Epähaaste: Kolme paskaa

Juliaihminen

Kolme paskaa asiaa päivissäni: Lapsen pukeminen, lapsen nukuttaminen ja tunne siitä, etten ehdi.

Lapseni on aamu-uninen. Sekä päivävaatteiden että ulkovaatteiden pukeminen hänen päällensä arkiaamuisin on yhtä miellyttävää kuin Tuonelan joessa seilaaminen. Jos joku tulee nyt kertomaan, että kannattaisi laittaa lapsi aikaisemmin nukkumaan, niin hänelle voin kertoa, että kannattaisi hypätä Tuonelan jokeen. Nimittäin lapsen nukuttaminen on myös kammottavaa. Lapsi haluaa mennä nukkumaan vasta kymmeneltä. Kaikkea on yritetty. Iltaisin hiljennytään, ei enää riehuta, ei katsota padia, luetaan kirjaa ja hussutellaan sekä hyssytellään. Lapsi ei halua nukahtaa ennen kymmentä. Ikävää on myös krooninen tunne siitä, etten ehdi. En tunne mitään "paska äiti" -tuntemuksia (sellaiset tuntemukset ovat täyttä paskaa), mutta mua kiusaa ajatus koko ajan, että pitäisi vähän tehokkaammin hoitaa hommat, että ehtisin paremmin. Tekemään mitä? No tietysti laiskottelemaan.

 

Kolme paskaa asiaa minussa: jätän usein vastaamatta viesteihin, ärsyynnyn ruumiin äänistä ja pidän joskus vähän liian hanakasti kiinni oikeudestani päästä istumaan ratikassa, jos olen selvästi nähnyt, että minä olin ensin.

Mä en voi sille mitään, mutta olen vähän niin kuin lopettanut useisiin viesteihin vastaamisen. (Tai siis totta kai sille voisin mitään, mutta en siltikään tee sille mitään.) Musta on kiva saada viestejä, mutta on hyvin mahdollista, etten vastaa niihin siltikään. Jos kyse on jostain kivasta ihmisestä, hilloan sitä viestiä pitkään, jotta saisin hyvän ajan vastata. Jos on kyse jostain tylsästä ihmisestä, en halua vastata. Kaikenlaiset viestit, jotka vaativat multa jotain tietoa tai vapaa-ajan aikataulutusta on tosi pahoja. Koska rakastan osallistua kaikenlaiseen vapaa-ajan rientoon, mutta niiden aikatauluttaminen on nykyään mulle jotenkin hankalaa. Lisäksi olen tosi huono sietämään ihmisten maiskutusääniä hiljaisessa huoneessa. Jos toimistolla joku maiskuttaa ruokaa (kun keittiökin olisi vieressä), mun tekee mieli... no mennä sinne Tuonelan jokeen. Tämä on minulta täysin kohtuutonta käytöstä, ja unelmoin siitä, että pääsisin jonnekin hypnoosiin, jossa musta poistettaisiin tämä äänineuroosi. Hypnoosia odotellessa käytän vastamelukuulokkeita. Käyttäydyn myös välillä joukkoliikenteessä kuin pieni lapsi. Paitsi huonommin.
 

Kolme paskaa asiaa elämässäni: epäilys siitä, että olen typerys, kykenemättömyys laittaa kunnolla ruokaa ja epäilys siitä, että jos joku soittaa mulle, se haluaa confrontata mua jostain.

Aika usein, hyvin usein, mulle tulee sellainen olo, että olen täysi typerys ja nyt saa luvan loppua tämä tämmöinen! Mutta sitten sitä vain jatkaa porskuttamistaan, kun ei oikein keksi muutakaan. On myös kammottavaa, miten vähän mä pidän ruuan laittamisesta ja miten mä pystyn syömään ihan mitä tahansa kadusta niistettyä moskaa kunhan mun ei tarvitse sitä itse laittaa. Tästä syystä Tiki kokkaa meillä käytännössä aina. Jos olen yksin kotona ja nälkä meinaa tuuperruttaa munt kanveeseen, keitän sellaista lasten kolmen minuutin makaronia ja laitan siihen päälle ketsuppia. Jos on oikein juhlan paikka, avaan hemapa-pussin "pikku sivusalaatiksi" siihen kylkeen. Ja sitten on vielä sekin, että vihaan sitä, kun ihmiset soittavat mulle (työasiat ovat erikseen, niistä puheluista pidän). Mä olen aina sata varma, että nyt joku mun läheisistäni haluaa kertoa, miten "Julia tiedän kyllä, mitä olet puuhastellut". Yleensä en siis itsekään tiedä, mitä olisin voinut muka olla puuhastellut, mutta varmaa on se, että joku siellä haluaa kertoa minulle, että olen puhunut pahaa, laiminlyönyt tai tehnyt jonkun muun anteeksiantamattoman rikkeen, jota Joulurauhan voimassa ollessa rangaistaisiin tuplarangaistuksella. Siksi on aina parempi, että ihmiset laittavat asiansa minulle normaalia reittiä, eli messenger- tai whatsapp-viestillä. (Tekstarikin on mielestäni melko passiivisaggressiivista viestintää.)
 

 

Kolme paskaa asiaa blogissani: epäkelvot valokuvat, rahahommat, väninä.

Luin Mintun Mami Go Go -blogista tällaisen "valokuvani ennen ja nyt" -postauksen. Masennuin. Mun valokuvat ovat kaikki juuri noita "ennen"-kuvia. Ja ennen-kuvilla tarkoitan juuri sitä merilevätablettimainoksen mustavalkoista, suupielet alaspäin, huonoryhtisesti finninaamaisena ja turvotusvatsaisena kyyhöttävää ennen-hahmoa. Ehkä jonain päivänä mun kuvat ovat niitä värillisiä, hymyileviä, finnittömiä ja turvotuksen laskeneita jälkeen-hahmoja. Blogissa välillä nämä rahahommat myös tympivät, tulee semmonen pelko, että jengi luulee, että kelailen vain ja ainoastaan rahaa (ks edellinen kohta "epäilys siitä että olen typerys"). Lisäksi on tullut taas vähän vänistyä kiireestä sun muusta turhasta, jota voin yrittää puolustella mielessäni, että "tämä on sitä elämäm makuista kirjoittamista" mutta todellisuudessa mun vaan tekee mieli vähän uhriutua ja vänistä. Kenenpä ei välillä?
 
 

Kolme paskaa asiaa tänä vuonna: liian vähäinen alkoholin käyttäminen, kykenemättömyys varata mitään lomaa tälle keväälle ja se, etten helvete sentään vaan millään saa opeteltua mun uutta puhelinnumeroani.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, sitä ei vain kerkeä tissuttelemaan juuri lainkaan keväällä, vaikka sitä oikein unemloi näin etukäteen siitä. On myös miltei traagista, miten paljon ollaan ystäviemme kesken puhuttu erinäisistä lomamatkoista (milloin Tampereelle, milloin Tallinnaan), mutta en usko, että kukaan meistä saa mitään aikaiseksi, ja se on kollektiivisesti meidän kaikkien vika eikä kenenkään vika. Ja sitten on vielä tämä, että mikä hemmetti siinä on, että mä sain uuden puhelinnumeron viime lokakuussa, enkä vaan mil-lään pysty painamaan sitä mieleeni. Joudun katsomaan sen joka jumalan kerta puhelimestani, ihan kuin olisin joku mummeli, joka on tipahtanut täysin maailman menosta ja dementiatoreissaan heijaa itseään ja hokee vanhaa kotipuhelimen numeroaan. (Joka muuten on 02 2587 334. Se tulee kyllä unissaankin mieleen, kuten nyt tollaisilla dementikoilla nuoruusvuosien kulta-ajat tulevat.)

En aio haastaa tähän kolmea paskaa bloggaajaa, koska se olisi ehkä jollain mittapuulla jo liikaa. Mutta saa ilman muuta osallistua!

 

Semmosta! Paskaa mukavaa viikonloppua!

 
 
Kuvat: Talvinen näkymä meidän keittiöstä. Ei liity millään lailla mihinkään.
 
 

Lue myös:

Blogihaaste: Kolme hyvää

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit

Millie's
Randomilla

Hahah! Ihana! Saako tätä ideaa käyttää postauksessa, vaikka tuntisin itseni varkaaksi (huonoksi sellaiseksi)? :)

www.randomilla.com

Millie's
Randomilla

Aaa hups, en lukenut loppua. :)

lipe (Ei varmistettu)

"Lisäksi olen tosi huono sietämään ihmisten maiskutusääniä hiljaisessa huoneessa -- Tämä on minulta täysin kohtuutonta käytöstä, ja unelmoin siitä, että pääsisin jonnekin hypnoosiin, jossa musta poistettaisiin tämä äänineuroosi"
100/100 can relate, paitsi kaikki kynsiin liittyvät äänet on tuhannesti saatanallisempia.
Vaihdossa en kehdannut komentaa yhtä uutta tuttavaa lopettamaan, joten pinnistin ja pinnistin sietokykyäni niin kauan, että lopulta nappasin sitä puolituntematonta ihmisriepua kädestä, jotta kynsiäänet loppuisi. Yksi kiusallisimmasta hetkistä ikinä. Hypnoosi, nyt, kiitos.

ei tajua (Ei varmistettu)

Mitä on kynsiäänet?

lipe (Ei varmistettu)

Kaikki kynsiin liittävä ääni! Niiden pureskelu, niiden rapsuttaminen, niiden repiminen lyhyemmäksi, kynsillä jonkun (esim.farkkukankaan tai karhean pöydänpinnan yäääääh) rapsutus, niillä napsuttelu.. Mitä näitä nyt on.

Kuulostan aika hullulle. Olen ihan normaali ja mukava!

Laura / Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Ah, olet niin ajan hermoilla: juuri tätä blogimaailma kaipaa kaikkien Parasta just nyt -postausten väliin! (Ja niitä ennen-kuvia kaivataan myös, usko pois.)

annepa (Ei varmistettu)

Sinulla ja lipellä ei ole äänineuroosia, vaan todennäköisesti misofonia, joka johtuu aivojen rakenteesta. Ei sille mitään voi. Paitsi suosittelen poistumaan paikalta, jos tekisi mieli karsia maiskuttajan päälle. Minäkin kärsin tästä vaivasta ja se on kyllä äärimmäisen paskaa.

https://www.tekniikkatalous.fi/maailmalta/saako-muiden-maiskuttaminen-ta...

Ilana

Jep. Lisäksi usein jos on tinnitusta, kärsii myös misofoniasta. Mieheni on tällainen tapaus. Ei siinä muuten mitään (olen jo vuosia tarjonnut hänellekin porkkanan/omenan/näkkileivän, jos aion itse syödä sellaisen), mutta hän on tartuttanut sen minuunkin! Aiemmin en kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, mutta nykyisin esim. isäni maiskutus ruokapöydässä saa niskakasvat pystyyn :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Tää on paha!! Ihan kammottavaa kun sitä vain terrorisoi lähipiiriään omilla neurooseillaan - mutta kun siihen ei vain yhtään auta se, että joku sanoo: ”Älä välitä siitä.” Se on vähän niin kuin joku allergia, mutta en usko että se lähtee edes millään siedätyshoidolla.

(Outoa tosin että Alpun maiskutus ei koskaan häiritse.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Eihhhhh tää oli kultaa! Samaistun näistä moneen. Confronttaus-puhelut -myös tylyltä vaikuttavia viestejä voi analysoida yllättävän pitkälle-, maiskutus... Ja luulin, että olen ainoa alle 80v joka välittää pitää pintansa julkisissa ("Siis SAISKO täältä ISTUMAPAIKAN?" tai "VARMAAN ei tarvi TON LAUKUN viedä yhtä ISTUMAPAIKAA", puutun myös muiden ihmisten oikeuksiin, "SAISIKOHAN TÄÄLTÄ TÄMÄ ROUVA ISTUMAPAIKAN??" tai "HEI, HEI, HEI, TOI SUN PAIKKA ON VARATTU VAUNUILLE", sekä lempparini vähän itselleni puhistu, mutta varmasti tarpeeksi monen kuulema "ensin ulos, sitten sisään". Hävettää.).

Törmään suhun aika usein, en oo uskaltanut kuin laittaa jonkun 1/3-osaa hymynkareen toisesta suupielestä, vaikka tekis mieli heittää yläfemmat. Mutta sulla on fani Vallilassa!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahah, ihanaa! <3 

Lisää hymyä kehiin, lupaan hymyillä takaisin!

JohannaKoo (Ei varmistettu)

Aah, tama oli ihan paras postaus! Tulen palaamaan tähän vielä monta kertaa. Etenkin tunnistin itseni kohdalla sen, miten ei saa vastattua viesteihin, vaikka niistä kovasti ilahtuukin, epäilee toistuvasti itseään typerykseksi ja pelkää sitä, että ihmiset soittavat ikävällä asialla.

Luin alani ammattilehdestä jutun siitä, miten pienten lasten vanhempia pitäisi kovasti rohkaista töissä, koska kokevat sisäsyntyistä riittämättömyyden ja typeryyden tunnetta ja siitä syystä voivat jopa irtisanoutua tuskissaan. Itsekin koen typeryyden ja riittämättömyyden tunteita töissä säännöllisesti ja lisäksi olen näköjään irtisanomassa itseni myös omasta sosiaalisesta elämästäni. Näkyy juurikin siinä kyvyttömyynä hoitaa juuri mitään viestiliikennettä tai järjestää matkoja, baarireissuja tai edes iltakävelyitä ystäviensä kanssa.

Lisäksi huomaan pakonomaisen tarpeen olla yksin. Aloitin vuoden alusta tekemään lyhennettyä työaikaa (mikä tietysti pahensi sitä riittämättömyyden tunnetta töissä). Tosiasiassa käytän osan siitä lisääntyneestä vapaa-ajasta siihen, että vitkuttelen aamuisin kotona pidempään (luen lehden ja syön aamupalaa yksin, kun mies on jo vienyt lapsen hoitoon). Hyvä mutsi toki nousisi töihin jo kukonlaulun aikaan, että saisi haettua lapsen hoidosta jo kahdelta. Tosin tuo lapsi vastustaa ylipäänsä jo neljältä hakemista, kun on yleensä hyvä leikki kesken. Vastustaa se tasapuolisesti toisaalta myös sitä päiväkotiin menemistä aamuisin.

Tänä aamuna ajattelin tosin ratikassa, että kyllä tämä kohta alkaa sujua. Kevät tulee, stressi töissä vähenee, kun tulee lisää työntekijöitä, oma arki alkaa taas tuntua omalta. Sitten voikin harkita toista lasta, eh eh.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ihan superhyvä idea jäädä lukemaan rauhassa vähän lehteä. Se on elämänlaatua se. Ja kevät ja tämä kaikki, kyllä tämä tästä taas lähtee! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Mut sun kuvat on just hyviä, älä ala muuttamaan niitä! Tiiän, että aikuisena 33-vuotiaana ei pitäisi tuntea alemmuuskompleksia muiden blogien siloitellusta mukatodellisuudesta, mutta ikävä kyllä oon huomannut, et "jälkeen"- kuvat vaikuttaa muhun just niin... :(

Nipsuuh (Ei varmistettu)

Eilen sanoin ihmetteleväni, miten osallistuit siihen kolmeen hyvään, ja tää kruunas kyllä vielä eilisen postauksen :D

RiiRii (Ei varmistettu)

Ah ihana, kiitos tästä! :) &lt;3 Niin ja lohdutukseksi(?) voin kertoa, että oma tähän asti aamu-uninen kaksivuotiaani alkoi pari viikkoa sitten herätä JOKA AAMU kuuden aikaan. Arkisin se on yleisesti ottaen kivaa, koska ehditään viettää aamulla aikaa yhdessä (ennen nukkui usein vielä kun lähdin töihin...). Mutta nyt ei enää saada nukuttua omia univelkoja viikonloppuisin pois.

saarah
visual diary

SAMAISTUN!!!!

Oon eronnut kerran maiskutusäänien vuoksi! No okei, syitä oli muitakin, mutta kun kaksi ja puoli vuotta on joka aamu ekana kuunnellut sitä saatanan maiskutusta, kerran sitä vaan vuokraa naapurikadulta oman yksiön ja muuttaa sinne.

Mulla on ollut uusi puhelinnumero nyt kohta kolme vuotta. Edelleen katson sen puhelimesta, mummotyyliin. Nimittäin kerran humalaspäisessä itsevarmuudessa olin luetellut sen yhdelle hottikselle miehelle ulkomuistista ja IHAN VÄÄRIN. (Törmäsin siihen myöhemmin ja se syyllisti mua siitä että annoin tahallaan väärän numeron. JOO VARMAAN!)

Eikääääää... mut joo mä voin kuvitella että jos on muutenkin vähän homma menossa puihin niin toi maiskutus vois olla se viiminen niitti!!

Juliaihminen
Juliaihminen

No hei! Numeroiden antaminen VIEARAALLA KIELELLÄ on vaikeampaa kuin seksin harrastaminen vieraalla kielellä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Älä nyt ainakaan niistä kuvista spennaa! Sulla on niin hyvät jutut, että niitä vois lukea ihan kuvittakin.

Ehkä täytyy tässä kohtaa tunnustaa, että mua jopa vähän huvitti, kun tänne alkoi jossain vaiheessa ilmestyä kuvituskuviksi sellasia semijäykkiä, ei-mihinkään liittyvä "Julia istuu/makaa/edestä/takaa" -otoksia. Ei siis millään pahalla – sun blogi ei vaan todellakaan tarvii niitä, koska oot niin super muutenkin!

Apuaaaa.. nauran täällä(onneksi luen tätä kotona) ihan täysillä. Paras blogipostaus minkä olen lukenut aikoihin.

Pakko ehkä pölliä idea ja tehdä omat kolme paskaa. Sä oot huippu!

Vierailija (Ei varmistettu)

KIITOS tästä, on niin mahtava lähteä pikku lomalle jo valmiiksi nauraneena! :D &lt;3 Omat omituisuudet ja pinttymykset ei enää näytä yhtä sekopäisiltä tässä seurassa. ;DD

Vierailija (Ei varmistettu)

KAIKKI ruumiinäänet ovat helvetistä: maiskutus, ryystäminen, köhiminen, niiskuttaminen, ihon raapiminen u name it. Joku kauheuden päivä menee kuppi nurin ja tempaisen raivelista jonkun äänehtijän seinälle - täysin syyntakeetomassa hulluuden tilassa.

Mä en kestä kun mies hengittää yöllä :D pakko nukkua tulpat päässä.

Tai siis hyvä että hengittää mut se ääni on ihan hirvee.....

Vierailija (Ei varmistettu)

Niiskuttaminen!!
Vaikea hillitä raivoa joka ikinen ilta, kun mies "unohtaa" niistää ennen nukkumaanmenoa ja sitten niiskauttelee sisään päin n kertaa, varsin säännöllisellä frekvenssillä. Kunnes sitten sillä n:nnellä kerralla olen juuri ollut nukahtamaisillani, mutta herään siihen ääneen ja kuppi on nurin. AAAARGH! Maiskuttelu ei ole mitään verrattuna sisään päin niiskautteluun!

Iinesankka (Ei varmistettu)

No noi ”nykyajan blogikuvat” vois heittää Tuonelan jokeen, kuka jaksaa katella sellaisia kaikilla? Siloiteltuja kuvia on lehdet ja instagram-tilit täynnä, ja musta ainakin on paljon mielenkiintoisempaa nähdä aitoja elämänmakuisia (toi sana on paskaa mutta sopii tähän) kuvia jonkun arjesta. Niillä saa hei myös tyydytettyä sisäistä stalkkeriaan - mä ainakin kuvittelen saavani enemmän infoa bloggaajan elämästä silloin, kun kuvassa näkyy sotkuinen olohuone eikä johonkin pellavalakanalle aseteltu machasuperpokemonsalmon-bowl.

Aada Karoliina

Tykkään sun kuvista. Ne on riittävän hyviä - se riittää.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.