En enää sorru kohteliaisuusshoppailuun

Juliaihminen

Dear god, luin tovi sitten Uudesta muusasta Emmi-Liia Sjöholmin kokemuksen siitä, miten hän ei halunnut olla epäkohtelias, ja siksi päätyi ottamaan tatuoinnin, josta hän ei pitänyt.

"Korostan, että minun olisi pitänyt ymmärtää painaa jarrua ajoissa. Mutta ei minulla ollut pokkaa häipyä paikalta."

Kun luin tuon jutun, tajusin heti, että tuo niiiin olisi voinut käydä mulle. Mä kuulun juurikin niihin ihmisiin, jotka tekevät ihan mitä vain, kunhan kukaan ei menetä kasvojaan. Mä veikkaan, että tämä piirre korostuu naisissa, sillä kulttuuri kasvattaa edelleen meitä siihen suuntaan, että naisten tehtävä on tehdä kaikkien olosta mukava. Naiset eivät saa loukata muita, ei vaikka olisi oma hyvinvointi kyseessä.

Minun kohdallani tämä näkyy irrationaalisena shoppailuna. Olen monta kertaa kertonut, miten harkitsen isoja ostoksiani paljon ja ostan vain sellaisia vaatteita, joita aion pitää seuraavat viisi vuotta.

Tai ainakin mä yritän. Pienet kivijalkaliikkeet ovat nimittäin ehdottomasti mun akilleen kantapää. Olen ostanut itselleni yli sadan euron Filippa Koon neuleen, Marimekon miltei kahdensadan euron mekon ja vähän alle sadan euron miesten shortsit – vaikka olen jo kaupassa tajunnut, että en mä oikeasti tykkää tästä. Mutta myyjä on vain ollut niin avulias ja kiva, ja sen kanssa on ollut niin mahtavaa jutella, niin muhun on iskenyt joku hulluus, että en voi poistua tästä kaupasta ostamatta jotain. Yhdessä pikku puodissa myyjä tarjoutui pitämään mun lasta sillä aikaa, kun sovitin vaatteita, ja ei kai semmosen palveluksen jälkeen nyt voi olla ostamatta!

Sitten mä ajattelen (juuri kuten Emmi-Liiakin), että "kyllä mä opin tykkäämään tästä, hyvä siitä tulee". Joskus tulee, joskus ei.

Joka tapauksessa tällä motiivilla shoppailu on täyttä idiotismia, sillä suurimmassa osassa näistä liikkeistä myyjä ei ole edes omistanut kauppaa. Hän ei luultavasti hyödy mun ostostelusta millään lailla. Oikeastaan hän saattaisi ilahtua siitä enemmän, että sanoisin, että tämä ei ehkä tunnu nyt omalta, mutta kiitos tuhannesti upeasta ja ammattitaitoisesta avusta. Mutta ei. Sitä vain kuvittelee, että pankkikortin kaivaminen on ainoa tapa viestittää toiselle, että teet hyvää työtä.

Tämä vaatii multa päättäväisyyttä ja järkevää ajattelua. Tästä lähtien otan vahvan linjauksen, etten enää osta pelkästä kohteliaisuudesta, vaan pelkästään silloin, kun haluan oikeasti jotain. 

 

Oletteko ostaneet väärin motiivein itsellenne jotain?

 

 

Kuvassa: Ostin mun lempikirpputorilta, Hämeentien Metkasta, tämän ihanan syystakin seitsemällä eurolla. Ilman minkäänlaista ostopainetta!

 

Lue myös:

Ostan vaatteet viideksi vuodeksi

Piheyden säännöt

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

Share

Kommentit

mq (Ei varmistettu)

Olipa hyvä huomio! Tällainen ulottuvuus omassa muuten aika jörkevässä ostoskäyttäytymisessä on jäänyt multa ihan huomaamatta.

Maijja (Ei varmistettu)

Ei oo totta, mä luulin olevani ainoa reppana, joka tätä tekee!

Nyt me kyllä tsempataan, ihan yhdessä ja reippaina!

Mahdoton Nainen

Juuh olen kyllä sortunut ostamaan vaatteita joista en ole ollut ihan varma, mutta kun se myyjä oli niin palvelualtis ja puhui mut jotenkin pyörryksiin. Että jos se on sitä mieltä että tää näyttää hyvältä mun päällä, niin kuka minä olen ammattilaisen mielipidettä kiistämään... Että niin.

Oon kyllä huomannut että mulla ainakin ikä auttaa tähän, oon tullut varmemmaksi omista mieltymyksistäni ja koen oikeudekseni ne myös sanoa.

Maria Hakkala

Mä en vaan yksinkertaisesti mee kivijalkaliikkeisiin, jos en nää, että siellä on paljon porukkaa, tai jos en jo varmaks tiedä ostavani sieltä jotain. Hullua, tiedän, mutta en haluu vetää itteeni negatiivista huomiota ja/tai pettää myyjän odotuksia.
Jos mulla olis säännöllisesti enemmän rahaa, tykkäisin mennä pikkupuoteihin enemmän ja ostaa fiiliksen mukaan, oli kyse sitten huonosta omastatunnosta tai kokeilun halusta.

CougarWoman
CougarWoman

:D Mä ostin just viimeisellä lomareissullani kaksi pulloa ruusuvettä ja pullon arganöljyä ihan vaan siksi, että käytiin tutustumassa paikalliseen (ruusuvesi)tislaamoon ja se tislaamo ei ollutkaan auki eikä omistaja ollut paikalla, mutta omistajan ÄITI oli, ja se aukaisi koko tislaamon ihan varta vasten meitä varten, ja keitti meille minttuteetä ja tarjoili paahdettuja manteleita ja kävi poimimassa mulle granaattiomenan suoraan puusta.

En vaan kehdannut olla ostamatta, vaikka tämä ostos tarkoitti sitten myös sitä, että jouduin päivittämään paluulippuni käsimatkatavaroista ruumamatkatavaroihin (koska neste) ja sekin maksoi useamman kympin ekstraa.

Neiti Nimetön (Ei varmistettu) http://neitinimeton.wordpress.com

Kivijalkakaupan täti kertoo nyt teille jotakin:
Uskallan väittää, että kaikki kauppiaat haluavat antaa niin hyvää palvelua, että asiakas haluaa tulla takaisin. Ja kauppaan ei välttämättä huvita palata, jos siellä tunsi painetta ostaa jotakin. Se todellakin riittää, että kiittää hyvästä palvelusta ja vaikka sanoo, että liikkeeseen on kiva tulla toistekin, vaikka nyt ei mitään ostettavaa löytynytkään.

Juliaihminen
Juliaihminen

Just näin!!! Tämähän on täysin loogista! Kätken tämän sydämeeni ja kaivan tiedon niinä hetkinä, jolloin olen hankkimassa silkasta kohteliaisuudesta koiranruokaa koiralleni, jota ei ole olemassa.

Diudau (Ei varmistettu)

Argh, tämä on niin tuttua! Olen jopa lopettanut tietyissä liikkeissä käymisen juuri siksi, etten pysty olemaan ostamatta. Muuten, myös kampaajilla käydessä tulee vähän sama olo, en kehtaa ainakaan suoraan sanoa, mitä ajattelen. Miehelläni on sama vika ja hänelle kävi kerran onnettomasti, kun hän meni parturiin hiuksiaan leikkauttamaan. Tarkoitus oli vain siistiä hänen (miehille kai epätyypillistä) polkkaansa, mutta kampaaja leikkasikin ne miehiseen tyyliin lyhyiksi... Kraah! Mitään mies ei sitten tietenkään kehdannut sanoa, tuli vaan kotiin ja suunnilleen repi päänsä irti...

Vierailija (Ei varmistettu)

Taitaa tämäkin olla noita etuoikeutettujen ongelmia, mulla ei ainakaan ole varaa laittaa satasia johonkin sen takia, että myyjä varmasti tietää että arvostan hänen työtään! :) Hyvä palvelu saa palaamaan uudestaan ja vaikka liikkeissä ei olisi mun tyylisiä juttuja voin aina mainita tutuille, että siellä on ainakin hyvää palvelua.
Muistan kyllä että lapsena oli kamala ostaa äidin kanssa esim. kenkiä, kun myyjä välillä toi aivan kamalia kenkiä ja sitten piti äitille yrittää viestittää, että en halua näitä, kun en kehdannut sanoa ääneen. Vaikka se myyjähän vain teki työtää ja toi erilaisia vaihtoehtoja näytille ja ehkä tällöin opin myös toimimaan näissä tilanteissa, kun seurasin miten äiti selvitti asian kivuttomasti.

Juliaihminen
Juliaihminen

Jep! Tämän postauksen otsikko olisi voinut olla myös ”First world problem, osa 742” :D

Mutta tuo on myös tuttua, ettei kehtaa sanoa että joku vaihtoehto ei ole omaa tyyliä. Ikään kuin se myyjä olisi suunnitellut ja valmistanut ne kengät :D

Mä kärsin tästä erityisesti kotikutsuilla, siis just näillä kaikilla vaate/kynttilä/muovikippo/kosmetiikka/alusvaate -kutsuilla, joissa jaellaan automaattisesti tilauslappusia ja toiset vieraat kyselee, että noooh mitäs sää meinaat tilata?! Mulle tuli ihan voittajaolo, kun KERRAN lähdin ostamatta mitään. Hyvä minä! Mutta sitten se toinen puoli minusta pohdiskeli, että apuvaa, saanko mä olla täällä kahvilla ja pullalla, kun en ees ostanut mitään?!

Emilia M

Mä luulin kans otsikon perusteella, että tää juttu käsittelisi niitä pakkomyyntikutsuja. Karmea keksintö! Miten monta kertaa mut onkaan kutsuttu jonnekin, olen sanonut etukäteen, että en oikeasti sit osta mitään, en aio ostaa kosmetiikkaa/kippoja tms., joita en tarvitse, ja miten mut on sit ylipuhuttu tulemaan, että ei tarvi ostaa, olis vaan hauska nähdä, siellä on kuule kakut ja kahvit. Ja sit kun en ole ostanut mitään, niitä happamia ilmeitä :D

Irjuski (Ei varmistettu)

Mulle kävi kerrankin onnellisesti tässä asiassa, kun viime viikolla ostin neuleen pikkuputiikista. Kävin katsomassa ja sovittamassa ja vähän jännitin, onko myyjä kovin innokas kauppaamaan sitä. Kun sitten sanoin harkitsevani ostosta sen kalliin hinnan vuoksi, rouva hymyili ystävällisesti, että "en yllytä ostamaan, mutta voin luvata puenen alennuksen jos tulet harkinnan jälkeen vielä takaisin. Ajattelin heti, että jee, taidan tullakin. Eikä siihen edes vaikuttanut alennus, vaan tunne siitä, että voin vapain mielin lähteä pois ostamatta.

Maira__ (Ei varmistettu)

Just näin! Olipas hyvin hoidettu!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää on vähän off-topic, mutta voisitko tehdä listan parhaista lukemistas talouskirjoista? Sellasista, jotka herättää sisäisen taloustieteilijän ikiunesta. Oon ahminu kaikki sun talouspostaukset yhteen putkeen, ja nyt sielu halajaa lisäää!!

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo! Teen! Olen lukenut todella monta huonoa talouskirjaa, mutta kyllä mä olen hyviäkin lukenut. Ne tosin käsittelevät enemmän taloushistoriaa tai julkistaloutta... Mutta nyt olisi tarkoitus lukea myös jotain sellaista käytännön taloutta koskevaa. Mulla on vain semmonen ongelma, etten kestä yhtään lässytystä silloin, kun puhutaan taloudesta. Ja todella monet kirjat ovat täynnä jotain ankeita harjoituksia ja sellaista liirumlaarumia, joka ei kiinnosta yhtään. Mutta kyllä niitä hyviäkin on! Teen vielä tämän! :)

Beata (Ei varmistettu)

Voi persikka!!! Olin just lomalla Israelissa. En ostanut siellä mitään turhaa (OK, yhdet kivat housut ja pullo viiniä). Tuliaiseksi muille ostin pari magneetteja ja saippua, mutta siinäpä se. Muistin sun mantran 'älä osta turhaa paskaa' kunnes viimeisenä päivänä kävin Bethlehemissa missä ostin 50e pienen puisen seimin. Ostin koska myyjä oli kiva... Ja juu, sillä oli siinä vessa missä vaihdoin vauvan vaipan ja kävin pissalla. Oli siis pakko ostaa ja vielä toki täyshinnalla.....

Juliaihminen
Juliaihminen

No mutta, se raha meni luultavasti hyvään osoitteeseen :D Mutta ymmärrän tuskan! Hihii!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tiedän tämän tunteen ja pahinta on se,että mulle tuli tää jopa Stockmannin Hulluilla Päivillä, kun myyjä esitteli sarastusvaloja ja keskusteltiin pitkään ja hän oli niin mukava, mutta en vaan halunnut laittaa niin paljoa rahaa sarastusvaloon ja halvempi oli myyjän mukaan monimutkainen käytettävä, ja tiedostin etten tulisi sitä käyttämään alkuinnostuksen jälkeen.. Mietin Useita Päiviä tämän tapahtuman jälkeen, että miksi en ostanut kun se myyjä oli niiiin mukava ja Stockkaa pitäisi tukea yms.. Mutta onneksi tavallaan ymmärrän hulluuteni ja olen iloinen etten ostanut mitään turhaa!

Sarrrra (Ei varmistettu)

Pihiys ja tavaranpaljouden aiheuttama ahdistus onneksi pitävät huolen siitä, että en osta mitään mitä en oikeasti halua ja tarvitse! Osaan ihan ystävällisesti sanoa, jos en tarvitse apua, tai jos joku ei minua miellytä.

Syyllisyyden tunne siitä kuitenkin tulee, jos menee nimenomaan pikkuputiikkiin palveltavaksi, eikä osta mitään. Olen aina pahoillani, että herätin myyjässä turhaa toivoa kaupankäynnistä. Myös paha mieli yrittäjän puolesta, koska yksityisyrittäjien tukeminen olisi niin mukavaa, mutta en sitä taaskaan tehnyt.

Itselläni vaikuttaa mielentila myös paljon siihen, millainen fiilis noista tilanteista tulee. Jos olen sosiaalisella tuulella, niin ostamatta jättäminen on henkisesti helpompaa. Saatan höpötellä myyjän kanssa iloisesti, minkä jälkeen osaan luontevasti kiittää ja lähteä, vaikkei mitään löydykään. Mutta jos olen hiljaisemmalla päällä, niin ahdistun tilanteesta, tuntuu että myyjä vain kyttää ostanko jotain ja lähteminen tyhjin käsin on kiusallista. Siksi jätänkin epäsosiaalisuuspäivinä menemättä tuollaisiin liikkeisiin.

Mieheni sen sijaan on ihan hirveän huono sanomaan myyjille ei… Joudun aina olemaan mukana järjen äänenä, jos hän menee shoppailemaan. Jopa ketjuliikkeissä hän ostaisi mitä tahansa myyjä ehdottaa, kun ei vaan kehtaa kieltäytyä, pikkuputiikeista puhumattakaan.

Todistetusti siis kohteliaisuus ja empatia eivät aina ole hyviä ominaisuuksia ihmisessä, siis yksilön itsensä kannalta. :D

Rillipää (Ei varmistettu)

Siis juuri ostin lasit Intrumentariumista. Ale oli huonompi kuin mainoksessa luvattiin, mutta en sitten kehdannut enää sanoa seis. Asiakaspalvelusta ei ollut mitään apua. Nyt mulla on lasit, joista tulee joka kerta mieleen se, kuinka mua kusetettiin.

Kommentoi