Elämää kuplassa

Ladataan...
Juliaihminen

Tämä päivä ei poikennut erityisemmin kymmenistä muista äitiyslomalla vietetyistä päivistä. Aamuisen vauvamuskarin jälkeen haahuilin Niinan ja Ainon kanssa ympäri kaupunkia, söin lounaan Kallion uudehkossa japanilaisravintola Rojissa (suosittelen: kaunis skandisisustus, todella hyvät sushit ja lämmin palvelu), istuskelin jäätelöllä Tokoinrannassa katsellen tyytyväisenä auringossa vaeltavia vanhuksia ja juoppoja.

Jossain vaiheessa strukturoitiin meidän tekemistä sillä lailla, että alettiin metsästää HDW HOP -installaatioita, joita on nyt Helsinki Design Weekin ajaksi ripoteltu ympäri kaupunkia. Osa niistä oli hienoja, osa vähän käsittämättömiä, mutta installaatioiden sisällöllä ei oikeastaan ollut mitään väliä, sillä pääpointti oli vain jutustella menemään kauniissa maisemissa.

Jos mun tähänastisesta vuodesta tehtäisiin montaasi, sen taustalla soisi Beach Housen Myth ja mä kävelisin siinä vaunuineni eteenpäin Hermannissa, Arabiassa, Kalliossa, Krunassa, Eiranrannassa, Vuosaaressa. Sataisi vettä, räntää, lunta, välillä paistaisi aurinko. Mun rinnalla kävelisi vaunuinensa Niina, Aino, Heini, Lotta, Mirja, Raisa, välillä kävelisin yksin. Mulla olisi naamallani semmonen mairean onnellinen hymy (joka johtuisi paitsi syvästä yhteenkuuluvuudesta universumin kanssa myös siitä, että valvottu yö vastaa yhden promillen humalatilaa, joten pikku tumuissahan tässä operoidaan).

Mulla on koko ajan semmonen pieni kipeä fiilis, että aika ei saisi kulua yhtään nopeammin. Enkä tarkoita vain tuon vauvan kasvamista, vaan ihan pelkästään tätä hetkeä. Nämä päivät, joihin ei ole ladattu suurempia tehtäviä tai suorituksia, vaan pelkkä oleminen riittää, tuntuvat vain niin mielettömältä luksukselta.

Olen ehkä kertonut tämän aiemminkin, mutta Mirja sanoi joskus tammikuussa, että äitiyslomalla on siitä kivaa, että on aina oikeassa paikassa. Tämä on niin hyvin sanottu. Ihan sama, mitä teet tai missä olet, päivän funktio on pitää lapso hengissä ja ehkä jollain tasolla tyytyväisenä. Kun tämä on hoidossa, loppu on pelkkää plussaa. Ja sitä plussaa on tosi paljon. 

 

 

Share

Kommentoi

Ladataan...