Ensimmäinen viikko vapaana kirjoittajana

Juliaihminen

Ensimmäinen viikko freelancer-toimittajana on ollut ihan mahtava. Olen päässyt haastattelemaan niin kiinnostavia ihmisiä, että herra mun vereni! Viikko on mennyt euforisessa tilassa, voiko näin onnellinen ollakaan? Juuri tällaista duunia mä haluan nyt tehdä: Kysyä ihmisiltä kaikenlaista ja oppia samalla itsekin. 

Tajuan kyllä, että tämä on tällaista alun huumaa, ja jossain vaiheessa mua varmasti alkaa ärsyttää moni juttu, vaikkapa se, että tämä on aika eeppistä säätämistä välillä. (Just nyt tosin juuri se säätäminen on musta ehkä hauskinta.) Jotta muistasin myöhemmin, miksi tämä työ on niin antoisaa, listaan tähän nyt viisi täysin satunnaista mutta mieltä kiehtovaa asiaa, jotka olen ensimmäisen freelancer-viikkoni aikana oppinut:

Ihmisen persoonallisuus rakentuu viidestä jokseenkin muuttumattomasta piirteestä: ulospäinsuuntautuneisuus, neuroottisuus, sovinnollisuus, tunnollisuus ja avoimuus. Juuri näiden piirteiden vaihtelu erottaa ihmiset toisistaan. Kysyin kolmelta psykologilta, voiko ihmisen itse muuttaa persoonaansa. Mun on pakko horista aiheesta lisää sitten, kun kyseinen juttu on ulkona, koska tästä heräsi aika perustavanlaatuisia oivalluksia omasta elämästä ja suhteestani muihin.

Melko pienituloinenkin voi vaurastua asuntosijoittamisella. Haastattelin erästä lastentarhanopettajaa, joka oli hankkinut monta sijoitusasuntoa: Ensimmäisen lainan takasi omistusasunnon maksettu osuus, tämän jälkeen vuokralainen maksoi aina seuraavaa lainaa niin pitkään, että sijoitusasunnon maksettu osuus toimi vakuutena seuraavan sijoituskämpän lainaan. Tällä meiningillä voi kerryttää aika hyvän asuntosalkun itselleen.

Kahden vanhemman ja yhden lapsen vuoden kestänyt maailmanympärysmatka maksoi 53 000 euroa. Tästä haastattelusta jäi muuten aivan järjetön matkakuume, ja nyt alan taas miettiä, pitäisikö pyörtää päätös siitä, etten tänä talvena matkustaisi mihinkään kauas.

Korealainen ruoka on tulossa, japanilainen on menossa. Eräs kulutusta ja yhteiskunnallista asemaa tarkastellut tutkija kertoi, että nykyään eliitti ei välttämättä enää kuluta niin paljon korkeakulttuuria, mutta status näytetään esimerkiksi sillä, että syödään "oikeanlaisen etnisen keittiön ruokaa". Esimerkiksi intialainen, kiinalainen ja meksikolainen keittö on jo banalisoitunut yläluokan mielestä, sen sijaan japanailainen on jees (joskin sushi alkaa olla passé) ja korealainen vielä coolimpi. Tämä on siitä jännää, että kaikki nuo keittiöt ovat melko samoilta suunnilta, mutta silti niiden arvostuksessa on suuria eroja.

Tosi monilla koululuokilla on nykyään oma Instatili, Whatsapp-ryhmä, kotisivut ja FB-ryhmä. Olin Demos Helsingin yhdessä työpajassa sparraamassa opettajia, ja tajusin tuolla, että koulu on kehittynyt aivan järjettömän paljon ja että opettajien duuni on kyllä todella edistyksellistä ja ajassa mukana olevaa hommaa. Toisaalta jotkut vannovat näiden lisäksi fyysisen reissuvihon nimeen, sillä näin viestttely ei tapahdu Wilmassa "oppilaan yllä", vaan oppilas on osa viestintää ollessaan vastuussa reissuvihkonsa kulkeutumisesta suuntaan ja toiseen.

 

Aika kiinnostava viikko siis. Ensi viikolla on samanlainen setti tiedossa, käyn esimerkiksi Women in Techissä, talousgurujen sijoitusillassa ja juttelen teinien kanssa heidän rakkausoivalluksistaan.

Nyt ei auta muu kuin sanoa että HÄSHTÄG I LOVE MY JOB!

 

Kuva: Annettiin Soffun kanssa Lotan tytölle 2-vuotissynttärilahjaksi puinen sushisetti, koska kulttuurikodistahan tässä ponnistetaan (ei minun nuoruudessani!)

 

Lue myös:

Miksi vasemmistolaiset juovat punkkua ja 4 muuta satunnnaista kysymystä maailmasta

Aikuinen naistenlehtitoimittaja oon

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

Share

Kommentit

qtea (Ei varmistettu)

Jes! Onnea ekan friikkuviikon johdosta!

Niistä persoonallisuushommeleista ja myöskin niiden muuttumisesta on kirjoittanut hyvin mm Scott Barry Kaufman: https://www.theatlantic.com/health/archive/2016/07/can-personality-be-ch...

Ja hienot sushit!

Juliaihminen
Juliaihminen

Haa, tosi kiinnostava artikkeli! Kiitos vinkkauksesta!

kiinnostunut ideaimuri (Ei varmistettu)

Kysyisin sellaista, että mistä kaikki nuo mielettömän kiinnostavat juttuaiheet kumpuavat? Sulla on tietty paljon kokemusta ja näkemystä sieltä tuottajapuolelta, mutta miten sä itse kuvailisit ideoiden syntyprosessua ja niiden kehittymistä jutuksi? Terveisin paikallislehden friikku jonka mielestä olis hauska tehdä omiin ideoihin pohjautuvia juttuja, eikä aina vaan niitä toimitussihteerin nakittamia Hippo-kisoja tai mansikoiden satokauden seurantaa

Juliaihminen
Juliaihminen

Myönnettäköön, että suuri osa noista aiheista oli sellaisia, jotka vain tilattiin multa, eli en ideoinut. Tuo safkajuttu sen sijaan tuli niin, että vaan selailin yliopiston sivuilta, mitä kaikkea kiinnostavaa jengi on tutkinut (aivan superkoukuttava ja aikaa vievä harrastus) ja sitten vain soitin yhdelle kiinnostavan oloiselle tyypille ja kysyin, että mitäs tutkit. 

Yksi hyvä on muuten tämä kuka.io, jonne kerätään hyviä tutkijoita, niiden tutkimuksia ja kaikenlaisia tieteen avauksia. Sieltä myös löytyy helposti asiantuntijoita juttuihin, esimerksi tuon Trendin meikkausjutun tutkijan metskasin sitä kautta. 

Ideointi on siinä mielessä nykyään haastavaa ainakin aikkareiden toimituksen ulkopuolella, että aikkarit on tosi konseptoituja, eli juttupaikat täytyy tuntea aika hyvin: mitä niille sopii ja millaiset tyypit. Yleensä tosi monet ideat lähtee jostain kiinnostavasta ihmisestä ja siitä, mitä se on sanonut. Joskus myös rippaan vaan jonkun ulkkislehden idiksen, tyyliin New Yorkerin tai Economistin ja ehdotan samaista ideaa suomalaiseen lehteen. Ideoinnista pitäisi kyllä tehä postaus :) Laitan pian siitä postauksen julki, kun lupasin selittää, että miten aikkareihin kandee tarjota juttuja. 

Hippo-kisat kuulostaa ihanilta! <3

Kommentoi