Äitiyden vaietut tunteet: viha

Juliaihminen

Tästä aiheesta ei paljon puhuta, sillä kaiketi ihmiset häpeävät tunteitaan ja vahvoja reaktioitaan. Olen kuitenkin varma, etten ole yksin asian kanssa, ja siksi haluan kertoa omista kokemuksistani. Ehkäpä joku saa tästä vertaistukea. Apua tuskin aiheeseen on tarjolla, niin edistyksellinen meidän yhteiskuntamme ei vielä ole. Nimittäin.

Mä VIHAAN VIHAAN VIHAAN lasten hanskoja ja pipoja. Ne on vihoviimeisintä saastaa. Lasten hanskat ovat kuin joku irvokas testi, jolla katsotaan, oletko tarpeeksi kyspä ja järjestäytynyt ihminen vanhemmaksi. Mä en selvästikään ole.

Ensinnäkin. Lasten hanskat ja pipot ovat aina hukassa. Joka jumalan kerta, kun lähdetään ulos. Jos on rukoiltu tarpeeksi ja suoritettu muita pyhiä riittejä, ne saattavat löytyä, mutta katoavat viimeistään siinä kohdassa, kun lasta on kuljetettu vaunuissa noin kymmenen metriä eteenpäin. Sitä luulisi, että kun palaisi Hannu ja Kerttu -tyyliin takaisin samaa (kymmenen metrin) reittiä, kadonnut hanska löytyisi. Ei se löydy. Se on teleporttautunut toiseen todellisuuteen. 

Maailmassa on varmasti jossain surullinen paikka, lasten hanskojen ja pipojen hautuumaa, jossa yksittäiset hanskat maatuvat kaivaten pariaan isoissa vuorissa vieri vieren, täyttämättä tarkoitustaan. Siinä näkee niin paljon elämätöntä elämää.

Toisekseen, miten lapsen hanskan saisi laitettua järkevästi lapsen käteen tai peräti pysmään siinä? Nämä on niitä hetkiä, jolloin punnitsee, että onko peukalolla oikeasti näin iso merkitys ihmiselle, että sen kannattaa olla olemassa. Pipokin revitään päästä kuin se olisi joku orjantappurakruunu, joka on yritetty upottaa lapsosen miltei kaljuun kalloon. 

Kolmanneksi: Milloin lapsi tarvitsee hanskat? Milloin hällä on liian kylmä, milloin liian kuuma? Se haluaa aina olla hiekkalaatikolla ilman hanskoja, kuinka pitkään taistelen? 

Jos saisin jotenkin geenimanipuloida ihmiskuntaa, niin tekisin lajistamme sellaisen, että lapsuudessaan ihmisellä olisi käsissään ja päässään niin pasku karvapeite, ettei pipoja ja hanskoja tarvittaisi.

Lasten hanskat ovat aiheuttaneet mussa aivan järjettömän määrän stressiä ja ahdistusta. Nyt kun oikein mietin asiaa, niin se tuntuu täysin sairaalta. Paitsi että koen syviä vihan tunteita hanskoja kohtaan, tunneskaalaan kuuluu myös itseinho, alemmuuden tunteet, itsesyytökset ja riittämättömyys.

Valitin tätä mun naurettavaa stressaamista Mirjalle: "Siis mikä tässä on pahinta, mitä voi käydä? Että lapsella on hetken kylmä?"

Tähän Mirja vastasi: "Pahempaa: Muut ihmiset ajattelee, että sun lapsella on hetken kylmä."

Jep. Naulan kantaan.

 

Sanokaa, etten ole yksin tämän asian kanssa! Voitte tunnustautua hanskojen vihaajiksi täysin anonyymistikin!

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Share

Kommentit

Anu / Aina lähelläni -blogi (Ei varmistettu) http://ainalahellani.blogspot.fi

Hahaa :D Mua ärsyttää eniten se, että ne on aina hukassa. Itseäni ei (ainakaan en suostu myöntämään, hih) paljon kiinnostele, mitä muut tuumaavat lasteni vaatetuksesta, mutta pelkään ihan hysteerisesti sitä, että NE VILUSTUU. Mielelläni hoivaan kipeää muksua kainalossani kotona (nyt en puhu niistä toipilaspäivistä.......), mutta kun siitä seuraa aina niin paljon harmaita hiuksia, kun arki pitää järjestää jotenkin (= kumpi jää töistä pois ja mitä siitä sitten seuraa). Huoh. Tappelu jatkuu mentaliteetilla "ennemmin liian kuuma kuin liian kylmä". Kyllä tää kesä on kiva, kun ei tarvitse pelätä keuhkokuumetta, vaikka heiluisivatkin hetken vähän vähemmissä kamppeissa pihalla :) Tykkään!

Minnea
Minnean muruja

I feel you! Ennen lasta suurimpana ongelmana olivat karkailevat sukat, mutta nyt tämä ärsytys on kyllä noussut ihan uudelle tasolle lapsen hanskojen/pipojen/villasukkia/kurahanskojen/you name it myötä! Miten ihmeessä ne on AINA hukassa, vaikka ne laittaa niille ihan varta vasten ostettuun koriin?!? Olen yrittänyt ostaa useamman parin kaikkea, että löytyisi edes jotkut varusteet aamulla, mutta ei!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä suhtaudun viisivuotiaan äitinä suhteellisen neutraalisti asusteisiin (jossain 2v. tienoilla kun peukut alkaa pysyä paikoillaan, sitä ennen todellista kamaluutta), koska lapsi on pitkään osannut ne pukea itse päällensä (jossain 1-vuotiaana kengät ja hatut oli pop, aurinkolasit piti olla aina päässä ikävuodet 1-2v., jne, lapsi on siis aina ollut kiinnostunut pukeutumisesta ja asusteiden valinnasta, eikä ne jostain syystä hukukaan, lähinnä jos kotona on asustelaatikossa tyhjää tarkoittaa se, että päiväkodin lokero pursuaa kun mies ei ole tuonut sieltä tavaraa kotiin)...

...paitsi että kun joka-ikinen *#%€#%€#* aamu saa vääntää niistä asusteista. Kun talvella pitäisi saada kevätasusteita (ts. liian kylmiä) ja sit kun kelit lämpenee niin saa vääntää että kyllä pitää edelleen olla hanskat jne...ja jotta elämä olisi täydellistä, niin kun lämpötilat on >+15 astetta, niin kupeideni hedelmä bongaa villakangashattunsa ja se olisi i-han pak-ko saada laittaa päiväkotiin. Onneksi moni päivä ulkovaatteiden pukeminen on ulkoistettu päiväkodille, sillä viisivuotiaan kanssa vääntäminen on todella syvältä ja poikittain. Eli valitettavasti tätä vihantunnetta voi joutua sietämään useita vuosia...

ne kulttuurierot (Ei varmistettu)

Tässä voisi varmaan ottaa vaan kevyesti vähän rennommin. Suomessa näyttää olevan tosi tarkkaa lasten pukeminen, vähänkin jos on kylmää tuulta ilmassa niin hanskojen kanssa ollaan heti taistelemassa. Mutta entäs Brittein saarilla! Täällä on usein kylmää ja koleaa, ja lapset ovat ulkona monesti ilman hanskoja, usein myös ilman pipoja ja kaulaliinoja.

Eli jos ollaan joka tapauksessa reilusti plussan puolella, niin onko se niin tarkkaa? Ilmeisesti kylmästä ei suoraan varsinaisesti myöskään sairastu.. Talvi ja pakkaset on toki eri juttu.

Maira___ (Ei varmistettu)

Samaa mieltä! Ihme panikointia on maailma pullollaan.

Oon varmaan tunteeton ihminen, mutta mun 1v on ilman hanskoja ollut jo pitkään, kun ne on vain tiellä ja hiekkalaatikolla ihan turhat. Ja se repii ne kuitenkin heti pois. Eikä mua kiinnosta muiden ajatukset, se on heidän ongelmansa, jos mun lapsen pukeutuminen mietityttää :D

Mutt voi helkatti, katoavat ja parittomat tavarat, argh!!

Pyjama
Pyjamapäiviä

Sinnittele vielä hetki. Kohta hän osaa ottaa ne laatikostaan itse, pukea käteensä itse ja osaa päättää, tarvitseeko niitä vai ei. Kunhan niitä on riittävän paljon laatikossa. :) Nimim. 4-vuotiaan äiti.

Meillä tavarat (päiväkotireppu, tossut, kurahousut jne) ovat kyllä hukassa ja siihen syynä on se, että niistä tavaroista huolehtii vuorollaan kolme ihmistä eli minä, lapsen isä ja lapsi itse. Niin raivostuttavaa etsiä jotain, joka on toisen jäljillä. Eikö ne tossut pysy siellä perhanan repussa?? (Ja en tiedä, miksi ne hiton tossut pitää tuoda sieltä päiväkodista joka päivä kotiin... kysy lapselta).

Vierailija (Ei varmistettu)

Luin otsikon ja ajattelin että eiiih! Täälläkin tätä synkkää vanhemmusavautumista!
Sisältöhän oli sitten kuitenkin täyttä asiaa. Meillä käytetään päähineitä jotka sidotaan päähän ja sukkien sijaan sukkahousuja. Ehkä ne hanskat voisi liimata käsiin?
Mun suurin inhokki on kuitenkin vaunuverho. Se on aivan saatanasta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sukat! SUKAT!!! Meidän lapsella ei ole ikinä samanlaiset sukat jaloissaan. Usein löydän sentään kaksi jarru- tai normisukkaa sentään, mutta en koskaan samaa paria.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ennen vanhaan hanskoja yhdistämään kiinnitettiin nyöri eli nauha, joka kulki haalarin sisällä niskan takaa (kiinnitettynä sinne niskaan) hihasta toiseen. Arvelen, että sanonta "seistä tumput suorina" tulee siitä, kun lapsi kiskoi käsineet pois ja ne roikkuivat lepattaen hihoista. Jotkut laittoivat ne nipsuilla eli hakaneuloilla kiinni hihoihin. Hukassa ne silti aina olivat.

Kuvittele, että olisit päiväkodissa töissä, ja joutuisit päivittäin näkemään niitä saakelin yksinäisiä hanskoja. Tai vanhempia, jotka olettaa meidän tietävän, onko just se popin punainen raidallinen sormikas heidän vai ei. Veikkaan, että meillä on löytötavaralaatikoissa (yksittäisiä) hanskoja noin kolminkertaisesti päiväkodin lapsimäärään verrattuna.

Just eilen kirosin kun niitä hemmetin tumppuja sai taas etsiä kissojen ja koirien kanssa, vaikka pitäis olla jo kesä! Vähän voin lohduttaa, että isomman lapsen käsineet ja pipot löytyy helpommin kun ne on isompia kooltaan! Ja se ipana ymmärtää yleensä, miksi niitä pidetään ulkona. Mutta sitten jos siihen tulee toinen taapertaja, jonka elämäntehtävä on täyttää pöydänaluset sun muut rukkasilla ja viskoa kaikki asusteet ympäri autoa ja kärryjä, on tilanne aika plus miinus nolla :'D

JohannaKoo (Ei varmistettu)

Mua ei vihastuta hatuissa ja lapasissa muu kuin se, että ne ovat aina jossakin miehen hupparin taskussa, eivät siellä eteisen korissa, jossa niiden pitäisi olla. Poisviskomisongelmat olen ratkaissut asusteilla, joita ei saa itse pois.

Tällaisella oikeasti kylmään ilmaan taaperon käteen voi asentaa vaikkapa tällaiset:

https://www.reima.com/fi/Vauvat/Vauvan-asusteet/Tumput-ja-rukkaset/Vauva...

Eivätpä lähde, vaikka kuinka kiskoo. Peukaloiden asennus onnistuu tumpeloltakin, kun vetoketju on ylös asti. Ja päähän nauhallinen lakki, eipä irtoa sekään.

Leppeämmillä keleillä meillä toimii sellainen mansikkapipo. Ei ole ihan äidin tyylitajun mukainen, mutta taaperon mielestä niin hieno, että se olisi mielellään sisälläkin päässä. Sama taika on kyllä myös mummon tekemissä villahanskoissa. Leikkiessä pysyvät kädessä ihan hienoutensa takia, vaunussa istuessa voivat lentää kadulle, kun pitäähän sitä jotain viihdykettä olla kärryssä istuessakin.

NooraF (Ei varmistettu)

Heh, jotenkin otsikon perusteella ajattelin, että nyt on jotain diippiä pohdintaa luvassa mutta hanskat ja pipot.. No, ei sillä, periaatteessa ymmärrän kyllä. Itseäni ei tosin ärsytä lainkaan, koska homma ns. toimii. Eteisessä on paljon (no, riittävästi, paljon ei ole kun on pieni asuntokin) kaappitilaa ja siellä tarkat paikat kamoille. Tosin ärsyttää jos joku muu on riisunut lapset ja EI ole laittanut kamoja paokoilleen.. Pipoja, hanskoja, kenkiä, kaulureita ym myös pitää olla minimimäärä (tyyliin kahdet hanskat, pari pipoa), koska muuten aina se pipo, jonka haluaisit/lapsi haluaisi on hukassa.
Ja sukat. Pienillä lapsilla käytin/käytän sukkia ääriharvoin koska ne tippuvat. Sukkahousut vaan rohkeasti myös pojille (0-2v) jos sukat tippuvat. Lisäksi ostan sukkia aina kerralla samanlaisia ja -värisiä tyyliin kymmenen paria, ettei tarvitse etsiä parittomia. Teen niin myös omien sukkieni kohdalla :D

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Vinkit ivalolaiselta (=hanskat lapsilla n. 350 päivää vuodesta jos pieni Lapin lisä sallitaan):

1. Vetskarit ylös asti niin peukut menee perille. Parhaat mun silmiin osuneet on Reimatecillä.

2. Oikeasti SOPIVAT hanskat. Ei siis koko-pari liian isot, joka on hyvin tavallista varsinkin alle 3-vuotiailla. Ärsyttäähän se ostaa jatkuvasti uusia mutta koska liian isot tippuu ja katoaa niin... ja huom, kaikki hanskat ei käy kaikille. Esim. mun toiselle tytölle ei vain sovi Reimatecin hanskat koska ne on väärän malliset ja aina huonosti. Sille parhaat on olleet Everestin. Toiselle ne ei taas passaa.

3. Unohtakaa sormikkaat kaikilta alle kymmenvuotiailta.

4. Ostakaa hyviksi todettuja vähintään kahdet, jopa kolmet samanlaiset. Kyllä sieltä pari löytyy joka aamu. Tai sitten ei, mutta mahdollisuudet paranee.

Mut siis joo onhan tämä vähän ärsyttävää :D ei siellä laatikossa mitään pareja ikinä ole. Ja talvella meidän kokoiselle perheelle saisi olla eteisen sijaan eteishalli. Kun yhteen naulakkoon yrittää tukkia kahden aikuisen ja kahden lapsen toppapuvut, siistimmät talvitakit, lenkkivaatteet ja kelkkavaatteet (sis. asusteet, esim. isot villahuivit, luhkat, kelkkakinttaat, karvalakit, 4 kypärää...) sekä kolmen koiran valjaat ja hihnat niin.... joo... onhan se :D

Mutta siis hei, hanskattomuus ei ole paha jos ei ole kylmä tuuli! Anna mennä vaan jos sormet ei tunnu jäätyvän.

chaura
Misplaced

Meillä taas sormikkaat oli the ratkaisu 1v.:lle. Mikään muu ei pysynyt käsissä, koska niiden kanssa ei sormet toimineet -> lapsi vetäs ne sekunnissa mäkeen. PoPin taikasormikkaat (6kk-3v) on sormista lievästi isot mut niillä voi leikkiä, ja jostain syystä lapsi tykkää pukea niitä, joten ei kestä kauaa, äkkiä oppi laittamaan sormet haralleen että saa hanskat oikein käteen. Pelasti meidän kevään, toki napapiirillä ne ei varmaan kelien puolesta riitä kuin ehkä kesällä. 

Taru Mari
Stuff About

Ai että! Samaistun tuohon pahinta on että joku luulee lapsella olevan hetken kylmä.:D

Kommentoi