"Äiti-tuh" eli lapso juttelee

Juliaihminen

Alppu on vuoden ja kuusi kuukautta, ja sanainen arkku on avattu. On käynyt ilmi, että lapseni on vanhus. Tai ainakin Alpun ulosanti muistuttaa tosi vahvasti mun 88-vuotiaan papan puhetta.

On paljon ihmettelyä:

"Oho!" "Oh-hoh!"

Paljon voivottelua:

"Oijjjoijjoijjoiii." "Aijjaijjaijjjj."

Mutta kuitenkin myös vahvoja mielipiteitä. Oikeastaan mihin tahansa voi vastata painokkaasti:

"Eihh."

Mennäänkö portaat ylös? (Ollaan kiipeämässä portaita):

"Eihh."

Sitten voi myös ravistella villisti päätään, mikäli haluaa korostaa näkemystään:

"Eijjeijjeijjj!" 

Alppu ei osaa sanoa joo tai kyllä, sen sijaan se nostaa kädet ylös, hymyilee aurinkoisesti ja huutaa: "Jeeeh!" 

Mennäänkö puistoon?

"Jeeeeh!"

Osa kommunikaatiosta tapahtuu eleiden tasolla. Niissäkin on samaa kuin 88-vuotiaassa papassani. Vaikkapa jos tekee mieli poistua paikalta, voi laittaa päähän pipon, kengät (vääriin) jalkoihin ja mennä mykkänä odottamaan oven eteen, että koska lähdetään.

Lisäksi jos jonkun naama ei miellytä, voi kohteliaasti alkaa kesken keskustelun vilkuttaa hänelle merkiksi siitä, että: 

"Voitte poistua."

(No, tämä muistuttaa enemmän sellaisen despoottihallitsijan toimia kuin meidän pappaa.)

On myös upeaa, että nyt, kaikkien näiden kuukausien jälkeen, myös minä alan kuulla Alpun äännähdyksissä sanoja. Tähän mennessä vain sellaiset ihmiset ovat bonganneet Alpun puheesta sanoja, joilla on omia lapsia. He ovat ikään kuin vihkiytyneet tähän vauvojen salakieleen. Itse vasta aloittelen. Sinänsä mä en oikein osaa sanoa, koska lapsi "oppii puhumaan", kun tuommosta ölinäähän se on ollut alusta pitäen.

"Au-tohhhh." (H-äänne on tärkeä, se ikään kuin pehmentää sanottua.)

"Bäll-lohh." (pallo)

"Kep-pihh"

"Pois!" (Tätä ei tarvitse pehmentää millään lailla.)

"Pippi!" (Pikkuli-sarja.)

"Kak-kah, ak-kah!"

Olen myös sitä mieltä, että lapseni on sanonut ensimmäisen lauseensa. Tai oikeastaan toistellut sitä nyt monta päivää:

"Äiti-tuh!" "Äiti-tuh!" Alppu huutelee ja osoittelee mua. "Äiti tule", mä uskon hänen tarkoittavan.

Toinen vaihtoehto on, että hän on Tove Janssonin hahmo, Tovellahan oli-ti Tiuh-ti ja Viuh-ti jotka-ti puhuivat-ti tällä-ti tavalla-ti. Ehkä-tuh äiti-tuh onkin-tuh samaa-tuh sarjaa-tuh.

Tätä tämmöistä on kyllä hauska seurata. 

 

Mimmosia sanoja teillä sanotaan?

(Tähän voi kertoa, millaisia juttuja puoliso, 20-vuotias lapsi, koira tai taapero kertoo, kaikki kiinnostelee.)

 

Lue myös postaus puolentoista vuoden takaa:

Miksi lapselle kannattaa horista?

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Kommentit

smagardi
astu harhaan

Muutaman kuukauden Alppua vanhempi, eläinten vahvasti läsnäollessa kasvanut kummipoikani puhuu sujuvasti koiraa ja hevosta. Elekieli, ilmeet ja vastapuolen tökkiminen kylkiluiden väliin, kunnes toinen tajuaa haluttavan asian, ovat myös kommunikaation prioriteetteina ennen sanoja, joita käytetään vasta viimeisenä oljenkortena, jos tolvanat aikuiset ei vaan tajua. Poikkeuksena tietysti "ei", joka on vastaus melkein kaikkeen, suumutrun ja pään pyörittelyn saattelemana.

Minnea
Minnean muruja

Nää on niin hauskoja! Melkein 2,5-vuotias on jo näppärä kaveri, ja hauskuuttaa kanssaihmisiä jutuillaan. Itseäni eniten naurattaa tällä hetkellä tuumailut, jotka voi lisätä mihin tahansa keskusteluun: "Hyvä idea, äiti!", "Taitaa olla." ja "Katsopas

Musta tuntuu, että hänestä tulee melko pikkuvanha pätijä :D Kehen lienee tullut, en tunnusta :D :D

Kuunari (Ei varmistettu)

Meidän puoltoistanen on ihan parissa viikossa ryhtynyt puhumaan hurjasti. Yksittäisiä (epäselvästi lausuttuja) sanoja on ollut jo pitkään, mutta nyt tulee paljon kahden sanan yhdistelmiä. Yllättävän paljon saa sanottua näin: "isi nukkuu" (isä voi mennä nyt lepäämään, sillä) "äiti piittää" (me ryhdymme nyt piirtämään äidin kanssa) "ei ei pappu" (mutta emme kuitenkaan piirrä muualle kuin paperiin, koska) "äiti ikkee" (muuten äitiä vitu... harmittaa kovin) "rätti siivoo" (joutuessaan puhdistushommiin).

DADA/DAY

Tyttö 1v10kk kiipesi tässä yhtenä iltana tuolille ja kiljaisi "ota kiinni". Toinen opittu kokonainen lause on "vauva itkee". Muuten mennään yksittäisistä sanoista koostuvilla kollaaseilla; "Tyttö, syö, leipä", "tutti, suu". "hakkee, äiti" (haen äidin leikkimään). 

Vanhemman koiramme sanavarastoon kuuluvat: aamu, volvo, lego, mama ja viimeisimpänä heebo. Ja hurtta todellakin oikeasti on nämä sanonut. Sana aamu kuuluu jokaisena aamuna kun koira herää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä Alpun ikätoveri käyttää muutamia sanoja, mutta viime viikkojen aikana on alkanut kertoa juttuja eli raportoida jälkikäteen erilaisia tapahtumia: osoittaa tapahtumapaikan suuntaan ja hinkuu, imitoi kuultua ääntä (yleensä KOH eli kolahdus ja sen jälkeen VSHUUH jonka oletan sisältävän myös päivittelyä, koska tämän jälkeen pyörittelee päätään). Jos yleisö kiinnostuu, sama tarina kerrotaan uudestaan. Näin voi esim kertoa nähneensä ikkunasta kuinka naapuri vei roskat.

Mies puhuu aika paljon tekoälystä, en aina ymmärrä ihan kaikkea.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän 2,5v juttelee ihan hauskasti sekä suomea että norjaa. Kovin trendi on nyt vastata aivan kaikkeen "okei" ja laulaa lauluja. Useimmiten sanoista ei osata kuin pieni pätkä, jota sitten lauletaan minuuttikaupalla jatkuvana looppina.

Viimeaikaisiin voittoihin luetaan se, että äiti ei ole enää mamma vaan äiti! "Ei" ei jostain syystä taivu suomeksi vaan lapsi sanoo kovaan ääneen NEI, vaikka muuten pitääkin kielet erillään.

Ihan parasta on käydä ihan oikeita keskusteluja meidän omalla salakielellä. Täällä ei kaksikielisyydellä ole niin pitkät juuret kuin Suomessa (suomenruotsalaiset), joten etenkin vanhempi sukupolvi on aivan kummissaan kun pieni lapsi osaa useampaa kieltä. Päiväkodissa lapsi ei todellakaan ole ainoa useampikielinen.

Meidän tyyppi ymmärsi kai äitienpäivän olevan spesiaali ja sanoi silloin ekan sanansa: äiti ❤ nyt laps on 1v 1kk ja sanoo myös mamma (maito), anna, nam!, pöö ja da (daddy).

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun 5,5v. rakas puhuu ja puhuu ja puhuu, aamusta iltaan (ja se on ihanaa, noin pääosin). Näin on ollut siitä lähtien kun neiti avasi sanaisen arkkunsa 1,5-vuotiaana (sanavarasto silloin "mää", "anna", "maito", "myyrä" ja "muumi" ja "pupu"), äiti-sanaa taisin saada odottaa kaksivuotissynttäreihin asti. Mutta tosiaan nykyään ei hiljaista hetkeä ole, tänään aamulla se aloitti pohtimalla myrkkykäärmeiden ja kuristajakäärmeiden eroja ja illalla viimeisenä iloittiin siitä että etuhampaat on alkaneet heilumaan ja pohdittiin että miltä se tuntuu (niinkuin muut hampaat on ihan kuin normaalisti, mutta sit on vähän kuin etuhampaat ois pois tai että ne ois silleen vähän väärässä paikkaa)...

Maira__ (Ei varmistettu)

Meidän ihana 1v4kk on nyt oppinut sanomaan tärkeitä asoita: äiti (huutelee äitiii äitiiiii äitiiiii, niin söpöä!), tuuuutti (eli toki tutti) ja paras "apaa!" eli vapaa, kun koirat saa luvan mennä ruokakupille :D Sen verran tarkka kuuntelemaan, että äkkää vapaa-sanan myös lauseiden seasta tai jostain radiosta paineesta biisistä ja alkaa hokemaan "apaa!"

Ajatus on tärkein

Aijjai, nämä on ihan parhaita aikoja, kun lapsi oppii puhumaan! Siis niiden kaikkien muiden parhaiden lisäksi :) Meidän esikoisen ensimmäisiä sanoja olivat äiti ja auto. Huvittavaa oli se, että jossain vaiheessa vekkuli-poika keksi kiusoitella äitiä oikein tosissaan. Siis äitiä, joka janosi näitä pienen lapsen ihania itseeni kohdistuvia ilmaisuja. Kun pyysin häntä sanomaan "äiti", hän vastasi "äi-töökki". "Töökki" viittasi loogisesti maitotölkkiin. 

Aika useinhan ensimmäiset sanat liittyvät niihin lähimpiin ihmisiin, äitiin ja isiin. Meidän keskimmäisen ensimmäinen sana sen sijaan oli "kikkeliiii", jota seurasi hirveä naurunremakka ja tietysti samalla piti jahdata isoveljeä, jospa saisi kiinni siitä kikkelistä. Olen yrittänyt olla sen enempää analysoimatta tätä sanavalintaa ensimmäiseksi sanaksi.

Kolmas täytti juuri vuoden ja vielä odottelemme sanoja. Kävely on jo niin hallussa, että seuraava askel lienee verbaalinen. Vähän jännittää, mitä sieltä tulee.

Ajatus on tärkein

Ai niin, nämä meidän 7- ja 4-vuotiaat ja niiden jutut. Pissakakkapierupippelipimppa. Siinäpä se. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Hihiii! Näistä puheenparsista on tosi veikeää lukea! <3

Valopäiväkirja

Puhumaan oppimisen aika on ihan huippua, se avaa tota ipanoiden mielenmaisemaa niin paljon :) Meillä on muutamatkin kerrat tipahdettu kuopuksen, 1v 9kk, omaksumille ilmaisuille "Kuva huuleen!"(Hymyä huuleen!) ja "Avaa ovi auki!" (ihan mitä tahansa, esim. jugurttipurkkia avatessa) :D Lisäksi pienempi toistaa kaiken isosiskon sanoman. Kerran ne lauloi takapenkillä Antti Tuiskua kuorossa: "(esikoinen) Hei hou paita pois, kaikki me ollaan ihmisii! (kuopus) Paita pois! Paita pois!" En ees uskalla ajatella, mitä ne puhuu ja laulelee tarhan tädeille :'D

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahah, ihanat tyypit! <3

Tästä tuli mieleen se, kun haastattelin PMMP:n mimmejä ennen Rakkaudesta-levyn julkaisemista, niin ne naureskelivat, että lapset olivat ottaneet bänditreeneistä vähäsen vaikutteita ja laulelleet päiväkodissa: "Jeesus Jeesus ei tule oletko valmis." Oli kuulemma vähän nolottanut.

Valopäiväkirja

:D Lapsilla on kyllä joku ihme taipumus poimia ne kaikkein "sopimattomimmat" sanoitukset ja hoilata niitä sitten... Meilläkin on fanitettu mm. Pää-äijiä, tapailtu Madafakin darraa (onneksi ei osannu siitä muuta ku sen "Ei ikinä, ei ikinä enää"...) ja tehty Prismassa muunnelma Dinotassujen tunnarista: "Dinotissit! Dinotissit!" :D 

Satuven (Ei varmistettu)

Isoin aloitti tavupuheella. Appa muu oli muumipappa ja immi mä liukumäki. Ja sitten saattoi tarinoida niin, että sanoi jokaisen sanan ekan tavun. Hauskasti mökkireissu opetti myös mun kaverit ymmärtämään sitä.

Keskimmäinen aloitti joskus ennen 1-vuotispäiväänsä ja puhuu 24/7. Tän hetken (5v) lempparipuuhaa on lempinimetä kaikki. Mums on äiti, däds isä, pups pupu. Viime kesänä kutsui isäänsä pari viikkoa Sinikaksi.

Pienin on vasta äijäjäjjj-tasolla, ei osaa vielä oikein edes jokeltaa. :)

Kommentoi