Elämä on ihanaa Berliinissä

Juliaihminen

Saavuttiin juuri viiden päivän Berliinin-lomalta, ja olen vieläkin ihan huumissani kaikesta. Oltiin puhuttu tästä matkasta jo pitkään, ja viimein se toteutui! Meitä oli lopulta reissussa ihan mieletön porukka: Mä, Tiki ja Alppu sekä Raisa, Antti ja Frida asuttiin Airbnb-kämpässä, Marianna ja Pauli hotellissa, Alina ja Olli kahden lapsen kanssa toisessa hotellissa ja Mirja ja Taimi vielä toisessa asunnossa.

Ensimmäisenä iltana syötiin kaikki yhdessä, sen jälkeen hengailtiin epämääräisissä porukoissa poukkoillen ympäri Berliinin puistoja, ravintoloita ja kahviloita. Mirja on mieletön Berliiniin-asiantuntija, se reissaa siellä vähintään pari kertaa vuodessa, joten se johdatti meidät ihaniin paikkoihin. Saatiin olla ihan avuttomina liikkeellä. Mä teen vielä erikseen postauksen "Mirjan Berliini", koska nämä raflat ja puistot pitää ehdottomasti laittaa jakoon seuraavia Berliinin-matkaajia varten. (Etenkin lapsiperheille.)

Päällimmäisenä Berliinistä on mielessä vain autuas tunne siitä, että matkailu voi olla (jopa 1,5-vuotiaan lapsen kanssa!) näin stressitöntä ja mukavaa. Sekä pari muutakin hetkeä, joista poimin tähän satunnaisesti summan mutikassa muutaman:

Kun ensimmäisenä aamuna syötiin turkkilaista ruokaa ja Alppu nukkui kärryissään, olin täydellisen onnellinen. 

Olin tyytyväinen myös silloin, kun tilattiin kakkua ja Alppu sai elämänsä ensimmäisen banaanimehun (myös mun ensimmäinen!). Millaisella intohimolla se vetikään koko kupillisen – ja sen jälkeen pärisi!

Riemastuin myös siitä, että aina kun lapset alkoivat käydä vähän liikaa ylikierroksilla, parin minuutin päästä löytyi leikkipuisto, jonne ne pääsivät purkamaan mieltänsä. Saksalaiset ovat nerokkaita leikkipuistojen tekijöitä, sieltä löytyi ihan omanlaisia huttilulleja, joita ei Suomessa tavata!

Erityinen onnistuminen oli myös se, kun Pauli (eli lasten kielellä "Paali-setä") innostui ostamaan Birkenstockit. Ai että me oltiin tyytyväisiä, lopulta enemmistöllä matkalaisista oli nämä klassisen tyylikkäät terveyssandaalit jalassa!

On toki sanottava, että 1,5-vuotiaan kanssa ihan kaikki ei ollut niin helppoa. Vaikka meitä oli kaksi vanhempaa mukana, niin välillä tuon pienen (itsensä tuhoavan) tuholaisen toiminta oli täysin helvetillistä haastavaa. Siksi erityiskiitos Mirjalle, Antille ja Alinalle, jotka muutaman pahan paikan tullen puhaltelivat saippuakuplia, kaivoivat repusta värikynät tai lähtivät pienelle kävelylle, jotta vanhemmat saisivat pho-keittonsa syötyä.

Pian kaksi vuotta täyttävä Frida sen sijaan jutusteli menemään koko matkan niin liikuttavasti: "Täällä minä olen!" tai "Aappuu!" se huuteli. Sekä aika usein tuli vaatimus pikku polskimisesta: "Kulpuun! Kulpuun!" Fridan sanavarastoon kuuluu myös nerokas "nämät".

Alinan tyttö sen sijaan näki erään talon seinään piirretyn peniksen kiveksineen ja kertoi näkemästään: "Kynsisakset!"

Yhtenä iltana miekkoset jäivät hoitamaan lapsia, ja me mentiin Kreuzbergiin pienelle baarikeirrokselle. Illassa parasta oli frozét eli jäädytetty roséviinihilelasi sekä matkabisset, jotka juotiin samalla, kun liikuttiin baarista toiseen. Siinä kuulkaa tunsi elävänsä.

Lisäksi mua ilahdutti se, miten lungisti berliiniläiset ottaa lasten kanssa touhuamisen. Mieltä ilahdutti baarin terassi, jonka yhteydessä oli hiekkalaatikko sekä se, kun joku isä talutti lastenvaunuja ja piti juomapullotelineessä avattua bisseä.

Viimeisenä päivänä istuskeltiin eräällä terassilla, kun yhtäkkiä mustat pilvet lipuivat meitä kohti. Hirmu nopeasti alkoi valtava ukkosmyrksy, ja me jäätiin suojaan katoksen alle, kun pään päällä jyrisi ja salamoi. Kun sade vähän taukosi, juostiin bussiin ja sitten kotia kohti. Mulla oli Alppu sylissä koko tämän ajan, ja vähän ennen kotia päätettiin vielä poiketa kahvilaan hakemaan jälkuruokakakut illaksi. Kun astuttiin sisään, sateesta märkä Alppu sammahti täysin mun syliin. Myrskyn tuoma jännitys oli tainnut viedä voimat, se ei nimittäin enää todellakaan nuku toisia päiväunia viiden aikaan illalla.

Tässä muutama juttu, jotka nyt nousivat ilahduttavina mieleen. Konkreettisia vinkkejä lisää vähän myöhemmin.

 

Ah, kaipaan elämääni lisää matkoja isolla, sekalaisella ja rennolla joukolla! Ihan tämmöinen Muumit Rivieralla -sekoilun taso.

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ah, mikä loma ja mikä porukka!
Voin myöntää, että olen avoimen kateellinen sinulle ystäväpiiristäsi! Olisipa itselläkin vastaava posse, jolla lähteä minnekään. Mutta suurimmalla osalla on jo useampi lapsi (=mutkistaa hommia) tai jotenkin tahmea suhtautuminen elämään lapsen kanssa. Ei olisi kiva lähteä reissuun kavereiden kanssa, kun tietää, että maailma kaatuisi justiinsa väärään aikaan nukuttuihin päikkäreihin tai siihen, jos lapsi ei suostu syömään (ja näitä asioita välttääkseen täytyy hillitä muuta menoa).
No, jokainen yrittää pitää pakkaa kasassa omilla voimavaroillaan, niin olen asian nähnyt.
Ja, ehkä on peiliinkatsomisen paikka, en ole kai itsekään Muumit Rivieralla- tasoisen rento tyyppi, vaikka ajoittain haluaisin.
Silti, olen kateellinen!

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo! Nää eeppiset ryhmämatkat on just vähän kaksipiippuisia hommia. Siinä pitää olla semmosta "tervettä itsekkyyttä" ja päämäärätietoisuutta, mutta toki myös annos joustavuutta ja sellaista välinpitämättömyyttä. 

Eli jos haluaa ehdottomasti mennä jonnekin, niin sitten menee, muut tulevat mukaan jos ehtivät.

Toki myös se auttaa, ettei lapsella ole kauhean tarkkaa päivärytmiä ja että se pystyy nukkumaan päikkärit vaunuissa. Oikeastaan nämä kaksi asiaa ovat olleet aika olennaisia myös Suomessa hengaillessa, en jaksa semmosta megatarkkaa rytmiä oikein missään, kun se rajoittaa liikaa. 

Mutta ehkä meidän ryhmän koko alkoi kieltämättä natista liitoksissaan, muutamat yhteisillalliset menivät jo vähän kaaoksen puolelle :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Taitolaji tuo ryhmämatkailu kyllä on, ihan jo aikuisporukalla.
Vuorokausirytmiltään jonkin verran joustava, mielellään evästyyppistä ruokaa reissun päällä natustava ja rattaissa mielissään nukkuva lapsi on parasta! Itseltäni meinaa palaa käpy, kun ystävien kanssa yritän jotain sopia, mutta aina jonkun lapsi on sellainen, että syö vain kotona (noinkohan?), nukkuu vain omalla pihalla tai menee ihan tilttiin, jos ruoka/päikkärit on 30-60min myöhässä... Ehkä olen saanut mukautuvat naperon tai sitten vain kuskannut sitä riittävästi, sillä se ei pistä pahakseen pieniä muuttujia ja siten elämästä tulee heti rennompaa myös mulle!

iidis
Varpain jaloin

Berliini on kyllä ihana. Oltiin vast'ikään miehen kanssa siellä 5 päivää ilman lapsia (eli häämatkalla) ja todettiin, että voisi tehdä myöhemminkin reissun ihan lasten kanssa. Kahden lapsen vanhempina, kun sitä automattisesti rekisteröi kaikki hulppeat leikkipuistot ja lapsillekin sopivat museot yms. menokohteet vaikka kuinka yrittäisi viettää romanttista "vain me kaksi" -aikaa. Meillä lapsetkin on jo 12- ja kohta 3-vuotiaita, joten se kaikkein päättömin kohellus on jo takana päin (sen sijaan uhmaikä ja esiteinin silmien muljautukset alkaa olla jo vahvasti tätä päivää, heh).

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahaa :D Näin 1,5-vuotiaan vanhempana tunnen kateuden piston ääniohjautuvista lapsista. Toi sekoilu oli niin järjetöntä välillä! Mutta onneksi Berliiniin voi mennä just joko love vacationille tai sitten lapsosten kanssa. 

iidis
Varpain jaloin

Miehen kanssa juurikin tuskasteltiin tuon uhmaikäisen kanssa teutarointia, mutta koska kaikessa on niin halutessaan kultareunus, todettiin että on se kuitenkin PALJON helpompi kuin vuosi sitten :D Tsemppiä, kohta teilläkin on päättömän ohjuksen tilalla uhmaikäinen ääniohjautuva berserkki!

Laural
Terkkuja Berliinistä

Näyttää niin aurinkoiselta, teillä näytti olevan hyvä onni myös sään kanssa! Odotan innolla "Mirjan Berliini" postausta, hyviä ideoita ei voi koskaan olla liikaa! 

SC

Ihana postaus! Kävimme viime keväänä Berliinissä kun meidän vaaveli oli vasta toiveissa ja katseltiin koko ajan ympärillemme siihen tyyliin että "hei kato noikin reissaa täällä vauvan kanssa, kyllä mekin voitais!" Nyt ollaan sit lähdössä pian puolivuotiaan kanssa sinne ja odotetaan niin innolla! Eli vinkkipostausta kehiin, please and thank you :*

Juliaihminen
Juliaihminen

Ooo! Mäkin olin Berliinissä just silleen, että haaveilin kovasti raskaaksi tulemksesta, ja vähän sen jälkeen tärppäsikin. Toi on hauskaa aikaa elämässä (näin jälkikäteen ajateltuna), kun ei ole vielä lasta, mutta sitten vähän haaveilee, että "tonne mä sitten menisin sen kanssa ja tätä tekisin". Awww! Ihanaa matkaa teille! <3

maestro (Ei varmistettu)

Hei! Voisitko kirjoittaa, miten lapsentuloon/pieneen lapseen menee rahaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hyvä idea! Tämähän olisi itse asiassa todella luonteva aihe blogiin. Mä vähän listailen asioita ja teen postauksen :)

Aikaisemmin mä olen sivunnut aihetta vähän tässä postauksessa, kun Alppu oli vasta 6 kk ja tässä luetellut kamaa, joka ennen vauvan tuloa voi hankkia. (Itse en kyllä hankkinut tuolta listalta kaikkea.) 

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Muakin kiinnostaa ehdottomasti Mirjan Berliini sekä kaikki muukin matkafiilistely! Me oltiin toissakesänä kuukausi Berliinissä silloin, kun esikoinen oli neljä ja Pikkuveli vasta toive (ja kas vain, pitkän haaveilun jälkeen lennettiin Suomeen mukanamme yksi salamatkustaja ;)...) ja se oli yksi ihanimpia kuukausia ikinä. Tammikuussa käytiin sitten tuolla uudestaan, nyt viisivuotiaan ja vauvan kanssa, ja Berliini-kuume on taas kerran melkoinen. En vaan pääse yli siitä, miten ihanan rento ja omanlaisensa kaupunki tuo on, miten paljon tuolla on tosi monen eri ajan histroriaa ja kuinka lastenkin kanssa siellä on helppo olla, kun puistoja löytyy melkein joka kadunkulmasta.

http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi/search/label/Berliini

Juliaihminen
Juliaihminen

Hihii! Berliini on todellinen rakkauden kaupunki! Olen kuullut kahdesta muustakin lapsesta, jotka ovat juurikin siellä saaneet alkunsa! <3

Kommentoi