Bloggaajan eufemismi

Juliaihminen

Tickle Your Fancy -blogin Sara kirjoitti hyvän tekstin blogeissa esiintyvistä mainoksista. Olen samaa mieltä: blogiskeneen kuuluu tuotteiden mainostaminen samalla tavalla kuin vaikka mainokset kuuluvat aikakauslehtien sivuille. (Bloggaaminen ja toimittaminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa, niitä ei kannata sekoittaa toisiinsa.) Ilman tuloja kumpaakaan ei tehtäisi ammattimaisesti, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Sitä kutsutaan ansaintalogiikaksi. 

Tärkeintä on kuitenkin se, että molemmissa mainonta on läpinäkyvää. Lukijan pitää saada tietää, jos hän katsoo tai lukee maksettua mainosta. Blogimaailmassa säännöt ovat olleet kohtuullisen selvät jo tovin, ja nyt Mainonnan eettinen neuvosto on alkanut antaa huomautuksia myös tubettajien piilomainonnalle. Se on hyvä se!

 

No mutta, tästä aiheesta tuli mieleen yksi blogiskenessä käytetty sana, joka ärsyttää mua. Se on kotiutuminen.

"Sohva kotiutui meille viikonloppuna." "Huulipuna kotiutui meikkipussiini." "Mekko kotiutui juhlia varten."

Lukijalle jää epäselväksi, onko tuote saatu vai ostettu. Usein kontekstista kyllä tajuaa, että bloggaaja on ihan ostanut sohvansa, mutta ei kuitenkaan aina. Etenkin, jos jonkun tosi suositun bloggaajan jutuissa joku esine kotiutuu, mua alkaa vähän epäilyttää.

Kun herkullisesta Jacky-vanukkaasta kirjoitetaan oikein tuotetiedot erikseen mainiten, on reilua kertoa postauksen lopussa lyhyesti ja ytimekkäästi "Jacky makupalat saatu blogin kautta", mikäli vanukkaat on annettu ilmaiseksi tuotetta edustavalta pr-toimistolta tai valmistajalta. Näin ohjeistetaan myös Toimituksen blogissa ja tämä käytäntö on aika lailla rantautunut blogosfääriin viime vuosina. (Jos tuote on saatu lahjaksi Irma-tädiltä, niin siitä ei tarvitse kertoa. Tai no tokihan siitä voi mainita, koska luultavasti Irmalle tulee hyvä mieli julkisesta kiitoksesta.)

Tai jos kotiutuminen ei epäilytä mua, niin ainakin siitä paistaa söpöstely. Aivan kuin ostamisen mainitseminen blogissa toisi tekstiin ikävän sivumaun, että onkin olemassa semmonen nihkeä elämää rajoittava asia kuin raha. Rahasta taas tulee mieleen se, ettei kaikilla ole sitä yhtä paljon, ja sekös vasta epämiellyttävää onkin. (Itsehän rakastan rahasta puhumista. Olen vanha kuponki-alma.)

Sitä paitsi kotiutuminen viittaa sairaalasta tai matkalta kotiin palaamiseen. Uusi sohva nyt ei suoranaisesti ole ollut missään huonekalujen sairaalassa hoitamassa umpisuolentulehdustansa tai huulupuna ei luultavasti ole käynyt itsekseen reissulla tyttöjen kanssa Tallinnassa ja sitten palannut arkeen.

 

No, nämä eivät ole ihan mustavalkoisia juttuja, ja musta tästä aiheesta olisi kiinnostava kuulla mielipiteitä. Pelkän tuotteen saaminen esimerkiksi testiin ei ole an sich maksettu mainos, ja kuten Sara kirjoitti, yksikään ammatikseen bloggaava ei lähde yhteistöihin pelkkää tuotepalkkioita vastaan. Mutta entä sitten ne, jotka eivät bloggaa ammatikseen?

Toivotteko te, että bloggaaja kertoo, jos hän on saanut ilmaiseksi postauksessaan esittelemänsä jutun? Miksi tai miksi ette? 

 

Kuvassa ihmettelen Vallilan kirjaston vieressä olevaa uutta ja jokseenkin makaaberia seinätaidetta. Päälläni mulla on itse ostamani vaatteet mutta laukun sain äbältä synttärilahjaksi!

 

 

Share

Kommentit

CougarWoman
CougarWoman

Noh, minä en bloggaa ammatikseni, mutta saan tasaisin väliajoin (eikös kerran puolessa vuodessakin ole "tasaisin väliajoin"?) yhteydenottoja yrityksiltä (lue: yleensä aikuisten lelukaupoilta tai kondomifirmoilta), jotka tiedustelevat mahdollisuutta lähettää tuotteita testiin. Homma menee sitten sillä periaatteella, että minulle postitetaan esimerkiksi joku suriseva värkki, ja sillä sitten surruuttelen menemään joko soolona tai kahdestaan, ja kirjoitan siitä sitten arvostelun. 

Nämä ovat yleensä menneet periaatteella "ei ole pakko kirjoittaa, mutta jos haluat, niin kirjoita". Yleensä kirjoitan, ja jos tuote on p*ska, sanon, että tämä tuote on p*ska. Ilmoitan myös aina, että postauksen tuote on saatu lahjana, mikä on mun mielestä vaan reilua; ja ilmoitan myös, kuka lahjan on antanut. 

Mulle ei henkilökohtaisesti ole väliä, ilmoittaako bloggaaja tuotteen olevan lahja vai ei - kyllähän sen yleensä siitä jutun sävystä jo tulee ilmi; jos koko bloggaus on omistettu talouspaperin imukyvyn ylistämiselle, on aika selvä peli, että siitä on erikseen pyydetty kirjoittamaan. Ja ainakin mun seuraamat tyypit tästä ihan vapaaehtoisesti yleensä ilmoittavatkin. 

Mä muuten toivon, että nämä mun lahjasuristimet eivät ikinä "kotiudu" luokseni vaikkapa Tallinnanreissun jäljiltä. Viimeisimmässä luki epäilyttävästi "tester", josta tuli mieleen lähinnä kosmetiikkaosaston ällöt koko kylän huulipunat. :D (Noniin, olkaattens hyvä mielikuvasta heti aamusta.) 

Juliaihminen
Juliaihminen

Repesin ääneen kauppakeskuksessa, kun luin tuon Suristin Tallinnassa -kommentin. Huikea mielikuva!

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Haha, täysin samaa mieltä tuosta kotiuttamisesta. Argh.

Kommentoinkin äsken tuonne Saran blogiin että näen itse tärkeäksi sen, että bloggaajat avaisivat reilusti ja läpinäkyvästi sitä, mistä blogeissa esitellyt tuotteet ovat peräisin ja onko raha vaihtanut omistajaa. Bloggaajat ovat mielipidevaikuttajia, joilla on paljon valtaa ihmisten kulutuskäyttäytymiseen. Mielestäni tämä valta pitää sisällään myös vastuun siitä, että pyrkii antamaan asioista mahdollisimman realistisen kuvan eikä luo illuusiota elämäntyylistä, joka ei tosielämässä ole edes mahdollinen. 

Nuumi (Ei varmistettu)

Ja minä olen täysin samaa mieltä Minna M:n kanssa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Täysin samaa mieltä Minnan kanssa!
En tykkää että pitää arvailla milloin vaatteet tai matkat on maksettu itse ja milloin ne on lahjoja tai Sarankin mainitsemaa PRää. Mielestäni esim. Pupulandiassa tämä toteutuu aika hyvin, saadut asiat on aina merkattu erikseen.

Muutama blogi on jäänyt pois lukulistalta sen takia, että yli puolet sisällöstä on joko mainoksia tai ainakin vaikuttaa siltä. Lukijan näkökulmasta tässä ei mielestäni ole ihan hirveästi eroa. Esimerkkinä lukuisat postaukset vaikkapa nettikaupan maksamalta PR- ja kuvausreissulta tai vaatemerkin bilereissulta, tai viikottaiset kirjoitukset urheilubrändin juoksutreeneistä joista ei ilmeisesti olla saatu rahallista korvausta, vain vaatteita ja valmennusta, mutta silti jokaisessa kuvassa näkyy brändin logo isolla ja tekstissä mainitaan brändin nimi useita kertoja ja hehkutetaan kuinka siistiä kaikki tämä on.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, juurikin tuo on iso ongelma, että jengille tulee riittämättömyyden tunne omasta elämästä ja semmonen "mitä teen väärin kun mulla ei ole joka päivä uusia korkkareita" -fiilis siksi, että blogia lukiessa luulee, että blogaajan rahat jotenkin mystisesti riittää tuohon kaikkeen.

Silloin ei voi puhua enää mistään inspiroivasta blogista vain päinvastoin: pahaa mieltä aiheuttavasta blogista.

Mä haluaisin muutenkin rahaa enemmän aina juttuihin mukaan. Vaikkapa Avotakkaa lukiessa aina toivoisin, että sivulauseella kerrottaisiin, miten 25v graafikoilla on varaa 4h+k kämppään Ullanlinnasta. 

Laura T.
Missä olet Laura?

Ensinnäkin: tämä oli timanttinen teksti Julia, kiitos. Nyökyttelen täällä pehmeissä puuvillalakanoissani (maksettu itse, ei saatu blogin kautta) ja mietin ihan samoja juttuja.

Tämä Avotakka-asia, KIITOS. Mulla oli 25-vuotiaana varaa pieneen opiskelijayksiöön, joten toivon myös selvennystä kuinka saada halvalla loft-asunto esim. Näsijärven rannalta.

nansk

Jos keksit tähän ratkaisun, niin kerro mulle heti. Vaikka täällä Herwoodissa viihdynkin, niin olishan Nässyn ranta aika paljon kivempi. Ratina suvaitaan myös.

Saranda
Tyhjä ajatus

Julia sä osaat oikeesti pukea sanoiksi tosi hyviä pointteja, joka kerta! :)

Mua harmittaa lähinnä nuorempien puolesta ja heidän medialukutaidon (puutteen) takia. Mulle henkilökohtaisesti ei ole väliä kertooko bloggaaja mistä ja miten on esittelemänsä tuotteet saanut, mutta minullakin on niin monta serkkua ja teini-ikäistä tuttua, joilla on ihan vääristynyt kuva nimenomaan bloggaajien ja muiden somesuosittujen henkilöiden elämästä ja materiakäyttäytymisestä. Ja onhan se vaan reilua että siinä missä esimerkiksi TV:ssäkin on pakko mainita että ohjelma sisältää tuotesijoittelua, on bloggaajienkin mainittava postauksessaan mainostettavasta tuotteesta.

jossu123 (Ei varmistettu)

No mitenkäs tämä "kiinnostelee" -ilmiö? Ei ehkä 100% liity mainostamiseen ja rytkyjen esittelyyn, mutta kielenkäyttöön ja mahdollisten uusien kamojen kalasteluun kylläkin. Jostain syystä juuri blogimaailmaan on pesiytynyt tuo "mua tällä hetkellä kiinnostelee pinkit jutut, ja uus sohva ois hakusessa" tyylinen kirjoittelu, joka lopulta päättyy aina sen "kiinnostellun pinkin sohvan" esittelyyn, kun joku firma oli just sattumalta lähettäny sellasen ku oli tarttenu.

Kiinnostelee? Oikeasti? Onko se jokin aidon kiinnostuksen ja välinpitämättömyyden välimuoto.

Mua kiinnostelee muiden ajatukset tästä, onko kukaan muu huomannut samaa?

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo! Se on hilppasen läpinäkyvää, enkä tarkoita hyvällä tavalla. :D 

Sitten voi ihan suoraan vaan laittaa lafkaan viestiä, että antakaa mulle pinkki sohva, mä lupaan ylistää sen maasta taivaisiin. 

Taru Mari
Stuff About

Mullekaan ei ole väliä, ilmoitetaanko siitä että tuote on saatu vai ei. Yleisen selkeyden vuoksi se varmasti olisi ihan kiva tapa. Ja myöskin toi "kotiutin" mekon, ei kuulu mun lempi-ilmaisuun. :D

Kiti
Katso tarkemmin

Mua ei itseäni hirveästi kiinnosta, mitä bloggaaja on saanut, sillä se ei vaikuta mun elämään millään tavalla. Mutta monilla nuorilla ei välttämättä ole vielä kovin hyvää medialukutaitoa eikä käsitystä bloggaamisen realiteeteista, joten ihan siksikin olisi reilua ilmoittaa selvästi, mitkä tuotteet on saatuja. 

Emilia M

Aika moni varmaan kuvittelee itse olevansa immuuni mainoksille ja vaikutteiden ottamisen yläpuolella. Mitä kovasti epäilen!

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllähän mainokset vaikuttavat auttamatta ihmiseen, vaikka mitä kuvittelisi. Mun muistaakseni tutkitusti ihmisen pitää nähdä joku tuote 11 kertaa, ennen kuin hän tekee ostopäätöksen (olen myös itse lukenut mainontaa).

Ainakin mainonta vaikuttaa muhun! Enkä siis lähtökohtaisesti pidä sitä vain pahana, koska usein kyseisen tuotteen hankkiminen on tullut tarpeeseen (ainakin niin mä selitän itselleni). Toisaalta jos blogia lukiessa tulee semmonen olo, että "mun elämä ei ole täyttä elämää, jos en saa tuota ja tuota", niin se ajaa ihmisen (ja maapallon) turmioon. 

Emilia M

Mua huvitti kun luin jotain keskustelua, missä semmoista säästäväistä ja ekoelämää yrittävät tyypit perustelivat, että kyllä kannattaa ostaa Ruohonjuuresta 30 euroa maksava metallinen vesipullo, paljon vähemmän kemikaaleja kun jossain vanhassa muovisessa limsapullossa ja tulee säästettyäkin sitten vuosien myötä... Juu niin varmaan. Tämä kertoo vain siitä, miten halutessaan ihmiset pystyvät perustelemaan itselleen muka tosi järkevillä syillä mitä erilaisimmat mielihalut. Vesipullona - jos pelkää kemikaaleja - voi käyttää myös vaikka lasipulloa, joita saa jos ostaa vaikka Lidlistä pullon appelsiinimehua. Ja jos haluaa metallisen, jostain Clasulta saa sellasen varmaan vitosella. Näillä mää lohdutan itseäni, koska mäkin himoitsin semmosta hienoa vihreää Siggin pulloa, joka oli Stockan alessa vain parikymppiä, joka olisi juuri ollut sellainen pitkäikäinen - mut sit menin googlaamaan merkkiä ja se sisus on jotain ihmeainetta jonka pitäis olla turvallinen mutta musta se sit taas kuulosti muoviselta ja pelottavalta :) Ruohonjuuren verkkokaupassa on by the way juuri tällä hetkellä tarjolla 153 erilaista juomapulloa.

Siis eihän siinä mitään, hyvähän se on yrittää olla säästäväinen ja eko. Mua siis vaan huvittaa just se, miten ihminen voi olla sokea omille mielihaluilleen ja löytää niitä "järkeviä" perusteluja aika monelle jutulle. (Isyyspakkaus-blogissa huvitti "sijoitus" lastenhuoneen lamppuun. Siis mikä sijoitus se on! 400 euroa metallihäkkyrään, jossa on lintuja häkissä. En nyt ala enempää muita blogeja täällä arvostelemaan, et varmaan Julia tykkää :D mutta mun silmiin se sijoitusarvo on siinä aika alhainen - en toki ole designtuntija - ja itseäni ei myöskään viehätä häkkilintuihin liittyvä symboliikka. Mutta tämäkin ostos tosiaan perusteltiin järkevällä "sijoituksella" joka "säilyttää arvonsa").

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos erittäin hyvästä kirjoituksesta!
Mietityttää, uskovatko bloggaajat itse tosiaan tuohon "mä en mainosta, mulle vaan lähetellään tuotteita, joihin rakastun ja sitten mun velvollisuus lukijoita kohtaan on kertoa niistä" -shaibaan. Jos on valjastanut lähes koko elämänsä vapaa-aikaa ja perhe-elämää myöten erilaisen sponsoroinnin ja markkinoinnin kuvioihin, voi raja tietysti lähteä omassa päässä häilymään. Mainonnan sijaan voisi ehkä puhua korruptiosta: "Tää ei ole yhteistyöpostaus, tää vaan ilmentää mun blogin korruptuneisuutta" ;)

Bloggari tuskin tekee mainosyhteistyötä jotain tiettyä tuotetta vastaan, mutta kyllä säännöllisillä hehkutuspostauksilla viestitään kaman lähettäjille, että keep it coming. Yksi tuoteputeli ei varmaan omaan talouteen vaikuta, mutta jos koko kosmetiikka-arsenaali tulee ilmaisena, on sillä jo budetinkin kannalta merkitystä. Toki ilmaiseksi saaduissa tuotteissa on epäilemättä yleensä hinta-laatu -suhde kohdillaan, että siten ei voi syyttää turhasta kehumisesta. Kaikkein turhimpia ovat sponsoroidut ravintola-arviot, niistä saa lähinnä käsityksen ravintolan sisustuksesta.

Medialukutaitoa kaipaisivat nuorten lisäksi ehkä bloggaajat itsekin. Kun vaikkapa oman lapsen synttärit on valjastettu jonkun ruokafirman mainontaan, herää epäily, että onkohan nyt ihan täysin tullut asiaa arvotettua. Tai sitten ne summat on aivan tähtitieteellisiä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä! Musta on aina vähän huvittavaa, että jengi on aina niin huolissaan nuorisosta ja lapsista. Demi-lehdessä pitkään työskennelleenä olen kyllä oppinut, että ainakin tämän maan tytöt ovat analyyttistä ja skarppia porukkaa. Tai ainakin ihan yhtä analyyttistä kuin aikuisetkin.

 

Vierailija (Ei varmistettu)

"Kaikkein turhimpia ovat sponsoroidut ravintola-arviot, niistä saa lähinnä käsityksen ravintolan sisustuksesta."

Niinpä. Alkukesästä oli monessa blogissa hehkuttavia arvioita raflasta, johon sitten ystävien kanssa menimme. Sisustus oli tosiaan kaunis, mutta akustiikka sellainen katastrofi, ettei viiden ihmisen kesken kuullut mitä pöydän toisella puolella sanotaan, palvelu hidasta ja tökeröä, ruoka ihan jees, mutta ei mitään ihmeellistä. Jos maksan 26 euroa pasta-annoksesta, sen pastan sietää olla taivaallista ja näiden muiden asioiden kondiksessa. En mene enää.

Sisutusta lukuunottamatta jollekin bloggariporukallehan on tosiaan ihan helppo järjestää oma erikoisilta, jossa kaikki on toisin - tai ainakin vähän paremmin tsempattua - kuin normi-iltana normiasiakkaille.

Emilia M

Mä en keksi yhtään hyvää syytä sille, miksi bloggaaja EI ilmoittaisi saaneensa tavaran ilmaiseksi. Eli joo, todellakin haluan tietää. Enemmän kyllä luen blogeja, joissa roinanesittely jää vähemmälle. Yksikään näistä ei taida olla ammattilaisbloggaaja. Tälleen silloin tällöin niin kuin sun blogissa ei haittaa.

MariK (Ei varmistettu)

Luenkohan ihan vääriä blogeja, sillä minun kokemukseni mukaan bloggaajat ovat nykyään avoimia blogiyhteistöistä. Sen sijaan vlogeja katsoessa ja Instagram-kuvia katsellessa tulee välillä mietittyä, että onkohan tässä nyt kyseessä kaupallinen yhteistyö. Näin 30+-ikäisenä olen aika pihalla itseäni miltei puolet nuorempien fanittamista vloggaajista eikä minulla ole kovin suurta otantaa, mutta joskus on käynyt mielessä että pannaankohan tässä vloggaajaa (ja vlogin katsojia) halvalla. Joskus olen törmännyt kymmenminuuttiseen videoon jonkun brändin tuotteista, mutta videosta ei ole oikein selvinnyt onko kyseessä kaupallinen kampanja. Instassa näkee välillä monella tilillä kuvia samoista tuotteista ja kuvat saavat miettimään ovatko tuotteet saatu markkinointitarkoituksessa. Joskus olen huomannut, että ns. tavissomettajat (kuten [ammatti]bloggaajat) ovat liittäneet kuvaan hashtagin, josta selviää että tuotteet on saatu, mutta ns. julkkissomettajien kuvista sama hashtag on "unohtunut".

Tuo Avotakka-esimerkki oli tosi hyvä :) Itse seurasin Suomen kaunein koti -ohjelmaa ja vaikka ohjelmasta tykkäsin, niin olisi ollut mukava kuulla taloesittelyjen yhteydessä kuinka paljon asunnon omistajilla on velkaa. Osa ohjelman kodeista oli luovan alan ammattilaisten omistamia ja olisi ollut kiva tietää kuinka iso osa esim. design-huonekaluista oli saatu normaalia edullisemmin suhteiden avulla. Tai oliko kenties joku taloista sisustettu lainahuonekaluilla tai näkyvyyttä vastaan saaduilla tuotteilla? Varmasti jonkun mielestä tämä on kateellisen panettelua, mutta olisi oikeasti mielenkiintoista tietää minkälaisia kuvioita on esim. mainitsemani tv-ohjelman, sisustuslehtien ja blogien taustalla.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo siis munkin mielestä blogit, etenkin ammattibloggaajien, ovat nykyään aika lailla selkeitä ja läpinäkyviä yhteistöiden merkitsemisen kanssa. Alalle on muotoutunut hyviä käytänteitä, joita ihmisten on helppo noudattaa, ja sitä pidetään pikemminkin kunnia-asiana, että yhteistyöt aina ilmoitetaan.

Seuraavaksi tuleekin just nuo tubettajien piilomainontageitit. Kuten tuossa postauksessa kirjoitinkin, niin oli kiinnostavaa, että heinäkuun alussa Suomessa vissiinkin ekan kerran tubettaja sai huomautuksen Mainonnan eettiseltä neuvostolta. Veikkaan, että sekin skene muuttuu pikkuhiljaa reiluksi ja läpinäkyväksi. 

Insta on kieltämättä hankala, kun siellä on niin vähän tilaa kuvatekstille, että joidenkin yhteistyöjuttujen kertominen on jo ihan siksikin tylsän näköistä.

Jeba
Tuuliajolla

Mä en kirjoita blogia ammatikseni, mutta jos olen vaikka ostanut jotain itselleni ja esittelen sen blogissa, saatan kertoa siitä juurikin sillä tavalla, että olen kotiuttanut sen. Kuten vaikkapa näin " olin jo kauan kuolannut sitä, kunnes vihdoin sen kotiutin.... " En ole koskaan edes ajatellut tuota sanaa millään tavalla ärsyttävänä, lähinnä se on vaan tullut ensimmäisenä mieleeni ja sitten olen vain kirjoittanut sen. :D :D

 

Juliaihminen
Juliaihminen

Mutta kotiuttaminen on eri asia kuin kotiutuminen. (Nyt lähti pilkun molestoijan mopo rotkoon!) Eli siis minä kotiutan on aktiivinen ilmaus, mistä pystyy ymmärtämään, että ihminen on itse esineensä osatnut, kun taas sohva kotiutui on sillä lailla passiivinen, että se jättää mysteeriksi sen, miten esine kotiin saapui.

Okei. Aika poistua Lilystä ja mennä katsomaan illan Netflix-annos, kun mun jutut alkaa olla tätä luokkaa! :D

Jeba
Tuuliajolla

:D hhhmmm..... nyt kun tarkemmin mietin, olen tainnut kirjoittaa myös noin jonkin tavaran kohdalla.

:D

Mäkin poistun Lilystä nyt. Herätys klo: 04.20 töihin. Auts.

Emilia M

Tää ei ole yhtään saivartelua vaan tärkeä huomio!

kookookuu (Ei varmistettu)

Hei vain Julia (+ihminen)!

Sohvien kotiutumisten lisäksi todella rasittava ilmaus on "raskautuminen" jota käytetään aika usein raskausaiheisissa blogeissa ("raskautumisen jälkeen mulla alkoi pahoinvointi" ja "ennen raskautumista en tiennyt millaista tää voikaan olla.." jne)
Eli siinä sitä sitten vaan raskauduttiin, ihan tuosta noin, huomaamatta!
Kenties vielä sillä juuri kotiutuneella sohvalla! haha

(Kun tämä nyt on kuitenkin entinen raskausblogikin, niin katson tämän kommentin olevan tähän kohtaan täysin relevantti!)

PS. sun blogi ja tekstit on ihan ässiä. Nautin suuresti sen lukemisesta ja lisäksi voin samalla aavistella miltä oma elämänmeno kohta puoliin näyttää, kun oma pikkujäppinen on Alppua pari kk nuorempi.
Keep up the good work :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Moi kookookuu!

Nyt kun mainitsit, niin kyllä, tuo on taas selkeä eufemismi, ja eufemismit on mun mielestä aina vähän tympeää kielenkäyttöä (koska olen ronski ja asioilla niiden oikeilla nimillä puhuva mujer). 

Raskautumisella pyritään kiertämään "tulla raskaaksi" sanaparin käyttö, koska raskaaksi tuleminen on liian aktiivista, eli siitä voi päätellä, että herranpieksut, tuo ihminen on harjoittanut yhdyntää ainakin kerran elämässään. (Tai käynyt koeputkihedelmöityksessä, mikä on aivan yhtä noloa, koska siinäkin sorkitaan ihmisen vaginaa.) Raskautuminen taas on sellaista neitsyt Marian "kappas näin vain kävi" toimintaa. Että ei tässä mitään seksiä ole harjoitettu!

Mutta joo, oon itse aivan saleen käyttänyt raskautumista tekstissäni ja puheessani, koska en ole ennen ajatellut koko sanaa näin syvällisesti. Poistan sen sanavarastostani nyt! :)

Ja kiitos! Terkkuja paljon sun beebolle! <3

pikkupikkumyy (Ei varmistettu)

Nuista ärsyttävistä sanoista tuli mieleen: kutsumana.
Moni bloggaaja kertoo yhteistyökuvion tapahtuneen firman X kutsumana. Öö? Miksei sitäkään voi laittaa selkeällä suomen kielellä sponsoroimana/kustantamana/tarjoamana? Jos minä kutsun kavereitani kylään, niin harvoin minä kustannan heille lentoliput, ruuat ym. vaan nimenomaan kutsun heidät kylään :D Tää on särähtänyt tällä viikolla korvaan varsinkin tämän Kööpenhaminan muotiviikkojen aikana, kun neljästä bloggaajasta Julia Toivola on ainoa joka on kirjoittanut blogiinsa niinkuin asia on, elloksen tarjoama, ei kutsuma.

Kommentoi