Alppu täyttää tänään kaksi

Juliaihminen

Uskomatonta. Meidän pieni täyttää tänään kaksi vuotta. Juhlittiin tätä saavutusta lauantaina meillä. Mulla on ollut vähä raskas alkuvuosi töiden suhteen (liikaa!), joten päätettiin Tikin kanssa, että nyt ei stressata yhtään. Niinpä tilasin kakun leipomosta, Tiki osti kaupast keksibuffetin, uunissa lämmitettäviä pakastepasteijoita sekä hedelmiä. Lisäksi paistettiin vielä pakastepullia, joihin sai laittaa mansikkahilloa ja valmisstuutista kermavaahtoa, laskiaispullia siis. Kaikki tarjoilut olivat valmiina pöydässä alle tunnissa!

Tämän lisäksi koristeltiin viime vuodesta säästetyillä koristeilla asunto, ja voilà, meillä oli tosi kivat juhlat kasassa. Rakastan sitä, kun ihmiset leipovat itse ja jaksavat laittaa (vaikkapa isosiskoni taidot ovat eeppiset), mutta tajusin aika nopeasti, että meistä ei nyt ole siihen. Ja juhlissa tärkeintä on hyväntuulinen isäntäväki, ei itse kaulitut keksit. Voi olla, että tällainen puolivalmiiden asioiden tarjoaminen tulee synttärikutsuille jäädäkseen. Katsotaan.

Vaikka me päätettiin pitää kemut pieninä ja kutsuttiin ihan vain lähilähipiiri, niin lapsia oli silti kymmenisen ja toiset reilu kymmenen aikuista päälle. Oli mahtavaa menoa ja meininkiä! Ensin syötiin, avattiin lahjat ja humpuuteltiin. 

Neljän maissa suurin osa vieraista alkoi olla lähtenyt. Oli aika siirtyä juhlien kakkosvaiheeseen ja avata skumppapullo. Samalla tavalla kuin viime vuonna, nytkin oli suloista istua lattialla raukeana juhlien jälkeen pienen porukan kanssa ja jutella kaikesta. Syötiin laiskasti vielä vähän keksejä ja lapsetkin alkoivat olla riehumisen jälkeen melko seesteisiä.

Mulla on edelleen jotenkin juhlava ja hieno olo. Lapsen syntymäpäivä tuntuu jopa isommalta saavutukselta ja elämän etapilta kuin omat synttärit. Puhuttiin juhlissa paljon siitä, miten tällaiset etapit ovat merkittäviä. Mä ja Tiki ollaan onnistuttu olemaan ihan hyviä vanhempia tuolle pienelle kullalle jo kaksi vuotta.

Tällä hetkellä sanoisin, että minulle lapsen ensimmäinen vuosi oli ehkä helpompi kuin toinen. Jotenkin ekana vuotena tsemppasin valtavasti, kun kaikki oli uutta. Sitten yllätyin, miten helppoa vauvan hoitaminen olikaan – olin pelännyt paljon raskaampaa aikaa. Lisäksi olin koko sen vuoden äitiyslomalla, joten elämä oli lokoisaa. Toisen vuoden kohdalla en ole jaksanut enää sillä lailla tsempata. Monella tapaa lapsi paranee koko ajan kasvaessaan. Mutta töiden aloittaminen, lapsen päiväkodin aloittaminen ja sellaiseen arki-arkeen totuttelu on ollut kuitenkin aika kuormittavaa verrattuna vauvavuoden lounailla vetelehtimisiin ja museoissa lorvailuihin. (Toki jatkan näitä molempia edelleen.)

Tiedän ihmisiä, jotka eivät siedä vauvavuotta, ja elämä lapsen kanssa siitä eteenpäin voittaa vauvavuoden mennen tullen, nämä siis vaihtelevat valtavasti.

Nyt alkaa kuitenkin tuntua, että tämä arki-arkikin on aika ihanaa. Raisa sanoi, että kaksivuotias on taas huomattavasti nautinnollisempaa seuraa kuin yksivuotias, ja ikävuosi 2–3 on aivan mahtava. Näin minäkin uskon. Ainakin kaikki sekä omassani että lapsen toiminnassa antaa viitteitä siihen suuntaan.

Toki on aika vaikeaa hahmottaa kokonaista vuotta. Viime vuonna Alppu ei osannut vielä tähän aikaan kävellä, nyt se steppaa menemään ja kiipeilee. Siinä välissä on tapahtunut paljon. 

Kuten synttäreiden tervetuliaispuheessa sanoin, on ihanaa, että meidän elämässä on ollut tuo pieni valtavan rakas poika jo kaksi vuotta ja paljon muita rakkaita ihmisiä ympärillä ja läsnä arjessa jatkuvasti.

Tänään illalla juhlitaan rakasta Alppusta vielä kolmestaan.

Ihanaa syntymäpäivää meidän pieni rakas ukkeli!

 

 

Postauksessa mainitut linkit: 

Alpun 1-vuotisjuhlat

Huijaus nimeltä vauvavuosi

Synttärit eläinteemalla

Lapsi on koko ajan vain ihanampi

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Share

Kommentit

Lauralauralaura (Ei varmistettu)

Tylsää olla tylsä, mutta pakko sanoa että ikävuosi 2-3 voi olla myös täynnä jatkuvia, aamusta iltaan kestäviä huutoraivarikilareita ja kovaa eroahdistusta itsenäistyvältä lapselta Sitten kun just luulee ettei enää pysty kestää, niin tuleekin sellanen ihana jakso, kunnes taas palataan kilarikauteen...Mutta toivottavasti tää ei toteudu teillä!

Juliaihminen
Juliaihminen

Tuskin toteutuu! Veikkaan että mun lapsi on rauhallisuuden toteemi koko kolmannen elinvuosiensa, eikä luultavasti itke kertaakaan.

:)

Onnea Alppuselle :) juhlat näyttää ihanilta!

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! <3

Valopäiväkirja

Onnea pienelle sankarille! Kaksvuotiaat vaahtosammuttimet on huippua seuraa (silloin ku ne ei vedä uhmakilareita) <3 Kaikki on vielä niin liikuttavan ihmeellistä ja omat oivallukset on rajattomia :) Parasta on kun puheen myötä siihen lapsen maailmaan pääsee aikuinenkin osalliseksi!

Ja tuo "valmiiseen pöytään" turvautuminen synttäreillä oli ainakin itselleni ihanan vapauttava oivallus aikanaan. On tullu mm. tutustuttua pakastekakkuvalikoimiin hyvin kattavasti ja löydettyä sieltäkin helmiä :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä!!!! Kaksivuotiapäivänään lapsi antoi minulle lahjoista kauneimman. Hän ryhtyi ilmoittamaan selvällä suomen kielellä, kun hänellä on jööti housussa.

”Tatta.” Miten ihana sana!

Onnea 2-vuotiaalle ja vanhemmille! Musta tuntuu myös, että kolmannesta ikävuodesta lapsen kanssa tulee aikas hauska.

Juliaihminen
Juliaihminen

Musta kanssa! <3

Mq (Ei varmistettu)

Onnea kaksivuotiaalle!

Meillä parasta tässä ikäkaudessa on ollu puhe. Lapsesta on tullut esiin aivan mahtavaa omaa persoonallisuutta. Ja on ihanaa kun hankaliakin asioita voi koko ajan enemmän selvittää sanallisesti. Paras ikä tähän mennessä ja koko ajan vaan paranee!

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos!

Ja sen voin uskoa!

Kjhh (Ei varmistettu)

Onnittelut koko perheeelle!
Minusta jokainen ikävuosi on ollut kiva. Oma tytär täytti juuri 7 v ja odotamme molemmat innolla että hän pääsee kouluun. Eskarilaisena hän on ottanut enemmän vastuuta omista asioistaan: vaatteet ja tavarat katsotaan ed iltana valmiiksi, hän korjaa kaikkien astiat pöydästä tiskikoneeseen ja kattaa pöydän. Nyt hän sai oman puhelimen ja voi pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin. Jännä on seurata sivusta hänen itsenäistymistään. Silti hän on vielä pieni ja haluaa istua sylikkäin ja olla kainalossa.
Mutta seitsemässä vuodessa on tajunnut kuinka nopeasti aika juoksee ja että hän todella on vain lainassa meillä. Tuntuu että jokaisesta hetkestä nauttii tämän tiedostettua. Vauva- ja taaperohetkiin on mukava palata muistoissa, mutta parasta on nykyhetki :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihana seitsemänvuotias! Joo, voin todella kuvitella. Aion nauttia tästä kolmannesta elinvuodesta ja kaikista mainioista keskusteluista täysillä. 

Kommentoi