Hääpäivä on erinomainen syy mennä naimisiin

Ladataan...
Juliaihminen

Yksi mun mielestä oikein pätevä syy mennä naimisiin on se, että sitten ihmisellä on hääpäivä. Näin se on ikään kuin velvoitettu tekemään joskus kahdestaan kumppaninsa kanssa jotain. Meistä on viime aikoina nimittäin Tikin kanssa tullut juuri niitä tyyppejä, joita meistä ei pitänyt tulla, eli semmosia, jotka näkevät toisiaan vain himassa hoitaen lasta tai kotia. Kipsi ei ole suoranaisesti parantanut tilannetta, sillä kun ollaan vedetty meidän lähipiirin lastenhoitokiintiö ihan piippuun, ei olla kehdattu pyytää ketään hoitamaan vielä iltaisinkin.

Meille on muodostunut perinne, että hääpäivän ilottelut aloitetaan Linnanmäen vuoristoradalla. Niin tänäkin vuonna. "Eikö teille tullut mieleen mennä johonkin sellaiseen paikkaan, jossa ei olisi lapsia?" yksi mun kaveri kysyi. Hyvä kysymys.

Mutta ei, vuoristorata sen olla pitää!

Haluttiin myös hurvitella, ja mennä tällä kertaa toiseenkin laitteeseen. Mietittiin vähän aikaa maailmanpyörää, mutta tultiin siihen tulokseen, että maailmanpyörä on kuin poreallas kylpylässä: siinä ei voi mitenkään voittaa, jos kyytiin tulee vieraita ihmisiä. Nimittäin jos ne eivät puhu, se on kiusallista, koska itsekään ei kehtaa jutella. Jos ne puhuvat hiljaa, tulee semmonen olo, että ne jotain siinä salaisesti kuiskuttelevat, ties vaikka arvostelisivat meitä! Jos ne puhuvat kovaa, se häiritsee tunnelmaa. Ja kaikkein pahin: jos ne puhuvat meille, ne raiskaavat tunnelman lopullisesti. 

Niinpä mentiin "tulirekeen", jossa ei todellakaan tarvinnut keskustella yhtään kenenkään kanssa, etenkään toistemme.

No, onneksi juteltiin vähän myöhemmin toistemme kanssa, nimittäin mentiin syömään Vihreään holviin, joka melko uusi ja melko ihana paikka Harjutorin kupeessa. (Se toimii btw täydellisesti lounaspaikkana, koska sen eteen voi jättää kivasti beebelin nukkumaan isojen lasi-ikkunoiden taakse.)

Ravintolassa suoritettiin toinen perinne, eli muisteltiin mennyttä vuotta ja keskusteltiin tulevasta. Ja vaikka nyt viimeisin kuukausi on ollut kieltämättä henkisesti hyvin raskas, niin yleisesti ottaen viimeinen vuosi on sisältänyt aivan huikeita kohokohtia. Reissut Tampereelle, Turkuun ja Tukholmaan olivat ihania ja Thaimaa-kuukausi oli kokemus, jota me ei ikinä unohdeta. On ollut paljon kivoja retkiä, hyviä ystäviä ja ihania hetkiä. Ennen kaikkea arki on ollut tosi kivaa Tikin ja Alpun kanssa. Tuntuu myös jotenkin hassulta, että viime vuonna tänä päivänä me jätettiin Alppunen ensimmäistä kertaa hoitoon. Nyt se on ollut jo tyytyväisesti yön yli poisse meidän hoteista. 

Pohdiskeltiin myös, millaisia juttuja halutaan seuraavalta vuodelta. Yksi asia, mikä päätettiin, on että aina pitää olla näköpiirissä joku kiva juttu suunniteltuna. Esimerkiksi hotelliyö Turussa niin, että meidän äbä hoitaa Alppua tai joku kolmestaan tehtävä retki. Nyt kesällä näiden kivojen juttujen järkkääminen on helppoa, mutta täytyy nyt ulottaa tämä myös syksyyn, eikä siitä saa laistaa! 

Erinomaisen aterian jälkeen käytiin hakemassa Hesarin Alkosta vielä juomat ja suunnattiin Vallilan kallioille. Oli vain niiiiiin mukavaa istuskella siinä vierekkäin ja katsella matalalla kelluvaa aurinkoa.

Kun me mentiin hakemaan Alppua hoidosta Raisalta ja Antilta, Antti kysyi: "Keitä te oikein olette?" Oltiin vissiin hilppasen rentoutuneempia ja iloisempia kolmen lapsettoman tunnin jälkeen kuin Alppua sinne viedessä. Toivoa antavaa oli myös se, että Alppu viihtyi hoidossansa erinomaisesti. Kun me tultiin, se kikatteli tyytyväisenä. Sitten se kalautti päänsä pöydänkulmaan ja haki sen jälkeen lohtua Raisalta. Äiti oli jo unhoittunut täysin.

Sitten hampparoitiin kotiin onnellisina kolmestaan. Jos tämä kolme tuntia kahdestaan teki näin hyvää (että esimerkiksi tänään meidän kodin ruokoton tila ei häiritse ollenkaan), niin ehkä olisi syytä nyt vähän skarpata ja tehdä useammin jotain kahdestaan. Ihan vain tuon kolmen tunnin takia muistin taas, miksi kolme vuotta sitten sanoin Turun tuomiokirkossa "tahdon" ja miksi tahdon edelleen.

 

Onko teillä muuten jotain hääpäivä- tai vuosipäiväperinteitä?

 

Viime vuonna aika samannäköistä meininkiä:

2-vuotishääpäivänä Linnanmäellä

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

 

 

Share

Kommentit

Räyhälä
Räyhälä

"Ja kaikkein pahin: jos ne puhuvat meille, ne raiskaavat tunnelman lopullisesti."

:D mä niin samastun tähän. Tulireki oli varmasti loistovalinta (en tosin tiedä mikä se on, mutta jos sinne ei pääse vieraita ihmisiä, niin jotain ihan täydellistä).

Kuulostaa niiiiiin kivalta! Onneks olkoon hääpäivän ja siihen kuuluneen iloittelun johdosta.

SV (Ei varmistettu)

Meillä oli siviilivihkiminen häissä höystettynä valoilla toisillemmr. Kuulostaa ällöjenkkiläiseltä, mutta oli romanttista. Hääpäivänä meillä on ollut tapana tavallaan lausua valat uudestaan ja kertoa, mitä toisessa rakastaa, mitä on vuodessa opittu, miksi on ihanaa olla yhdessä jne. Tekee muuten hyvää käydä tämä keskustelu edes kerran vuodessa.

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Meillä oli jo melkein perinne: seitsemästä hääpäivästä neljä olemme viettäneet vähintään 100 kilometrin päässä toisistamme :D :D :D Mutta tänä vuonna se katkesi. Harmillisesti hääpäiväksi sattui arkisista arkisin tiistai, ja mahtui siihen joku tyhmä riitakin. Toisaalta illalla tuumattiin, ettei sitä arkista tiistaita kenenkään muun kanssa haluaisikaan jakaa. Sovittiin myös että juhlistetaan kesällä vähän myöhemmin. Pitäisi kyllä sopia se "vähän myöhemmän" päivämäärä ja tekeminen jo, ettei jää tekemättä.

CougarWoman
CougarWoman

Heh, meilläkin (kuten Niillä) on perinne. Ollaan nyt oltu kymmenestä hääpäivästä peräti kolme samassa maassa (tähän lasketaan mukaan itse hääpäivä, hehe). Mieleenpainuvin hääpäivä oli ehkä Göteborgissa, jossa olin varannut pöydän Fiskekrogenista. Vedettiin ihan pitkän kaavan kautta ja kun tarjoilija ehti sopivasti paikalle hääpäiväskoolaukseen, saatiin vielä ilmaiset lasit kuohuvaa ja onnittelut. 

Harmi vaan, että vietin ko. hääpäivääni pomoni kanssa, jolla myös sattui olemaan hääpäivä seuraavana päivänä. No, ei sit kuitenkaan viitsitty alkaa selittää tarjoilijalle, että juu me juhlitaan hääpäivää mutta me ei olla toistemme kanssa naimisissa. :D 

Me siis miehen kanssa ei hirveästi olla päivämääräsidonnaisia, juhlitaan silloin, kun siltä tuntuu. :) (Ja mies on muuten tällä hetkellä Etelä-Amerikassa, meidän hääpäivä oli aiemmin tällä viikolla. Vietin sitä mutsin kanssa.)  

Riitumaria
Riitumaria

Meillä ei valitettavasti ole hääpäivää, mutta vuosipäivä kyllä. Silloin olemme tehneet viikonloppureissun jonnekin. Ekana vuonna Pariisiin ja tokana meidän oman kaupungin rannikolle ihanaan hotelliin yhdeksi yöksi. 

Yhdellä tuttavapariskunnalla on ihana tapa aina vuorotellen järjestää toiselle yllätyshääpäivämatka. Milloin se on ulkomaille, milloin kylpylään tai mökkeilemään. Se kuulostaa ihan super romantilliselta :) 

Saranda
Tyhjä ajatus

Teidän päivä kuulostaa aivan ihanalta! :) Tuli itelleenkin hyvä fiilis ja sain treffi-ideaksi mennä Lintsille - parhaimmillaanhan se voi olla tosi edullinen reissu kun ottaa eväät mukaan ja käy vain laitteessa tai kahdessa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kahdenkeskiset treffit on minusta tärkeitä, mutta taidan tykätä enemmän spontaaniudesta (tietty mahdollisuuksien mukaan). Perinteet on ihan kivoja, mutta vähän epäilen että tulevaisuudessa aina juhlitaan hääpäivää. :)

Kommentoi

Ladataan...