Hankimme sijoitusasunnon vuosi sitten

Juliaihminen

Me ollaan Tikin kanssa oltu nyt reilu vuosi asuntosijoittajia, eli ostettiin viime syksynä sijoitusasunto. Oltiin mietitty sitä sijoitusmuotona jo hetken aikaa, koska mä tykkään selailla asuntoja, käydä näytöissä, organisoida remontteja ja ennen kaikkea oppia uutta tuosta skenestä. Oltiin myös ostettu kaksi asuntoa ja myyty yksi, joten tuntui, että meillä on ihan ok kosketus tähän hommaan. Lisäksi tuolloin mulla oli semmonen olo, että mä osaan "täyttää kuoppaa" paremmin kuin "kasata kekoa": olen parempi maksamaan lainaa kuin säästämään vaikkapa rahastoihin. Lisäksi olin viime vuonna äitiyslomalla, joten mulla oli aikaa perehtyä tähän aiheeseen.

Tämä kuulostaa kummalliselta, mutta viimeinen sysäys päätökselle ostaa sijoituskämppä oli se, kun WTD:n Nata hankki itselleen sijoitusasunnon. Mulle tuli semmonen olo, että jos Natakin siihen pystyyn, niin hitto, kyllä mekin! (Nata sitten lopulta muuttikin tuohon asuntoonsa, mikä on verojen kannalta fiksua, koska asuttuaan kaksi vuotta siinä, hänen ei tarvitse maksaa myyntivoitosta veroa, joka on kuitenkin 30 % ja yli 30 000 eurosta 34 %.)

Kerron nyt, miten sijoitusasunnon hankkiminen meni.

Kun päätös asunnon ostamisesta oli tehty, haettiin pankista lainalupaus. Me oltiin säästetty sijoituskämppää varten 10 000 euroa, mutta oltaisiin kyllä saatu laina ilmankin käsirahaa: me ollaan maksettu omasta asunnostamme sen verran, että se kattaa uuden lainan vakuutta hyvin.

Sitten alkoi etsiminen. Mietittiin Turkua (koska mä tunnen sen), Kuopiota (koska Tiki tuntee sen) ja Helsinkiä (koska se on helppo, joskin hintava vaihtoehto). Etsittiin melko löyhästi puolisen vuotta sijoitusasuntoa. 

Kriteereinä oli: pieni yksiö, alle 150 000 euroa ja sellaisella sijainnilla, että sen saa varmasti vuokrattua. Eli mielellään lähellä jotain korkeakoulua, koska tällöin sen voi vuokrata helposti opiskelijalle. Aina kun kohdalle sattui potentiaalinen asunto, me syötettiin sen tiedot tähän nettilaskuriin. Tuotto lasketaan suurinpiirtein näin:

(Vuokra – vastike – lainanlyhennuksen korot) – verot (30 %) – lainanlyhennys = tuotto

Vuokrasta voi vähentää ensin vastikkeen ja lainanlyhennyksen korot, ja sitten jäljelle jäävästä summasta maksetaan 30 prosentin vero ja vielä itse lainanlyhennys. Tämän lisäksi verotuksessa voi vähentää remonttikuluja, vuokralaisen hankkimisen kuluja ja kaikenlaisia muita pikku kuluja. Meidän tavoite oli, että vuokratuotto olisi noin viisi prosenttia.

Opiskeltiin aihetta aika paljon, seurasin tovin keskustelua Suomen Asuntosijoittajien keskustelupalstalla ja luettiin Joonas Oravan ja Olli Turusen Osta, vuokraa, vaurastu -kirja.

Ajateltiin, että velkavivun avulla meillä on hyvät mahdollisuudet kerryttää pikkuhiljaa omaisuutta itsellemme. Eli nostamme pankista asuntolainan, jota maksetaan pikkuhiljaa pois vuokratuotolla. Kahdenkymmenen vuoden päästä laina olisi maksettu ja meillä olisi velaton asunto, jonka arvo on luultavasti noussut.

Asuntosijoittaminen on siitä hyvä sijoittamisen muoto, että siihen voi päästä pienituloisetkin helposti kiinni. Jos on ostanut oman asunnon ja maksanut siitä jonkun verran lainaa pois, omasta asunnosta riittää vakuutta sijoituslainaan. Haastattelin esimerkiksi juuri erästä lastentarhanopettajaa, joka oli ryhtynyt asuntosijoittajaksi. Tämä ei siis todellakaan ole pelkästään rikkaiden ihmisten harrastus.

Meidän suunnitelma on "osta ja pidä" -taktiikka, eli ostetaan asunto eikä myydä sitä. Jotkut esimerkiksi flippaavat asuntoja, eli ostavat edullisen murjun, tekevät sille pintaremontin ja myyvät sen tämän jälkeen voitolla eteenpäin. Se on kannattavaa, mutta mun hermo ei ehkä kestäisi sellaista.

Tultiin siihen tulokseen, että ei tämä itse asiassa ole niin vaikeaa ja tekemällä oppii. Tietenkin jotain kamalaa voi aina käydä, tyyliin vuokralainen voi olla katastrofi, mutta sitten sellaiset tilanteet vain diilattaisiin.

Lopulta mä löysin Oikotieltä, yllättäen täältä kotikulmiltamme Hermannista, 24 neliön yksiön, joka vaikutti hyvältä ja edulliselta ostokselta. Siinä oli valmiina vuokralainen, ja vuokra oli ihan hyvä. Asuntoon on tulossa putkiremontti (joka itse asiassa alkaa ensi keväänä), ja osaksi tästä syystä asunto olikin sitten niin halpa. Taloyhtiön isännöitsijä arvooi, että putkiremontti kustantaisi noin 1000 euroa per neliö, eli meidän piti laskea ostohinnan päälle noin 25 000 euroa lisähintaa asunnolle, mutta senkin jälkeen siitä saisi ihan hyvän tuoton. Lisäksi myyjä halusi siitä henkilökohtaista syistä eroon mahdollisimman pian.

Vaikka asunto maksoi yli 100 000 euroa, eli lainaa joutui ottamaan paljon, niin ajateltiin, että Hermannin alueen arvo nousee lähivuosina, etenkin kun Kalasatamaan rakentuu vaikka mitä. Voi toki olla, että olemme täysin väärässä, mutta sen näkee sitten! Moni asuntosijoittaja on sitä mieltä, ettei Helsingin kantakaupungista kannata enää missään nimessä ostaa asuntoja. Tämä voi olla totta, mutta me haluttiin siksikin aloittaa tämä asuntosijoittaminen lähellä olevasta kämpästä, koska näin esimerkiksi vuokralaisen kanssa diilaaminen on huomattavasti helpompaa meille.

Tähän kuitenkin pikku disclamer tuosta velkavivusta: Kaikki sijoittamnen on riskaabelia, eikä asuntosijoittaminenkaan ole turvassa riskeiltä: lainan korot voivat nousta (luultavasti ne nousevatkin jossain vaiheessa) ja asunnon arvo voi laskea. Jos korot nousevat kovasti, takaisinmaksuerät nousevat, eikä vuokra välttämättä enää kata niitä. Me ollaan ratkaistu tämä niin, että kerätään asuntoa varten pieni puskurirahasto, joka on nyt hyväkorkoisella tilillä, mutta jolla me voidaan tarvittaessa maksaa isokin könttä lainaa pois. Ja toki asunnon voi aina myydä. (Joskin jos korot nousevat kovasti, asunnon hinta voi laskea.)

Nähtyäni ilmoituksen mä soitin välittäjälle, joka järjesti mulle Alpun muskarin jälkeen pikaisen yksityisnäytön. Mä menin näytölle Niinan ja Einon kanssa, ja Niina vahti Alppua ja Einoa kadulla sillä aikaa, kun mä kävin asunnossa pyörimässä noin viisi minuuttia. Kämppä oli vuokralaisen jäljiltä melkoisessa kaaoksessa, mutta se oli paperilla hyvä, joten päätettiin vain ostaa se. Kirjoitin tarjouksen kadulla välittäjän auton takaluukun alla, ja se meni samana päivänä läpi.

Seuraavalla viikolla käytiin nostamassa laina ja ostamassa asunto. Illalla juotiin skumppaa ja oltiin vähän hölmistyneitä. Nyt me oltiin vuokranantajia ja asuntosijoittajia! Hulluutta!

Kuukauden päästä meidän vuokralainen ilmoitti, että hän aikoo lähteä asunnosta. Niinpä meidän piti etsiä nopeasti uusi vuokralainen. Siitä kerron seuraavassa postauksessa. 

 

Onko täällä muita asuntosijoittajia tai sellaiseksi harkitsevia? Millaisia kokemuksia teillä on aiheesta?

 

 

Kuvat: Kävin vuosi sitten marraskuussa Alppusen (tuolloin 10 kk) kanssa tekemässä lopputarkastuksen meidän vuokralaisen muutettua pois asunnosta. Suunnitelmissa on rempata keittiö tulevan putkiremontin aikana.

 

Lue myös:

Osta osakkeita ja tule onnelliseksi?

Sijoitusstrategiani on laiskuus

En aio jäädä eläkkeelle 35-vuotiaana

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA

 

 

Share

Kommentit

Ilargia (Ei varmistettu)

Ei ole sijoitusasuntoa, vaikka tavallaan kiinnostaisi. Mutta nyt alkuun olisi tarve vuokrata oma koti ulkomaille muuton takia. Emme tavoittele hurjaa voittoa, lähinnä sitä, että asunto makselisi itseään täällä Helsingissä sillä välin, kun me makselemme (toivottavasti tietysti vähän nykyisiä asumiskuluja alhaisempaa) vuokraa kohdemaassa.

Tällä hetkellä oon "lievästi" stressaantunut vuokrauskuviosta, jolle ei kai vielä edes voi tehdä kamalasti mitään, kun työasiat ovat niin levällään... (so. emme vielä tiedä edes sitä mihin ja missä kuussa lähtö tulee, tiedämme vain, että se todennäköisesti tulee ennen kesää). Eli mielenkiinnolla jään odottamaan sun vuokrauspostausta! Esim. mitä pitäisi kirjata sopimukseen ja mistä niitä hyviä vuokralaisia löytää jne. Oon miettinyt myös sitä, olisiko joku vuokravälitysfirma uhka vai mahdollisuus, kun itse on kaukana vuokrattavasta kohteesta. Te varmaan vuokraatte itsenäisesti, mutta jos satut tuntemaan jonkun, jolla on välitysfirmoista kokemusta, niin mielellään kuulisin jonkun näkemyksen niistäkin:)

Nimimerkki "Turvallisuushakuisen oppivuodet"

P.S. Toisaalta, opiskeluaikainen kaverini osti taannoin loma/sijoitusasunnon Espanjasta. Eräs hänen kaverinsa ihmetteli FB:ssä, että mikäs kroisos olet, kun on tuollaiseen varaa. Kaverini huomautti, että vähemmän se kämppä Valenciassa maksoi kuin ihmettelijän auto Suomessa:D Että eihän sitä tiedä, mihin tässä vielä höyrääntyy...

Juliaihminen
Juliaihminen

Elä stressaa! Jos sulla on asunto Helsingissä, saat sen aivan saleen vuokrattua. Saat esim Vuokra-asunnto Helsinki -ryhmän kautta tosi iisisti sen vuokrattua sitten, kun tiedät päivämäärän, että koska asunto vapautuu. Ja kaikki sopparihommelit löytyy netistä. Itse tykkään tässä hommassa puuhailla itse nämä hommat, koska se on niin helppoa rahan säästöä, mutta toki sitä voi välittäjääkin käyttää, koska kyllähän se helpottaa jos on muualla.

Ja ihanan kuuloinen suunnitelma! <3

Ilargia (Ei varmistettu)

Tosiaan, Facebookin ryhmät! Kiitos linkistä:)

Ja kiitos myös tsempistä! Noin olen yrittänyt itsellenikin vakuuttaa. Kai tämä on lähinnä sitä, että isoja muutoksia ja kaikenlaista uutta opittavaa edessä. Oma lukunsahan on tosiaan se kämpän löytäminen kohdemaasta, mahdollisesti sellaisesta, jonka virallista kieltä kumpikaan ei varsinaisesti puhu. Mutta eiköhän sekin lutviudu! Aikanaan lähdin vaihtoon sillä evästyksellä, että vuokraajien kanssa on turha edes yrittää kommunikoida ennen kuin paikan päällä. Ja siinäkin kävi lopulta paremmin kuin hyvin, löysin paitsi huoneen, myös kourallisen ystäviä, jotka on edelleen elämässäni&lt;3

Juliaihminen
Juliaihminen

Nykyään myös Tori.fissä menee vuokra-asunnot tosi hyvin. Mutta fb on mun suosikki näissä! :)

Idape (Ei varmistettu)

Mua kiinnostaa asuntosijoittaminen tosi paljon. Tosin, oon valmistunut korkeakoulusta puoli vuotta sitten ja oon ollut nyt vasta kolmisen kuukautta oman alan kokopäivätöissä (lastentarhanopettajana, onneksi mainitsit ton malliesimerkin, se tuo toivoa!), joten saan haaveilla tästä vielä tästä sijoitusmuodosta aika kauan. Mutta onpahan aikaa oppia!

Juliaihminen
Juliaihminen

On todellakin! Mun kokemuksella lainaa saa, jos on duunia, ja sun alalla sitä kyllä riittää. :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on miehen kans myös puoliksi sijoitusasunto. Asunto on velaton ja tällä hetkellä suunnitellaan toisen hankkimista velkarahalla. Hankimme asunnon lähes kokonaan velkarahalla 10 vuotta sitten ja suht reippaalla velanlyhennysvaudilla (+ matalat korot) olemme saaneet maksettua asunnon velan kokonaan. Pitkään aikaan emme siis saaneet asunnosta varsinaista tuottoa, vaan kaikki meni lyhennyksiin. Vuokralainen on ollut helppo löytää, sillä asunto sijaitsee järkevällä paikalla yliopistokaupungissa. Ongelmia vuokralaisten kanssa ei ole onneksi koskaan ollut. Vaikka asunnon ostaminen ja asuntosijoittajaksi ryhtyminen tuntui aikoinaan riskialttiilta, olen kyllä tosi tyytyväinen tilanteeseen nyt. Puskurirahastoa meillä ei ole ollut, mutta se olisi varmasti ollut järkevää.

Juliaihminen
Juliaihminen

Matalat korot ovat kyllä olleet asuntosijoittajien (ja ihan asunnon ostajienkin) ystävä tässä viimeiset vuodet. Olen melkeinpä tuudittautunut tähän tilanteeseen, mutta pitää kyllä kovatsi pitää mielessä, että korot voivat nousta.

Huippua, että olette saaneet maksettua kokonaan tuon pois kymmenessä vuodessa!

Suusanna (Ei varmistettu)

Olin ostanut ensimmäisen omistusasuntoni juuri, kun tapasin nykyisen aviomieheni. Hetken heilastelun jälkeen tilanne oli se, että oma asuntoni oli vain kalliina varastona irtaimistolleni. Kaupaksi se ei mennyt riittävään hintaan, ja hetken rohkeutta kerättyäni jätin sen sitten vuokralle, ensin kalustettuna työkaverille ja myöhemmin ihan perinteiseen tapaan. Kassavirta on edelleen negatiivinen, mutta toisaalta velkavipua on 100%, joten muutaman prosentin tuotolla ei ole minkäänlaisia tarpeita myydä vuosikausiin. Ajatuksissa on hankkia lisää sijoitusasuntoja jossain vaiheessa, sillä puuhastelu verotuksen jne. kanssa on kivaa.

Mahdoton Nainen

Pakko näin ensiasunnon tulevana ostajana sanoa että vähän kiristelee tää. Olen ostamassa asuntoa yksin, minulla ei ole puolisoa jonka kanssa jakaa lainaa saati muita asumisen kuluja, ja tuo ostamanne asunto olisi hyvinkin sellainen joka varmaan sopisi kriteereihini. Mutta olisiko minulla mitään mahdollisuuksia kilpailla pahimmillaan kymmenien asuntosijoittajien kanssa asunnosta, jota olisin hankkimassa omaksi kodikseni?

Kävin viime talvena ystäväni seurana muutamissa asuntonäytöissä, ja vaikka tiesin että Helsingissä hinnat on pilvissä olin aika järkyttynyt. Ja joka ikistä heikkokuntoista pikku kopperoa oli kärkkymässä useampi asuntosijoittaja. Mietin vain että miten paljon Helsingin asuntojen myyntihintojen (ja toki vuokrien sen mukana myös) hinnannoususta on asuntosijoittajien ansiota. Tiedostan etten mä voi ketään estää vaurastumasta toisten asumisen tarpeella, mut en kyl nyt fiilaa tätä yhtään.

Juliaihminen
Juliaihminen

Nämä on tosi kinkkisiä juttuja. Esimerkiksi tuo meidän asunto oli ollut myynnissä jo tovin Oikotiellä, ei paljon muita sijoittajia tai itselleen ostavia tyyppejä näkynyt (varmaan juuri putkiremontti pelotti jengiä pois). Mutta tuo on toki yksittäistapaus, ja yleisesti ottaen sijoittajat kyllä nostavat asuntojen hintoja, mikä on pk-seudulla todella hankala homma.

En kuitenkaan usko, että pelkästään asuntosijoittajat ovat syypää tämän Helsingin alueen hintoihin. Tänne on hervoton tunku ja asuntoja rakennetaan liian vähän. Moni myös sanoo, että ausntosijoittaminen on sijoittamista eettisimmästä päästä: siinä voi tarjota vuokralaiselle kodin, ja sijoittaja tietää aika tarkkaan, mistä tuotot tulevat.  

Mutta siis ymmärrän todellakin ärsytyksesi. Toivon kovasti, että löydät pian kivan ensiasunnon! Sen jälkeen olet "asuntohississä", minkä jälkeen hintojen nousu ei enää haittaa samalla tavalla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun näkökulmasta katsottuna yksityisiä asuntosijoittajia saisi olla enemmänkin. Kavereiden kokemusten perusteella institutionaaliset sijoittajat, kuten vaikka VVO ja Sato, nostaa vuokria paljon härskimmin kuin yksityiset sijoittajat.

Asuntopula on tosi ongelmallinen Helsingissä, erityisesti hyvillä paikoilla. Toivoisin, että olemassa olevan kaupunkirakenteen tiivistämistä uskallettaisiin tehdä rohkeammin, mutta aika väljän oloisia noi uudetkin keskustan liepeillä olevat alueet on. TJEU: ilmakuvista on hyvä verrata, miten tiivistä keskustan vanhat alueet on verrattuna vaikka Jätkänsaareen. Kadulta päin Jätkä vielä näyttääkin tiiviiltä, mutta massiiiviset sisäpihat syövät tehokkuutta verrattuna keskustaan, jossa joka korttelin sisällä on vielä siipirakennuksia tms.

Juliaihminen
Juliaihminen

Jep! Ja sitten kun aatellaan, että Helsingin väkimäärä ei todellakaan tule pienenemään tässä seuraavina vuosina, tuota tiivistämistä voisi ihan reilulla kädellä tehdä. Luin jossain vaiheessa yliopistolla väestötiedettä, ja siellä puhuttiin aina kaupungistumisen puolesta: tiiviimpi rakentaminen johtaa parempiin palveluihin, parempaan infraan, siihen että ihmisten työpaikat ovat lähellä ja luontoa säästyy, kun ei tartte hurautella autolla ympäriinsä. Ehkä tässä ollaan menossa sitä kohti! Kalasatama näyttää mun mielestä aika hyvältä tässä suhteessa. (Toki siellä ei vielä ole paljoakaan palveluita.)

SaaraCecilia

Tää on kyllä validi pointti ja vaatisi myös poliittisilta päättäjiltä edes jonkinmoista harkintaa sen suhteen, tulisiko ongelmaan puuttua. Maailmallahan on käynyt niin, että asuntosijoittajat ovat ostaneet aggressiivisesti asuntoja ja vuokraavat niitä Air B'n'B:ssä, jolloin tästä eivät hyödy edes paikalliset asukkaat. Tähän onkin jo joissain kaupungeissa puututtu.

Ongelma on tietysti se, että jotta voitaisiin varata asuntomarkkinat pääasiallisesti kodin ostajille ja että toissijaisesti asuntoja voisivat vasta ostaa sijoittajat, ei oikein istu meidän nykyiseen talousmalliin, jossa kysyntä ja tarjonta määrittävät hinnat. Tämä vaatisi yhteiskunnallista ohjausta, joka nopeasti alkaa kuulostaa kauilta menneestä itänaapurista. Koska kyse on kuitenkin välttämättömyyshyödykkeestä, sillä meidän kaikkien on asuttava jossakin, voidaan asuntomarkkinoiden tiukkaan sääntelyyn löytää myös yhteiskunnallisia perusteita. Toinen vaihtoehto olisi sitten tietysti säännelyt vuokramarkkinat. Nämä kaikki kuulostavat tietysti ihan suunnitelmataloudelta, mutta alan itse pikkuhiljaa kypsyä siihen, että kaikki pitäisi jättää markkinoiden päätettäväksi ja että kaikenlainen yhteiskunnan suunnittelu on saat*nasta.

Itse myös vasta säästän ensiasuntoa varten, joten katselen tätä asiaa tietysti hyvinkin kriittisesti. Enkä halua todellakaan moralisoida ketään, joka sijoittaa asuntoihin, mutta mielestäni yhteiskunnallinen keskustelu tästä(kin) asiasta olisi paikallaan. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Ehdottomasti tästä pitäisi keskustella. Kyllä kaikelle voi tehdä jotain ihan esimerkiksi verotuspäätöksillä ja muulla ohjauksella - eivät meidän markkinat mitenkään täysin vapaat nytkään ole, vaan kulutusta ohjataan hirveän paljon sääntelyllä. Nyt jo ensiasunnon ostamista tuetaan esim niin, että ei joudu maksamaan kauppaa tehdessä varainsiirtoveroa, tällaisia kädenojennuksia voisi olla enemmänkin. Toki esimerkiksi asuntosijoittamista veortetaan ihan rankasti tuolla, että vuokrasta lähtee 30 % veroa ja voitosta toiset 30 % eli siinä mielessä myös asuntosijoittajat tukevat yhteiskuntaamme (verrattuna vaikka veroparatiisien asiakkasiin, heheh, aina ne veroparatiisit!). 

Pariisihan esimerkiksi rajoittaa sitä, kuinka monta päivää vuodessa asuntoansa saa vuokrata Air bnb:hen, näin varmistetaan, että ihmiset oikeasti asuvat niissä asunnoissa eivätkä vain osta vuokrattavaksi (etenkin kun tuohon air bnb:hen liittyy niin helposti veronkiertoa).

 

SaaraCecilia

Näinpä. 

Ja onhan asuntojen vaihtoa nimenomaisesti kodin ostamistarkoituksessa jo yritetty helpottaa juurikin tuolla ensiasunnon ostajan veroedulla ja sillä, että mikäli olet asunut kaksi vuotta asunnossasi, ei sinun tarvitse maksaa luovutusvoittoveroa mahdollisesta asunnon myynnistä saamastasi voitosta. Olisiko ratkaisu sitten korottaa varainsiirtoveroa rutkasti, jolloin ensiasunnon ostajan veroetu olisi oikeasti tuntuva ja näin ensiasunnon ostajat pystyisivät tarjoamaan suhteessa enemmän asunnosta, kun sijoittajan pitäisi laskea hintaan mukaan myös varainsiirtovero? Se olisi tietysti jonkin verran epäreilua asunnonvaihtajia kohtaan, mutta toisaalta he saavat edukseen edellisestä asunnostaan tekemänsä verottoman arvonnousun, jolla voi maksaa uuden varainsiirtoveron. Tai sitten varainsiirtoveroa ei tarvitsisi maksaa ollenkaan, kun ostaa asunnon kodikseen. Tämän määrittely olisi tietysti vähän hankalaa. 

Olen kanssa ymmärtänyt, että vuokratuottojen verotus tekee asuntosijoittamisesta lähinnä varallisuuden kerryttämistä eikä vuokratuotoilla pääse rikastumaan (ellei sitten niitä asuntoja ole paljon). Itsellä tämä ongelma kumpuaakin juuri siitä, että asuntojen hintojen räjähdysmäinen nousu useissa pääkaupungeissa on aiheutunut kaupungistumisen ohella myös siitä, että ulkomaiset ja institutionaaliset sijoittajat hamuavat samoja asuntoja sijoitukseen kuin niitä kodeikseen tarvitsevat paikalliset. Tuntuu kurjalta, että mun on maksettava kodistani yhä enemmän rahaa, koska on paljon pääomaa omaavia ihmisiä ja instituutioita, jotka haluavat mun potentiaalisia kotejani sijoituskohteeksi. Mutta kuten sanottua, don't hate the player, hate the game. Ehkäpä joku puolue ottaa tämän asian agendaelleen (tai on varmaan jo ottanutkin) ensi vaaleissa.

Mahdoton Nainen

Sä osasit kyllä näissä kommenteissa mua paljon paremmin tiivistämään pointin! <3

SaaraCecilia

Hesari oli näköjään myös tarttunut aiheeseen, vaikka jossain määrin tuntui vähän laihalta uutiselta (ja Oikotie-mainokselta? En voi enää näitä Hesarin asuntojuttuja lukea miettimättä tätä näkökulmaa, pieni foliohattu päässä tässä näin).

Linkki juttuun: https://www.hs.fi/talous/art-2000005452731.html

Ilana

Sijoitusasunnosta ei ole kokemusta, mutta oma omistusasuntomme oli vuokralla sen 6,5 vuotta, kun asuimme ulkomailla. Vuokralaiset löytyivät aina helposti Oikotiellä ilmoittamalla (tunkua olisi ollut, koska alue on haluttu). Meillä meni kaikki aika putkeen, koska asunto ei ollut missään vaiheessa tyhjänä, saimme kaikki vuokrat ajallaan ja vuokralaiset pitivät asunnostamme pääasiassa hyvää huolta. Se kyllä vähän sylettää, että parketissa on älyttömiä naarmuja mm. ruokapöydän kohdalla (haloo, tuoleihin on keksitty tassut!) eikä meillä ollut aikaa eikä rahaa hiotuttaa lattioita muuton yhteydessä. On aika rumba järkätä se myöhemmin, kun pitäisi saada kaikki tavarat ja itsemme pois operaation tieltä... Saunan lauteet jouduimme uusimaan, koska vuokralaisten kissa oli tuhonnut ne niin, ettei pelkkä hiominen olisi riittänyt. Emme huomanneet tätä heti, koska sähköt oli katkaistu emmekä siis nähneet kylppärissä kunnolla kämppää tarkastaessamme. Ehdimme luovuttaa takuuvuokranpalautuslapun vuokralaiselle, mutta onneksi lauteet sai rakennettua itse halvalla. Lisäksi parvekkeen ovi on lohjennut saranan kohdalta aika ikävästi. Nämä ovat kyllä tosi pikku juttuja verrattuna niihin kauhutarinoihin, joita joskus kuulee. Juuri tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, etten enää vuokraisi omaa kotiani kellekään. Sijoitusasunto olisi sitten eri asia ja sitä voisin harkitakin.

Juliaihminen
Juliaihminen

Mä oon kanssa kelaillut joskus, että jos lähtisi jonnekin vähän pidemmäksi aikaa ja laittaisi oman kämpän vuokralle. Siinä on kieltämättä omat riskinsä, kivoin olisi, jos sen saisi tutulle. 6,5 vuotta on tosi pitkä aika, mainiota, että asunto kesti niin hyvin kulutusta sen ajan ja että teillä oli noin hyvät kokemukset! :)

mamofonia
Mamofoni

Ostettiin itseasiassa juuri asunto osittain sijoitusmielessä, Tampereen Hervannasta. Aiotaan asua siinä itse ensin, sitten kun ratikka valmistuu ihan lähi etäisyydelle aiotaan vuokrata tätä. Hervannassa on vieläpä Yliopisto, joten luulisi että vuokralaisen löytää helposti :) Mulla on rahastoja ollut, mut silti asunto tuntuu jotenkin järkevämmältä sijoituskohteelta - ehkä kun sen pystyy näkemään :D Enpä tiedä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hei ihan huippua, kuulostaa tosi järkevältä, että vieläpä asutte siinä ensin!

Ja samaa mieltä, kyllä mullakin on kaikenlaista muuta sijoitusta, mutta jotenkin nämä sijoituskämppäbisnekset ovat olleet lähellä syöntäni!

Vierailija (Ei varmistettu)

Me ollaan kanssa tehty sijoitus, jonka lainan vakuutena on oma kotimme. Lainasumma on aika pieni, mutta silti melkoisesti mietitytti lainaehto, jonka mukaan pankilla olisi oikeus aika suoraviivaisesti myydä kotimme jos emme selviäisi lyhennyksistä. Tilanne olisi käytännössä varmaan sellainen, että korot nousisivat reilusti ja asuntokupla puhkeaisi + samaan aikaan meitä kohtaisi jokin vakavan sairauden kaltainen epäonni. Vaikka ei kovin todennäköistä, lama-aikana kasvaneena tuon riskin ottaminen tuntuu vaikealta. Jos oma talous olisi nyt jo melko tiukilla, suhtautuisin tosi varauksella oman kodin käyttämiseen sijoitusasunnon lainan vakuutena.

Juliaihminen
Juliaihminen

Samaa mieltä. En muutenkaan sijoitusten takia haluaisi vetää taloutta tiukille ja ottaa niiden suhteen sellaisia riskejä, jotka voisivat aiheuttaa omassa elämässä jotain todella epämiellyttävää (kuten oman kodin pakkohuutokauppaamisen!). 100 % velkavivulla sijoittaminen tuntuisi aika kurkkua kuristavalta. Vaikka meillä tosiaan on vakuutta omasta kämpästä, ollaan just haluttu säästää sijoitusasuntoa varten ennakkoon käsiraha ja nyttemmin meillä on sitä varten puskurivaroja, joilla voidaan tarpeen tullen lyhentää lainaa enemmän. (Tällä hetkellä korot ovat niin matalalla, että esim Norwegianilla pitämällä saa paremmat tuotot kuin ylimääräisiä lyhennyksiä pois maksamalla.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tosi harkitulta kuulosti teidän toiminta, en sitä tarkoittanut kritisoida. Mut itseni vähän pysäytti lainaehtoja käsiteltäessä tieto, että jos emme selviä lyhennyksistä, pankilla on periaattessa oikeus suoraan myydä oma kotimme eikä esim ensin myydä sitä sijoitusasuntoa tai antaa meille aikaa sen myymiseen. Tämä siis riippumatta jäljellä olevasta velan määrästä. Saisimme tietysti itse ylijäävän osan kotimme kauppahinnasta. Siltikin aina kuumottava ajatus.

Jos asuntojen hinnat 90-luvun tapaan romahtaisivat ja korot nousisivat, voisi sijoituskohteen myyminen olla oikeasti hankalaa ja lisäksi tuo omasta asunnosta saatava summa jäisi varmaan aika laihaksi. Pankkien pakkohuutokaupoissa kai asunto lähtee aika halvalla.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ei kun mun mielestä on superhyvä, että tuot tuota riskin näkökulmaa esiin! :) Kun tätäkin postausta on käynyt lukemassa jo yli 5000 ihmistä, niin on hyvä painottaa myös riskiä, ettei kukaan suin päin ryntää asuntomarkkinoille, koska tämä vaikuttaa tällä hetkellä niin helpolta.

xod (Ei varmistettu)

Tää tulikin sopivaan saumaan, sillä oon alkanut miettimään sijoitusasunnon ostoa. Ostin ekan oman asunnon vuosi sitten ja laskin että voisin ostaa sijoitusyksiön 3-4 vuoden päästä, ja aloinkin jo hieman selvittämään asiaa :)

Paulita
Vähä hyvä

Mä ostin n. 1,5 vuotta sitten miehen kanssa ekan sijoitusasunnon - pieni rivarinpätkä, jota kevyesti rempattiin houkuttelevammaksi (tummuneen puukaton maalaus valkoiseksi, nuhjuinen keittiö uusiksi). Ostettiin samalta kylältä, jotta kaikki esittelyt ja muu olisi helppoa. Paikkakuntamme on pieni ja asunnot vielä nyt edullisia, mutta sijainti on "Suomen kasvukäytävällä", eli Tampere-Helsinki moottoritien ja junaradan varressa. Näin ollen uskon, että hinnat tulevat nousemaan ja vuokralaisia on helppo hommata, koska täältä kulkee tosi helposti ja halvalla lähijunalla lähimpiin isoihin kaupunkeihin töihin. Käsiraha oli säästössä.

Toinen sijoituskohde oli myös samalta kylältä, katutason kaksiosainen liiketila. Se oli lähes ilmainen, koska oli ihan mörskässä kunnossa. Pistettiin taas pintoja kuntoon, vuokrattiin toinen puoli ja toista puolta käytän omana työtilanani. Taas nään tässä arvonnousua, joskaan vuokraaminen ei ole niin helppoa kuin asuntojen. Käsiraha oli tästäkin säästössä (tai oikeastaan puolet ostohinnasta, oli edullinen).

Pienten alkukangertelujen jälkeen nuo molemmat pyörivät itsekseen, ja vuokralaiset maksavat lainaa pois. Nyt houkuttelisi ostaa lisää, ehkä pieni kerrostalokämppä tmv. Nyt olen kahden vaiheilla, pitäisikö odotella, että noita on maksettu niin paljon pois, että niitä voisi käyttää vakuutena seuraavaan, vai pitäisikö laittaa FU-rahastoa lihoiksi ja käyttää sitä käsirahana.

Tähän lajiin jää koukkuun!

Kommentoi