Eihän kukaan mua ymmärrä – suomalaisen harhakuvitelmat ulkomailla

Juliaihminen

Tiedätte varmasti sen ilmiön, kun ulkomailla alkaa melko vapautuneesti puhua suomea, kun ajattelee, ettei kukaan ymmärrä mitä sä sanot. Tämä on ajanut varmasti meistä jokaisen helvetillisiin tilanteisiin.

Itse olen esimerkiksi prahalaisessa hostellissa huutanut ystävälleni kaikuvassa porraskäytävässä: "Miltä laneilta nuo ukkelit ovat karanneet?!"

Eivät olleet kuulemma karanneet laneilta.

Tikin kanssa puhuttiin tästä ilmiöstä, ja hän sanoi sen menneen omalla kohdallaan jo kohtuuttoman pitkälle.

Hän kuulemma saattaa alkaa jopa kuvitella, että kuilu muiden ihmisten ja hänen ymmärryksensä välillä on niin suuri, että julkisessa tilassa saattaa pieraista, koska hei, eiväthän ne täällä sitä tajua, että piereskely on aika kiusallista.

Semmosta tänään. Pyöri mielessä. Pieru. Ainahan se pikku pörisijä mielessä möyrii. Ja vähän jossain muuallakin.

 

Ja sitten on iiiihan pakko vielä yrittää tiristää teiltä vähän näitä klassisia megamokia:

Mitä olet sanonut ulkomailla suomeksi niin, että joku onkin ymmärtänyt?

 

Kuvat: Käytiin Matkalla kaiken aikaa -blogin Ellan kanssa Koh Lantalla viidakon siimeksessä hauskalla vesiputouksella.

 

Lue myös: 

Tikin kanssa luotu Nihilistin matkaopas 

 

 

Share

Kommentit

nansk

Auts. Monta kertaa käynyt lähellä, mutta vain kerran oikeasti käynyt näin.

Käveltiin kavereiden kanssa normaalia vauhtiamme, eli aika paljon nopeammin kuin perus turistitaapertajat, joita meni edessä kaksi kappaletta. Olivat sellaisia leveämmän puoleisia vanhempia ihmisiä. No meikähän sitten siinä kohtalaisen äänekkäästi kommentoi, että "v***uako tarvii lyllertää koko tien leveydeltä, ettei varmasti pääse kukaan ohi" - ohituksen jälkeen takaa kuuluu: "Pekka, pääseekö sinne Eiffelille nyt tosta seuraavasta risteyksestä?" ja tulivat jonottamaan kyseiseen torniin meidän peräämme... Ups. Tästä eteenpäin olen pitänyt mölyt mahassani.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahah pilkka ja oma nilkka jne. :)

tiia_

Äh, mulle tuli tästä mieleen yksi ihan kauhea tilanne jostain melkein 20 vuoden takaa. Olin Milanossa yhden ruokapaikan yleisövessassa. Sinne pukkasi kaksi mua vähän vanhempaa suomalaista naista, jotka alkoivat isoon ääneen, suomeksi tietenkin, päivitellä ulkonäköäni, kuinka laiha olin ja tolla on varmaan syömishäiriö ja yäk onko toi muka kaunista, hyi helvetti miten ruma. En ujona, teini-ikän juuri vasta taaksejättäneenä epävarmana hongankolistajana sanonut mitään, vaikka olisi tietysti pitänyt. En vain osannut, mulle tuli niin paha mieli. Tuon tapauksen jälkeen olen itse varonut sanomisiani ihan joka paikassa, kun koskaan ei voi tietää...

Juliaihminen
Juliaihminen

No oli kyllä mautonta shaissea tuommoinen kommentointi, ei kyllä pitäisi millään kielellä päivitellä nuoren naisen ulkonäköä tuolla lailla.

Mutta joo, en itsekään ole erityisen ylpeä lanituskommentistani - joskin tuhon aikaan kävin itse välillä laneilla hengailemassa, joten mun suusta se ei ollut tarkoitettu niin ilkeämieliseksi kommentiksi :D

Suvi K.
Sisunainen

Mulle on käynyt ennemmin toisin päin: en ole kehdannut sanoa jotain matkaseuralaiselle ja käyttäny hirveen monimutkaisia kiertoilmaisuja, vaikka paikalla on meidän lisäksi vaan espanjalainen matkamuistomyyjä. :D 

Vierailija (Ei varmistettu)

Norjassa asuessa kyllä tiedän että täällä on ihan valtavasti suomalaisia / suomea osaavia. Silti mulla on täysin filtterit pois kun juttelen lapselleni. Olen jatkuvasti suuna päänä ja yritän korvata kokonaisen suomenkielisen ympäristön omalla löpinälläni. Silti pikakelaan paniikissa joka ikinen kerta mitä sille lapselle nyt äsken sanoinkaan, kun joku ohikulkija tulee ilahtuneena juttelemaan siitä miten mekin puhutaan suomea. Onneksi kaksivuotiaalle harvemmin ihan älyttömyyksiä tulee sanottua. Tai puhuttua rumasti. Huh.

En luota siihen ollenkaan missään että suomi toimisi salakielenä. Silti musta on jotenkin hauskaa puhua lapseni kanssa juttuja joita ympäristö ei ymmärrä. Meidän ihan oma juttu.

Suomessa mulla alkaa olla ihan paranoidi olo kun IHAN KUKA VAAN voi ymmärtää mitä me puhutaan koko ajan. Ihan kuin olisi alasti! Kaikki näkee.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo! Sen jälkeen kun on viettänyt tovin ulkomailla, ajatus siitä että kaikki ymmärtää on ihan kamala :D Ja oon niiiin onnellinen, ettei englanti ole äidinkieli, koska on niin hauska pystyä toisinaan puhumaan omaa pikku salakieltä.

Rei (Ei varmistettu)

Moka ei ole oma, mutta niin ikimuistoinen, että ajattelin jakaa sen.
Olimme lähdössä lennolla Amsterdamista Kuala Lumpuriin. Penkkirivillämme istuva hollantilaisnainen sääti matkatavaroitaan lokeroon koneen keskikäytövällä. Riviä taaempana istuneet suomalaismiehet ryhtyivät oikein asiakseen arvostelemaan naisen takapuolta. Taisin kommentoida heille jotain tyylin "täälläpä on fiksua porukkaa".

Samalla reissulla muuten Malesian sisäisellä lennolla viereemme istui pari suomalaista. Olisin voinut pitää matalaa profiilia, taisin lukeakin jotain lehteä englanniksi. Päätin kuitenkin tervehtiä - suomeksi. Mitä vastasi vierustoveri? "Onpa hyvä kuulla, ettei hauku ketään".

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihmeen paljon jengi lähtee arvostelemaan tuntemattomien ulkonäköä ulkomaille. Lol!

Itselleni noloimmat jutut ovat olleet sellaisia, että oon puhunut jotain ihan liian henkilökohtaista ja sitten tajunnut että kappas kappas!

urpo (Ei varmistettu)

Pakko jakaa tämä, vaikken tiedä kuulivatko suomalaiset kommentointiani.Onneksi kyseessä oli ylistäviä kommentteja, ei törkeilyä.
Olin Espanjassa Benalmadenassa pienessä hiprakassa kavereiden kanssa kaupassa ostamassa sapuskaa. Kommentoin hyvännäköisten miesten ulkonäköä kavereilleni suomeksi, mutta jostain maagisesta syystä sanoin aina väliin englanninkielisiä kommenteja... tähän malliin:
-kattokaa mikä hot dude!
-ah, niin törkeen handsome guy tossa edessä!!
-mikä dream man!

urpo mikä urpo olen...

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahaha! :D Just näin.

Joo, mekin puhuttiin Barcelonassa yhdestä pilvenpiirtäjästä nimellä penis, kunnes tajuttiin että se on liian kansainvälinen ilmaus ja alettiin puhua siitä kyrpänä. (Olin 17 v.) Se oli siis hyvä maamerkki, siksi se rakennus ilmaantui niin usein keskusteluihin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei, tiedän ton rakennuksen! Me kutsuttiin sitä Barcelonan reissulla nimellä Grande Penis, Espanjassa kun oltiin :D Joskus voisi kyllä olla filtterille tarvetta...

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahaha, talking about fallossymboli!

Tukholma ja tunnelbana. Kaksi kaveriani, joista toinen puhui ruotsia sujuvasti (joutui siis tulkkaamaan tilanteen niin vaatiessa). Tyttöjä vastapäätä ilmaantui istumaan sellainen rantojen mies, jolloin ruotsia osaava sanoi kaverilleen että mä en sitten osaa ruotsia yhtään. Se rantojen mies kumartui tyttöjä kohti ja kuiskasi luottamuksellisella äänellä: en muuten mäkään. 

S.H. (Ei varmistettu)

Tämä tapahtui asuessani Lontoossa. Juteltiin irlantilaisen kaverin kanssa niitä näitä bussissa, ja jossain vaiheessa keskustelu siirtyi ah-aina-niin-hauskoihin suomalaisiin kirosanoihin ja niiden opetteluun. Muutamat perkeleet ja helvetit (ja no ehkä myös se v-sana) saatiin opeteltua, kunnes yhtäkkiä vastapäätämme istuva puliukkomainen herrasmies pongahti seisomaan ja huusi kovaan ääneen "PERRRKELE!"

Kaverin ja mun silmät rävähti lautasten kokoisiksi. Kaveri tunnisti juuri oppimansa kirosanan ja mua alkoi naurattamaan aivan jäätävästi - suomalainen puli keskellä suurkaupungin vilinää! Siis suomalainen äijä, joka oli asunut Lontoossa kuulemma jo vuosikymmeniä (mitä nyt hieman humalaisesta selityksestä sain selvää). Oli jotenkin tosi absurdi tilanne, vaikka kyllähän suomalaisiin törmäsi Lontoossa jatkuvasti. Yleensä ne suomalaiset oli vaan perusturreja, opiskelijoita tai duunareita kuten meitsi.

CougarWoman
CougarWoman

Budapestin metrossa eka ja vika kerta ikinä, kun puhuin suomea ajattelematta, että joku saattaisi ymmärtää. Sanoin kaverille jotain tyyliin kato nyt noitakin juntteja, mistä lie Pelastusarmeijasta noi ryysynsä ostaneet. 

"Juntit" jäivät seuraavalla pysäkillä pois ja toivottivat suomeksi hyvät päivänjatkot.

Olin tuolloin 12-vuotias, ja tämä hävettää mua vieläkin, nyt liki 30 vuoden päästä.

(Ja mulla oli muuten itellä päällä valkoinen röyhelömekko, lenkkarit, neonvihreä t-paita, jossa luki "Choose life" ja semmonen läpinäkyvä, vihreä aurinkolippa, vyölaukku ja sininen anorakki. Tästä on kuvatodisteita.) 

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahah! :D

Mitä tästä opimme? Sen, että Puuma on ollut hiton tyylikäs lapsena.

CougarWoman
CougarWoman

...unohdin mainita villakoirakasaripermanentin. Kyllä oltiin trendin aallonharjalla tuolla reissulla. 

Pyjama
Pyjamapäiviä

S.H.: Lontoossa törmää kaikenlaisiin suomalaisiin. Kerran systerin kanssa juteltiin bussissa siitä, miten joillakin miehillä on ihan raskausvatsan näköiset mahat. "Niin kuin tolla miehellä" (joo tosi hieno puheenaihe, tiedän). Mies (pukeutunut sellaiseen pitkään mekkoon, missä yleensä on tottunut näkemään arabimiehiä) ei ehkä kuullut, toivottavasti, sillä hän alkoi jonkin ajan päästä puhua meille suomea. Hän oli siis suomalainen.

Suomi-kirkon luona metroon viereeni istahti nuori nainen, joka kailotti kovaan ääneen todella lavealla savon murteella, että mikä ihme täällä haisee. Vastasin myös lavealla savolla, että en tiedä. :D

Mutta näin voi käydä vain suomalaisille: olin Pariisissa leirintäalueella neljä yötä. Ihan viereisessä teltassa oli koko vierailuni ajan nuori mies, jota tervehdin kyllä kevyellä nyökkäyksellä. Lähdön hetkellä kävi ilmi, että oli suomalainen. Varmaan me kaksi ainutta ihmistä koko leirintäalueella, jotka emme puhuneet mitään kenellekään. :D

 

meemetin (Ei varmistettu)

Äf the world! Me puhutaan kotona miehen kanssa aika paljon enkkua, koska miehen tausta. Noh, mähän tietenkin sen kanssa liikkuessa kuvittelen, että Suomessa kukaan ei osaa englantia, eikä varsinkaan kansainvälisten kisojen jääkiekkokatsomoissa. Hieno tunne tajuta käyttäneensä vaikka mitä englanninkielisiä äffällä alkaneita sun muita kauniita kiekkohuuma-kuvauksia Jenkkiperheen vieressä. Hästääg winning in life.

Kommentoi