäilyä. Monta olen näistä nähnyt, mutta tiedänpä mitä teen viikonloppuna...

Thufia
Hunting Acousmêtre

Niin kivaa lukea, että näistä on iloa :) Oli tosi hauskaa tehdä tota listaa ja oikein mehustella, että ainiin tämäkin! Ja tietenkin nyt on sellainen olo, että miljoona hyvää leffaa unohtui... Eli suosituksia tähänkin suuntaan, jos tulee hyviä vastaan!

Torey
Näissä neliöissä

Mä katoin nuorempana vaikka mitä kauhuleffoja! Mut nyt musta on tullut nössö. Ja nyt ku on muutama uusi tullut ja tulossa, niin mun mies on ihan suoraan sanonu, ettei edes anna mun katsoa. Yhdestä se mietti jo pelkästä trailerista, että voiko näyttää mulle. :'D

Ajatus on tärkein

10 nähty, nimenomaan silloin teini-iässä. Olin silloin ihan hulluna kauhuun. Nykyään? En voi kuvitellakaan katsovani yhtäkään. Ylipäätään leffat, joissa on lapsia, on aika nounou nykyään äitinä. Aina niissä on jotain inhottavaa, siis ei-kauhuissakin. Ja no kauhuelokuvat, on nekin aina jonkun lapsia :D ja sitten tietysti vanhemmiten on havahtunut siihen, että maailma on itsessään aika kauhea paikka. Ihmisiä puukotetaan keskellä päivää torilla, kauppakeskuksia räjäytetään, satunnaisia ihmisiä ammutaan oman ahdistuksen vuoksi jne. Ei tee mieli katsoa sellaista huvikseen. Kauhuelokuvat eivät enää ole viihdettä, vaan jotain, mikä voisi jollain tavalla oikeasti tapahtua. En myöskään katso enää rikossarjoja, ennen olin vannoutunut CSI-fani.

Näin se elämä muuttuu. Se7en kyllä oli tosi hieno elokuva, mutta en enää ikinä katso sitä. Ja tuolla yllä mainittiin juonipaljastukset, sitä saatan kyllä tehdä :D niin voi skipata karmivimmat jutut ja muutenkin välttyy yksityiskohdilta, kun voi lukea juonen vain pääpiirteittäin. Nokkelat juonikuviot kuitenkin edelleen kiinnostaa ja monissa erityisesti psykologisiksi trillereiksi luokitelluissa on sellainen. Hide&Seek, Gothica, Kuudes aisti ja sitten mikä se oli Syvyys pinnan alla? No kuitenkin. Tätä nykyä ei paljon muuta voi katsoa kuin Big Bang Theorya :D

Thufia
Hunting Acousmêtre

Salaisuus pinnan alla! Joo! Se kriippas mua teininä kyllä tosi pahasti, pitääkin kattoa uudestaan. 

Ja toi mitä sanoit oikean elämän kauhuista - ihan totta. Se on varmaan yksi syy siihen, miksi mä tykkään ehdottomasti eniten kummitus/demonikauhusta. En usko sellaisiin juttuihin yhtään, joten niiden pelkääminen ei ahdista. Sarjamurhaajaelokuvat on nykyään tyylillisesti jotenkin tosi raakoja ja "realistisia", joten harvemmin niistä enää nauttii.  

syk-syk (Ei varmistettu)

Ooh, hyvä lista! Melkein puolet on näkemättä, ja ainakin Badabook ja We are what we are alkoi kiinnostaa kovasti, ihan tuntemattomia ovat! Ainoa, mikä näistä mulla katsoessa ontui on It Follows, vaikka se tosiaan olikin tyylikäs ja jotenkin ihailtavan visuaalisesti nuori, sen sanoma oli jotenkin tähän aikaan aivan käsittämättömän saarnaava ja outo. Tai sitten vaan osannut kääntää sitä päässäni sellaiseksi kuin se oli tarkoitettu.

Pelkään itse selkeästi toisia asioita enemmän kuin toisia, esimerkiksi holtitonta, ihan ylimenevääkin väkivaltaa, josta syystä Kill Bill on mulle silkkaa kauhua enkä pystynyt katsomaan sitä loppuun kun taas semmonen paranormaalikauhu tuntuu vaan kivalta vadelmapurkalta. Listasta etenkin Rosemary's Babya ja Shiningia rakastan. Kauhun määritelmään kiskoisin sitten kyllä vaikka väkisin mukaan Lynchin ja Haneken! Lynchin Mulholland Drive on hirvee. Haneken Seitsemäs Manner on hirvee. Funny Games on hirvee. Alkuperäinen Oldboy on hirvee (no, menee ehkä kidutusrajan ylikin). Black Swan on hirvee. Ranskalainen Marttyyrit oli aivan järkyttävä (ja kidutusbarometri kirkuvanpunaisella). Korealainen A Tale of Two Sisters oli tosi hyvä! Samoin alkuperäinen Dark Water. Tykkään muutenkin monissa japanilaisissa ja korealaisissa kauhuelokuvissa siitä, että tarina on niin vahva ja symbolinen (ja monesti jotenkin suruisan perhevinksahtanut) ja oikeasti loppujen lopuksi se melkein itkettää enemmän kuin pelottaa. Onhan ne hiukset jotenkin aina ouuuh, mutta ne tarinat!

syk-syk (Ei varmistettu)

nii ja siis "hirvee" tarkottaa että katsellessaan puree sormenkynsiä kainaloihin asti, MUTTA nää elokuvat on myös mielestäni loistavan hyviä. :)

Thufia
Hunting Acousmêtre

Totta toi It Follows -pointti, se elokuva jää vähän auki, että mitä tässä nyt oikein halutaan sanoa. Mä tulkitsin sen niin, että demoni kuvastaa jenkkikulttuurin seksuaalisuuteen liittyvää häpeää ja “kevytkenkäisyyden” leimallisuutta. Eli että se on symboliikkaa, jolla tuodaan sitä tunkkaista ilmapiiriä näkyville: vaikka leffassa seksistä rangaistaan, tekijät ei välttämättä tarkoita, että sellainen avioton seksi on pahasta. 

Ilana

En tykkää yhtään kauhhusta, mutta yllätyksekseni laskin nähneeni noista kuitenkin 10. Olivat kaikki tota alkupään klasariosastoa. Kyllähän esmes Hohto on tosi hyvä pätkä, mutta en kyllä halua nähdä sitä uudelleen. Se on ehkä myös ainut kauhhuromaani, jonka olen lukenut, ja sen jälkeen muuten pelotti :D The Othersin ja Kuudennen aistin olen nähnyt pariin kertaan, mutta ne ei olleet sitten enää niin pahoja, kun loppuratkaisu oli selvillä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä olen myös lukenut Hohdon, vaikken juuri muuten olekaan perehtynyt kauhugenreen kirjoissa. Se oli PELOTTAVA. Oli ihan outoa, kun elokuvan nähneenä osasi odottaa kaikenlaista, ja sitten siinä kirjassa oli vielä niin paljon enemmänkin ja paljon pelottavammin. Ja vaikka pidän Hohtoa ihan valtavan hyvänä leffana ja olen sen katsonut nössöydestäni huolimatta jopa kolme kertaa, kirja kyllä pyyhki leffaversiolla lattiaa mennen tullen. En olisi uskonut! Kauhhhuleffoista ja varsinkin noista klassikoista kiinnostuneille suosittelen kyllä ehdottomasti lukemaan kirjankin!

Thufia
Hunting Acousmêtre

Mä olen aika nössö lukemaan kauhukirjallisuutta: jotenkin se on pahempaa, kun ne mielikuvat syntyy pään sisällä, eikä niiltä voi esimerkiksi sulkea silmiä :D Luin pari vuotta sitten It:n, ja se oli kyllä tosi vaikuttava kirjana. Alkuperäinen tv-leffa oli sellainen, jota välttelin kauan, kun se on traumatisoinut tosi monet. Sitten kun näin sen, se kasarimeininki olikin vain ihan naurettavaa, ei toiminut mulla yhtään verrattuna kirjaan. Varsinkin lopun ultimaattinen pahuus (ei voi sanoa selvemmin, koska spoiler-vaara...) oli kirjassa upea, mutta leffassa ihan kökkö. Uusintaversiota en ole vielä kattonut, mut to do -listalla sekin. 

Marja_ (Ei varmistettu)

Mites suomalainen 80-luvun kauhupätkä Kuutamosonaatti? Mun mielestä oli aika hupaisa ja vähän pelottavakin.

Thufia
Hunting Acousmêtre

En ole nähnyt! Myös vuoden 1952 kauhufantasia Valkoinen peura pitäisi päästä jossain näkemään. 

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Vähän aiheen vierestä, mutta vitsi miten makea nimi ja aihe gradulla :O! Oma "Placeringen av nekningsordet inte i finnarnas inlärarsvenska" -graduni ei kuulosta enää yhtään niin mediaseksikkäältä ;)....

Thufia
Hunting Acousmêtre

Kiitos! Fiilistelin paljon sitä, että mediatutkimuksessa pystyi tekemään käytännössä mistä vain tuon gradun, joten tietenkin piti ottaa kauhuaihe. Mulla oli oikeasti isoja tutkimusongelmia vaan sen kanssa, että en meinannut uskaltaa katsoa niitä loppukohtauksia :D

mystery
Vision One

"Ensin olin vähän *mööö*, kun ajattelin, että ne perus-suolienkaivaminenkorvankauttaulos-lentäväpuumikädemonisoituukäärmeeksijasittenmöröksi -leffat on kuitenkin listattuna, mutta jee eipä ollut! Aloin melkein itkeä ilosta, kun alussa mainittiin, ettei ole sci-fiä eikä överikidutusmässäilyä. "

Tää kommentti ylempänä pakotti kirjoittamaan että Cabin in the woods on kyllä just tätä, ja surkeimpia leffoja mitä oon nähnyt :D en siis suosittele kellekään, se leffa tuntui lähinnä vitsiltä.

Mutta tästä listasta suosikkejani on varsinkin It Follows ja tietenkin Hohto! Täksi viikonlopuksi ilmestyi myös Stranger thingsin toinen tuotantokausi, parasta :)

Thufia
Hunting Acousmêtre

Hahahaha Cabin in the Woods jakaa mielipiteitä .D Kaipa se onkin komediaksi tarkoitettu, mut mun mielestä pari hyvää säikäytystä mukana myös!

x (Ei varmistettu)

Kiitos tästä! Iso osa jo nähtykin, pari hyvää vinkkiä sain jotka menee katsottavaksi :)

Suttastiina

NAM. Mie olen kauhufriikki ollut teini-iästä asti ja tuosta listasta olen katsonut kaikki paitsi Snowman & Happy Death Day.

Positiivinen yllätys kotimaisella tasolla oli Bodom, jota läksin katsomaan erittäin suurin epäilyksin, mutta se onnistuikin pariin otteeseen oikeasti hyrisyttämään!

The autopsy of Jane Doe on myös katsomisen arvoinen.

10 Covefield lane ei välttämättä ole ihan perinteistä kauhua, mutta...

Thufia
Hunting Acousmêtre

Oot nähnyt niistä sitten useamman kuin mä, kun uutuudet on katsomatta :D Oon samaa mieltä Bodomista! Se oli ihan katsomisen arvoinen, vaikkapientä kökköyttä... Mimosa Willamo on ihana! 

Mahtavaa, kun muistutit The autopsy of Jane Doesta! Sekin listalle. Ja joo toi 10 Coverfield Lane on hyvä, en oo just ihan varma, et onko se kauhu vai mitä, mut ehdottomasti katsomisen arvoinen. Leffailtana ekaks Cloverfield ja sit se peräkkäin? Ne on IHANAN erilaisia, mut hauskaa, että linkittyvät. 

Kommentoi