5 x tämä esine helpottaa äitiyttä

Juliaihminen

Mainitsin taannoin täällä Täydellisestä listasta, johon moni järkevä nainen oli listannut sellaista kamaa, jota kannattaa hankkia ennen vauvan saamista. Nyt ajattelin tehdä vielä omalla kokemuksella viiden kohdan lisäyksen asioista, jotka ovat tämän viimeisen neljän kuukauden aikana helpottaneet mun äitiysbisneksiä.

1. Himmeä patterilla toimiva yövalo

Kun Ässä tuli käymään Lissabonista, se toi mukanaan maailman ihanimman yövalon. Se on hyvin himmeä, toimii paristolla ja on kevyt ja kaunis. Tämä on helpottanut yöimetyksiä aivan järjettömän paljon. Oikeastaan se on yksittäisistä esineistä mun mielenterveyden kannalta ollut kaikkein tärkein. Eli kiitosta vain Ässä-tädille, tämä vielä korvataan! (Oon sulle velkaa niin monta hyvää bisseä, kun tulet Suomeen!)

Kun ei tarvitse laittaa kirkasta valoa päälle, minä tai vauva ei herää, jolloin koko imetys on hoitunut molemminpuolisessa unitilassa. Samoihin aikoihin muuten tajusin, että pissavaippaa ei tarvitse vaihtaa öiseen aikaan, mikä lisäsi huomattavasti nukkumista. Shaibeleitahan toi ei kamalasti öisin tee (tämä varmasti kiinnosti jokaista lukijaa), joten yhden vaipan taktiikalla mennään. Näin jälkikäteen oikein nauran itselleni, miten aluksi tein kaikesta niin hankalaa: Kirkkaat valot päälle ja vaippa pienimmästäkin lirusta vaihtoon, niin että vauva varmasti herää! Lol!

Nyt, kun bebbe on neljä kuukautta, se ei kyllä enää oikein edes herää öisin imetykseen, ja jos se sattuu heräämään, se melkeinpä itse löytää buubssin. (Jostain omituisesta syystä mä olen aatellut, että vauvat on kuin kissoja, että ne näkee pimeässä ja siksi löytää sinne ruokakätkölle. Öö, miksi näkisi? Nehän ovat vain heikommin kehittynyt versio ihmisestä kuin itse olen. Ehkä kyseesä on ennemminkin se, että syöminen on niiden ainoa homma.) 

2. Tekemiskortit vauvan kanssa

Kun vauva oli kuukauden, se alkoi viettää vähän pidempiä aikoja hereillä. Enää pelkät huoltotoimenpiteet eivät riittäneet tekemiseksi. Mä olin täysin kädetön aluksi: Mitä ihmettä tämän kanssa pitäisi nyt tehdä? Jotenkin vaan niinku viihdyttää, mutta kun ei se tykkää vielä edes katsoa mun kanssa Game of Thronesia.

No, sitten Mirja toi mulle tällaiset tekemiskortit, ja koin valaistumisen. (Äitiyspakkauksesta sai myös tämän saman tyypin kehittelemän lorukirjan, jossa on niukempi versio näistä pikku leikeistä.) Näissä on yhteen ikävuoteen saakka kaikenmoisia leikkejä, joita voi tehdä lapsen kanssa. 

Sittemmin mun mielikuvitus on kehittynyt tuosta alun sekoilusta, ja meille on syntynyt leikkejä ihan kuulkaas korttien ulkopuolelta. Esimerkiksi Vauva lentää -leikki (nyt kun se on vähän jäntevämpi, semmosta päätään kannattelematonta neliviikkoista en vielä hirveesti retuuttelisi jalkojeni päällä), Muurahainen-muurahainen-muurahainen kutitteluleikki sekä iltojen riehumistuokiot, jolloin me Tikin kanssa eletään rajalla ja painitaan ja lennätellään poikaa meidän sängyssä ilman vaippaa. (Jos jonain päivänä saan pissaa silmääni, niin ei voi muuta sanoa kuin että I had it coming.)

3. Pikkuvauvojen lorukirja

Kirjat! Nuo televisiosarjojen ikiaikaiset korvikkeet. Sain mun ystävältäni Inkalta tämmöisen vauvojen verison Kirsi Kunnaksen runoista. Se on aivan ihana! Kirja on niin värikäs, että poika jaksaa katsella sitä jo ihan tyytyvisenä. Lisäksi sen klähmiminen tuottaa iloa. Ristiäislahjaksi saatiin kummeilta jo ihan aikuisten versio eli Tiitiäisen satupuu (aikuisella tarkoitan noin puolivuotiasta vauvaa).

Kävin muuten viemässä ison pinon kirjoja antikvariaattiin ja otin vaihdossa Tove Janssonia ja Babaria (Babarit esiluin, koska en halunnut mitään kolonialismi-väkivalta-tarinaa pojan kirjahyllyyn). Onhan kulttuurikodin lapsella oltava oma pikku kirjasto. Kelasin, että vaikka lainataan varmaan paljon lastenkirjoja kirjastosta, on kiva omistaa myös muutamia kirjoja, niin niihin voi luoda sitten semmosen vähän vahvemman tunnesiteen. Lisäksi niitä voi järsiä ja syödä hyvällä omallatunnolla. (Siis meidän poika voi. Tai no kyllä mäkin voin, kun kerran me ne nyt omistetaan.)

4. Pyyhe

Kuten me kaikki Douglas Adams -fanit olemme oppineet Linnunradan käsikirja liftarille -trilogiasta, tärkeintä, mitä ihminen voi pakata seikkailuun mukaan on pyyhe. (Ja vauvan saaminen on todellinen seikkailu.)

Kahden kuukauden ikäisenä vavva ei yhtään tykännyt olla vatsallaan. Kun sen laittoi makaanaan mahalleen, alkoi välitön elämäntuska. Kaikki sovellukset ja neuvolat sun muut vannovat tummy timen nimeen, jotta lapsen motoriikka kehittyisi ja se harjaantuisi nostamaan päätään. Poika näytti vatsallaolotreeneissä yhtä ahdistuneelta kuin minä kuntosalilla yrittäessäni vetää leukoja. Semmosta rääkkäystä en halunnut pakottaa sitä käymään läpi.

Ehdin jo ajatella, että mun lapso ei koskaan tule nostamaan päätään ja se viettää lopun elämäänsä selällään, kunnes Raisan mies Antti laittoi viestiä: "Pyyhe! Julia, kääri pyyhe ja laita se kainaloiden alle. Se auttaa." Ja kuin taikaiskusta, bebbeli alkoi nauttia treeneistään. Kiitos Antti! Sinun takia meidän lapsen ei tarvitse mennä ensimmäiseen työpaikkaansa motoroidussa sängyssä liikkuen.

Pyyhetreenijakson jälkeen siirryttiin ihan normitreeneihin, ja nykyään pää nousee kuin voikukat toukokuussa.

5. Mobile ja soittorasia

Noin kahden ja kolmen kuukauden välillä värikäs mobile alkoi aidosti kiinnostaa. Meni viikkoja, jolloin joka kerta mobilen nähdessään se puhkesi leveään hymyyn: "Miten jotain noin hienoa voi olla olemassa! Kuumailmapallomobile! Jos maailma on näin hieno paikka, niin kyllä kelpasi ihmisen syntyä."

Nykyään mä pystyn ihan helposti duunailemaan pari juttua, jos pojan laittaa selälleen sänkyyn ja vedän soittorasiasta biisin pyörimään. Poika viihtyy hetken ihan ittekseen. Miten siistiä!

 

Tuleeko teille mieleen jotain hyväksi havaittuja esineitä tai niksejä, joista on iloa vavvan hoidossa tai erityisesti viihdyttämisessä?

 

Lue myös:

Täydellinen lista: hanki nämä esineet ennen vauvan syntymää ja olet kuivilla

Parhaat lastenvaunut taloon, jossa ei ole hissiä

Niksipirkka: vauvanhoitotaso kaapissa

 

Share

Kommentit

saarah
visual diary

<3

Kauhat ja kapustat (sitten vähän isompana), kaikki hienot "vauvalelut" lakkaavat jossakin vaiheessa kiinnostamasta koska maailmassa ei ole mitään niin hienoa kuin soppakauha ja 1,5L tyhjä vichy pullo. Meillä konttauskin lähti pari kuukautta sitten sujumaan toden teolla kun siirtelin juomapulloa lattialla paikasta toiseen ja poika konttasi iloisesti perässä. Ja silloin ihan vauvana n.2kk iässä sellainen (jokaäidinpainajainen) leikkimatto pelasti mut hermoromahdukselta.

Juliaihminen
Juliaihminen

Miksi leikkiä vauvaleluilla, kun voi ryhtyä aikuisen ihmisen hommiin ja ottaa kauhan kauniiseen käteensä!

T-100
(G)ROUND ZERO

IHANA postaus! Allekirjoitan jokaisen kohdan! Nuukailijan mobile lähti mukaan Ikeasta ja on jokaisen venytetyn pennin arvoinen; vauva rakastaa seurata muutamaa hassua ötökkää siis lähes loputtomasti. Eli ainakin sen aikaa, että ehdin harjata hampaat ja levittää valokynää yösyöttöjen varjostamille kasvoille.

Tiedätkö, minäkin luulin pitkään että vauvani tosiaan kissanpennun tavoin hakeutuu supervoimillaan syömään pelkän hajuaistin voimin (koska silmäthän niillä kissoilla avautuu vasta muutaman viikon iässä). Ja parin viime yön perusteella olen ollut koko tämän ajan oikeassa, yllätin vauvan tissiltä, tai imetysliiviltä lipomasta. Vauvoilla on supervoimia!

Ruupe (Ei varmistettu)

Repesin niin totaalisesti tolle motoroidulla sängyllä ekaan työpaikkaan -jutulle. Olet hauska. Niin hauska.

Laura T.
Missä olet Laura?

Sama! Ahahahh! Niin hyvä!

Juliaihminen
Juliaihminen

Te ootte kivoja!

Handeli (Ei varmistettu)

Sulla on aina niin ihanat jutut! Oon lukenu sun päivityksiä sillontällon ja nauran sun jutuille usein! Muistuu ihan pikkulapsiajat mieleen, mun vauvat on jo 11 ja 13v.

Ja niin ihanaa, että sulla on väriä vauvan kanssa ja noin "aistikkaita" vauvajuttuja teette. Luin juuri erään postauksen eräästä blogista lastenhuoneen sisustuksesta ja en voi muuta sanoa kun että ihan oikeesti, ette voi olla tosissanne. Vauvan valkoinen huone, jota "höystetty vähän beigellä" , valkoinen mobile roikkumassa sängyn yläpuolella ja harmahtava kettutyyny koristeena. Todella toivon, että "aistikkuutta" löytyy sitten muuten vauvan kanssa tekemisessä eikä elämä ole yhtä beigeä :)

Tsemppiä vauvailuun ja päiviinne!

Laura / Homevialaura (Ei varmistettu) http://homevialaura.com/

Moro! Olen se ”eräs blogi”, kiva kun kävit visiitillä. :D Jostain syystä kuulen tästä vierailta ihmisiltä aika usein ja kirjoitin siksi aikoinaan aiheeseen kannanoton. Jos haluat käydä lukaisemassa ja avartaa ajatusmaailmaa, näkökulmani löytyy osoitteesta http://homevialaura.com/2016/01/valmis-tauluseina-lastenhuone-ja-avautum...

Meillä on beben kanssa vimosen päälle rento meininki, hyvä kontakti ja aktiivinen elämä. Ihmetellään ja tutustutaan maailmaan aivan yhtälailla, vaikka sisustuskuvista rajaankin tuhannenkirjavat helistimet ja hahmot pois. Blogissa on vain pinta, iloisuus ei katso keltaista paitaa, eikä beigeä suosivat ole (kaikki) tylsiä pierunpidättelijöitä. :)

Julialle taas kiitos hyvästä postauksesta!

Juliaihminen
Juliaihminen

Laura, toi teidän lastenhuone on aivan törkeän kaunis! 

Mäkin olen yrittänyt pitää sisustusta mahdollisimman minimissä vielä nyt, kun mä teen päätökset eikä bebbe. Mutta semmosta megavärikästä ja suorastaan psykedeelistä (onkohan Lamaze-lelut tehty joidenkin aineiden vaikutusten alaisena?) kamaa pursuaa jo nyt kaikilta sukulaisilta lahjaksi. Väriä ei varmastikaan yhdenkään 2010-luvun vauvan elämästä puutu :D

ps. Pierunpidättelijä, aivan sairaan hyvä sana. Otan käyttöön heti.

Larppa (Ei varmistettu)

Moi! Meillä on kans just tuo sama yövalo!! Hauska lueskella kirjoituksiasi kun menette kuukauden meitä edellä. Kiitos kivasta blogista! :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Hihii, kuukausi tässä vaiheessa on todella massiivinen. :)

Mustakin on niin hauskaa aina kurkistella meidän bebbeä kuukauden vanhemman vauvan elämään, niin tietää vähän, mitä on tulossa (esim tämä Hei Beibi -blogi, joskin se päivittyy LIIAN HARVOIN, terkkuja vaan sinne nimimerkille Terveisiä.)

Vierailija (Ei varmistettu) https://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/pahan-puhuminen.html

Aivan ihastuttava postaus, ja niin kauniita kuvia!

Antisankari

Mahtava vaatetus bebsulla. :)

 

Meillä on toiminut tosi hyvin sellainen "baby gym", eli siis leikkimatto jonka päällä aisa, johon saa kiinni härveleitä. Viihtyy siinä hetken yksikseen roikkuvia leluja hakaten ja kovasti höpöttää niille. Eli siis jos et oo viel kokeillut sellaisia roikkuvia härveleitä, joihin se itse ylettää, niin kannattaa kokeilla.

piia_ (Ei varmistettu)

Kiitos mielettömästi tästäkin listasta! Etenkin tuota tekemispuolta oon päivitellyt etukäteen: mitä ihmettä me kaikki päivät puuhaillaan? Millä minä sitä oikein viihdytän? Nytpä tiedän!
Ja kiitos noiden hellyyttävien kuvien jakamisesta; mikä ihana mytty tuo lapsonen onkaan! Sydämein sulaa. Ei malttaisi odottaa paria kuukautta, että meillä tuhisee oma mytty käärittynä juurikin tuohon samaiseen Finlaysonin elefanttikuosiin. &lt;3

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihanaa, teille on pikku myttynen saapumassa! <3

Joo siis, mä pidän itseäni ihan semi mielikuvituksellisena ihmisenä, mutta olin ihan sillee whaaat, kun vauva alkoi olla hereillä. 

Mutta siis suurin osa vauvan ajastahan vietetään tietysti lounaalla, kahvilla, taidenäyttelyissä ja kaikenlaisisten äidin nautintojen äärellä! :)

Kissa on osoittautunut äärimmäisen käteväksi vauvanviihdykkeeksi nyt, kun bebe on 8kk ja keksii ruokailutuokioiden ratoksi kaikkea muuta mielenkiintoisempaa kuin itse syöminen. Syöttäjän pitää vain ottaa mauku syliin, niin johan vauvan huomio kohdistuu eteenpäin, ja suukin aukeaa lähestyvälle lusikalle.

Himmeän yövalon allekirjoitan, vaikka meillä ei imetettykään. Syysvauvan kanssa oli vaan ihan huippua, kun ei keskellä pimeintä talviyötä tarvinnut alkaa koko kämppää valaisemaan. Et muuten ole ainoa, jolta kesti tajuta, ettei vaippaa tarvitse joka syötöllä vaihtaa. Myös kirjat ovat meillä olleet kovassa käytössä (pitääkin kaivaa "aikuisten versio" tiitiäisestä esiin nyt, kun tyttö jo vähän jaksaa kuunnelakin, eikä ensimmäisenä pyri syömään kirjaansa). Tuo pyyhekikka oli ihan uusi! Täytyy pistää korvan taakse siltä varalta, että sille tulee vielä joskus käyttöä :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, mä käytin himmeää yövaloa myös vaippaa vaihdellessa. Ehkä tärkeintä oli tajuta se, ettei ala räpläämään puhelinta yöllä, koska sitten omat aivot aktivoituu, eikä itse saa enää unta.

Kissa! Semmonen kun olisi! Toi on tähän mennessä tavannut vain koiria, ja niistä se on tykännyt tosi paljon. :)

Su-E (Ei varmistettu)

Olin vannonut, että meille ei ikinä tule sellaista leikkimattolelukaarihärpäkettä kotiamme rumentamaan, mutta vauva sai sellaisen lahjaksi - ja taivas avautui mulle! Bebbe sätkii sen alla tunninkin yksinään, ja mä saan juoda aamukahvini lämpimänä. Toki me nyt siinä samalla vähän jutellaan, mutta vauvaa ei niin kamalasti mun jutut silloin kiinnosta, kun leluille jutteleminen on paljon mukavampaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tunnin! Toi on luksusta!!! Mutta leikkimatto, kaikessa kauheudessaan, se on kyllä just nyt aika ykkönen. Meillä on leikkimatossa vielä toinen soittorasia, niin ai että, kyllä itsekin viihtyisin semmosen huttilullikeskuksen äärellä. 

Riikka / Vatsasekaisin Kilinkolin (Ei varmistettu) http://vatsasekaisinkilinkolin.blogspot.fi

Mä annan ääneni myös leikkimatolle – saatiin usealla lapsella kiertänyt viidakko-puuhamatto, joka on siis ihan susiruma (värikäs, siitä roikkuu jos jonkinlaista helisevää härveliä, lisäksi erikoisvarusteena on vilkkuvia valoja sekä sammakon kurnutusta sekä lauluja), mutta ah, meidän Sintti RA-KAS-TAA sitä, ja todellakin viihtyy siinä -köhöm- useamman tunnin päivästä. Tanssii musiikin tahdissa ja helisyttelee leluja aivan innoissaan.

Ja toinen pelastus on ollut Dysonin varsi-imuri, varsin kovaääninen sekin. Vielä ei ole ollut sellaisia kilareita, jotka eivät olisi hiljenneet imurin avulla (enkä nyt tarkoita, että imurin ääni varsinaisesti peittäisi vain alleen Sintin kiljunnan). Imurissa myös se plussa, että tulee siivottua aika usein...

Kommentoi