Äiti ottaa oluen

Juliaihminen

Mun äbä ehdotti, että mun pitäisi kirjoittaa postaus äitien alkoholin käyttämisestä. Vastasin äbälle, että enpä taida: miksi ihan tarkoituksella heittäisin itseni bussin alle? Tämä on aihe, josta on vain yksi oikea mielipide: vauvojen äitien ei kuulu juoda alkoholia.

On vielä ihan ok laittaa instaan kuva hyvästä drinkistä tai viinilasillisesta auringonlaskussa. Mutta sitten kun alkoholista puhutaan sillä lailla syvällisemmin, oikein puhumalla puhutaan, oletus on, että jokaisen pitäisi katsoa syvälle sielunsa sopukoihin ja myöntää vereslihalla, että aidosti onnellinen ihminen ei käytä alkoholia ja alkoholilla halutaan vain turruttaa jotain pois. 

Julkisessa keskustelussa alkoholista kuuluu puhua aina ongelmalähtöisesti. Ja sitten kun alkoholiin yhdistetään vielä äitinä oleminen, niin johan shaiba osuu tuulettimeen. Neuvola ja yleinen ilmapiiri tuntuu olettavan, että imettävällä äidillä täytyy olla täysi nollatoleranssi alkoholin suhteen. Ja minähän olen siitä eri mieltä.

Ehkä juuri siksi sun kannattaisi kirjoittaa tuosta aiheesta, äbä sanoi.

 

Aloitan sepustukseni vähän kauempaa. Mä olen siitä hyvässä tilanteessa, että mun kaveripiirissä on pelkästään todella tunnollisia ja huolehtivaisia äitejä. Sellaisia, jotka ovat ennemminkin liian varovaisia, syyllistyvät liian helposti ja miettivät ihan älyttömän paljon lapsensa hyvinvointia. Puheista ja ajatuksista huomaa, että pohjimmiltaan lapsi on aina prioriteettilistan ykkösenä. 

Tämä mahdollistaa sen, että alkoholin käyttämisestä voi heittää helposti läppää ja siihen voi suhtautua hyvin rennosti. Me voidaan vakuutella toisillemme, että "totta kai sä voit ottaa yhden lasin skumppaa" tai "todellakin mennään terassille ottamaan nyt bisset", koska me tiedetään, että kukaan meistä ei ikimaailmassa asettaisi lastaan mihinkään vaaratilanteeseen tai hunninkoon.

Oltaisiin täysin eri tilanteessa, jos kaveripiirissä olisi yksikin tyyppi, jonka puolesta pitäisi pelätä, että sen alkoholin käytössä on joku ongelma. Esimerkiksi jos kävisi ilmi, että joku meistä tissuttelee päivittäin ollessaan vauvan kanssa himassa. Sitten me ei voitaisi enää rohkaista toisiamme ottamaan rennosti sitä perjantaibeeriä. Alkoholista tulisi tabu, koska kukaan ei haluaisi vahingossakaan rohkaista viinaan menevää äitiä juomaan lisää.

Olen huomannut, että oletan myös mun blogia lukevien äitien olevan tällaisia ennemminkin liikaa huolehtivia äitejä, jotka todella miettivät lastensa parasta. Siksi jatkan tällaista linjaa myös täällä blogissa. Musta on hauska jopa vähän provosoiden kertoa, että kyllä, kävin Suvannon terassilla oluella niin, että vauva nukkui rattaisssa. Tai että haaveilen pääseväni siemailemaan GT:n parvekkeella sen jälkeen, kun beebo on nukkumassa. En laita perään disclaimereita, en kerro joka kerta, miten "minähän sitten join terassilla vain yhden".

Mulle on sanomattakin selvää, etten ota yli kahta annosta alkoholia, kun olen vastuussa vauvasta. Kyse ei ole mistään suuresta kieltäymyksestä tai uhrautumisesta. Mun ei yksinkertaisesti vain tee mieli. Juon alkoholia saadakseni hyvän fiiliksen, enkä näe, että vauvan kanssa olisi kovinkaan hyvä fiilis, jos pää olisi pehmeä. En myöskään juo kovinkaan usein sitä yhtä annosta, koska joskus tuntuu siltä, että yksikin annos tekee musta sillä lailla riehakkaan, että olen vähän etäisempi vauvaa kohtaan, mikä ei ole kiva tunne itselleni.

 

Millaisia alkoholimääriä mä sitten käytän? Kevään aikana huomasin, että useimpina viikkoina en juonut yhtäkään annosta, ja kun join, niin yleensä sen yhden annoksen viikossa. Sillä lailla kasuaalisti, perjantaina sattui olemaan bisse jääkaapissa tai päätettiin mennä ex tempore terassille. Ei niin, että odottaisin vauvan nukahtamista kuin kuuta nousevaa, jotta viimein saisi sen ölperin käteen. Vauvan ensimmäisinä elinkuukausina en uskaltanut juoda, koska pelkäsin niin kovasti mahdollista yöllistä päänsärkyä yhdistettynä vauvan heräämisiin.

Mutta nykyään haluan ottaa sen yhden bissen tai lasin tai kaksi viiniä joskus, koska siitä tulee rento, kutkuttava ja iloinen olo. Päähän tupsahtaa uusia ajatuksia, keskustelu kiihtyy ja koen omanlaisia onnenhyrskähdyksiä. Silloin tuntuu, etten ole pelkästään äiti ja mun kroppa ei ole pelkästään lasta varten, vaan minä olen edelleen se vanha kunnon minä. Alkoholi on mulle vain iloa tuottava asia. Ja edelleen, tämä vain, koska se ei ole ollut ikinä ongelma itselleni eikä läheisilleni. 

 

Alkoholista puhuminen ja siitä valistaminen on hirveän hankalaa, koska se tehdään massoille, tilastollisille todennäköisyyksille. Kuusi prosenttia suomalaisäideistä on päihderiippuvaisia, ja se täytyy ehdottomasti ottaa huomioon, kun alkoholista puhutaan. Siksi on turvallisinta sanoa, että älä juo yhtäkään, jos imetät. (Raskaana ollessa en oikeastikaan halunnut juoda yhtäkään, ihan vain oman mielenrauhani vuoksi.) 

Mutta kun mä en ole päihderiippuvainen, ja haluaisin yksilöllisempää valistusta ja oikeita faktoja ilman lässytystä. Onneksi sellaisiakin löytyy, vaikkapa täältä ja täältä:

"Alkoholi imeytyy äidinmaitoon samalla lailla kuin äidin vereenkin. Laskennallisena esimerkkinä: jos äidin veressä on 0,2 promillea alkoholia, myös äidinmaidossa on alkoholia 0,2 promillea. Kun vauva juo tällaista maitoa, kyseessä on hyvin pieni määrä alkoholia, eikä tällaista maitoa juoneen vauvan verestä pystytä mittaamaan alkoholia. Tällä perusteella voit juoda satunnaisesti saunakaljan tai lasin viiniä ja imettää vauvaasi saman tien."

"Äidin humalatila on äidinmaidon alkoholipitoisuutta tärkeämpi alkoholinkäyttöä rajoittava tekijä."

Yhden alkoholiannoksen jälkeen voi vielä ajaa autoa, ja mun kokemuksen mukaan myös hoitaa lasta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin ottaa sen alkoholiannoksen joka päivä tai edes joka viikko. Sitä paitsi, let's face it, eihän se GT:n juominen ole rentouttavaa, jos vauva huutaa vieressä.

No, nyt joku sanoo, että kyllähän siitä juomisesta voi tulla mulle tai jollekin mun kaveripiirissä ongelma, salakavalasti ja pikkuhiljaa. Toki voi. Ja sitten siitä pitää sanoa ääneen. Ei vain juoruilla selän takana, soittaa suoraan sossuun tai jättää kutsumatta enää yhteisiin tapaamisiin. 

 

Totta kai alkoholin haitoista kannattaa edelleen puhua. Vaikka se on vain vähemmistölle ihmisitä ongelma, niin heille ja heidän lähipiirilleen se on iso ja surullinen ongelma. Kaikki ovat kuulleet (tai vielä pahempaa, nähneet) niitä tarinoita. Eilen kuitenkin Hesarissa alkoholitutkija Antti Maunu sanoi, että suomalaisten juomista paheksutaan turhaan. Maunun mukaan alkoholihaittoja pitäisi torjua uudella tavalla, sillä juominen ei paheksumalla muutu ja ongelmakäytön syyt ovat juomistapoja syvemmällä.

Mun pointtini on sanoa, että alkoholista on mahdollista keskustella myös ilman ongelmalähtöisyyttä. Ja joskus haluaisin keskustella alkoholin käyttämisestä niin, että keskustelu on suunnattu sille enemmistölle, jolle se ei ole ongelma. Niille, joille se tuottaa käytännössä vain iloa elämään. Ilman hurskastelua tai syyllistämistä. 

 

Mitä mieltä te olette, saako vauvan äiti juoda alkoholia?

 

Keskustelua voi jatkaa myös Juliaihmisen Facebook-seinällä, käy tykkäämässä tästä.

 

Lue myös:

Vauvavuotena ei erota

Miksei lapsilisää saisi sijoittaa?

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla ei ole lapsia mutta tässä oli kyllä erittäin hyvää, järkevää ja rehellistä pohdintaa asiasta. Eli vastaus on että kyllä voi.

riik
3h+kasvimaa

Mun mielestä saa just noin kuten sä teet. Mä tein ihan samalla tavalla. 

Koko suomalainen alkoholikeskustelu lähtee siitä, että kaikkien intressi on aina vetää kännit. Siis ettei kukaan voi oikeesti ottaa yhtä tai kahta lasia, vaan siitä se ralli sitten lähtee. Mä en henkilökohtaisesti myöskään ymmärrä tätä "anna lapselle raitis joulu" -kouhotusta. Totuin jo lapsena siihen, että neljä aikuista jakoi joulupöydässä viinipullon, eikä tästä koitunut koskaan mitään ongelmia. Samaa kaavaa oon noudattanut nyt itsekin. Ihan ehdottomasti oon sitä mieltä, että jos alkoholi on sulle ongelma, niin sitten sitä raittiutta peliin, mutta mun mielestä kohtuukäyttäjät ottakoon ihan rauhassa sen lasillisensa.

Ja kysymys siitä, enkö muka voi olla ilman sitä viinilasia on ihan turha. Tietty voin. Voisin olla myös ilman jouluruokia ja hakea pizzan ja kokiksen Kotipizzasta. Mutta musta nyt vaan hyvä ruoka ja viini kuuluvat juhlaan. Vaikka oonkin äiti.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo! Just tuo että se lähtee aina siitä lempeän hurskastelevalla äänellä kysytystä kysymyksestä: Etkö voisi olla ilman sitä lasia?

Musta tuntuu, että kun tuo lähtee nimenomaan siitä raittius vs totaalituubat oletuksesta, niin sitten valistus muuttuu siksi raittiusvaatimukseksi ja tämmöset peruspulliaiset syyllistyy (koska mulla tapana Kunnon Äitinä aina syyllistyä kaikenlaisesta, joka vähääkään liippaa oman toiminnan kritiikkiä).

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä en ymmärrä tätä syyllistymistä. Meillä oli kanssa shamppanja odottamassa vauvan syntymää ja taisin ottaa yhden lasillisen kuohuvaa juhlissa ihan loppuraskaudesta. Imetysaikana join jo ihan sen oman normaalisti eli lähinnä viikonloppuisin ruoan kanssa yhden lasin tai juhlissa kuohuvaa. Pyrin imettämään vauvan juuri ennen omaa syömistäni muutenkin. Nyt imetyksen loputtua olen ollut railakkaissa polttareissa, tyttökavereiden kanssa ulkomailla ja lapsen läsnäollessakin juonut silloin tällöin saunaoluen, GT:n keskellä kesäpäivää tai lasin viiniä. En ole ikinä törmännyt edes lievään syyllistämiseen vaan pikemminkin saanut kehuja lähipiiriltä ja tuntemattomiltakin, että otan rennosti, enkä ole hysteerinen äiti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei se "anna lapselle raitis joulu" ole mitään kouhotusta eikä suunnattu sellaisille aikuisille, jotka osaavat juoda vain sen pari annosta ja joiden alkoholin käyttö ei pilaa lasten joulua millään tavalla! Edelleen aivan validi toive kohderyhmälleen. Asioista, joihin ei itse ole syyllinen, ei kannata syyllistyä ja vetää vielä marttyyrin viittaa ylleen.

riik
3h+kasvimaa

kuten tuossa kommentissani kirjoitinkin, niin musta raittiuskampanjat on erittäin hyviä niille, kenellä on ongelmia alkoholin kanssa. Ja oon kyllä sitä mieltä, että ellei alkoholinkäyttö pysy hanskassa, niin sitten ei pisaraakaan lasten nähden, oli pyhä tai arki.

Mun mielestä tärkeintä olisi (kaikilta se ei varmasti onnistu, se on totta) opettaa lapselle järkevä suhtautuminen alkoholiin. Musta on pelottavaa opettaa lapselle, että alkoholia ei voi käyttää järkevästi ja siksi siihen ei pidä koskea ollenkaan. Ainakin mun nuoruudessa nämä viinapirulla pelotellut raivoraittiissa perheissä kasvaneet lapset oli erittäin kiinnostuneita testaamaan tämän paheksutun ja siksi kovin jännittävän alkoholin saloja.

 

Enfant Terrible

Miä oon aina mieltänyt tämän tärkeimmäksi asiaksi: "Äidin humalatila on äidinmaidon alkoholipitoisuutta tärkeämpi alkoholinkäyttöä rajoittava tekijä."

Eli, jos vauvalla on aikuinen joka on selvinpäin (ei nyt lasketa yhtä viinilasillista/saunaolutta jne.) ja pitää vauvasta huolta, niin miksi ei äiti saisi juoda? Kyllä isälläkin on oikeus ja lupa käydä joskus baarissa/viettää saunailtaa kavereiden kanssa/jne. niin kai nyt äitikin vaikka olisikin imettävä äiti, saa ihan yhtälailla käydä ystäviensä kanssa baarissa ja viihteellä. :) 

Itse olen saannut pariin kertaan aika tuomitsevan katseen osakseni, kun olen maininnut etten välillä malttaisi odottaa sitä, että pääsen ystäväni kanssa yökerhoon tanssimaan hiprakassa jalkani muussiksi. Että koska minusta tulee äiti, niin tuollainen baarielämä saa nyt jäädä pois elämästäni ja tuohon on vielä perään kysytty, että mihinkäs mä ajattelin sen vauvan tunkasta. Olen tässä yhdeksän kuukauden aikana huomannut, että vauvani isä on maailman rakastavin ja siistein tyyppi - joka varmasti oikein mielellään antaa minulle vapaaillan ja viettää aikaa poikansa kanssa. Minä voin vaikka pumpata maitoa varastoon ja ennen lähtöä tekisin itselleni pedin sohvalle, niin saavat pojat nukkua rauhassa makkarissa. 

Sitähän en tosin tiedä, että milloin maltan tämän unelmani toteuttaa - tyyppi kun saapuu maailmaan, niin voi olla etten halua muutamaan kuukauteen lähteä yhtään minnekkään sen viereltä. :D

Naf (Ei varmistettu)

Mahtava teksti - täyttä asiaa! Mulla ei ole vielä lapsia, mutta jos musta joskus tulee äiti, en haluaisi häivyttää entistä minääni kokonaan. Tykkään ottaa silloin tällöin lasin viiniä tai olutta, ja hyvin usein se tosiaan jää siihen yhteen lasiin. Silti se yksikin lasi tuottaa iloa ja rentouttaa. Tuntuisi hullulta luopua näistä lasillisista kokonaan vain siksi, että on äiti. Tietenkin asia on eri, jos ei pysty kohtuukäyttöön.

Nekkutyttoe (Ei varmistettu)

Mä luin tätä ihan liikuttuneena tippa linssissä loppuraskauden hormoonihuuruissani. Viini on rakas harrastus, ja jo tämä muutaman kuukauden tipaton on käynyt välillä aika rankasti tunteisiin. Nimim. "vuosikertashampanja odottaa viinikaapissa lapsen syntymää"

Jokseenkin koen ymmärtäväni molempia osapuolia. Mulla on kavereita, joilla on lapsia ja imettäessäänkin ovat nauttineet alkoholia. Ja koska tunnen nää mun ystävät, niin en oo asiasta huolissani. 

Odotan nyt itse ensimmäistäni, ja aion myös ottaa alkoholia jos/kun se siltä tuntuu - koska tunnen itseni ja tiedän että prioriteetit on kohdallaan. Tässä kyllä luulen joutuvani hieman selittelemään lapsettomille kavereille, koska oletus on että äidit ei saa juoda yhtään. Mutta otan hieman tehtäväkseni levittää rennompaa vastuullista sanomaa :D 

Pienenä muistan kuitenkin kuinka mua pelotti se, että vanhemmat joi. Muistan sen ettei kukaan ollut kontrollissa - ja pystyn yhä meneen takasin niihin tunteisiin - ja siks ymmärrän että "raitis joulu" lapselle voi olla paras lahja. Koska tää on todellisuutta monelle pikkuselle, niin ymmärrän et näissä perheissä on parempi sitten ettei otettais ollenkaan.

FromKaren
Ihana Päivä

Alkoholia on äidinmaidossa aivan minimaalinen määrä kuten tämä juttu kertoo:

http://www.hs.fi/m/elama/a1442287886068

"Jos äiti juo kaksi lasia viiniä ja imettää sen jälkeen, vauva saa äidinmaidosta alkoholia saman verran kuin päivittäisestä Jekovit-D-vitamiiniannoksestaan."

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Hear hear ja cin cin! :)

hilmama (Ei varmistettu)

Mua lähtökohtaisesti suututtaa sellainen keskustelu, että "kun mulla ei ole tän asian kanssa ongelmaa, niin oikeastaan koko alkoholiakaan ei tarvitse nähdä ongelmana". En väitä että näin olisit itseäsi ilmaissut, kärjistettynä siis :) Mutta huolimatta siitä, että suurin osa ihmisistä mahdollisesti osaa käyttää alkoholia fiksusti, niin niitä ihmisiä ja perheitä joiden elämän alkoholi on pilannut on aivan liian monta. Jos saisin päättää kiellettäisiinkö alkoholi kokonaan, niin enemmistön nautinnonhalu ei painaisi mitään sen rinnalla, että vähemmistö välttäisi alkoholin tuomat ongelmat. Ja mun mielestä myönteisemmän ja kepeämmän suhtautumisen levittäminen, kun alkoholista on kyse, on vaarallista just sen takia, ettei oikeestaan ikinä voi ennustaa, kenellä se raja ylittyy edes hippasen, vaikka kuinka kokisi elävänsä sivistyneiden kohtuukäyttäjien ympäröimänä. Mun mielestä näissä aisoissa pitäisi ainakin yleisessä keskustelussa toimia sen heikoimman lenkin mukaan, eli suositus nollatoleranssista on mielestäni aivan perusteltu. Tässäpä paasausta kerrakseen!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mutta miksi enemmistön pitäisi luopua nautinnostaan siksi että vähemmistö kärsii, kun sen kärsimys ei ole enemmistön syy, ja enemmistö on kuitenkin enemmistö? Onkohan tää nyt johonkin rodunjalostukseen johtavaa "greater good" -ajattelua multa... :-D Tietysti eri asia on enemmistön harjoittama vaino ja syrjintä vähemmistöä kohtaan, mutta ei tää alkoholiasia musta ole sellainen, vaan jokaisen oma valinta. Joillekin vaan on sattunut ne kurjat alkoholigeenit, mutta ei siitä pitäisi kohtuukäyttäjiä rankaista. Mulla menee yli hilseen jo tää tupakoinnin kieltämistendenssi, vaikka sillä onkin suurempia vaikutuksia myös kanssaihmisten fyysiseen terveyteen kuin alkoholilla.

Nuumi (Ei varmistettu)

Niin, miksi pitäisi pitää huolta lähimmistään, kun voi tyytyväisenä tuijotella vain omaan napaansa? Anteeksi kärkäs kommenttini, mutta provosoiduin aika lailla sun kommentistasi, koska itse ajattelen ennemminkin niin, että mikä tilanne ikinä onkaan kyseessä, on siinä tilanteessa vahvemmassa osassa olevan pyrittävä pitämään huolta myös heikoimmassa asemassa olevasta. Huolimatta siitä, että samalla saattaa joutua luopumaan osasta omaa hyväänsä.

Ja niin kauan kuin elämme hyvinvointivaltiossa, myös enemmistö kärsii vähemmistön ongelmista vaikka tällaisen vähemmistön edustajia ei omaan lähipiiriin kuuluisikaan. Verorahojamme kun suunnataan jonkin verran näiden ongelmien hoitamiseen. Esimerkiksi tupakoinnin hinta yhteiskunnalle on THL:n mukaan 1,5 miljardia € vuodessa, minkä vuoksi pyrkimyksenä on savuton yhteiskunta.

narian (Ei varmistettu)

Hear, hear! Alkoholi on ylipäätään Suomessa tosi vaikea keskustelun aihe, mutta komppaan sua (taas!) ihan täysillä. Raskaudenaikaiseen alkoholinkäyttöön suhtaudun tosi penseästi - en aidosti ymmärrä, miksei odottava äiti voi pidättäytyä alkoholin juomisesta bebensä suojelemiseksi, kun tutkimusten mukaan mitään täysin varmaa "turvallista" rajaa alkoholin haitoilta ei ole. Vauvakuumeilemme miehen kanssa parhaillaan, ja olemme jo yhdessä puhuneet, että kunhan luovun pillereistä ja annamme raskautumiselle mahdollisuuden, taidan jättää alkoholin saman tien (tai ainakin todellakin jättää siihen yhteen), ihan varmuuden vuoksi.

Mutta kun beben kanssa ei enää jaeta verenkiertoa, äidit todellakin saavat juoda alkoholia ihan samoin kun isätkin. Kunhan vauvan hoito on hoidossa (haloo, esim. se isä!) ja käyttö pysyy terveissä rajoissa, go for it. Tietenkin liikakäyttö on liikakäyttöä, mutta sitä se on ihan kaikissa muissakin elämäntilanteissa, eikä sitä kannata kenenkään tehdä.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Mua harmittaa kun kaikki keskustelu tavallaan tyrehdytetään heti; "Mun äbä ehdotti, että mun pitäisi kirjoittaa postaus äitien alkoholin käyttämisestä. Vastasin äbälle, että enpä taida: miksi ihan tarkoituksella heittäisin itseni bussin alle? Tämä on aihe, josta on vain yksi oikea mielipide: vauvojen äitien ei kuulu juoda alkoholia." Miten tähän nyt sitten kommentoit mitään muuta kuin että JOO NIINPÄ OTETAAN SILLE!

Mutta siis itse aiheeseen; itse en käytä alkoholia, mutta tunnistan kyllä tuon tarpeen pitää oma kroppa itselläni. Itse kanavoin tämän urheiluun. Juoksulenkillä, salilla, nyrkkeilytreeneissä ja pelikentällä olen olemassa tasan itseäni varten, kukaan ei nyi hihasta, kukaan ei kysy mitään, kukaan ei kaipaa minua. Ah niin virkistävää ja ehdottoman tarpeellista myös. :) Kannustan kyllä kaikkia löytämään sen oman jutun, joka on vain oma. Olkoon se sitten kansalaisopiston pitsinnypläyskurssi, jooga, kuntonyrkkeily tai se oluen kittaaminen kavereiden kanssa.

A.-K. (Ei varmistettu)

Tässä kommentissa oli paljon hyviä pointteja, mutta mun mielestä oluen kittaaminen kavereiden kanssa (äidin) harrastuksena kuulostaa vähän muulta kuin siltä, mistä tässä postauksessa kerrotaan: ehkä 2–3 annoksesta alkoholia kuukauden aikana. Itselläni alkoholin kulutus noissa määrissä, kun parin viikon välein juon 0,5–1,5 annosta alkoholia yleensä ruuan kanssa, enkä kutsuisi sitä kittaamiseksi. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus! Ymmärrän että "virallisten tahojen" keskustellessa ja antaessa suosituksia on aina otettava huomioon se että osalla käyttö jo on tai voi muodostua ongelmalliseksi. Mutta tällaisissa vapaamuotoisemmissa yhteyksissä alkoholinkäytöstä pitäisi voida keskustella muutenkin kuin ongelmalähtöisesti ilman pelkoa moraalisaarnoista. Minusta annos-pari imettäessä on ihan ok, käytännössä tosiaan maidon alkoholipitoisuutta ei tarvitse murehtia, tärkeintä on että pystyy hoitamaan vauvaa. Vauvan hoitajan täytyy minusta olla "ajokunnossa", eli sen verran saa ottaa kuin tohtisi ottaa ennen ajamaan lähtemistä (enkä nyt tarkoita niitä kenelle on ok ajaa yli lähellä/yli rattijuopumusrajan olevassa tilassa..) Itselleni se tarkoittaa yhtä, korkeintaan kahta viinilasillista illan aikana. Ennen raskautta käytiin useammin ulkona syömässä tai kavereiden kanssa terassilla, joten alkoholia tuli käytettyä se 1-2annosta melkein viikoittain, polttareissa, tyttöjenilloissa, kongressimatkoilla ym "erikoistilanteissa" ehkä vähän enemmän :D Kuitenkin ns. hyvän maun rajoissa. Nyt vauvan kanssa se viinilasi-pari tulee otettua selvästi harvemmin, ehkä pari kertaa kuussa. Kaikkiaan toivoisin Suomeen edelleen vähän eurooppalaisempaa alkoholikulttuuria. Käytännöntasollahan siihen sunntaan on varmaan jo menty, vielä kun alkoholikeskusteluakin saataisiin modernisoitua.

jhjhjh (Ei varmistettu)

Moi! Sun blogi on huippu. Ja tää aihe on hyvä. On myös ihan totta, että suurin osa voi huoletta juoda sen yhden tai kaksi tai jopa kolme, ja siitä ei ole minkäänlaista haittaa lapselle. Kuten jotkut tuolla aiemmin kommentoi, niin ne ''raitis joulu lapselle'' -kampanjat on kuitenkin ihan tarpeellisia. Lisäksi joku yllä kommentoi, että miksi enemmistön pitää kärsiä vähemmistön takia - ei pidäkään. Kuitenkin täytyy muistaa, että jos tällä vähemmistöllä on lapsia, niin ne lapset on niitä, jotka kantaa sitä pelon värittämää lapsuuttaan koko elämänsä mukanaan. Koska aikuisen vahva humalatila on lapselle pelottavaa. Enkä puhu tässä(kään) siitä, että vappuna poksautellaan skumppaa ja vähän hiprakassa hihitellään, vaan siitä, että viisivuotias lähtee yöksi vesisateeseen ulos seisomaan, kun kotona ei uskalla olla. Ja kukaan ei edes huomaa, että lapsi on lähtenyt. Tai niistä alle vuoden ikäisistä lapsista, jotka on yksin öitä kotona klo 20-04.

Sen vuoksi ehkä kirjoituksessa särähti tuo ''ei soiteta sossuun'' kommentti. Ymmärrän, että tarkoitit, että aluksi tulisi jutella itse ystävän kanssa, ennen kuin lähtee minnekään soittelemaan. Tavallaan varmaan ihan hyvä ajatus, MUTTA. Silloin kun ystävän tai läheisen alkoholiongelmasta huolestuu tai edes havaitsee, ollaan todennäköisesti jo paljon syvemmällä, mitä uskoisi. Sen vuoksi mietin, että eikö se olisi juuri sen LAPSEN oikeus, että siitä ''soitettaisiin sossuun''? Siellä voi olla muutama muukin soitellut samasta aiheesta tai epämääräistä huolta, jolle kaivattaisiin vahvistusta. Ei ne sitä lasta heti huostaanota, mutta osaavat ammattimaisesti auttaa ja tukea, että LAPSI saisi sellaisen lapsuuden, johon jokaisella tulisi olla oikeus. Oikeastaan siinä tehdään hirveästi hallaa, että yritetään hoitaa asia jotenkin ''läheisten kesken''. Pelkkä keskustelukin voi toimia interventiona, mutta kun vakavuudesta ei ole tietoa, kannattaisi siitä ilmoittaa - edes varmuudeksi.

Mulla itsellä ei ole lapsia, mutta jos joskus niin onnellisesti käy, että on, niin aion todellakin käyttää alkoholia lapsen ollessa pieni ja isompikin. Mun lapseni tulisi oppimaan sen, että viiniä juodaan päivällisellä ja terassilla voidaan istua kimpassakin. Kuitenkin silti toivon, että äitien (ja ihan yhtä lailla ISIEN!!) alkoholinkäyttöä pyritään julkisessa keskustelussa suitsemaan. Mieluummin mun hetkittäinen epämukavuus GT:tä juodessa kuin _yhdenkään_ lapsen elämä pullon varjossa.

Ja miksi meuhkaan tästä, vaikkei asia ole itselle ajankohtainen ja olen oikeastaan sun kanssa enimmälti samaa mieltä? Olen töissä lastensuojelussa. Veikkaan, että se selittää riittävästi?

Juliaihminen
Juliaihminen

Todella hyvä ja asian toista puolta esiin tuova kommentti. 

Ekaksikin mun mielestä lapsettomat ihmiset on ihan yhtä lailla oikeutettuja kommentoimaan kasvatuksellisia juttuja, onhan heilläkin esimerkiksi myös oma kokemus lapsuudesta. Mutta vielä kiinnostavamman sun kommentista teki tietysti sun duuni. 

Oot oikeassa tuossa sossuun soittamisasiassa.

Tuo mun sossu-heitto tuli siitä, kun yhden tutun muskarissa oli käynyt niin, että lapsen isän hengitys oli tuoksunut oluelta muskarissa. Joku siellä oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen kysymättä mieheltä mitään. Tää mies oli juonut lounaalla alkoholittoman oluen ennen muskaria, ja tämän tapauksen jälkeen mies ei tietenkään enää halunnut astua jalallaan muskariin.

Mutta älyttömän hankalahan sitä on sanoa, että onko joku ilmoitus turha, voiko sille kaverille jutteleminen auttaa vai oisko kaikille osapuolille parempi että ottaisi ns kovat otteet heti käyttöön.

Mutta ilman muuta oon sitä mieltä, että jos valistuksella yksikin 5-vuotias pelastetaan seisomasta vesisateesta, niin enemmistö voi "joustaa". En itse kannata viinien tuomista kauppoihin tai alkoholiveron laskemista. Juurikin tästä syystä, että tilastot osoittavat selkeästi ongelmakulutuksen lisääntymistä tämän seurauksena.

Mutta joku mua tässä alkoholikeskustelussa silti hiertää. Se tuntuu olevan niin joko tai hommaa. Kun oma alkoholinkäyttö ei enää tähtää siihen humalaan, vaan rajat pitää tosi vahvana. (Ehkö siihen vaikuttaa ikäkin?) Kun just haluan opettaa lapselle semmosta hyvää alkoholikulttuuria, juhlapäivänä lasi viiniä on ok jne.

Mulla ei siis ole mitään järkeviä tai ehdottomia vastauksia tähän, ja sun kommentti sai mut pohtimaan asiaa vaan lisää. Just että miten siitä olisi kaikkein järkevintä puhua, ja osuuko syyllistäminen ja valistus tällä hetkellä maaliin. 

Kiitos hyvästä kommentista!

Mariasi (Ei varmistettu)

Mä oon kolmekymppinen ja mun mielestä mun isällä on alkoholiongelma. Se ei vedä "raivokännejä", ei juo itseään kanveesiin ja hoitaa työtkin kunnialla, mutta selvästi tarvitsee sen pari kolme olutta joka ilta. Ja ne juotuaan se muuttuu vähän toiseksi ihmiseksi. Introvertista ja vähän epävarmasta pohdiskelijasta iloiseksi, puheliaaksi ja sentimentaaliseksi, mutta erilaiseksi ja vähän etäiseksi. Mä oon surullinen, ärsyyntynt ja vihainen siitä, etten enää juuri koskaan saa viettää aikaa mun "oikean" isän kanssa, sen, jonka tunsin lapsena ja jota rakastan just sellaisena kuin hän on.

Siis, ainoan "vaaran" minkä nään vanhempien tissuttelussa on se, että tutun ihmisen persoona muuttuu lapsen näkökulmasta eikä vanhempi ole aidosti läsnä. Ei tämäkään varmaan ole kovin vaarallista, jos se ei ole jatkuvaa, mutta tästä halusin kuitenkin omien kokemusteni myötä muistuttaa,

Juliaihminen
Juliaihminen

Toi on varmaan kaikkein yleisintä alkoholismia Suomessa. Eli ei mitään rapajuoppomenoa, vaan just semmosta, että joka ilta vähän. Ja se on kurjaa :(

Juurikin mua siinä omassa juomisessa lapsen läsnä- ja hereillä ollessa häiritsee se, että se oma hilpeys ja hassuttelu tekee musta vähän enemmän semmosen hellurei-muijan, joka sitten on etäisempi ja "huolettomampi". Ja kun vauvan kohdalla en halua olla huoleton. 

Siksi pitää kyllä pitää ihan selkeät rajat juomisessa lapsen seurassa. 

Emilia M

Mä olen tosi varovainen kommentoimaan alkoholiasioihin mitään. Mulle se ei ole ongelma, mun lähipiirille se ei ole ongelma - mutta sitten lähipiirin läheisille se jo onkin. Akateemisia viinalla rentoutujia riittää. Haluan sanoa vain sen, että olet todella onnekas ja harvinaisessa tilanteessa, jos et tunne ketään, jolla ongelmaa olisi.

Tämä ei liity enää imetykseen, mutta hämmennyn aina niistä keskusteluista, joissa just nämä kohtuukäyttäjät innostuvat puhumaan pienpanimoista jne ja vaatimaan, että alkoholia pitäisi myydä vapaammin. Tuntuu, että niillä ihmisillä ei alkoholismi ole tullut riittävän lähelle, kun uskaltavat julistaa mielipiteitään niin voimakkaasti. Mäkin normaalisti kerron kyllä mielipiteitäni herkästi, mutta tästä asiasta on aina tuntunut, että mulla ei ole sanottavaa, jätän areenan niille joilla on, eli entisille ja nykyisille alkoholisteille ja heidän läheisilleen. (En ite koe sitä hankalaksi, että joudun esim. suunnittelemaan pari päivää etukäteen, että sunnuntaina voisin juoda viiniä. Suunnittelen mä avokado-ostoksetkin. )

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä taas olen sitä mieltä, että ei alkoholista puhumista kannata jättää vain ongelmakäyttäjille tai heidän läheisilleen. Musta siitä, miten ja mihin sävyyn valistetaan, voi keskustella, vaikkei itsellään ole ongelmaa. Se valistus on kuitenkin suunnattu yhtä lailla mulle, eli olen osallinen tätä koneistoa.

Mähän en siis kannata mitään alkoholin suurta vapautusrintamaa, vaan kannatan sitä, että munlaisille enemmistöön kuuluvulle alkoholin kohtuukäyttäjille puhuttaisiin järkevästi, ei lässyttäen paheksuen tai täysin tuomiten, alkoholista. Veikkaan, että sillä saattaisi olla jopa paremmat lopputulokset. Nyt ns valistus murenee samalla lailla kuin vaikka koulun huumevalistus aikoinaan: ensimmäinen marijuanapiikki tappaa jne. Se kokee inflaation ja johtaa siihen, etten usko moniin muihinkaan neuvoihin vaan ajattelen, että oma harkintakyky on parempi (vaikka joissain tilanteissa se ei olisi).

Ja kyllä, Suomessa kun ollaan, niin tunnen kyllä alkoholin ongelmakäyttäjiäkin. Mutta ei nekään mitään typeryksiä ole, kyllä niidenkin kanssa kannattaa puhua sillä lailla järkevästi ja unohtaa tuomitseminen. Siitä ei vain tunnu olevan mitään hyötyä.

Kommentoi