Ensimmäinen crapulé

Ladataan...
Juliaihminen

 

Ah, olin Turussa äbälässä täyshoidossa taas pitkän viikonlopun. Hengailin paljon mun siskon ja sen kahden ihanan tytön kanssa. Meidän poika on selkeästi ihan fiiliksissä 2-vuotiaasta ja 8-kuisesta serkustaan, kun se viihtyi lattialla köllötellen vaikka kuinka pitkään katsellen niiden meininkiä. Syötiin hyvin (Tårgetin lounas terassilla, suositan!), käytiin keskustassa shoppailemassa, kannustettiin TCR-juoksijoita, makoiltiin viltillä auringossa. Elettiin täyttä elämää.

Sunnuntaina olin euforisessa rentouden tilassa ja join kaksi(!) lasia Rieslingiä.

Yöllä heräsin silmittömään kuvotukseen. Muistin heti: Tältä tuntuu kunnon krapula! Jano, vatsassa väänsi, päätä särki. Olo sen kun vain paheni. Lopulta syöksyin vessaan laatottamaan oikein kunnolla. Iski hirveä vilu, ja ajattelin, että härregyyd, niin paha darude, että kuumekin nousee!

Kun palasin sänkyyn, tuli ensimmäistä kertaa huono äiti -fiilikset (koska tähän mennessä olen pitänyt itseäni ihan mahtavana äitinä). Millainen äiti juo itsensä tällaiseen kuntoon? Lapsi nukkuu vieressä ja mutsi vain puhuu norjaa. Lupasin pyhästi, etten enää koskaan juo alkoholia, kun seuraukset ovat näin helvetilliset. Liskodisko pauhasi ja ajatusloopit rullasivat yön pimeät tunnit kohti aamua. Miten mä pystyn pitämään huolta lapsestani, kun en pysty huolehtimaan edes itsestäni?!! Puhuttelin itseäni: Nyt se vain Julia on niin, että sä olet siirtynyt elämänvaiheeseen, johon alkoholi ei kuulu. Rastitatskat kämmeniin ja kohti streittausta.

Kun aamulla kömmin keittiöön, kävi ilmi, että koko muukin perhe oli "yhtä krapulassa", ja yläkerran vessassa oli niin ikään prinssi George vieraillut. Ilmeisesti tämä krapula oli peräisin 2-vuotiaan puistokavereilta, Turun busseista tai mistä nyt tällaiset ikinä sikiävätkään.

Mikä helpotus! Vatsatautihan se olikin, ihanaa! 

 

Kuvassa minä reilu vuosi sitten Berliinissä. Tuo oli vielä aikaa, jolloin niin crapulét kuin vatsatauditkin sai nautiskella David Attenboroughin luontodokkarien parissa. Iski muuten karu totuus: Menee pitkä aika, ennen kuin saan taas nauttia kipeänä olemisesta. Bebben kanssa se ei ole suoranaista riemulomaa, kävi ilmi.

 

 

Share

Kommentit

Karuselli

Parasta oman sairastamisen (jos nyt koskaan sairastui niin että lapset eivät) aikaa oli ehdottomasti se kun jälkikasvu oli päivähoidossa. Töihin lähtevä vanhempi otti ne mukaansa klo 7.30 ja talo pysyi hiljaisena puoli viiteen saakka. Oi niitä aikoja! Nykyäänhän koululaiset saattavat roikkua mestoilla varttia vaille kymmeneen - ja saapuvat taas kimpsuineen ja kampsuineen ja kavereineen heti alkuiltapäivästä. Sairasta siinä sitten! :-D

Juliaihminen
Juliaihminen

Ah! Olin unohtanut päiväkodin riemut! Siinä tapauksessa nykyiset sairastelut on poikkeustilaa ja pian palataan taas normaaliin sairasteluun!

Sen sijaan arkikrapulaa en viittee hankkia, vaikka lapsen saisikin sitten päiväkotiin. Jostain syystä on semmonn olo, että työnantajalta ei tulis sitä ymmärräystä.

Karuselli

Heh, mä olin unohtanut sellaisen asian kuin arkikrapula! Ei pysty, ei kykene.

Mutta noin muuten lasten kasvaminen auttaa kyllä krapula-asiaankin. Jos sellaisen on sattunut itselleen hankkimaan, niin isot lapset ymmärtää jo olla lempeitä väsynyttä äitiä kohtaan. Toki ainakin meillä niille kerrotaan väsymyksen syyksi se, että äidillä oli niin kivaa ystävien kanssa, että valvottiin tosi myöhään. Krapularealiteetit ei vielä oo ajankohtaisia keskustelunaiheita, onneksi.

Ja se krapulahan tosiaan tulee jo kolmesta rieslinglasillisesta näinä aikoina. Huoh.

Alsus (Ei varmistettu)

Heti, kun lapsi aloittaa tarhan, on aikuisella taas tilaisuus nautti kipeänä olemisesta. Sarjamaraton saattaa kyllä olla typistetty versio ja pyykit pyöräyttää siinä samalla, mutta itse olen ainakin päässyt nauttimaan tästä onnesta hetkittäin kevään kuluessa. Sitten on tietysti nämä oksutautihommat. Oltiin joku aika sitten lapsen isän kanssa taudissa molemmat. Niin kipeitä, että ei päästy sängystä ylös. Lapsi (tartunnan lähde) oli tietysti terve kuin pukki. Kun hoitamaan hälytetty mummokin sai osansa, oli lapsenkin aika sairastua. Yöllä! Ne kolme päivää tautista menoa olivat pitkiä. Ja enpä olisi uskonut joskus ajattelevani näin(kään): onneksi pääsi töihin lepäämään.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo siis! Onneksi toi poika ei saanut mitään oireita. Mutta oli se sen kanniskelu ja viihdyttäminenkin aika rankkaa yrjö poskella, kun talon kaikki aikuiset oli kipeitä. Tuntui suorastaan aika sankarilliselta jaksaa vaihtaa sen vaippaa, kun ei meinannut pysyä pystyssä.

Taru Mari
Stuff About

Haha mä jo ajattelin että aika paha krapula parista juomasta. :D

Juliaihminen
Juliaihminen

No niin mäkin!! Härregyyd! :D

Kommentoi

Ladataan...